Suomen suurin matkablogiyhteisö

Lapsiperheen Tallinna: Tallinna Teletorn

Me olemme miehen ja lasten kanssa vierailleet elämässämme useammissa torneissa, seisoneet näköalatasanteilla niin Hongkongissa kuin New Yorkissakin ihmetellen näkymiä ja toisaalta myöskin hieman kyllästyneet aikojen saatossa samaan kaavaan. Siksi Tallinnan televisiotorni ei ollut ihan ykköskohde vierailulistalla silloin kun teimme päiväristeilyjä Tallinnaan. Mitä ihmeellistä yhdessä tornissa nyt voisi olla? Jälleen kerran väärä olettamus meiltä perheen aikuisilta, joten hyi meitä.

Tallinnan matkailutoimiston suunnitteleman ja tarjoaman tapahtumarikkaan päivän aloitimme tutustumalla vuonna 1980 valmistuneeseen 314 metriä korkeaan televisiotorniin, joka olikin kaikkea muuta kuin pelkkä näköalatorni. Matka Tallinna Teletornille ei sekään vienyt kauaa, sillä bussilla pääsi Viru keskuksesta tornille 20 minuutissa.

Tornin alakerrassa oli esillä näyttely tornista ja sen mielenkiintoisesta historiasta. Lapsille oli tarjolla hauskaa tekemistä joten meillä aikuisillakin oli hieman aikaa tutustua seinillä olleisiin tietoiskuihin. Samasta tilasta löytyi myös 3D elokuvateatteri, mutta valitettavasti meillä ei ollut mahdollisuutta käydä katsomassa elokuvaa.

 

Jonkin aikaa alhaalla kierreltyämme siirryimme tornin näköalakerrokseen hissillä, jonka matka alhaalta ylös kesti 49 sekuntia. Täytyy myöntää että hämmästyin saavuttuani tornin näköalakerrokseen. Lapset kirmasivat innoissaan ja minä vain huokailin. Komeat näkymät niin sisällä kuin ulkona, lapsille tilaa tulla ja mennä sekä tietysti mielenkiintoista tekemistä ja luettavaa. Tiloissa nimittäin sijaitsi interaktiivinen Viron huippujen huiput-näyttely jossa tutustuttiiin lähes kolmeenkymmeneen virolaiseen huippusaavutukseen. Lapset tutkivat innoissaan robottinäyttöjä jotka taipuivat tutkimaan tulleen henkilön suuntaan, kokeilivat ja ihmettelivät. Multimedianäytöt mm. suurensivat kiinnostavia kohteita ulkona sijainneella kameralla ja kovasti me yritimme zoomata Helsingin suuntaankin, mutta nätistä kelistä huolimatta oman pääkaupunkimme näkeminen jäi haaveeksi. Eräällä näytöllä oli mahdollisuus myös katsella miltä samat paikat näyttivät ennenvanhaan.

Näyttelyssä tutkimme myös sitä, kuinka monta samanlaisen näköistä ihmistä löytyisi Virosta. Annoin koneellle omat mittani ja ominaisuuteni, joten alla tulos minun kaltaisistani ihmisistä. Lapsia kone ei vertaillut mutta innosta puhkuen lapset antelivat isovanhempiensa mittoja koneelle.

Kaiken sisällä olleen mielenkiintoisena tekemisen lisäksi tornista tietysti avautui hulppeat 360 asteen näkymät alas Muugan metsiin, merelle ja kauempana paistavaan Tallinnan vanhaankaupunkiin.

Yksi jännimmistä asioista lapsille oli tietysti 175 metriä korkealla olleen tilan lattiassa sijainneet pienet lasilattia-aukot. Korkeanpaikankammoisena arastelin itse hieman lasin päällä seisomista, mutta pian minäkin temppuilin ja tutkin ahkerasti lasten kanssa lattiasta avautuvia näkymiä.

 Ei se bloggaaja vaan ne mahtavat näkymät!

Kerrosta ylempänä (22. krs) sijaitsi kahvila-ravintola, josta pääsi helposti ulkona sijaitsevalle isolle näköalaparvekkeelle. Päivisin kahvilana toimiva tila muuttuu illalla ravintolaksi jossa voi viikonloppuisin nauttia myös elävästä musiikista. Itse emme ehtineet testata kahvila-ravintolan palveluja ollenkaan tällä kertaa, mutta ehkäpä vielä joskus palaamme uudelleen ravintolaan.

Ravintolan parveke oli mukava paikka oleilla kauniina kesäpäivänä ja tarjolla oli myös vilttejä jos vilu olisi iskenyt. Siinä näkymiä ihaillessamme huomasimme myös tornin henkilökuntaan kuuluneen miehen kantamassa köysiä ja mieheni silmät alkoivat loistaa. 20 eurolla olisi päässyt tekemään tornissa 30 minuuttia kestävän äärelläkävelyn, jonka yhteydessä olisi myös otettu valokuvia ja lähetetty sähköpostiin veloituksetta. Jälleen kerran yksi must do-listalle lisätty asia, sillä tällä kertaa aikaa moiseen erikoisuuteen ei ollut. Hurjapäisemmille tiedoksi että samaisesta tornista on mahdollisuus tehdä myös köysilaskeutuminen, minkä aktiviteetin minä tosin kierrän varmasti kaukaa elämäni loppuun saakka. Äärelläkävelyä minä kuitenkin harkitsen vakavasti, sillä kai sitä voisi ihan kiltisti tallustella parvekkeen ulkopuolella pitäen tiukasti kiinni verkkoaidasta?

Alakertaan palattuamme törmäsimme vielä tiloihin pystytettyyn televisiostudioon jossa olisi ollut mahdollisuus tehdä oma videotervehdys ja lähettää se jollekin. Valitettavasti laite oli epäkunnossa mutta meitä se ei paljoa haitannut, sillä nappasimme kännykameran ja filmasimme oman lastemme tekemän tervehdyksen muistoksi.

Myymälästä ostimme vielä pienet matkamuistot ja menimme ulos lyhyeksi aikaa lasten leikkipaikalle ennen seuraavaan kohteeseen siirtymistä.

Visiitti Tallinnan televisiotorniin oli ikimuistoinen. Koettavaa riitti paljon niin lapsille kuin meille aikuisillekin ja tuntui itse asiassa siltä, että lippuun merkitty tunti oli hieman lyhyt aika vaikka tornissa ei ollut paljoa väkeä aamutuimaan.

Voin suositella televisiotornia kaikille erilaisten aktiviteettien takia. Tornin juurelta löytyy myös aurinkoinen terassi janoisemmille jonka hintatasosta en osaa valitettavasti enempää sanoa.

Pikkuvinkkinä vielä erityisesti lapsiperheille: olkaa liikkeellä heti tornin avaamisen aikaan aamulla kello 10.00 niin paikka on rauhallinen.

Tallinnan Teletornin suomenkielisille sivuille pääset suoraan tästä. Ehdottomasti visiitin arvoinen kohde!

Postaus on osa yhteistyötä Tallinnan kaupungin matkailutoimiston ja Eckerö Linen kanssa. Tallinnan kaupungin matkailutoimiston majoituspartenerina toimi meidän tapauksessa Solo Sokos Hotel Estoria. Tallinnan kaupungin matkailutoimisto tarjosi matkat, majoitukset, yhden illallisen ja sisäänpääsyt suunniteltuihin kohteisiin, me maksoimme muut ruoat, liikkumiset paikkojen välillä ja muut tekemiset. Kaikista tarjotuista asioista huolimatta mielipiteet täysin omia.

 

 

Previous Post Next Post

You Might Also Like

10 Comments

  • Reply Lapsiperheen Tallinna: Keskiaikainen Kiek in de Kök - Passionate Traveller tiistai, heinäkuu 29, 2014 at 11:33

    […] Tallinnan kaupungin matkailutoimiston järjestämän ohjelman puitteissa, sillä takana oli jo Tallinna Teletorniin tutustuminen ja Piritan Seikkailupuisto sekä lapsille maittava lounas perheemme virallisessa […]

  • Reply On the top of the world - Challenge accepted! tiistai, heinäkuu 8, 2014 at 21:32

    […] Torniin pääsemisestä ja sen sisätiloista en kirjoita sen enempää, sillä Rantapallossa on siitä jo kerrottu hyvin yksityiskohtaisesti (esim. täällä tai  Passionate traveller -blogissa) […]

  • Reply Maarit Johanna keskiviikko, heinäkuu 2, 2014 at 14:20

    Tuota äärellä kävelyä ei sais minua koskaan kokeilemaan. En pelkää korkeita paikkoja mutta pelottavissa ja liian extremeissä hetkissä menee aivan pupu pöksyyn 😀 mulle kelpaa aina mielettömät maisemat! Tuskin kyllästyisin minkään kaupunkin torneihin jos vain pääsis vierailuille 🙂

    • Reply Kthetraveller keskiviikko, heinäkuu 2, 2014 at 16:14

      Mulle niin korkeat paikat kuin extreme-jututkin on olleet aina kauhistus. Nyt pohdin vakavasti pelkojeni voittamista (hei minä kuolen joku päivä, toivottavasti vanhana, ja nyt olisi aika ruveta elämään ja astua oman mukavuusalueen ulkopuolelle). Saas nähdä mitä minä päädyn vielä elämäni aikana tekemään, ideoita?

      • Reply Maarit Johanna torstai, heinäkuu 3, 2014 at 10:29

        No kun kerran kysyit niin olen omien kammojeni voittamiseen ajatellut kokeilla tätä! http://imatraexpress.fi

        • Reply Kthetraveller torstai, heinäkuu 3, 2014 at 21:19

          Wau. Tuo näyttää kivalle!

  • Reply Martina keskiviikko, heinäkuu 2, 2014 at 13:55

    Sattuipa sopivasti. Me ollaan menossa tuonne illalliselle parin viikon kuluttua. Onko paikka ihan kamala korkeanpaikankammoiselle? Yleensä tornit ovat niitä vähemmän pelottavia, mutta tuo on aika korkea torni, ilmeisesti tuplasti Näsinneulaa korkeampi.

    • Reply Kthetraveller keskiviikko, heinäkuu 2, 2014 at 16:11

      Ruokaravintolan ulkopuolella on se parvekelippa (kts. verkkoaitakuva) joten nou hätä Martina, nautit varmasti maisemista. Minulla oli turvallinen olo siellä ylhäällä.

      • Reply Martina torstai, heinäkuu 3, 2014 at 09:06

        Huh, hyvä kuulla. Olisi tylsää jos illallisella joutuisi koko ajan jännittämään. Toisaalta mikään ei voi olla pahempi kuin Dinner in the Sky. 🙂

        • Reply Kthetraveller torstai, heinäkuu 3, 2014 at 21:14

          Tuo Dinner in the Sky todellakin hotsittais, pakko pistää vakaaseen harkintaan.

    Leave a Reply