Monthly Archives

maaliskuu 2014

Kaunis, kaunis maailma

Harvoin sitä kiinnittää paljoakaan huomiota luonnon kauneuteen ja maapallon ihmeellisyyksiin ympärillään. Elämän kiireet pitävät monasti huolen siitä ettei kerkeä aina paneutua ohi vilistäviin hetkiin ja näkymiin, tai tuntea kaikkia asioita joka solullaan. Maailmassa on kuitenkin paljon nähtävää ja koettavaa, joten nautin suunnattomasti erityisesti silloin kun saan rauhassa ihailla maisemia ja haistella raikasta ilmaa. Olikin upeaa päästä kävelemään Dee Why Beachin kallioilla, tuntea auringon lämpö ja leppoisa tuulenvire iholla sekä napsia kuvia häkellyttävän kauniista kivimuodostelmista käydessäni Australiassa.

Lisää ihmeteltävää Dee Whyn rannalta löytyy uima-altaiden vierestä laskuveden aikaan. Kuvia lastemme lempipaikasta aiemmalla reissulla löytyy täältä.

 

 

Jokaiselle jotakin: Dee Why Beach

Niinkuin aiemmassa Sydneytä koskevassa artikkelissani mainitsin, kuuluisa Bondi Beach ei ole koskaan ollut meidän perheelle kovin mieluisa ranta. Tiedä sitten onko ystäväni asunnon läheisellä sijainnilla jotain tekemistä sen kanssa että lempirannaksemme on valikoitunut Dee Why Beach, vai johtuuko se kuitenkin siitä että kyseinen ranta on todellakin oiva paikka niin lapsille kuin aikuisillekin.

Hieman yli kilometrin mittainen pituinen Dee Why Beach sijaitsee alle 20 kilometrin päässä Sydneyn liikekeskuksesta. Rannalta löytyy paljon erilaista tekemistä ja viehättävästä Palm Beachistä poiketen myös erilaisia ravintoloita ja kahviloita.

Rannalla on mahdollisuus peleta pöytätennistä, grillata ja nauttia piknikistä sillä ruokailijoille on varattu pöytiä ja tuoleja. Samalta alueelta löytyy lisäksi suojaisa leikkikenttä sekä julkiset vessat, mukaanlukien liikuntaesteisten vessa.

Jos meren aallokko tuntuu liian voimalliselle, voi itseään vilvoitella merivesialtaassa. Rannalta niitä löytyy kaksin kappalein, joista toinen on tarkoitettu lapsille (syvimmän pään syvyys alta metrin).

Uima-altaiden läheltä löytyy kalliot, joissa on rauhallista ottaa aurinkoa. Kyseiset kalliot ovat samalla hienoja tutkimuspaikkoja perheen pienimmille, sillä kauniisti muotoutuneet kivet antavat paljon ihmettelyn aihetta.

Rannan pohjoisessa päädyssä sijaitsee vehreä Dee Why Lagoon. Kyseinen alue on merkityksellinen lintukannalle ja onkin sen takia suojeltu. Vehreän alueen läpi kulkee polku, josta voi kävellessään ihailla alueen linnustoa. Laguunin ohesta löytyy isompi leikkipuisto, tilavat yleiset käymälät sekä iso nurmikkoalue telmimiseen.

Rannan yhteydestä löytyy paljon erilaisia,kohtuuhintaisiakin ravintoloita ja kahviloita sekä pieni (kallis) kauppa. Suosittelenkin tekemään ostokset halvemmalla vaikkapa alle kilometrin päässä sijaitsevasta Coles-marketista.

Ja pikku vinkkinä henkilöille jotka päätyvät piipahtamaan Dee Why Beachillä. Wock Bar (kuvassa ravintola Mozzarellan yläpuolella) tarjoaa todella hyviä wok-aterioita edulliseen hintaan. Paikka on kovin suosittu joten kannattaa tilata pöytä ennakkoon.

 

Kell’ onni on, se onnen kätkeköön?

Juttelin tuossa muutama päivä sitten ystäväni kanssa, joka myönsi hieman häpeillen minulle pelkäävänsä. Hän pelkäsi, koska oli onnellinen. Nuo sanat kavahtivat aika pahasti korvissani, ei sen takia että niissä sanoissa olisi ollut jotain pahaa, vaan sen takia että minä näin itseni noissa sanoissa.

Muistan ikuisesti sen erään päivän vuonna kivi ja miekka, kun kehtasin mennä sanomaan työkaverilleni että olin onnellinen. Olin äärettömän rakastunut kihlattuuni joka oli juuri pyytänyt minua kanssaan naimisiin, suunnittelimme hienoa matkaa Bangkokiin ja kaikki tuntui loksahtaneen elämässä oikeille paikoilleen. Muutaman päivän sisällä tuosta onnellisuusilmoituksesta sain pahan puhelun äidiltäni, isi oli kuollut. Siinä minä, 26-vuotias nuori nainen, viskasin puhelimen sohvalle ja rupesin huutamaan tuskaani ulos. Yhdistin hyvin pian onnellisuusilmoitukseni suureen sydäntäsärkevään menetykseen ja koin saaneeni opetuksen. Onnesta ei saa puhua, vaan siitä pitää vaieta jottei minua rangaista.

Mieleni ei ole muuttunut vieläkään, vaikka tuosta tapahtumasta on jo paljon aikaa. Jos joskus erehdyn sanomaan olevani onnellinen jostain minua koskevasta asiasta, tunnen häpeää ja pelkoa. Olenko minä ystäväni kanssa poikkeavia, kun tunnemme pelkoa myöntää olevamme onnellisia, vai onko kyseessä kuitenkin suomalaisille luontainen ominaisuus? Mistä onni muodostuu, mikä on hyväksyttävää onnellisuutta ja missä menee se hiuksenhieno raja, kun on jo pakko vaieta? Onko sittenkin helpompaa pyöriä tutussa ”miksi mikään ei mene koskaan hyvin”-olotilassa? Olen huomannut sen, että jos tarttuu jokaiseen pieneenkin vastoinkäymiseen, ruokkii itselleen olotilan joka päätyy ärtyneisyyteen ja näkyy naamalta takuuvarmasti joka suuntaan. Onnellisuus ei tule kuin Manulle illallinen (vai tuleeko?). Sen eteen on tehtävä töitä, kuunneltava omaa sisintään ja kulkea siihen suuntaan, joka johdattaa tyytyväiseen olotilaan. Ilo pitäisi aina osata löytää ihan pienistäkin asioista ja muistaa se, ettei omaa elämää kannata koskaan verrata muiden elämiin.

Ottamatta kantaa siihen, olenko onnellinen ihminen vain en, sanon vain että olen kuunnellut tarkkaan sisintäni, hylännyt energiaani ja hyvää oloani heikentävät ihmiset läheltäni pois ja tehnyt päätökset järjen ja tunteiden yhteistyöllä. Seison hymyssäsuin suurten elämänpäätösteni takana, enkä kadu mitään, sillä vastoinkäymisistäkin olen oppinut hyvin tärkeitä asioita. Mutta jostain voin sanoa olevani onnellinen, enkä koe siitä huonoa omaatuntoa. Menoista vapaa viikonloppu edessä, aurinko paistaa ja sähköpostiinkin on kilahtanut ihania viestejä.

Hienoa että olen voinut olla jollekin avuksi.

 

 

      

Barrenjoey Head & Lighthouse

Palm Beachin rannan yhteydestä, Sydneyn pohjoisimmasta osasta löytyy oiva kohde maisemien ihailuun ja pieneen reippailuun. Kävely Barrenjoey Headin vanhan majakan juurelle ei ole välttämättä se kaikein helpoin, mutta majakan juurelta avautuvat upeat näkymät tekee pienoisesta kävelyurakasta kannattavan.

Kävelyreitin alkuun pääsee parhaiten suojaisamman Barrenjoey Beachin puolelta. Kyseinen ranta on melko kapoinen koko pituuden ollessa noin 1,5 kilometriä. Suojaisuudestaan huolimatta lasten ja uimataidottomien kannattaa olla varovaisia, sillä pohja syvenee nopeasti.

Majakan luokse pääsee kahta eri reittiä. Helpompi, mutta silti hiukan haastava reitti on kilometrin mittainen kiemurteleva polku ylös majakalle. Polkua on paranneltu vuosien saatossa, mutta ajoittaisen jyrkän kiipeämiskulman takia en suosittele reittiä kaikkein heikkokuntoisimmille. Hyvät kävelykengät on tärkeät joten sliparit voi unohtaa.

Tullivirkailijat rakensivat toisen, lyhyemmän polun vuoden 1850 paikkeilla pystyäkseen tarkkailemaan salakuljettajia. Nykyään salakuljettajien polku, Smugglers Track, tarjoaa mahdollisuuden hieman haastavampaan reippailuun.

91 metriä merenpinnan yläpuolella sijaitseva hiekkakivestä rakennettu Barrenjoeyn majakka valmistui vuonna 1881. Majakka selvisi kuin ihmeen kaupalla viime syyskuussa riehuneesta tulipalosta, joka tuhosi ympärillä olleen kasviston lisäksi hieman rakennuskompleksin kattoa.

Kilometrin patikointimatka majakan juurelle oli todellakin kaiken vaivan väärti. Oli mahtavaa istua hiljaa kallioilla ja ihailla ympärillä avautuvia maisemia. Päivän kruunasi hikisen kävelyurakan jälkeen tehty pieni pulahdus vilvoittavaan mereen.

Niin kuka meni ja kuka ei. Minä kun en kylmään mereen pulahda.

 

 

Esittelyssä Viking Gracen Romantic-sviitti

Huomasin tuossa vähän aikaa sitten, että minulla on aika mukavasti otettuna valokuvia Viking Gracen poreammeellisesta Romantic-sviitistä. Kyseisen laivan sviitit ovat olleet aika suosittuja joten ajattelin laittaa kuvia nähtäväksi niille, jotka pohtivat ehkäpä juuri kyseisen hytin (SU1) varaamista. Valitettavasti minulla ei ole tietoa mahdollisista hyttiin tehdyistä muutoksista, sillä matkasimme Romantic-suitessa ainoastaan yhden kerran aika pian laivan liikenteeseen tulon jälkeen. Tunnelmia minun on vaikea tänne enää kirjoitella pitkän ajan jälkeen eikä kuvien laatukaan ole välttämättä kaikkein paras, sillä en pitänyt blogia vielä tuohon aikaan enkä siten kiinnittänyt kuvaamiseenkaan paljoa huomiota.

Sviitti #8630 sijaitsee laivan keulassa komentosillan alapuolella. Kerrosta alempana on myös hyttejä, joten rauha on taattu varsinkin kun henkilökunta pitää huolen hyttikäytävien hiljaisuudesta ympäri laivaa. Eniten ääntä oikeastaan aiheuttaa satamaan tulo ja lähtö, jolloin joudutaan käyttämään aluksen kiinnittämiseen tarvittavia köysiä.

45 neliön sviitti on jaettu tilanjakajalla ns. makuuhuoneeseen ja oleskelualueeseen. Kaappeja taikka jotenkin suojassa olevaa aluetta henkarissa oleville vaatteille ei ole, joten ne on aseteltava sängyn lasisen päädyn taakse oleskelualueen puolelle. Itseäni tuo ainakin hiukan häiritsi, sillä roikkuvien vaatteiden suuri määrä hallitsi hytin sisustusta. Sängyn valaistun katon väriä sai muutettua tunnelman mukaan, mutten itse tuolloin saanut selville mistä virtakatkaisimesta se olisi onnistunut.

Nukkumismukavuuteen Viking Gracella on kiinnitetty huomattavan paljon huomiota. Sänkyjen Unituli-joustinpatjat, ylelliset peitot ja tyynyt pehmeine pussilakanoineen takaavat maittavat yöunet aluksen kaikissa hyttiluokissa. Jokin heikko muistikuva minulla on kuitenkin siitä, että sviitin pussilakanat olisivat olleet vielä hieman paremmat kuin muissa hyteissä.

Oleskelutilasta löytyy iso vuodekulmasohva kahdelle alle 18-vuotiaalle. Minibaarin sisältö ja hedelmälautanen kuuluu hintaan, kuten myös aamupalat kaikille hytissä matkustaville. Hieman suppeamman aamupalan voi tilata sviiteissä myös hyttiin, mutta itse suosimme runsaampaa buffetaamupalaa miellyttävässä Oscar à la cartessa.

Oleskelutilan puolelta löytyy erillinen tilava WC. Poreammeellinen kylpyhuone on puolestaan sijoitettu lähelle makuuhuonetta.

Tilavasta kylpyhuoneesta löytyy kolme erilaista suihkua. Hieman meluisasta poreammeesta on näkymä ikkunan kautta olohuoneeseen, mutta ainoa näkösuoja suihkuun on olohuoneen puolelle laitetut verhot. Tämä vain pienenä huomiona, sillä hieman ujoimpia ihmisiä moinen saattaa hieman häiritä.

Viking Line käyttää Spa-hoidoissaan laadukkaita italialaisia Comfort Zone- tuotteita ja olen ollut tyytyväinen niihin. Ilokseni samoja tuotteita on sviitissä olevien pumppupullojen lisäksi tarjolla erillisessä kotiin vietävässä pussukassa. Kyseinen pussukka kuului ainakin viime heinäkuussa myös Premium-hytin varustukseen.

Romantic-sviitti on erinomainen erityisesti pariskunnille tuon poreammeen takia. Yksityisistä poreista voi kuitenkin nauttia myös ilman poreammeellista sviittiäkin, sillä Viking Gracelta löytyy kaksi erillistä VIP-kabinettia Span puolelta. Itse testasimme yhtä VIP-kabineteista viime heinäkuussa ja tarinaa tuosta risteilystä löytyy täältä. Kyseinen artikkeli on kirjoitettu jo aikoja sitten, joten se näkyy niin tekstissä kuin pienissä kuvissakin. Pahoittelut siitä.