Suomen suurin matkablogiyhteisö

Onko tässä enää mitään järkeä?

Huoh, pikkuisen on veto veks. Töiden aloittaminen ja 5.25 aamuherätykset on taas tuntuneet melkoisen paljon kropassa kiireisen lomailun jälkeen. Töissä olen tuijotellut välillä hölmistyneenä työpinojani ja yrittänyt saada ideasta kiinni mutta eiköhän se tästä pikkuhiljaa. Sama idean hakemis-ongelma tosin löytyy myös yksityiselämän puolelta, sillä olen pistänyt itseni tilanteeseen josta voisi kyllä ottaa etäisyyttäkin jos haluaisi. Vuorokauden tunnit kun tuntuvat loppuvan auttamattomasti ja takaraivossa jyskyttää ”pakko tehdä sitä ja tuota”-käsky.

Normaalipituisten työpäivien lisäksi olen yrittänyt väsätä blogikirjoituksia mutta perhettäkin olisi pyöritettävä siinä samassa, sillä lapset kuitenkin ansaitsevat vanhempiensa aikaa. Miehenkin kanssa haluan viettää aikaa ja epätoivon vallassa olen metsästänyt ”The Lompakkoa”. Sellaista kun ei vain tunnut löytyvän, sillä sen täytyy olla juuri oikean kokoinen, oikean muotoinen, melko pelkistetty mutta sitten siinä pitää olla ”se juttu” joka tekee siitä The Lompakon. Niin juu ja hinta pitää olla alle 100 euroa, sillä Alppireissua meikäläinen makselee vielä jonkin aikaa ja samalla pitäisi maksaa muutamia vähemmän mukavan kokoisia laskuja. Kyllähän sitä saa monenlaista lompakkoa muutamalla kympilläkin, mutta ongelmanani on se että lompakon pitäisi olla ns. merkkilompakko. Mahdoton yhtälö sanon minä, sillä ne himoamani lompakot oli auttamattomasti yli 100 euroa. Tässä tilanteessa ei vain ole järkeä tuhlata moista rahaa tavaraan jota en edes kanniskele näkyvillä.

Mutta eipä minun aikarosvoni lopu edellä mainittuihin, sillä samalla olen paiskinut Tripadvisor-arvostelujeni kanssa. Elämä olisi helpompaa jos viitsisin tehdä ne suomeksi mutta luontoni ei anna periksi sillä englanninkieliset arvostelut saavat varmasti enemmän näkyvyyttä kuin suomen kielellä kirjoitetut. Niinpä minä yritän väsätä arvostelujani englanniksi, vaikken ole asunut päivääkään ulkomailla saatikka ottanut mitään kursseja. Ihan itseoppinut siis olen ja kehittänyt vuosien saatossa kielitaitoani koulujen jälkeen television ja netin kautta, joten jonkin verran pohtimista se vaati saada tuotoksensa jokseenkin luettavaan muotoon vaikkakin puhun englantia sujuvasti.

Olenkin siis ollut tietokoneella iltamyöhään sillä noita katkoksia ruudun takana olevaan aikaan on tullut aina ajoittain. Päässä suhaa miljoonaa ajatusta ja eräänlainen stressi nukkumisesta on elämässä myös mukana. Ikkunat ovat auki helteen takia minkä johdosta myös verhoja on pidettävä auki. Makuuhuone on vetoinen ja valoisa joten herään jo ennen kellonsoittoa ja luulen nukkuneeni pommiin. Lapset ovat tuskaisia, mies pyörii sängyssä ja minä reagoin jokaiseen raksahdukseen ja nitinään.

Välillä on ihan oikeasti vaikeaa yhdistää kokopäivätyö työmatkoineen, perheenpyörittäminen ja miehen kanssa oleminen bloggaamisen ja muun sosiaalisen median kanssa. Eilen suljin koneen jo ennen iltayhdeksää ja ilmoitin miehelle että nyt keskitytään katsomaan ihan oikea televisio-elokuva. Jennifer Lopezin tähdittämä Viimeiseen Pisaraan oli tervetullut vaihtelu surkuhupaisiin elokuviin kuten Haihurrikaani ja Anaconda 3.

Nautin suunnattomasti siitä että kerrankin sain vain olla sohvalla ja jännittää miten elokuvassa käy, pötköttää miehen kainalossa ja tuntea hänen läheisyytensä. Pieneksi aikaa päästä unohtui ”täytyy vielä tehdä sitä ja tätä”-ajatukset mikä sai minut miettimään onko toiminnassani enää mitään järkeä. Itse teen elämästäni hankalampaa kun yritän suorittaa niin kovasti ja pyrin tekemään ”vielä sen yhden asian” ennen nukkumaanmenoa.

Tiedän että toiminnassani ei ole järkeä, mutta tunnen eläväni. On hienoa saada jakaa reissujani täällä, kertoa matkailijoille hotelleista ja rikastuttaa omaa henkistä elämäänsä tällä kaikella. Ilman somea minä vain kulkisin kodin, työpaikan ja kaupan väliä sekä kävisin ajoittain matkoilla. Ajanhallinta on se, mikä minun pitää saada kuntoon sillä haluan jatkaa sillä tiellä millä olen.

Mites te muut bloggaajat, onko blogin pyörittäminen helppoa vai takkuaako välillä?

Entäs lukijat, riittääkö vuorokauden tunnit kokopäivätyöhön, perheenpyörittämiseen ja avioliiton hoitamiseen? Niin ja jos bloggaat siinä ohessa, miten onnistut siinä?

 

Previous Post Next Post

You Might Also Like

4 Comments

  • Reply alex keskiviikko, 6 elokuun, 2014 at 18:15

    No aika naulan kantaan kyllä osuit tässä – aina välillä kyllä tuntuu, että vuorokauden tunnit eivät ihan kaikkeen riitä. Etenkin kuvien käsittely vie välillä ihan tautisen paljon aikaa (johtuisikohan osittain siitä, että kuvista on aina silloin tällöin runsauden pulaa ja vaalitseminen on vaikeaa…?). Ideoita ja aiheita, joista haluaisi kirjoittaa on vaikka kuinka paljon, mutta aina ei kirjoittaminen suju. Silloin kannattaa olla itselleen armollinen ja antaa itselleen aikaa. Vaikka välillä tuntuu että tökkii: pää pystyyn ja postauksia kehiin sen verran mitä jaksaa ja ehtii; hauskaahan tämän pitää olla (ja onkin), joten sitä ei kannata unohtaa sillä, että ottaa postauksista stressiä! Ja aina kannattaa muistaa, että tätä blogiharrastustaankaan ei saa antaa mennä liiaksi perheen ja rakkaimmille ihmisille annettavan ajan edelle. Piste.
    Alppireissun postauksia on muuten ollut kiva lukea, joten niitä odotellessa (sitä mukaa kun ehdit niitä kirjoittelemaan – take your time!)

    • Reply Kthetraveller keskiviikko, 6 elokuun, 2014 at 19:24

      Oi miten ihania sanoja sinulta Alex. Lämmin kiitos.

  • Reply Maarit Johanna keskiviikko, 30 heinäkuun, 2014 at 12:18

    Ollappa vain kahdeksasta neljään työ jonka jälkeen saisi käydä salilla, kirjoittaa vähän blogia ja tehdä yhdessä kotona ruokaa ja lukea kirjaa. Tuntuu että kesä on hujahtanut ihan ohi iltavuoroja tehdessä. Olen onnellinen että kesätöitä tuli, mutta tuntuu hassulta mennä töihin vasta silloin kun toinen on tulossa kohta töistä. Tavataan suunnilleen tuntia ennen nukkumaan menoa ja heti heräämisen jälkeen. Onneksi on ollut pari vapaapäivääkin. Yksinäisinä aamuina on onnistunut bloggaamaan ihan hurjia määriä asiaa luonnoksiin ja nyt vain odottelee koska ne kehtaisi pistää eetteriin ettei kuitenkaan tulis ihan joka päivä päivitettyä.. Mutta huh huh, sulla on vielä lapsia siihen päälle ja kaikki tarvii tietenkin aikaa ja huomiota, ei varmasti blogille jää paljon aikaa. Onneksi sulla on Alppireissun jutut varastossa! 🙂

    • Reply Kthetraveller keskiviikko, 30 heinäkuun, 2014 at 13:29

      Juu, Alppireissusta pukkaa tarinaa varmasti pitkäksikin aikaa ja muitakin aiheita tulee koko ajan. Niiden saaminen oikeaan muotoon on tosiaan ongelma, sillä nuo lapsukaiset on melkoisia ja suloisia aikasyöppöjä bloggaajan näkökulmasta 😉

      Eipä sullakaan ole ollut paljoa aikaa oman kultasi kanssa, harmi sinänsä kun iltatyöt ovat olleet esteenä yhteiselle ajallesi mutta onneksi niistä kesätöistä tulee sitä rahaa jolla voi sitten tehdä jotain kivaa myöhemmin oman kullan kanssa. Onnittelut muuten vuosipäivästä 🙂

    Leave a Reply