Suomen suurin matkablogiyhteisö

Lapsiperheen Tallinna: Piritan Seikkailupuisto

Tallinnan televisiotornilta ei kauaa aikaa mennyt bussilla kun olimme jo saapuneet perheen kanssa seuraavaan ohjelmassamme olleeseen kohteeseen, Piritan seikkailupuistoon. Hieman peloissani minä olin, sillä olin tutustunut kohteeseemme netissä jo ennakkoon ja tiesin sen että tulisin keikkumaan korkealla. Korkeanpaikankammoisena ajatus ohuista parruista useiden metrien korkeudessa sai palan nousemaan kurkkuun, mutta kiinnostus oman korkeanpaikankammon voittamiseen ja eräänlainen seikkailumieli sai minut tepastelemaan päättäväisesti bussipysäkiltä seikkailupuiston portille.

Meren lähellä, vain noin 15 minuutin bussimatkan päässä Tallinnan keskustasta sijaitseva Piritan seikkailupuisto oli meidän perheelle aivan uusi tuttavuus. Metsän siimeksessä oli kuusi erilaista rataa, jotka vaikeutuivat aina numeron suuretessa. Alle 115 cm:n pituisille lapsille oli oma matala temppuiluratansa, jonka vierellä vanhemmat pystyivät kulkemaan ja auttamaan pikkupilttejään. Korkeanpaikankammoisena ja melko tiukan aikataulun takia pysyttelimme kolmella ensimmäisellä radalla, jotka sopivat alle 140 cm:n pituisille seikkailijoille.

Aiempi temppuiluni rajoittui yhteen kertaan Norwegian Breakawayn temppuradalla yli vuosi sitten, joten oli hienoa että saimme opastusta turvavaljaiden käyttöön ja radalla liikkumiseen. Henkilökunta oli ystävällistä ja hyvin auttavaista, minkä johdosta melko luottavaisin mielin minä lasten kanssa lähdin talsimaan rataa.

Mites se menikään? Sininen silloin ja keltainen tuolloin, mutta tuossa kohtaa kaikki yhdessä. Niin juu, ja aina kiinni ainakin yhdestä kohtaa. Lievää hitautta ja arpomista havaittavissa aluksi jopa äidillä, joten hyvä on jos kokemattomia lapsia on auttamassa ainakin yksi vanhempi radalla. 

Ensimmäinen nousu tuntui ihan helpolle, mutta nuoralla keikkuessa hymy vaihtui paniikkiin ja suoranaiseen kauhuun. Wihii, tämä on turvallinen paikka haparoida! Nyt pyörii ja keikkuu jalkojen alla… Tuskanhiki nenältä pois ja eikun matkaan! Ja täällä toinen hurjapää.    Voiko yksien tikapuiden kiipeäminen olla niin vaikeaa? Kyllä! Kolmas rata alkoi olla jo sellainen, että se alkoi vaatia aikuisen apua jo hieman enemmän lapsille. Olikin hyvä että jätimme leikin siihen, koska ehkä noin viiden metrin korkeudessa minun työskentelykykyni alkoi vaikeutua korkeanpaikankammoni takia.  Tämä on mahtavaa!

Omalla tavallaan harmittaa ettei uskallus ja aika riittänyt viimeisten ratojen läpikäymiseen. Rannan puoleiselta radalta olisi lisäksi kuulemma ollut näkymät merelle ja Tallinnan vanhaankaupunkiin. Lapsille puiden latvoissa keikkuminen ja kiipeileminen oli mahtava kokemus, mutta niin myös minulle. Radan läpikäyminen vaati keskittymistä ja ajoittain unohdin olevani siellä korkealla. Keli oli mitä mahtavin meidän ollessa radalla, mutta sateella puiden muhkeat latvat olisivat varmaan antaneet sopivasti suojaa seikkailijoille.

Mitä lapsemme sitten pitivät seikkailupuistosta? Naamat messingillä he muistelivat kolmosradan pitkää köysiradan liukua, riippumattoa ja kaikkia kiipeilyjä. Kavereille ja isovanhemmille on jo kerrottu ahkerasti paikasta ja toisen kännykässä komeilee kuva maailman komeimmasta liu’usta, missäs muuallakaan kuin Piritan Seikkailupuistossa. Vanhempana nautin suunnattomasti lasten iloisista ilmeistä, pohdinnoista ja yhteistyöstä joskus jopa hieman hankalissa kohdissa. Kiinnitin huomiota myös siihen, että eräässä kohdassa jonkun lapsen jäädessä vaikeuksiin henkilökunta tuli metsän siimeksestä auttamaan lasta. Hatunnosto korkeilla tikkailla kiipeilevälle työntekijälle, joka keikkui turvavaljaitta korkealla puiden siimeksessä. Itse pitelin kahta lujempaa omista turvavaljaistani pelastusoperaatiota seuratessani.

Koko radan läpikäymiseen mennee alta kolme tuntia, joten oivan sijainnin ja hyvien liikenneyhteyksien takia tämä kohde sopii hyvin myös päiväristeilijöille. Omasta ja lasteni puolesta voin suositella kohdetta niin lapsiperheille kuin seikkailumielisille aikuisille. Toisaalta kohde on oiva myös korkeanpaikankammoisille, sillä siellä radalla jos missä pystyy kokeilemaan omia rajojaan.

Piritan seikkailupuiston omille sivuille pääset suoraan tästä. Älkää antako suomennettujen sivujen kirjoitusvirheiden häiritä.

Postaus on osa yhteistyötä Tallinnan kaupungin matkailutoimiston ja Eckerö Linen kanssa. Tallinnan kaupungin matkailutoimiston majoituspartenerina toimi meidän tapauksessa Solo Sokos Hotel Estoria. Tallinnan kaupungin matkailutoimisto tarjosi matkat, majoitukset, yhden illallisen ja sisäänpääsyt suunniteltuihin kohteisiin, me maksoimme muut ruoat, liikkumiset paikkojen välillä ja muut tekemiset. Kaikista tarjotuista asioista huolimatta mielipiteet täysin omia.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply lena perjantai, 25 heinäkuun, 2014 at 19:18

    Tuolla olisi ollut ihan superhauska käydä kun Tallinnassa oltiin. Pitää laittaa korvan taakse, saa nähdä miten käy noiden korkeiden paikkojen kanssa. 🙂 Yleensä en tykkää, mutta kammo on lähinnä torneja jne paikkoja kohtaan, ei niinkään köysiratoja jne. Mutta eihän sitä tiedä.

    • Reply Kthetraveller perjantai, 25 heinäkuun, 2014 at 19:57

      Kannattaa tosiaan piipahtaa tuolla. Ehkäpä minäkin käyn vielä testaamassa myös ne käymättä jääneet radat, sillä minulla oli todella kivaa seikkailupuistossa.

    Leave a Reply