Suomen suurin matkablogiyhteisö
Monthly Archives

huhtikuu 2013

Nyt hölläillään!

Joskus on vain pakko ottaa todella rennosti ja se päivä on tänään. Meidän työpaikalla on organisaatiomuutosten takia ollut aika kökkö tilanne jo pidempään ja vasta nyt hommat ovat alkaneet rahoittua, yli viisi kuukautta muutosten jälkeen.

Tämä kevät onkin ollut minulle rankka töiden ja kiireisen arkielämän myötä joten odotan tämänpäivästä reissua kuin kuuta nousevaa. Tänään minä nautin täysin siemauksin pienestä päiväristeilystä Tallinnaan työkavereideni kanssa, sillä me kaikki ahkeran työn raatajat olemme sen todellakin ansainneet.

Takuuvarmaa naurua ja hyvää mieltä tiedossa, sillä meillä on kerrassaan huippuporukka.

Jos kuitenkaan tänään ei sataisi ihan näin paljon?

Minulla on mieletön onnenhymy tällä hetkellä. Hyvää viikonloppua!

 

Parsaherkkuja Ravintola Tornissa

Kävimme Solo Sokos Hotel Tornissa yöpyessämme illallisella persoonallisessa Ravintola Tornissa. Lämmin valaistus, suomalaisten taiteilijoiden teoksista koottu taideseinä ja miellyttävä musiikki hyvän palvelun kera saivat odottamaan myös ruoalta paljon. Ateria oli osa Sokos Hotellien ”40 vuotta – 40 blogitarinaa”- kampanjan palkintoa, joskin alkuruoat ja jälkiruoat maksoimme itse.

Pieniä yksityiskohtia arvostavana naisena nautin katsella ravintolan taideseinälle aseteltuja taideteoksia. Valitettavasti en kehdannut kuvailla paljoa ravintolassa, koska halusin antaa ruokarauhan muille siellä aterioiville ihmisille.

Pieni maistiainen ennen alkuruokaa.

Alkuruoaksi mies otti yrttimarinoitua vasikkaa ja kurpitsa-kevätsipuli vinegretteä. Maut olivat hyviä, mutta valitettavasti pieni miinus tulee siitä ettei yrttimarinoidun vasikan kypsennys ollut mennyt ihan nappiin, eikä liha ollut täysin mureaa. Kuvaa ei tähän postaukseen ollut laittaa, sillä mieheni ottama kuva oli tarkennettu väärin.

Itse valitsin alkuruoaksi appelsiinilla marinoitua parsaa ja nokkosta. Annos sai kasvoilleni onnellisen hymyn, sillä juuri tuota kasviksista tehdyn alkuruoan pitikin olla. Mahtavia, erilaisia toisilleen sopivia makuja, tuoreita rapsakoita kasviksia ja silmänruokaa.

Taivaallista. Täysi kymppi!

Suosin kasvisruoksia, mutta syön jonkin verran myös lihaa. Otin listalta tällä kertaa liharuoan, koska kasvispääruokana olisi ollut parsaa ja hollandaisekastiketta. Kyseisessä ruoassa ei ole mitään vikaa ja pidän kovasti parsasta, mutta halusin selkeän eron alkuruokaan verrattuna. Valitsinkin pääruoaksi grillattua helmikanaa, yrttikastiketta ja lämmintä kasvissalaattia.

Helmikana

Sen minä sanon teille, etten ole eläissäni syönyt niin mehevää ja mureaa lihaa. Minun ei tarvinnut tehdä lähestulkoon minkäänlaista työtä leikatessani helmikanaa, sillä se hajosi helposti veitsen alla. Maukkaat lisukkeet, hyvät mausteet perunassa ja juuri sopiva määrä kastiketta ei muuttanut hymyäni yhtään pienemmäksi vaikka alkuruoan voittanutta ei tämä annos ollut.

Mies söi pääruokanaan poron paahtopaistia ja tummaa torvisienikastiketta. Liha oli kuulemma erittäin mureaa ja annos oli todella tasapainoinen. Pienesti hän jäi kaipaamaan vahvempaa sienen makua annokseen, mutta kyse oli toki hänen henkilökohtaisesta näkemyksestään. Tarjoilijan viinisuositus kyseiselle annokselle osui nappiin, mutta valitettavasti kumpikaan meistä ei muista mikä punaviini oli nimeltään. Mies kuitenkin pyysi mainitsemaan tässä postauksessa, että kannattaa valita se viini jota tarjoilija kyseiselle annokselle suosittelee.

Poron paahtopaisti

Ja ne jälkiruoat… Miehen valinta oli valkosuklaamoussea ja raparperia. Maku oli kuulemma ihan ok, muttei säväyttänyt. Raparperi antoi odottaa tietynlaista kirpsakkuutta, mutta annoksen makukokonaisuus oli hieman laimea verrattuna siihen mitä maut olisivat voineet voimakkaimillaan olla.

Valkosuklaamousse.

Suklaan ystävänä minä valitsin jälkiruoakseni maitosuklaavanukasta ja minttujäätelöä.

Maitosuklaavanukas

Vanukas oli kevyttä, oikein pehmeältä maistuvaa ja samalla vahvan minttuinen jäätelö toi kivan kontrastin annokseen. Tämä annos ei kuitenkaan myöskään voittanut ihanaa parsa-alkupalaa, jota kaipaan edelleen.

Yleisesti sanottuna Ravintola Tornissa oli miellyttävä miljöö, hyvä palvelu ja hyvä ruoka. Käyntimme kyseisessä ravintolassa ei varmastikaan jää viimeiseksi kun sijaintikin on mitä mahtavin. Ravintolan sivuille pääset suoraan tästä ja Sokos Hotellien ”40 vuotta – 40 blogitarinaa”- kampanjayöpymisestämme voit lukea täältä.

 

 

Tukholman Globenin SkyView ja yksi korkean paikan kammoinen

Nyt puhutaan siitä että viisi metriäkin on tälle naiselle liikaa silloin kun on kyse korkeista paikoista. Norwegian Breakawayn köysiradalla luulin todellakin kuolevani, vaikka matkaa alla olevan kannen pintaan oli vain sen yhden kansikerroksen verran. Korkean paikan kammoni vaikuttaa erityisesti kykyyn hallita ruumiinjäseniäni, eikä se pyörryttävä tunne ja järkyttävä sydämen tykytys tunnu todellakaan mukavalta.

Asuin lapsuuteni korkeassa kerrostalossa ja ystäväni sattui asumaan kahdeksannessa kerroksessa. Kävin hänen luonaan useasti, mutta parvekkeella käymiset olivat minulle kauhistus. Näinkin monasti pienenä unta siitä, että nojaan metallireunaisen parvekkeen reunaan joka murtuu ja putoan alas. Ehkä nuo unet ovat olleet osasyynä siihen, etten pidä korkeista paikoista silloin kun turvanani ei ole paksua betoniseinää jossa on pienet ikkunat. Suoraan alas minun on turha tuolloinkaan katsoa jos meinaan pitää jalkani toimintakykyisenä.

Nykyään olen alkanut tarkoituksellisesti hankkiutumaan tiettyihin tilanteisiin, jossa voisin totuttaa itseäni korkeisiin pakkoihin ja voittaa pelkoni. Suomalaisille tutun Globenin kylkeen rakennettu SkyView hissi vaikuttikin juuri sopivalta kohteelta kun olimme käymässä Tukholmassa viime viikonloppuna.

Lapsiperheen (ja miksei ihan aikuisenkin) näkövinkkelistä lippujen hankkiminen SkyView-hissiin oli miellyttävää. Olimme hieman huolissamme, koska emme olleet ostaneet ennakkoon FastTrack-lippuja joilla olisi päässyt suoraan jonojen ohi. Onneksi huoli osoittautui aiheettomaksi, sillä lippuja ostaessa meille ilmoitettiin että oma vuoromme on 40 minuutin päästä. Meidän ei tarvinnut kuitenkaan jäädä odottamaan, vaan me pystyimme viettämään aikaa lähiympäristössä kunnes oli aika palata tiettynä hetkenä takaisin. Kävimmekin  lasten kanssa Globenin vieressä olleessa kauppakeskuksessa josta löytyi kaikkea, mukaanlukien lelukauppa Lekia.

Globenin huipulle 130 metrin korkeuteen nousi kaksi eri lasigondolia, joihin molempiin mahtui 16 ihmistä. Yhden kierroksen kesto oli noin 20 minuuttia, ja meidän perheeltä (2 lasta & 2 aikuista) hinta oli noin 50 euroa. Ennen lasigondoliin menoa meille näytettiin pieni filmitarina Globenin rakentamisesta sekä kerrottiin muutama jännä fakta. Lapsille hauskin tieto oli se, että Globenin täyttäminen vedellä suoraan kraanasta kestäisi 40 vuotta.

Minulle lasigondolissa seisominen oli lievää tuskaa. Noustessamme minua alkoi tuttuun tapaan heikottaa jaloista ja siirryin varovasti keskemmälle gondolia. Ehkä kuvaamisesta oli jonkin sortin apu, sillä huomasin keskittyväni pelkäämisen sijasta kuvauskohteiden etsimiseen.

Kaikkein pahin tilanne oli silloin, kun gondoli oli Globenin uloimmassa kohtaa ja alla näkyi Globenin kyljen sijaan pelkkä maa.

Scary!

Maisemat kesäisen vehreään Tukholmaan oli kuitenkin sen verran mukavat, että hissiretki oli kaiken väärti.

Olin seisonut jalat heikkoina lasigondolin reunalla ja katsellut sydän tykyttäen alas. Päällimmäisenä kuitenkin oli suunnaton ylpeys, sillä olin pysynyt lasisen seinän äärellä heikotuksestani huolimatta. Yksi virstanpylväs saavutettu, mutta monta on vielä saavuttamatta.

Onkos muita korkeita paikkoja pelkääviä ja missä määrin? Miten olette pärjänneet pelkonne kanssa, oletteko kenties yrittäneet päästä siitä eroon tai jopa päässeet? Olisi kiva kuulla omia ajatuksianne kyseisestä pelosta, sillä itselleni liikkumiskyvyn pettäminen pelkotilanteessa on suuri ongelma. 

 

Onnenhetkiä Solo Sokos Hotel Tornissa #sokoshotels40

26.4.1998 oli kyllä hiukkasen jännä päivä minulle. Astelin perhoset vatsassa lepattaen Stockmannin kellon alle tapaamaan miestä, jonka kanssa olin sopinut sokkotreffit muutamaa päivää aikaisemmin. Jotain ihmeellistä tuossa sokkotreffikumppanissani täytyi olla, jos hän kerran halusi nimenomaan tutustua minuun vaikka olin julkisesti teksti-tv:ssä haukkunut miehet maanrakoon. Varauduin epäröivänä naisena lyhyisiin sokkotreffeihin mutta toisin kävi. Kävelimme kaupungilla, keskustelimme, söimme hampurilaisateriat ja menimme nauttimaan yhdet oluet Hotelli Tornin O’Malley’s pubiin. Nuo Hotelli Tornissa käydyt henkevämmät keskustelut taisivat saada meidän molempien päät niin pyörälle, että päädyimmekin sopimaan toiset treffit parin päivän päähän. Ja se oli sitten siinä, sen jälkeen olimme erottamattomat. Muutimme yhteen saman vuoden elokuussa ja joulukuussa mies pyysi kihloihin. Kahteen kertaan mies sai tosin pyyntönsä esittää, sillä illalla hotelli Virun yökerhossa esitetty kihlauskysymys ansaitsi mielestäni hiukkasen selvemmän kysyjän. Kun hän sitten esitti saman kysymyksen uudelleen hotellihuoneessa aamulla, en minä voinut muuta kuin sanoa onnesta hihkuen ”kyllä”. Kihlasormukset kävimme ostamassa Helsingistä joulukuun puolivälissä ja sormusten ostoa juhlistimme nauttimalla glögit Hotelli Tornin Ateljee Barissa. Voi sitä onnea ja iloista salailua, sillä olimme päättäneet pujottaa sormukset sormiimme vasta uudenvuoden aattona.

Tuntuu jotenkin mahtavalle, että nykyisin Sokos-ketjuun kuuluvat hotellit ovat olleet osana elämämme tärkeissä hetkissä. Olikin luontevaa valita tunnesyistä Sokos Hotellien ”40 vuotta – 40 blogitarinaa” -kampanjan hotelliksi Solo Sokos Hotelli Torni, jolla oli ollut oma osuutensa meidän rakkaustarinassa. Kahdenkeskinen visiittimme osui sopivasti lähelle ensitapaamisen vuosipäivää, joten ilmassa oli juhlan tuntua kun astelimme perinteikkään ja persoonallisen hotellin ovesta sisään.

Mutta se tapa jolla astelimme hotelliin olisi voinut hiukkasen hienompi olla. Auttamattomasti myöhässä, hengästyneenä ja tuskanhikisenä minä yritin selitellä jotain vastaanottovirkailijalle joka otti meidät lämpimästi vastaan. Hän huolehti meidät pikaisesti hotellihuoneen kautta Kokemus Helsinki Day Span tiloihin ja jätti meidät nauttimaan rentouttavasta parihoidoista.

Voi ihanuus sitä olotilaa kokonaisvaltaisen, stressiä poistavan hoidon jälkeen. Pöllämystyneenä ja tukka sekaisena minä astelin takaisin hotellin vastaanottoon noutamaan hotellihuoneemme avaimia, enkä olisi paljoa nolompi habitukseni takia olla. Eipä samainen vastaanottovirkailija ulkonäköäni kavahtanut vaan otti meidät taas iloisesti vastaan ja tarjoutui näyttämään hotellia meille pienen kaunistautumishetkeni jälkeen.

Vastaanottovirkailijamme esitteli meille erilaisia huoneita ja tiloja, kertoi mielenkiintoisia asioita hotellista ja näytti meille paikkoja jossa mekin olimme aiemmin käyneet. Pohdimme ensitreffiemme pöytäpaikkaa pubissa sekä sormuksenostoreissumme pöytäpaikkaa Ateljee Barissa, ja tuntui suorastaan siltä kuin olisimme tulleet kotiin.

Hotellihuoneemme oli todella upea valinta meille, sillä romanttinen ja valoisa Jugend-sviitti sopi juhlapäiväämme mainiosti. Oli tilaa olla ja nauttia, juhlistaa pientä vapaata perhe-arjesta ja vuosipäiväämme hiukkasen myöhässä.

Kylpyhuoneen tassuamme kutsui kylpemään, mutta valitettavasti kiireinen aikataulumme esti levollisen hetken veden lämpimässä syleilyssä. Siinä illallista varten kaunistautuessani ehdin kuitenkin ihastelemaan kylpyhuonettamme ja minut valtasi hyvä olo. Olen aina nauttinut pienistä yksityiskohdista, siitä viimeisestä silauksesta, silmänruoasta. Katseeni vaelsi kaakeleissa, kauniisti asetetussa suihkuverhossa, tutki vessapaperirullaan laitettua pientä tarraa ja kauniita peseytymistuotteiden pulloja. Oi miten ihanaa olisikaan ollut istua lämpimässä kylvyssä tunnelmavalaistetussa kylpyhuoneessa, kädessä lasillinen kuohuvaa.

Mutta kylpyhuoneen ihastelu ja upeasta sviitistä nauttiminen sai jäädä, sillä parsaherkut kutsuivat Ravintola Tornissa. Meidät otettiin ovella oikein ystävällisesti vastaan ja palvelu pelasi erinomaisesti koko aterioinnin ajan. Nautimme kiireettömästi hyvästä ruoasta, miellyttävästä ympäristöstä ja kahdenkeskisestä seurasta. Oli luksusta istua rauhassa oman rakkaan kanssa, ilman lasten ”mennäänkö jo?”-kysymyksiä.

Juhlan kunniaksi menimme miehen kanssa nauttimaan elämämme ensimmäiset yhteiset drinkit American Bariin. Iloiset baarimestarit suosittelivat drinkkejä ja niinpä minäkin päädyin maistamaan jotain sellaista, jota en olisi koskaan ajatellutkaan tilaavani. Yllätys oli melkoinen kun pidinkin drinkistä joka oli oman mukavuusalueeni ulkopuolelta. Olisin mielelläni maistanut toisenkin drinkin, mutta meillä oli varattuna liput stand up-komiikkailtaan Apollo Live Clubille.

Hulvattoman Stand up-keikan jälkeen Clubille jäämisen sijaan suuntasimme kohti hotelliamme. Pääkaupunkiseutulaisuudestamme huolimatta emme olleet koskaan käyneet Ateljee Barissa illalla, joten siellä piipahtamisessa oli jotain hyvin mykistävää. Paljon olimme tuota ennen nähneet, seisoneet korkeiden hotellien ikkunoiden äärellä ja ihmetelleet useampien miljoonakaupunkien vilinää, mutta Helsingin rauhallisuudessa oli jotain hyvin miellyttävää. Kaupungin valot ja äänet, rauhallinen tunnelma ja melkoisen lempeä ilta jäikin ikimuistoisena kokemuksena mieleen.

Eipä päivämme olisi voinut onnistuneempi olla, joten menimme tyytyväisinä takaisin huoneeseemme. Avasimme onnesta muikeana kuohuviinipullon ja napostelimme pieniä herkkuja sängyssä loikoillen ja euroviisuja katsellen.

Herkkuja vatsaan

Kippis ja kuohuvaa herkkujen kaveriksi

Ja niitä helliä hetkiä.

Kiireisenä äitinä vuorokauden getaway oman kullan kanssa oli suoranaista luksusta. Olin päässyt rentoutumaan ihanassa hoidossa, nauttinut herkullisen illallisen, maistanut tapojeni vastaisesti drinkkiä ja ihaillut öistä Helsinkiä kattojen yllä. Kaiken kruunasi kaunis huone, huippupalvelu ja sielukas hotelli. Olin onnellinen ja se tunne oli vangittava kuvaan, joten elämäni ensimmäinen selfie vienon onnenhymyn kera, olkaa hyvät!.

Hotelli ei ole hotelli, jos huoneet repsottavat ja henkilökunnan asenteessa on korjattavaa. Solo Sokos Hotel Tornin henkilökunta ja huoneet loivat lämpimän tunnelman ja ihastuinkin hotelliin kovasti. Olen yöpynyt monissa hotelleissa elämäni aikana, mutta vastaavanlaiseen en ole törmännyt. Henkilökunnan palveluilo tuli suoraan sydämestä ja heistä huomasi sen että he pitivät työstään. Se jos mikä antaa hotellille tietynlaisen ”extra touchin” joka saa asiakkaan palaamaan takaisin. Myös meidät.

Lämmin kiitos ikimuistoisesta minilomasta Sokos Hotels!

(Tämä postaus on osa Rantapallon ja Sokos Hotellien 40-vuotiskampanjaa. Hotelliyöpymisen ja osan illallista tarjosi Sokos Hotels, hemmotteluhoidot Kokemus Helsinki Day Spa)

 

Se meidän risteily

Nyt on piirrettävä ruksi seinään. Kaikki nämä vuodet risteilylautta on ollut meille risteilylautta, mutta tällä kertaa risteilylautta Silja Serenade oli meille pelkkä kulkuväline paikasta A paikkaan B ja takaisin. Me emme tutustuneet aluksen ohjelmistoon, me emme nauttineet aterioista pitkän kaavan mukaan taikka istuneet Promenadella katselemassa ihmisiä ja nauttimassa ehkä sitä yhtä lasillista harvinaisempaa viiniä. Tästä postauksesta on siis turha hakea komeita kuvia Brazilialaisilta viikoilta, kauniita annoskuvia tai mitään sellaista joka ylistäisi sisällä nähtyä tai koettua. Me hyppäsimme risteilyoravanpyörästä pois ja nautimme toisenlaisesta matkasta ilman suurempia aikatauluja lievän ”risteilyväsymyksen” takia.

Aikatauluista puheenollen, lämpötila meinasi nousta meillä kaikilla siinä vaiheessa kun olimme menossa Olympiatermiaalille. Rakennustöiden takia terminaalille kulkevat raitiovaunut oli korvattu Kauppatori-Tehtaankatu välillä bussilla 3X ja tuo raitiovaunu/bussikuvio ei toiminut kovinkaan hyvin. Julkisen liikenteen tökkimisen takia menimme laivaan sen verran myöhään, että pöytävarauksellisiin ruokapaikkoihin oli turha yrittää enää. Päädyimmekin Tavolàtan sijasta El Capitániin, jonka suppea menu ja ruoat eivät nyt paljoa mieltä ylentäneet. Kasvisruokaa suosivana El Capitánin kasvisateria oli suoranainen kauhistus, joten laitan vain kuvan näytille ja jätän muun kertomatta.

Ruoan jälkeen menimme ihailemaan aurinkoista merta pieneksi ajaksi Atlantis Palacen Keulabaariin ja sen jälkeen talsimme Taxfreen kautta hyttiin. A-hytti oli kyllä meidän perheen pelastus, sillä hytissä oleilusta tuli paljon mielekkäämpää television myötä. Lapset ja mies jumittuivat herkkujen kanssa hyttiin leikkimään uusilla leluilla ja katsomaan Suomen jääkiekkopeliä, kun minä puolestani laivatyttönä tepastelin ulkokannelle kuvaamaan kaunista iltaa.

Iltaelämää siis emme laivalla nähneet ollenkaan. Palasin hyttiin ja Suomi-pelin jälkeen päädyimme miehen kanssa pelaamaan vanhojen aikojen kunniaksi korttia.

Huonosti nukutun yön jälkeen oli ihanaa herätä omassa rauhassa uuteen aamuun. Olimme päättäneet jättää aamupalankin väliin, jottei meidän tarvitsisi herätä liian aikaisin aamuun. Hyvin levänneenä (paitsi minä) päivä Tukholmassa meni loppujen lopuksi miellyttävästi. Kävimme ruokailemisen jälkeen ihailemassa kaupunkia Skyview-hissistä, josta kerron myöhemmin lisää.

Paluumatkalla söimme jälleen El Capitánissa ja sain suuren neuvottelun jälkeen vaihdatettua pavut kasvisateriastani toiseen vaihtoehtoon. Ruokailun jälkeen kiertelimme hieman ulkokannella ihailemassa saaristoa ja katsoimme pienen hetken Promenadella esitettyä showta. Parasta antia merimatkassa oli kuitenkin Tukholman aina niin upea saaristo.

Ja pikku vinkki maisemien ihailuun. New York Club & Loungen takana olevalla terassilla on miellyttävät penkit oleskeluun ja paikka on tuulelta suojattu. Minäkin, aina kylmissäni oleva nainen, pärjäsin melko hyvin viilenevässä illassa. Alkuillasta itse ravintola on hyvin hiljainen, joten lapsille se on kiva paikka isoine sohvaryhmineen ja lattiaan maalattuine autokaistoineen.

Ilta päättyi ennen hyvissä ajoin ennen kymmentä kun talsimme kaikki hyttiin. Me aikuiset pelasimme muutaman korttikierroksen ja se oli siinä. Pienen kyyneleen minä silmäkulmaani kyllä väänsin hytissä illalla, sillä kaipaan kovasti mahdollisuutta nauttia laivalla olosta ainoastaan mieheni kanssa. Ei ”mennäänkö jo?” kysymyksiä, säännöllisten ruoka-aikojen vahtimista, sitä tietynlaisen vapauden puuttumista.

Lasillinen kuohuvaa keskellä päivää lämpimällä terassilla? Hidasta monen ruokalajin ateriointia hyvässä ravintolassa? Jalalla koreasti yökerhossa pilkkuun saakka ja vielä yöruoan kautta hyttiin ilman aikaista ”nahkavekkareiden” järjestämää aamuherätystä? Kyllä kelpaisi. Meillä on nolla risteilyä tällä hetkellä varattuna ja nyt on pakko pitää paussi koska vapaita viikonloppuja ei vain ole koko kesänä. Mies kuitenkin tietää että tämä nainen kaipaa pienen kahdenkeskisen irtioton, joten katsellaan milloin löydän itseni seuraavan kerran laivalta ja mistä seurasta.