Monthly Archives

huhtikuu 2013

Lapsiperheen Tallinna: Solo Sokos Hotel Estoria

Meillä oli alunperin tarkoitus majoittua matkallamme Sokos Hotel Virun perhehuoneeseen, mutta valitettavasti kaikki huoneet olivat varattuja. Vapaata tilaa löytyi kuitenkin Solo Sokos Hotel Estorian puolelta, josta huoneeksemme valikoitui n. 34 m2:n kokoinen Solo King huone parisängyllä ja vuodesohvalla. Minulle Solo Sokos Hotel Estoria oli jo tuttu hotelli, mutta muut perheenjäsenet tutustuivat persoonalliseen hotelliin ensi kertaa eikä heillä ollut pahaa sanottavaa hotellista.

Solo Sokos Hotel Estoria sijaitsee Viru Hotellin yhteydessä, joten sisäänkäynti tapahtuu Sokos Hotelli Virun ovista. Aulassa oli bussilastillinen jollei toinenkin innokkaita turisteja kirjoittautumassa Viru-hotelliin sisään, joten tuntui suorastaan mahtavalla kaartaa ovista hiukkasen vasempaan ja kävellä suoraan Estorian omaan vastaanottoon hoitamaan sisäänkirjottautuminen. Hallitsen hyvin englannin kielen ja olin varautunut käyttämään kyseistä kieltä vastaanottovirkailijan kanssa, mutta ilokseni pystyimme hoitamaan kaiken asioinnin suomeksi koko vierailun ajan.

Estorian etuna on ehdottomasti sen sijainti ja rauhallisuus, sillä Virun puolen vilinä ja vilske unohtui selkämme taakse kun avasimme Estorian puolelle johtavan oven ja kävelimme yhdyskäytävää pitkin omaan hotellin päädyssä sijaitsevaan huoneeseemme.

Pirteän värinen huone oli tilava ja sopi perheellemme mainiosti. Lapsilla oli tilaa peuhata ja me aikuiset nautimme mukavista nojatuoleista koska sängyllä ei tarvinnut istua sohvan oltua avattuna vuoteeksi.

Lapsille Cupsolo-keitin oli jännä kokemus ja tottahan toki kaakaota piti saada tehdä itse sekä maistaa lopputulosta.

Kiitos huoneen sopivan koon, oli siellä oleminen nautinnollista. Lapset lukivat kirjoja ja pelasivat kännyköillään vuodesohvalla, me aikuiset katselimme televisiota ja nautimmepa siinä samalla Piccolo-kuohuviinit hedelmien kera. Olin kietoutunut pirteänväriseen, muhkeaan kylpytakkiin ja pehmoisiin kylpytossuihin, mikä teki levollisesta hetkestä vielä hieman nautinnollisemman. Olen ehdottomasti kylpytakkinaisia, joten nämä pienet asiat sävähdyttävät aina minua mukaanlukien tarkkaan harkitut huoneen yksityiskohdat.

Estorian jokaisessa kerroksessa on aula, josta löytyy päivän lehdet (mm. Helsingin Sanomat), muuta luettavaa sekä kahviautomaatti, vettä ja pientä purtavaa. Lapsille tuo aula oli oikein mieluisa paikka, koska sieltä oli mahdollisuus käydä hakemassa keksejä naposteltavaksi kaakaon kera.

Rauhallinen hotelli takasi rauhalliset yöunet ja olihan se mahtavaa herätä virkeänä uuteen aamuun sekä tallustella aamupalalle. Jälleen kerran nautin siitä että Virun aamupalalle vaeltelevan ison ihmismäärän sijaan kävelimme Estorian asiakkaille varattuun omaan aamiaistilaan, jossa ei paljoa tarvinnut jonotella. Taustalla soi miellyttävä rauhallinen musiikki, kahvi ja tee tarjoiltiin pöytään ja tuoreet aamupalatuotteet oli aseteltu kauniisti tarjolle. Aamupala saattoi olla ehkä hieman suppeampi kuin Virun puolella eikä siellä ollut lapsille omia Onni Orava-aamupalatuotteita, mutta hyvin me kaikki saimme mahamme täyteen. Kiireetön, rauhallinen ja nautinnollinen aamupala yhdistettynä ystävälliseen henkilökuntaan sai hymyn kasvoille ja täyttävän aamupalan jälkeen jaksoi hyvin seikkailla päivän ympäri Tallinnaa.

Ja se maailman mukavin sänky. Se oli yhtä mukava myös miehelleni joka on hentoista vaimoaan huomattavasti isompi. Ei kolottanut selkään ja kolmen tyynyn menusta löytyi se mieluisa, oikein pehmeä ja upottava vaihtoehto. Tällä yöpymiskerralla minulle selvisi myös se mysteeri, mikä teki peitoista niin pehmoisat.
Niin ja mikäs olikaan huoneessamme #850 ollut tarina ja kuka sen oli kertonut?
Aina oppii uutta hienosta eteläisestä naapuristamme.

Suosittelin aiemmassa postauksessani Solo Sokos Hotel Estoriaa liikematkustajille ja tasokkaampaa yöpymispaikkaa hakeville, mutta lapsiperheen näkökulmasta voin sanoa että hotelli käy hyvin myös perheille. Erinomaisella paikalla sijaitseva hotelli on rauhallinen, huone tilava, ja lapsia hermostuttavat jonotukset ja ryysikset ovat poissa. Ilmainen wifi toimii huoneissa moitteettomasti ja palvelu pelaa. Meillä oli muutama pienoinen ongelma huoneemme kanssa mutta ongelmat hoidettiin asiallisesti kuntoon mahdollisimman pian, kiitos siitä.

Ei pahaa sanottavaa siis tästäkään vierailusta, suosittelemani hotellin sivuille pääset suoraan tästä.

Postaus on osa yhteistyötä Tallinnan kaupungin matkailutoimiston ja Eckerö Linen kanssa. Tallinnan kaupungin matkailutoimiston majoituspartenerina toimi meidän tapauksessa Solo Sokos Hotel Estoria. Tallinnan kaupungin matkailutoimisto tarjosi matkat, majoitukset, yhden illallisen ja sisäänpääsyt suunniteltuihin kohteisiin, me maksoimme muut ruoat, liikkumiset paikkojen välillä ja muut tekemiset. Kaikista tarjotuista asioista huolimatta mielipiteet täysin omia.

 

Rakastuin

Huhhuh, viikonloppureissu perheen kanssa Tallinnaan on nyt sitten tehty. Meillä kävi kyllä tuuri suunnitellun ohjelman kanssa, sillä eilinen päivä oli kaunis ja melko lämminkin eikä taivaalta tippunut pisaraakaan vettä.

Minun aiemmat Tallinna-kokemukset ovat rajoittuneet ainoastaan päiväreissuihin ja muutamaan yli kymmenen vuotta sitten tehtyyn vuorokauden yöpymiseen jossa juhlinta on ollut se pääasia. Ihan hävettää siis myöntää että olen piipahtanut kauniissa kaupungissa elämäni aikana kymmeniä kertoja, mutten ole edes viitsinyt ajatella tutustuvani Tallinnaan tarkemmin sillä ”sehän on nyt koluttu niin monta kertaa”. Lapsiakaan emme ole viitsineet Tallinnaan kovin usein viedä, sillä ne muutamat päiväreissut mitä olemme heidän kanssa tehneet ovat koostuneet alkoholinhuuruisista kanssamatkustajista. Sanomattakin selvää ettei osakkeet ole olleet kovin korkealla Tallinnan suhteen, kiitos lyhyiden päiväreissujen ja juhlakansan.

Mutta me olimme NIIN väärässä Tallinnasta. Kiitos silmiemme avaamisesta tuon viehättävän kaupungin suhteen kuuluu Tallinnan kaupungin matkailutoimistolle (Mall Oja) ja Eckerö Linelle, jotka tarjosivat perheellemme unohtumattoman yhteistyö-blogimatkan. Eilinen oli kovin kiireinen enkä kerennytkään päivitellä Instagramia sen enempää, mutta annettakoon se anteeksi kun tästä eteenpäin rupean tuomaan viikonloppureissuamme tänne blogiin postausten muodossa. Kyseiset postaukset tulette tunnistamaan ”Lapsiperheen Tallinna”-alkuisista otsikoista.

Toivottavasti teillä lukijoilla oli mukava viikonloppu. Oliko joku ehkäpä samaan aikaan Tallinnassa?

 

Ja taas mennään!

Vierivä kivi ei sammaloidu, kuuluu sanonta ja tässä perheessä ei sammalta ole nähty. Tällä kertaa tiedossa on mahtava viikonloppu Tallinnassa koko perheen kanssa. Ohjelmassa on mm. visiitti Televisiotorniin, Vanhankaupungin torneihin ja Piritan seikkailupuistoon sekä Energian oivalluskeskukseen. Matkat sujuu mukavasti Eckerö Linen Finlandian kyydissä ja yöpymiset uudenkarheassa Solo Sokos Hotel Estoriassa.

Mieletön reissu siis tiedossa ja tuttuun tapaan matkan etenemistä voi varmimmin seurata Instagramista nimellä @passionatecruiser

Maailman mukavin sänky odottaa jälleen tyytyväistä nukkujaansa.

Hyvää viikonloppua!

 

Kerroinko minä jo että inhoan siivoamista?!

Korjaan tuota otsikkoa. Minä halveksun siivoamista koska inhoan sitä niin paljon. Nautin siististä kodista ja siivoamisen lopputuloksesta, mutta se ettei tämä koti siivoudu itsestään ei oikein ilahduta.

Miksikö minä nyt tässä valitan? Miten voi olla totta että minä katsoin koko päivän ajoittain kalenteria, näin että oli tiistai mutten ymmärtänyt sitä. En ymmärtänyt sitä edes siinä vaiheessa kun sanoin miehelleni että tämän päivän minä lepään ja huomenna sitten siivotaan. Mies ihmetteli tämän naisen ajatuksenjuoksua ja halusi vielä tarkistaa milloin tätini tulee meille yökylään. Keskiviikkonahan hän.

Missäs välissä me sitten siivoamme?

Tänään. Että näin.

Toimii, silloinkin kun jäljellä on enää yksi siivoushanska. Huomasin puutteen ihan äsken ja siksi oli pakko tulla puhisemaan tänne.

Onko lukijoissa joku joka rakastaa siivoamista?  Vinkkejä mielenkohotukseen seuraavaa siivoussessiota varten otetaan kiitollisena vastaan.

 

 

Se meidän perheen juhannus ja kauhun hetki

Niinkuin aiemmin mainitsinkin, meidän perheessä ja lähipiirissä on hyvin tärkeää se että saamme viettää tietyllä porukalla yhteisiä hetkiä. Meiltä ei naurua ja halauksia puutu, koko juhannus on täynnä hyvää ruokaa, lepoa ja nautintoa. Tämä juhannus meni hieman toisenlaisissa merkeissä koska äitini oli töissä päivät, joten kaikkein suurin juhannustunnelma tulikin loppujen lopuksi sunnuntaina kun äitini tuli töistä mökille ja aloitti muutaman päivän vapaat. Alla hieman tunnelmia meidän juhannuksesta.

Meille luonnon omat kukat ovat olleet tärkeä lisä juhannuksen juhlintaan, niin myös tänäkin vuonna.

Puusaunan pehmoisiat löylyt, saunavihta ja yksi kylmä juoma toi taas hymyn naamalle.

Me nautimme hyvästä ruoasta ja söimme paljon herkkuja.

 Kasvisruokavaliota suosivana puolitin tietty pihvini.

Sytytimme takkaan tulen ja paistoimme makkaraa vaikkei ollut edes nälkä.

Nautin äidin kanssa traditioksi muodostuneen kahdenkeskisen limpparihetken.

Möllötin laiturilla ja ihailin mahtavia maisemia.

Ja surin niiden minun ultimaattisen mukavien pöksyjen polttamista juhannuskokossa.

Jottei nyt ihan hauskoja hetkiä ainoastaan olisi vietetty, koettinpahan meidän perheessä kauhun hetkiäkin.

Esikoinen nimittäin katosi mystisesti keskellä kirkasta päivää emmekä löytäneet häntä mistään kun huutelimme välipalalle. Tarkistimme mökin läpi, valjastimme muut lapset käymään läpi kaikki mahdolliset piilopaikat ja laajensimme etsintäalueen myös ulos. Mies tarkisti pelastusliivit, kaikki oli tallella ja kun mitään vastausta huuteluihin ei tullut, alkoi suuri paniikki kalvaa mieltä. Meidän mökkitontti ei ole todellakaan mikään lapsiperheen unelma, sillä tontti on hyvin kivikkoinen kaikkialta, ranta mukaanlukien. Kivinen rantaviivakin päätyy äkkisyvään järveen joten lapsilla kyseisille kiville ei ole ollut mitään asiaa.

Lapset ovat järkeviä, he eivät ole koskaan edes harkinneetkaan rantakiville menoa ja laiturillekin he ovat ottaneet aina pelastusliivit päälleen. Esikoinen ei ole harrastanut katoamistemppuja, joten kaikkinensa kyseessä oli aikamoinen mysteeri. Lapset oli paniikissa, me aikuiset karjuimme ympäri tonttia ja itku siinä tuli jo minun äidillekin.

Kait tuo esikoisemme ymmärsi huuteluistamme että oli parasta tulla vihdoin piilosta esille ja ilmestyi mökin yläkerran säilytystilasta näkösälle. Mies ja minä saimme kyllä samantien bad parent-leiman otsaamme, sillä huusimme muutaman valitun sanan lapsellemme. Huuto siksi, että olimme aivan suunniltamme järkytyksestä sillä olimme jo rakentaneet mielikuvan kivikkoon kompuroineesta lapsesta joka makasi jossain järvenpohjassa. Pyysimme toki lapselta anteeksi huutoa ja keskustelimme rakentavasti asiasta siinä tilanteessa, mutta oma äitini kävi ylikierroksilla vielä hieman myöhemmin ja itkeä tirautti uudelleen. Eiköhän esikoinen ymmärtänyt ettei moista temppua passaa enää toiste tehdä, hän kun oli vain mököttänyt kuopuksen kanssa käydystä riidasta josta kuopus puolestaan ei ollut ”ymmärtänyt” mainita meille mitään.

Loppu hyvin, mutta oman jälkensä se meidän tavallisuudesta poikkeavaan juhannukseen jätti.