Monthly Archives

tammikuu 2014

Something Old, Something New

Helou! Ei tässä ihan heti lähdetä uusin kujein liikkeelle joten vedetään pikkasen vanhalla pohjalla vielä. My Happy Travel-nimi sai häipyä alta ja Passionate Traveller alkakoon paistaa bannerissa.

Olen kirjoitellut täällä nyt vajaan vuoden, mutten ole kovin paljoa avautunut itsestäni taikka taustoistani, koska en yksinkertaisesti ole halunnut tuoda itseäni kovin paljoa esille. Ilman omia tuntemuksia tämä blogi olisi kuitenkin tyhjä ja jäisin kovin kaukaiseksi lukijoille, joten ehkäpä olisi aika avautua hiukkasen itsestäni ja elämästäni näin uuden bloginimen myötä. Joistain asioista olen maininnut täällä jo aiemmin pintapuolisesti, mutta laitetaan asiat sievään nippuun tähän postaukseen.

Synnyin kröhöm, aika monta vuotta sitten ja aivan liian aikaisin, 2.100 gramman painoisena sirkeänä esikoisena. Ensimmäiset päivät meni lämpökaapissa majaillessa, mutta olin kaikesta huolimatta aikamoisen pippurinen tapaus joten pääsin pian vanhempieni kanssa 14 neliön suuruiseen pieneen kotiin. Tuo koti oli vanhempieni ensimmäinen asunto pääkaupunkiseudulla, koti, jonne he olivat muuttaneet Itä-Suomesta suurten haaveiden kera. Mukanaan heillä oli tuolloin muuttaessa ainoastaan televisio ja 300 markkaa rahaa, jotka varastatettiin ensimmäisenä yönä kadunvarteen parkkeeratusta autosta.

Voin sanoa että lapsuuteni oli onnellinen. Kodissa, myöhemmin siinä hiukkasen suuremmassakin (52 m2), oli paljon lämpöä, suuria tunteita ja tottahan toki riitojakin jotka sovittiin aina. Sain suloisen pikkuveljen, jonka kanssa kaikesta huolimatta välit ovat aina olleet hyvät. Ehkäpä se vanhempien luoma perusturva antoi hyvät eväät omaan elämäänkin, sillä ei elämä ole aina helppoa. Ei ollut myös silloinkaan kun minusta tuli koulukiusattu. Olin pienikokoinen, pullonpohjasilmälasein ja hammasraudoin varustettu ”lauta”, joka valittiin viimeisenä joukkueisiin ja ryhmiin, ihminen jonka puhumiselle ei annettu mitään painoarvoa. Onneksi muutama ihminen oli ystävänäni, mutta yleinen halveksunta otti ajoittain koville.

Lukion päättymisen jälkeen kiusaaminen loppui kuin seinään, sillä kukaan ei siirtynyt seuraavaan opinahjooni. Nuo jatko-opiskeluvuodet muuttivat minua suuresti ihmisenä niin ulkoisesti kuin sisäisesti: Arkuus jäi ja tilalle tuli avoin, pirteä ja sanavalmis nainen joka haki huomiota miehiltä paljastavalla pukeutumisella. Väärä pukeutuminen johti vääränlaisten miesten tapaamiseen, mutta en kadu tuota aikaa ollenkaan. Opin arvostamaan itseäni, tiesin pikkuhiljaa mitä minä miehiltä haen ja muutaman todella pohjanoteeraus-suhteen jälkeen se oikea ihminen löytyikin. Yhteisiä vuosia tulee tänä vuonna 16, eikä olo ole yhtään sen vähemmän rakastunut kuin ensimmäisinä kuukausina tapaamisesta. Lapsia saimme kaksi, aivan mahtavia persoonia joten kasvattaminen sujuu aika jouhevasti tässä vaiheessa. Nyt tosin eletään rauhaisaa aikaa sillä murrosikä ei ole vielä kolkutellut ovella. Paljon on siis vielä tekemättä tuon kasvatusprojektin kanssa, mutta maalaisjärjellä ja lasten tunteiden seuraamisella pääsee pitkälle.

Rakastan arjen pieniä juttuja, jotka miellän myös luksukseksi: Hyvää ruokaa, rauhallista joutenoloa ja musiikin kuuntelua siistissä kodissa, saunomista kynttilänvalossa ja hiljentymistä mökin laiturilla. Olen sydämellinen, ajattelen toisia ihmisiä ja pohdin miltä heistä tuntuu. Tunnen läheisten ihmisten tuskan, mutta ahdistun itse siitä kun en voi aina auttaa läheisiäni. Arvostan yrityspamppujen sijaan palvelualan ihmisiä ja niitä jotka ovat vastuussa turvallisuudestamme ja hengestämme. Nautin yksilöllisestä asiakaspalvelusta, palkitsen/kiitän mielelläni hyvästä palvelusta mutta boigotoin tarpeen tullen jotain yritystä jos tarpeeksi vakava iso ryppy tulee matkaan.

En voi sietää ylimielisyyttä, töykeitä ihmisiä ja niitä, jotka purkavat kyllästyneisyytensä muihin ihmisiin. Rauhaa rakastavana välttelen kohtaamisia kyseisten ihmisten kanssa, mutta sen verran opin kiusattuna olemisesta että minun silmille on turha enää hyppiä.

Nautin matkustelusta ja saan paljon jo risteilyistä lähivesillä taikka hotelliyöstä naapurikaupungissa. Vaikka Itämeren laivat ovat jo elämää nähneitä, ympärillä vellova meri rauhoittaa ja irroittaa arjesta. Oma luku sinänsä ovat Karibian ja Välimeren risteilyt, joissa koko matka on lomaa aina siitä hetkestä lähtien kun lähestyy terminaalin ovea. Laukut muiden hoidettavaksi ja lähtöselvityksen jälkeen valmiseen lounaspöytään. Kaikesta krumeluurista huolimatta meren ihailu on se mun juttu, sillä voisin istua useamman tunnin parvekkeella ja ihailla vain hiljaa maisemia.

Jaa-a, olishan tämänkin kuvan voinut jättää laittamatta. Latasin ensin kuvan ilman sydäntä, mutta tuli pupu pöksyyn. Sen verran tiukka olen, etten naimisissa olevana kahden lapsen äitinä vaan voi paljastella paljasta pintaa kovinkaan paljon. Tämä kuva kuitenkin sisältää hyvin vahvoja tunteita. Aava meri, keulaparveke, lämpöinen tuulen tuiverrus ja aurinko. Ah.

Toinen ikimuistoinen merkenkulkuhetki on ollut Atlantin ylitys viime toukokuussa. Matkaan mahtui niin myrskysiä kuin aurinkoisia päiviä, mutta päällimmäisenä oli maisemia ihaillessa se tunne että me kaikki olemme hyvin pieniä ihmisiä täällä maailmassa. Harvoinpa sitä moisia asioita pohtii arjen tohinoissa, mutta tuolla oman pienuutensa tosiaan tunsi.

Eipä merillä oleminen ole se ainoa juttu, vaan nautin samalla tavalla myös lentämisestä (unohdetaan nyt ne selkänojaan potkijat sun muut). Wing view on todellakin se best view ja lentäjillä on kyllä maailman messevin toimisto.

Matkailijoina olemme miehen kanssa tarkkoja matkojen hinnasta. Seuraamme ja vertailemme, sekä laskemme kokonaiskustannukset matkalle mukaanlukien tulevat aterioinnit. Joskus hotellien tarjoukset yllättävät, ja Executive-tason huoneen saa ruokineen ja juomineen hyvinkin sopuisaan hintaan. Omatoimimatkailu on aikamoista säätämistä, mutta antaa onnistuessaan mahtavan vapauden tunteen.

En tiedä mitä tekisin jos joutuisin luopumaan matkailusta. Olen reissannut jo niin monta vuotta että kotimaan kamaralle jääminen tuntuisi takuuvarmasti luissa ja ytimissä. Tulee päivä jolloin sekin on edessä, mutta nyt mennään kun kunto ja super secret-työpaikasta saatava palkka riittää. Koskaan ei voi tietää mitä elämä tuo tullessaan, mutta paikalleenkaan ei kannata jäädä odottamaan sitä pahinta. Olen tehnyt niitä asioita joista pidän ja sanonut ”ei” niille asioille joista en pidä kuunnellen sydäntäni ja sisäisiä tuntemuksia. Mistä sitä tietää miten pitkälle olisin päättäväisyyteni kanssa elämässä päässyt, mutta onnellisuus tulee muista asioista kuin materiasta.

”Menestyminen ei ole avain onnellisuuteen. Onnellisuus on avain menestymiseen. Jos pidät siitä mitä teet, onnistut varmasti.”

-Herman Cain

Näihin tunnelmiin päätän tällä kertaa.

-K

 

 

One step forward, two steps back?

Moips!

Rantapallon muutosten takia olen joutunut tässä itsekin miettimään mitä meinaan blogini kanssa tehdä, lopettaako, jatkaako samaan malliin vai pyrkiä kehittämään tätä johonkin suuntaan. Uusien Rantapallossa tapahtuneiden muutosten johdosta innostuin kuitenkin bloggaamisesta hieman enemmän, joten olen päättänyt lähteä tästä kehittymään ja kehittämään tätä blogia. Siitä ei ole hajuakaan mihin pystyn ja missä mittakaavassa, mutta edessä olevat matkat ja kaikesta kiireestä huolimatta mahtava perhe-elämä pitäköön huolen siitä että postauksia tännekin riittää. Minusta on tulevaisuudessakaan turha hakea pullantuoksuista leipomiseksperttiä ja kodinhengetärtä, Malenamimaista kauniiden sisustuskuvien asettelijaa taikka muotimallia, mutta voin tuoda tänne ehkä jotain toisenlaista: Matkojen lisäksi painiskelen normaalien perhe-elämän asioiden ja ongelmien kanssa. Kaikki ei ole oikeasti ihan aina kaunista ja helppoa, eikä tämä äiti aina jaksa kiireen keskellä olla se perfect mother joten pakastepullia tiedossa siis edelleen.

Blogini My Happy Travel-nimi ei ole oikeastaan koskaan tuntunut siltä oikealta. Se roikkui mukana, koska en muutakaan keksinyt enkä jaksanut keksiä. Nimi tuntui naiivilta, koska eihän kaikki matkat ole aina niin iloisia ja onnellisia. Sopivasti näin muutosten myötä päätin luopua myös My Happy Travel-nimestä ja vaihtaa tilalle toisen nimen joka napsahti pääkoppaani vajaa viikko sitten puoliksi unenpöpperössä. Olen nyt makustellut nimeä hiukkasen aikaa ja se kuvaa itseäni huomattavasti paremmin. Blogiosoitteeni ei muutu, mutta seuraavalla kerralla postaukset näkyvät Passionate Traveller-sivustolla sillä sitähän minä olen, intohimoinen matkailija.

Uuden nimen myötä tulen parantelemaan blogin ulkoasua pikkuhiljaa ja piakkoin minua voi alkaa seuraamaan myös Twitterissä ja Instagramissa. Ilmoitan Twitter & Instagram-kuvioista hieman myöhemmin kun oma tekninen osaamiseni toivottavasti kehittyy. Joudun kuitenkin tekemään vielä paljonkin töitä, koska minä ja minun mieheni (joka ei blogin tekoon osallistu yhtään) ei ymmärretä näitten Twitterien ja Instagramien päälle sitten yhtään.

Hiljaa hyvä tulee. Ehkä.

Rakentamassa jotain uutta (ihan niinkuin minäkin). One World Trade Center New York, lokakuu 2012.

Mahtavat risteilyalet

Niin se minun miehenikin, joka vannoi kuukausi sitten ettemme risteile ennen tämän vuoden lokakuuta, pyöritteli sormet näppäilemisestä ruvella TallinkSiljan onnenpyörää muutaman illan. Kaikkinensa erilaisia risteilyjä tuli voitettua/tilattua viikon sisällä yhteensä kolme kappaletta, sillä nyt jos milloin on oikea hetki varailla kohtuuhintaisia risteilyjä ja risteily/hotellipaketteja esimerkiksi Tukholmaan ja Tallinnaan. Kaupungeista löytyy talvikuukausinakin paljon tekemistä ja mm. Tallinnan Lentosatamassa on tällä hetkellä esillä mielenkiintoinen Titanic-näyttely aina maaliskuun loppuun.

Kannattaakin toimia nopeasti, sillä mahtavia tarjouksia jopa viikonloppulähdöille on vain rajoitetun ajan.

 

 

Instagram Travel Thursday goes Klaus K

Piipahdinpa minäkin eilen bloggaajille suunnatussa Instagram Travel Thursday goes Klaus K-tapahtumassa Klaus K-hotellissa. Kauas saakka lämpöä ja iloa huokuneet Marinella, SatuVeera ja Skimbacon Katja järjestivät hienon illan eikä tunnelmassa taikka puitteissa ollut mitään pahaa sanottavaa. En päässyt katselemaan hotellin sisuksia sen enempää tällä kertaa, mutta jo Klaus K Livingroom antoi viitteitä siitä että kyseessä on miellyttävä ja tyylikkään persoonallinen hotelli. Koska itselläni ei ole vieläkään Android tai iPhone-puhelinta, jäi tapahtumasta otetut Instagram kuvat tällä kertaa väliin. Muiden ottamia kuvia illasta pääset kuitenkin ihailemaan Instagramissa tägeillä #klausk ja #igtravelthursday.

Kovin moneen henkilöön en kerennyt piipahdusellani tutustua, mutta oli mahtava tavata miellyttävät itsenäiset bloggaajat Reissuesa ja minun tavoin lämpimien vesien risteilyistä pitävä Annika. Valitettavasti työt kutsuivat minua tänään, joten eilisilta jäi lyhyeen ja suuntasin yhdeksän jälkeen kotiin. Lyhyt visiitti tapahtumassa oli kuitenkin hedelmällinen sillä sain pieniä teknisiä vinkkejä ja sitä myöten rohkeutta blogini tulevaisuutta ajatellen.

Omalta osaltani Matkamessut jäävät tänä vuonna väliin sen takia, että työt pitävät minut visusti kiinni arkisin ja alkuperäisen suunnitelman mukaan minun piti olla tänä viikonloppuna risteilyllä. Vaikka risteily jouduttiinkin perumaan käytännön syistä vajaa viikko sitten, olen päättänyt keskittyä blogini kehittämiseen tänä tulevana viikonlopuna. Jotain uutta on siis tulevaisuudessa tiedossa, sillä edellytyksellä että onnistun suunnitelmissani ja tämän perheenäidin aika riittää.

Oikein hyvää viikonloppua kaikille, erityisesti matkamessuille menijöille ja siellä ahkerasti päivystäville bloggaajille.

 

Ei vieläkään Instagram Travel Thursday-kuvia vaan myöhäinen Travel Trivia

Päätinpä sitten minäkin tarttua täällä Rantapallossakin pyörineeseen Travel Triviaan, vaikkakin saatan olla hiukkasen jälkijunassa vastausten takia. Enemmittä puheitta kysymykset ja vastaukset kehiin.

Kuinka monessa maassa olet matkustanut?

Mun täytyy myöntää että otin ensiksi sormet käyttöön laskemisen avuksi mutta luovuin ajatuksesta kun sekosin laskuissa. Maita on kertynyt tähän mennessä ainakin 20, mutta kohteita sitäkin enemmän.

Kuinka monessa maassa olet asunut?

Vain ja ainoastaan yhdessä, Suomessa, sillä kaikesta puhinastani huolimatta täällä on hyvä asua. Sen olen reissuillani ja mediaa seuranneena todennut ettei sellaista maata olekaan missä kaikki olisi hyvin.

Mitä ilman en matkusta?

Huhheijaa, listani on loputon aina kamerasta omiin puhdistautumisvälineisiin, vaatteisiin ja kenkiin.

Miksi aloit matkustamaan?

Kyllä se palava halu nähdä jotain uutta ja erilaista ajoi katselemaan matkavaihtoehtoja sillä silmällä. Kotimaa tuntui siihen aikaan niin tylsältä paikalta lomailla mutta nykyään löydän mielekkäitä kohdevaihtoehtoja Suomestakin.

Miksi matkustat yksin? Mitä positiivisia ja negatiivisia puolia on yksin matkustamisessa?

En voisi matkustaa koskaan yksin koska minulla on tarve jakaa tuntemukseni ja matkustamisen ilo jonkun tutun kanssa samalla kun matkustan. Mitkään Instagrammit ja Twitterit ei voita ihka oikeaa ihmiskontaktia. Jos jotain positiivista yksinreissaamisesta pitäisi keksiä, niin kaikki päätökset matkaan liittyen on tehtävissä yksin eikä tarvetta kompromisseille ole.

Miten matkustaminen on muuttanut elämääsi?

Olen muuttunut matkustajana ja ihmisenä aika paljon vuosien saatossa. Ennen vanhaan minulle riitti heikkotasoisempi hotelli/motelli ja kolme tähteä oli jo huippuluokkaa. En vaatinut palvelua, kunhan oli ehjä katto pään päällä. Pakettimatkojakin tuli kokeiltua tyypillisine saarikierroksineen ja illanviettoineen, mutta huomasin pian ettei sellaiset matkat ole minua varten. Iän ja uskalluksen karttuessa omatoimimatkoilla löysimme miehen kanssa mahtavia tarjouksia jopa viiden tähden hotelleihin. Aloin oppia pikkuhiljaa, mistä kaikesta voin matkoillani nauttia ja ymmärrän nykyään vaatia palvelua niin kotimaassa kuin ulkomailla. Olen ystävällinen, kohtelen asiakaspalvelijoita lämpimästi ja heidän työtään arvostaen, sekä annan hyvästä palvelusta tippiä myös Suomessa. Matkustaminen on avartanut näkemystäni erilaisista ihmisistä ja kulttuureista hyvin paljon, joten olen enemmän kuin tyytyväinen siihen että päätin aikoinaan hylätä pakettimatkat ja hypätä omatoimimatkan hiukkasen hankalampaan (?) maailmaan.

Jonkun muun tiskivuoro.

Mikä on oudoin ruoka jota olet matkalla maistanut?

Ouch. Mun on häveten tunnustettava että mä olen todella nirso. Vahdin todella tarkkaan mitä suuhuni laitan joten mitään outoa en ole suuhuni pistänyt, ellei kuningaskatkarapua (1 pikku pala pakon sanelemana) lasketa mukaan.

Ei ihan mun juttu.

Onko sinua koskaan pelottanut matkoillasi?

Muutaman kerran kyllä, viimeksi joulukuussa Hongkongissa kun nappasimme ihan laillisen taksin Disneylandista hotellille. Taksi oli vanha laatikko-Toyota ja takapenkin keskeltä puuttui toimiva turvavyö. Tämän huomasin vasta taksin lähdettyä ajoon, joten vaihdoin äkkiä itseni istumaan lapsen sijasta keskelle. Taksikuski huristeli kuin kahjo näin suomalaisen silmin katsottuna ja minä puristin penkkiä rystyset valkoisena. Jalat oli lievästi maitohapoilla kun astelin hotellin ovista sisään.

Toisen kerran eksyimme isommalla porukalla pienessä hiprakassa pimeään taksiin Varsovassa. Minä olin samantien hyvin epäileväinen kun meitä ruvettiin kuljettamaan lentokentällä jonnekin parkkipaikalle jossa ”taksimme” odotti, joten siinä auton ajellessa päätin avata suuni ja puhua selvällä suomen kielellä poliisista. Taksikuski kavahti ilmiselvästi lausumaani joten liekö siitä ollut jokin apu kun pääsimme hotellille ehjin nahoin sopuisaan hintaan. En suosittele pimeitä takseja kenellekään, meillä kävi hyvä tuuri mutta moni ei ole yhtä onnekas.

Niin juu, ja ehdottomasti pelottavin on ollut kuitenkin Atlantin risteilyllä kävelyni Norwegian Breakawayn ropes coursella. Korkeanpaikankammoisena kannella 18 sijaitsevan 10 cm leveän ja 2,4 m laivan kyljestä ulos ulottuvan lankun käveleminen otti pumpun päälle oikeasti.

I did it!

Onko olemassa maa, johon palaat?

Oi, vaikka kuinka monta. Australia ja Yhdysvallat ovat suosikkejani, mutta kartutan mielelläni suosikkilistaa.

Onko sinulla pakkausrituaaleja?

Minulla oli aikoinaan 1-2 sivuinen A4-kokoinen pakkauslista, jota noudatin orjallisesti. Kirjasin asustukseni joka tilanteeseen aina alusvaatteita, kenkiä ja koruja myöten, ja pakatessa yliviivasin kaikki laukkuun laitetut asiat listasta. Nykyään olen hiukkasen rennompi sillä osaan viskata vaatteet ja tavarat ulkomuistista laukkuun. Pakkaus tapahtuu yleensä pikkuisen paniikin vallassa edellisenä iltana ja yön pimeimpinä tunteina, koska me ei koskaan opita miehen kanssa pakkaamaan aiemmin. Voisi kai tuotakin sanoa pakkausrituaaliksi…

Mikä on kaunein ranta jonka olet nähnyt?

Uskomatonta mutta totta, etsin sitä vielä. Olen nähnyt monia rantoja ympäri maailmaa, mutta ”The rantaa” ei ole tullut vastaan. Unelmarantani on täynnä vitivalkoista hiekkaa ja kristallinkirkasta vettä, joten sellaiselle on vielä päästävä.

Kuva: Norwegian Cruise Line

Mikä oli ensimmäinen ulkomaanmatkasi?

Jos nyt unohdetaan Ruostinristeily vuonna 1977, niin ensimmäinen ulkomaanmatkani kohdistui Playa de las Americasiin Teneriffalla joskus 26-27 vuotta sitten. Matkatoimisto oli Hassen matkat, hotelli huoneistohotelli Columbus ja matkaseuranani tätini, hänen miehensä ja tuttavanainen, jonka kanssa nukuin olohuoneessa kokonaisen viikon. Tämä nainen kuorsasi niin paljon että yhtenä yönä menin vessaan nukkumaan. Matka oli kaikesta huolimatta mukava, vaikka minulle tuli pettymyksenä se ettei rannat olleetkaan valkean hiekan valtaamia taikka meri kristallinkirkasta. Vahvin muistikuva melkein 30 vuoden takaiselta reissulta on kumminkin se, että paluulennolla koneeseen talutettiin viimeisten joukossa vahvasti viinalle haiseva mies. Edellinen ilta/aamu lienee mennyt häneltä hiukkasen heikommin, sillä hänet oli ilmiselvästi pahoinpidelty kun silmäkulma oli turvoksissa, otsa tikattu ja vaatteet veressä. Olin onnellinen ettei hänen istuinpaikkansa ollut lähelläkään meidän paikkoja mutta tuo näky jäi kavelemaan mieltäni.

Mainitse 5 asiaa bucketlistaltasi? Only 5? Randomina:

1. Alaskan risteily

Kuva: Royal Caribbean

2. Risteily Panaman kanavan läpi

Kuva: Norwegian Cruise Line

3. Junamatka Afrikan Rovos Raililla http://www.rovos.com/trains/on-board,

4. Junamatka Skotlannin The Royal Scotsmanilla  http://www.royalscotsman.com/web/rs/the_royal_scotsman.jsp

5. Visiitti ja yöpyminen viinitilalla.

Meikäläisen bucketlist on oikeasti todella pitkä ja sisältää myös muutaman kotimaan kohteen, mutta nämä nyt pompahti ensimmäisten joukossa päähän.

Onko olemassa paikkaa jonne et halua matkustaa?

Paljonkin. Poliittisesti epävakaa tilanne, köyhyys ja rikollisuus rajaa monta valtiota ja paikkaa pois valikoimastani.

Mitä kaipaat Suomesta kun matkustat pitkään?

Ihka oikeaa ruisleipää ja meidän karkkeja.

Uskotko että joskus asetut jonnekin? Jos asetut, niin minne?

Olen jo asettunut. Pääkaupunkiseudulla olen syntynyt ja tänne jään.

Mikä on suosikki lentokenttäsi ja lentoyhtiösi?

Kyllä Helsinki-Vantaa on suosikki. Tunnelma on aina korkealla kun sieltä lähtee muille maille tai palaa ryytyneenä kotiin.  Lentoyhtiöistä Lufthansa, Emirates ja Quantas on kyllä mahtavia. Testattu em. lisäksi kotimainen Finnair, British Airways, KLM, LOT, American Airlines, Thai Airways ja Cathay Pacific.

Tän firman Taxfree-katalogilla oli sitten kokoa… 

Mikä on suosikkikaupunkisi?

The city that never sleeps, New York

Näihin näkymiin voi törmätä Millennium ONE UN New York-hotellissa. Ko. hotelli sijaitsee YK:n pääkonttorin vieressä joten hyvällä lykyllä hotellihuoneen ikkunasta pystyy tiirailemaan YK:n pääkonttorin vessaan. Checked.

Eipä muuta tällä kertaa. Illalla olisi tarkoitus piipahtaa tapaamassa muita matkabloggaajia Suomen ensimmäisessä desingn hotellissa, Klaus K:ssa. Itselläni ainoat muistikuvat hotellista on vajaan 30 vuoden takaa, jolloin hain vanhempieni kanssa kummivanhempani sieltä ja kuskasimme linnan juhliin. Onkin mielenkiintoista käydä tänään katselemassa miltä paikka näyttää tänä päivänä.