Ilkeän vaimon pikkuvoitto!

No niin arvon lukijat, minäpä paljastan pienen salaisuuden itsestäni ja parisuhteestani.

Myöntäkää naiset (ja myös miehet), että teillä on jotkin sellaiset aivan ihanan lököisät vaatteet jotka on kiva laittaa päälle kotona kun heitätte vapaalle. Minullakin on sellaiset ja meidän perheessä mies kutsuu niitä s****ntappoverkkareiksi. Nuo minun ihanan pehmoisat Luhdan vaaleanpunaiset velourverkkarit ohuin hopeisin saumaraidoin ovat olleet käytössäni jo useamman vuoden ajan, mutta en ole luopunut niistä koska vähintään yhtä pehmeitä ja tarpeeksi lyhyitä verkkareita en ole tilalle vielä löytänyt. Tuo luottovarusteeni oli mukanani myös Australiassa ja jostain kumman syystä lähdön kiireessä ne unohtuivat ystäväni luokse. Huomasin virheeni kotona ja voi sitä aviomieheni onnenilmettä kun hän kuuli verkkarini jääneen toiselle puolelle maapalloa. Ystäväni tosin huomasi tapahtuneen ja lähestyi minua sähköpostitse:

”Pijamas I will send you. They were left on top of the mattress, is this your correct address: xxxx”

Osoite oli väärä, se entinen jossa asuin kymmenisen vuotta sitten, mutta kiireessä en viitsinyt hänelle sitä mainita vaan lähetin pikaisen lyhennetyn viestin: ”Haha! I knew it. Don’t have to send them, not worth it. Just throw them away”

Meni muutama päivä ja ystäväni lähetti uuden viestin:

”Hello beautiful, your clothes I mailed out today so it should be there in 3 to 7 days” ja minä vastasin: ”Oh no! Lady that’s not our address! That was our address 10 years ago.”

Siinä sitten selviteltiin asiaa. Soitin postiin ja kysyin mitä teen, koska en halunnut paketin palautuvan takaisin ystävälleni joka oli nähnyt niin paljon vaivaa sekä pistänyt rahaa s****ntappoverkkareideni lähettämiseen. Sain ohjeet, neuvoin ystävääni ja annoin uuden osoitteeni hänen pyynnöstään. Kyllä täytyy kehua että homma toimi, sillä mieheni kauhistukseksi kävin hakemasta postista tänään ihanan pehmoisan paketin.

Ja mitäs paketin sisältä löytyikään?

Ystäväni oli oikein pessyt ne ja käyttänyt varmasti huuhteluainetta koska ne olivat NIIIN pehmoisat.

Mieheni mieliksi olen luvannut ”kättä päälle” lupauksella että verkkarini poltetaan juhannuskokossa tänä kesänä. Mieheni puolestaan on luvannut metsästää minulle mieluisat verkkarit. Onneksi saan vielä muutaman kuukauden nauttia ultimaattisesta pöksymukavuudesta. Ja näin meidän kesken, lapsilta olen oppinut hienon jäynän jonka tulen varmasti toteuttamaan joku ilta: Siinä missä lapseni laittavat peittoni alle tai tyynylle tekohämähäkkejä, minä laitan pöksyni edes kerran odottamaan mieheni peiton alle.

Näin meidän perheessä.

 

Previous Post Next Post

You Might Also Like

1 Comment

  • Reply Maarit Johanna perjantai, kesäkuu 20, 2014 at 19:03

    Hahaa! Nauroin ääneen 😀 kyllä, mulla on kahdetkin tuollaiset löysät ihanuudet. ”Inkkarihousuja” käytän lennoilla koska ovat niin löysät ja kevyet. Lidlistä ostetut aamuhousut on melkein aina kotona jalassa mutta pidän niitä koska Markku pitää täsmälleen samanlaisia itsekin. Jos meinaa itse olla farkuissa niin sitten miekin, mutta muuten ei :p hauskaa juhannusta!

  • Leave a Reply