Suomen suurin matkablogiyhteisö

Lötköilyä ja työleiriä, mitäs muutakaan

Juu, melko ihmeellisen otsikon minä nyt väänsin mutta tuo jos mikä kuvaa perheemme viikonloppua tällä kertaa. Perjantainen Tallinnan reissu työkavereiden kanssa meni taas niinkuin pitikin, meillä oli mielettömän hauskaa ja emmehän me taaskaan päässeet kukkakujalla sijainnutta vakiterassiamme kauemmas. Poks, sanoin skumppapullot ja siellä me kilisteltiin aina siihan saakkaa kun meidän piti lähteä takaisin laivalle.

Jaa, eipä tuo pullo taitanutkaan poksahtaa vaan sihistä…

Sen verran tuli juhlittua työkavereiden kanssa, ettei lauantaina ollut oikein intoa tarttua kotihommiin ja mies olikin kiitollinen kun vaimo otti miehen sanojen mukaan ”kerrankin rauhallisesti”. Yritin ottaa aurinkoa jonkin verran mutta helteen takia puoli tuntiakin takapihalla oli suoranaista tuskaa. Vettä meni kiitettävästi hedelmien ja marjojen kera ja hyi minua kun kehtasin nauttia suunnattomasti toimettomasta päivästä, vaikka tiesin että se kostautuisi varmasti sunnuntaina.

Ryytyneen äidin lauantaisia eväksiä

On se kumma että antaa itselleen luvan rentoutua ihan oikeasti vasta sitten kun on toipumassa virallisesta ”kerran vuodessa”-bileillasta. Tämä äiti ei siis siviilissä paljoa tule ja mene ilman lapsia/miestä, joten tämä vuosi, kiitos Rantapallon ja Sokos Hotellien, on ollut poikkeuksellisen menorikas. Ja tiedättekö mitä, tekee ihan hyvää päästä välillä irtoutumaan normikuvioista koska näiden vuosien aikana kodin, kaupan ja työpaikan väliä on sahattu niin kiitettävästä että arki on alkanut maistua ajoittain puulta. Onneksi mies on samoilla linjoilla joten tarkoitus olisi muuttaa toimintatapoja pikkuhiljaa sillä me emme vain voi jatkaa elämämme loppuun tällaisella menolla.

Elämästä pitää nauttia nyt kun vielä voi. Pitää muistaa levätä ja tehdä asioita toisin kuin tavallisesti. Me olisimme voineet istua miehen kanssa sisällä sohvalla naputtelemassa koneillamme, mies työasioita ja minä blogia. Sen sijaan me istumme nyt täällä ulkona nauttimassa kesäillasta ja tekemässä silti hommiamme tietokoneilla. Pieniä asioita mutta ah, niin virkistäviä. Pienet on ilot juu, mutta näillä mennään.

Ja pakkohan täällä pihalla on istua senkin takia että sunnuntai oli yhtä työleiriä. Lauantainen lötköpäivä piti huolen siitä, että meidän oli tehtävä eilen koko viikonlopun työt niin pihalla kuin sisällä. Aloitimme hommat heti sunnuntai-aamusta ja vedimme sen verran rankalla tahdilla että olimme miehen kanssa aika kypsiä illalla ennen Suomi-Venäjä-ottelua. Eipä tuo otsasuonen tykytys laskenut ottelunkaan aikana joten melko ylikierroksilla sitä mentiin eilen nukkumaan ja päädyttiin molemmat nukkumaan melko huonot yöunet. Niin että kaiken sen työn ja tuskan jälkeen on todettava ettei meidän piha saa olla pelkkä työmaa vaan sen on oltava meidän olohuoneen jatke. Nyt istutaan ulkona vaikka villapalttoot niskassa ja hampaat kalisten, sillä tätä pihaa on kaiveltu ja myllätty kyllästymiseen saakka ja nyt siitä otetaan takuuvarmasti kaikki ilo irti. Olemme sen ansainneet.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply