joulukuu 2013

Helou. Se ois sitten lomat lusittu pikkuseksi aikaa, mutta uuteen vuoteen suunnataan uusin kujein ja eiköhän tässä suunnata jonnekin lämpimään muutaman kuukauden sisällä jos suunnitelmat onnistuu. Joululoma tuli ja meni, itse asiassa päätin tietoisesti jättää nettailemisen vähemmälle ja keskittyä täysipainoisesti rakkaiden kanssa olemiseen ja lepäämiseen. Nukkuminen oli lievästi hankalaa kaikesta stressittömyydestä huolimatta, sillä meikä mässytteli herkkuja oman luvan kanssa niin antaumuksella että yöt meni nähdessä aivan sekoja unia ja painajaisia. Ihan oikeasti, onko sitä pakko ahtaa kaikkea suuhun vielä yömyöhäsellä? Näköjään on, mutta tyhmästä päästä kärsi jälleen koko ruumis -not happy.

Järkyttävän ja epäterveellisen mässyttelyn lisäksi pistettiin omien lasten ja niiden serkkujen kanssa ranttaliksi vaikka keli oli kökkö koko Itä-Suomen visiitin ajan. Pieni lapsi meidän aikuistenkin sisällä heräsi ja päädyttiin yhtenä iltana laskemaan lasten kanssa pyllymäkeä hyvin kuraisin seurauksin, mutta kivaa oli. Yhtenä päivänä äidin kolmivuorotyön takia kämpän piti olla hiljasena tietyn aikaa, joten päätettiin tehdä pikkunen retki meidän kylmänä tönöttävälle kesämökille ja sen lähiseudulle. Mulla oli haaveena ottaa kuvia lähiseudun nähtävyyksistä, mutta homma ei mennyt ihan niinkun Strömsössä. Me nimittäin päädyttiin liikkumaan vasta auringonlaskun aikana ja turha siinä oli sitten enää hiippailla minkään nähtävyyden luokse. Eksotiikkaa reissusta ei silti puuttunut, sillä vajaan 2 tunnin oleskelussa 4-asteisessa mökissä oli jotain tunnelmallista kaikesta huolimatta. Ostettiin halpa DVD ja läppästiin lapsukaiset yläkertaan peittojen alle tuijottamaan elokuvaa läppäriltä ja syömään herkkuja, samalla kun me aikuiset luettiin lehtiä, plarattiin nettiä kännyltä ja mitäs muuta kun herkuteltiin. Pikkasen harmitti ettei takkaan voinut pistää tulta eikä keittää kupposta kuumaa, mutta josko sitä seuraavalla kerralla ymmärtäs pakata mukaan termarin ja vaikkapa pikkasen terveellisimpiä eväksiä.

Todiste.

Turha tähän on mitään kaunista kuvaa laittaa. Kylmä mökki, kaapista kaivetut vanhat villasukat ja mässytyspussi. 15 minuuttia jaksoin vedellä toppatakki niskassa mutta sitten oli jo pakko vetää peitto päälle.

Kämpälle palaamisen jälkeen äiti hemmotteli kylmässä värjötelleitä valmiilla hedelmämaljalla. Epäterveellisen mässyttelyn takia hedelmät olivat vanhenemassa kaappiin, joten tällainen rakennelma sai porukan napsimaan hedelmiä oikein urakalla. Malja tyhjeni huomaamatta ja sisältö voitti takuuvarmasti kaikenmaailman karkit ja sipsit.

Vaikka kotiinpaluu Itä-Suomesta tapahtui viikonloppuna vuorokauden sisällä Länsi-Suomen kautta, olo on mitä mahtavin. Lapset on jätetty mummulaan ja me voimme miehen kanssa nauttia muutamasta vapaapäivästä, varsinkin kun vuosipäivää pukkaa. Siitä ja suuresta rakkaustarinasta pikkasen enemmän huomenissa.

 

Moips!

Tämän naisen blogirintamalla on ollut aikas hiljaista, koska mä olen keskittynyt lepoon ja täysipainoiseen olemiseen rakkaiden ihmisten kanssa. Nää päivät on ollut nautintoja täynnä ja lasten iloa on ollut ihana seurata, varsinkin kun täällä mutsin luona on tepastellut muitakin kuin omia lapsia. Tämä sama kööri on ollut koolla jo hyvin monta vuotta, joten naurua tältä porukalta ei kyllä puutu. Lasten touhuista se suurin tunnelma kuitenkin syntyy ja hyi minua, mun on vaan pakko jekuttaa vieläkin vaikka isoimmat lapset tietää jo ettei joulupukkia ole olemassa.

Alla pikkusen meidän perheen tunnelmia tältä joululta, joskin kovin järkevää tekstiä täältä ei ole luvassa sillä vilinä ja melske on aikamoinen (pikkuveli leikkii robottimiestä lasten kanssa).

Miss you dad! Isän äkillinen kuolema aikoinaan oli meille kaikille aikamoinen shokki. Meidän joulutraditioihin kuuluu kynttilöiden vieminen haudoille, ja aivan ensimmäisinä vuosina hautavisiittiin kuului suorastaan koomisia piirteitä. Näin jälkikäteen me ollaan porukan kesken monasti naurettu, että aika vekkulimaisen huumorintajun omannut isäni pisti taivaasta käsin parastaan.

Tän joulun hittipeli, muuttuva labyrintti.

23. päivän iltana ennen nukkumaanmenoa lapset käyvät viemässä takaterassille tontuille evästä jotta tontut jaksavat pakata lahjat pukin rekeen. Tänä vuonna yksi kovasti pukkia kaipaava lapsi kirjoitti tontuille viestin ja halusi tietää näkeekö hän pukkia tänä vuonna. Luottopukkimme on lopettanut bisneksensä ja muuta ei kannata tilalle ottaa, joten vastausviestiin meni aikamoinen tovi. Meillä teki aika tiukkaa vääntää kieltävä vastaus siihen muotoon ettei kunnon kriisi ollut vastassa aattoaamuna, sillä ei meillä ole sydäntä pamauttaa lapsille totuutta joulupukin olemassaolosta. Isommat jo tietävät asian laidan, mutta ovat hienosti mukana viemässä joka joulu tontuille evästä.

Ah, tällaiset uutiset lisäävät meikäläisen joulufiiliksiä.

Ja ne maukkaat jouluruoat…

Itse tehtyä mustaherukkahyytelöä

Itse tehtyä rosollia itse tehtyjen laatikkojen kaveriksi

Itse tehty metsäsienisalaatti

Mehevää kinkkua hedelmäkoristeineen.

Ja jälkkäriksi samettinen joulupuuro sekahedelmäsopan kera.

Shhhh…. Näin meidän kesken, miehelläni on kyllä makua ja se oikean koon tietämys. Aivan ihanat alusasut Nomination-palan, teatterilippujen ja illallislupauksen lisäksi. Lovely Xmas!

Nautinnollisia välipäiviä!

 

 

Huhheijaa mä olen poikki! Vimoset päivät on ollut aivan kaameita ja koko mennyt viikko meni 5-6 tunnin yöunilla. Viikko huipentui perjantain kutsuvierastilaisuuteen, johon mä lähdin pikkasen hölmönä. Mä luulin että kyseessä on vaan joku kuivahko pienen porukan tilaisuus jossa mennään lipittämään muutama lasi alkoholitonta glögiä, syömään pipareita ja kuuntelemaan tulevaisuuden visoita kuluneen vuoden kiitosten kera. No tulos oli se, että päädyin lipittämään 2,5 tunnin aikana kaksi lasia punkkua ja yhden oluen lähes tyhjään vatsaan, putosin ihan totaalisesti iltaseiskalta ja heräsin yhdeltä aamuyöllä kaameaan kankkuseen. Mä nukuin 14 tuntia, tuntu etten heränny ollenkaan lauantaina ja nukuin vielä kaiken kukkuraks 10 tuntia viime yönä.

Nyt on aika vihdoin rauhoittua joulun tuloon. Meillä on ollu joka vuosi tapana kokoontua rakkaiden ihmisten kesken tänne Itä-Suomeen ihan vaan olemaan ja nauttimaan. Lunta täällä on tänäkin vuonna, mutta kattellaan onko sitä tähteellä enää jouluaattona.

Ei nyt ihan isoja nietoksia täällä mutta sain tenavien kanssa aikaiseksi tommosen 20 cm korkean rupusen lumiukon aikaiseksi.

Niin juu, me saatiin kuin ihmeen kaupalla hoidettua jouluahjaostokset ja sanoisinko että loppujen lopuks aika kivuttomasti. Muutamasta ”emme osta”-periaatteesta me jouduttiin luopumaan mutta nyt vedettiin helpomman kautta. Ja aikuisille hankimme materian sijaan ihka oikeita elämyksiä, joista tulee olemaan takuuvarmasti suurta iloa lahjan vastaanottajille.

-Kthetraveller, joulufiilareissa.