Monthly Archives

huhtikuu 2013

Avokadoinen Aussisalaatti

Näin kylminä pakkasiltoina mieli on vaellellut menneissä Australian reissuissa varsinkin kun aussikamu on pommitellut ahkeraan Facebook-viesteillä viime aikoina. Lämpimät muistot visiiteistä eteläiselle pallonpuoliskolle toivat mieleen myös aussikamuni tarjoaman salaatin, johon ihastuimme toden teolla muutama vuosi sitten. Toimme reseptin mukanamme ja annoimme kotona nimeksi lyhyesti ja ytimekkäästi ”Aussisalaatti”.

Aussisalaatti

  • Napolitana mix (rucola, mizuna, punajuurikkaan lehti ja pinaatti)
  • 1-2 avocadoa pilkottuna
  • artisokan sydämiä pilkottuna
  • aurinkokuivattuja tomaatteja siivuttuina/kuutioina
  • mozzarellapalloja/helmimozzarellaa
  • hienoksi pilkottua valkosipulia (ei tarvitse paljoakaan tai voi jättää kokonaan pois)
  • minitomaatteja (ei löytynyt tällä kertaa jääkaapista, joten puuttuu kuvassa olevasta salaatista)

Salaattikastike

  • loraus oliiviöljyä
  • loraus soijakastiketta
  • hiukan sitruunasta puristettua mehua

Napolitana mixiä löytyy S-ryhmän kaupoista mutta vastaavia salaattisekoituksia löytyy ainakin myös K-ryhmän kaupoista. Salaatin, artisokan sydämien, aurinkokuivattujen tomaattien ja valkosipulin määrän voi jokainen päättää itse. Salaatista saattaa tulla helposti suolainen aurinkokuivattujen tomaattien ja artisokan sekä soijakastikkeen myötä, joten kannattaa olla varovainen em. aineiden kanssa.

Salaattikastike syntyy muutamasta lorauksesta oliiviöljyä suoraan salaattikulhoon. Lisää pieni loraus soijakastiketta ja purista sitruunasta hieman mehua. Sekoita ja maista ettei tule yllätyksiä ruokapöydässä (liian suolainen/sitruunainen maku). Erillisen oliiviöljyn lisääminen ei ole tarpeen, mikäli aurinkokuivatut tomaatit ja/tai artisokan sydämet ovat säilöttynä öljyssä. Kannattaa kuitenkin kuivatella/huuhtoa enimmät pois ettei salaatista tule liian öljyinen.

 

 

 

Minä ja Muro

Perheemme kävi viime viikolla katsomassa koko perheen näytelmän Minä ja Muro, joka pohjautuu Mari Kujanpään kirjoittamaan ja Aino-Maija Metsolan kuvittamaan, vuonna 2009 Finlandia Junior -palkinnon saaneeseen romaaniin. Esitystä suositellaan esikoululaisille ja koululaisille, joten odotin mielenkiinnolla omien lasten reaktiota kyseiseen näytelmään, varsinkin kun kyseessä oli sinänsä vakava aihe.

Kuva napattu Kansallisteatterin ohjelmalehtisen kannesta.

Herkkä ja suloinen Lauha (Eeva Putro) on hiljainen ja yksinäinen tyttö, jota ei oikein huomioida kotona eikä koulussakaan ole kavereita. Lauhan paras kaveri onkin oma pehmokarhu Muro (Ilja Peltonen) joka valloitti roolisuorituksellaan niin minun kuin lastenkin sydämet. Onnistuneen näyttelijänsuorituksen tekee Putron ja Peltosen ohella myös Emmi Pesonen, joka näyttelee Lauhan luokalla työelämään tutustuvaa Hetaa.

Näytelmä oli sopivalla tavalla hauska ja piti hiukkasen väärällä jalalla nousseiden lastemme mielenkinnon loppuun saakka. Tarina oli koskettava ja antoi aihetta mietiskelyyn niin aikuisille kuin lapsillekin. Meidän aikuisten tosiaan täytyisi aina muistaa kuinka hauras lasten maailma on ja kuinka heille olisi hyvä suoda yhteistä aikaa. Olen seurannut omia lapsiani hyvin tiiviisti ja voin allekirjoittaa yhteisen ja rauhallisen arjen, keskustelemisen ja kuuntelemisen tärkeyden.

Näytelmän tietoihin Kansallisteatterin web-sivuille suoraan tästä. Suosittelen!

 

 

 

Jahas

Oli tarkoitus tehdä sunnuntaina ihana postaus menneestä viikosta, koska se oli tämän perheenäidin unelma. Lapset tekivät ilman takaa-ajatuksia yllätyksen eräänä arki-iltana ja siivosivat koko asunnon meidän vanhempien ollessa töissä. Voitte uskoa että kiireisenä perheenäitinä teko lämmitti suunnattomasti mieltä. Viikko meni muutenkin unelmasti kotirintamalla, arjen romantiikkaa riitti sopivasti ja pääsimme perheen kesken tekemään mukavia asioita joista oli tarkoitus kertoa teille mutta…

Läppäri sitten päätti ruveta ryppyilemään unelmaviikon päätteeksi ja nyt sitten yritetään taistella varmuuskopiota kaikista kuvista ja tiedostoista jotka on vain sillä läppärillä joka nyt ryppyilee (we never learn). Töissä on hirveä kiire joten täältäkään on turha mitään postauksia väsätä. Alla siis vaan yksi pienoinen kuva ateriasta jonka söin Kampin Memphiksessä viime viikolla. Palvelu oli oikein ystävällistä ja hymyileväistä (kiitos, Miika!), ympäristö ehkä liian hallimainen minulle mutta ruoka…Hiilariherkuttelusta omatunto soiden söin antaumuksella oikein suolaisen halloumisandwichin ja loppuun vielä kolmen jäätelöpallon jälkkäriannoksen. Nyt ei ole aikaa kommentoida tarkemmin evästä mutta sanotaanko vain että toimii hätään kun nälkä kurnii.

Palailen paremmalla ajalla kunhan kriisi tietokonerintamalla on selvitetty.

Hyvästit takkutukalle!

Taisin jo aiemmassa postauksessani mainita ohimennen ettei viimeisin kampaajakäyntini mennyt ihan nappiin. Minulla oli tuttu kampaaja, tutut värit ja kaikki tehtiin niinkuin ennenkin, mutta jostain ihmeen syystä tukka kärsi raitojen laittamisesta. Pestessä tukka meni kuivaksi käppyräksi joiltain kohdin, ja sen harjaaminen hiuksiin jätettävän hoitoaineenkin jälkeen oli aikamoinen hammastenkiristys.

Arkistokuva

Kerroin pikkuongelmasta ystävälleni, joka antoi minulle kokeiltavaksi Yves Rocherin hiusöljyä. Täytyy myöntää että olin hiukkasen epäileväinen tuotteesta, sillä lapsuuteni vahvat muistot väkevästä Yves Rocherin hajuvedestä yhdistettynä kesähelteeseen ja ilmastoimattoman auton tekonahkanpenkkien tuoksuun sai kaikille Yves Rocherin tuotteille ikävän leiman. Eihän tuossa ollut mitään järkeä olla tilaamatta kyseisen yrityksen tuotteita aikuisella iällä, mutta sanotaanko vain että helpompi oli mennä tuttuihin liikkeisiin ostamaan kaunistautumistuotteita. En ollut kerennyt vielä etsimään hoitotuotetta tukalleni, joten ystäväni tarjoama hiusöljy tuli kyllä tarpeeseen. Ja kun tuota yllä olevaa kuvaa katsoo, ei minulla eikä tukallani ollut kyllä enää mitään menetettävää.

Yves Rocherin hiusöljy sisältää ravitsevaa pähkinäöljyä ja korjaavaa babassuöljyä. Olin postiviisesti yllättynyt siitä, että pienen aukon johdosta öljyä ei lorissut liikaa pullosta kaadettaessa. Tuoksu oli miellyttävä ja ensimmäisellä kerralla laitoin ainetta ahkerasti tukkaan. Vaikutusajan jälkeen pesin tukkani samalla tavalla, shampoolla ja hoitoaineella kuin ennenkin jotta tulos olisi vertailukelpoinen. Päädyinpä sitten erittäin epäilevänä ottamaan kuvia kuontalostani myöskin tänne jaettavaksi, joten tässä alla kuvia ensimmäisiltä hoitokerroilta.

Ensimmäinen hoitokerta.

Jo ensimmäisen käsittelyn jälkeen kuivaa sykeröä oli huomattavasti vähemmän ja tukka tuntui helpommalta käsitellä. Ahkeralla kädellä laitettu öljy huuhtoutui pesussa hienosti pois, eikä jättänyt tukkaa kovinkaan rasvaiseksi.

Kolmas hoitokerta.

Kolmannen kerran jälkeen hiukset oli edelliskertaa vieläkin paremmin käsiteltävissä. Kuivaa syheröä ei ollut paljoakaan jäljellä ja harja soljui aika asiallisesti tukassa, joskin takkuuntumista latvoja harjatessa esiintyi. Olin kuitenkin erittäin tyytyväinen siihen, että tuote oli tuohon mennessä parantanut hiusteni kuntoa huomattavasti.

Näin muutaman öljyhoitokerran jälkeen voinkin suositella tuotetta niin toimivuutensa kuin pullon käyttämishelppouden suhteen. Vasta pidempi käyttöaika tosin näyttää miten hyvin tuote loppujen lopuksi toimii, mutta toivon että suihkun jälkeinen bad hair day tulisi selätetyksi.

Tuotteen tietoihin pääset Yves Rocherin sivuilla suoraan tästä.

 

Pakkasten kunniaksi pienoinen kuva

Onhan tässä näitä merellisiä kuvia tullut aika paljon minun taholtani, mutta Instagram Travel Thursday-kampanjan takia vaihdoin postaukseni ja kuva-aiheen matkailuun liittyväksi.

Kuva on jo kolmisen vuotta vanha. Se on otettu vanhalla kännykällä kovan pakkasen takia Silja Symphonyn yökerhon ikkunan takaa, mutta huonosta kuvanlaadusta huolimatta kuvassa on jotain hyvin maagista. Suomen talvi on loppujen lopuksi aika eksoottinen kovine pakkasineen ja lyhyine päivineen, vai mitä olette mieltä?