Monthly Archives

huhtikuu 2013

Hämmästyttävä Pompeiji pt 2

Pompeiji oli sen verran laaja, että moni asia jäi näkemättä. Oli hyvin mielenkiintoista kuulla Pompeijin historiasta ja kuvitella miltä kaupunki näytti ennen purkausta. Parasta antia kierroksella oli sen aikainen bordelli (kuvia ei saanut ottaa) ja kylpylä, josta kuvia tässä postauksessa. Sopivasti kylpylän vieressä ulkopuolella oli aikoinaan sijainnut myös sen aikainen mäkkäri, joka näytti ihan siltä kun siinä olisi ollut vielä tarjoilutiskitkin tallella.

Kylpylän liikunta-alue

Pukuhuone, näissä oli aikoinaan lokerot

Kylmävesiallas vilvoitteluun

Kylpylän alkuperäistä mosaiikkilattiaa

Hierontapöytä

”Saunan” virkistysvesiallas

Mielettömän upea paikka ja mä tykkäsin.

P.S.: Varatkaa aikaa kiertelemiseen.

Hämmästyttävä Pompeiji pt 1

Yhden kokonaan merellä vietetyn päivän jälkeen laiva saapui aikaisin aamulla Napoliin. Siellä meillä oli varattuna laivayhtiön järjestämä maksullinen retki vuonna 79 tuhoutuneeseen Pompeijiin. Mun miehen ja sen broidin piti mennä Vesuviuksen kraateria kattomaan, mutta osanottajien vähäisen määrän takia se retki peruttiin. Vaihto samaan retkeen meidän kanssa onnistui ihan helposti ja NCL palautti retkien hintojen erotuksen meidän tilille sen siliä tien. Oltashan me päästy varmaan halvemmalla jos oltaisiin tämäkin retki tehty omatoimisesti, mutta nyt asiassa painoi enemmän suorat bussikuljetukset ja paikoista kertova oma opas. Olhan se myös ihan kivaa kävellä jonojen ohi portista sisään.

Mulle tuli yllätyksenä miten laaja alue Unescon maailmanperintökohde Pompeiji oli. Läheskään kaikkea ei ole saatu vielä kaivettua esiin, vaan 25 % alueesta on kuulemma vielä tutkimatta.

Aikoinaan katettu teatteri, pieni näyttämö.

Suuri teatteri.

Leipomo. Uunista oli kuulemma löytynyt vielä leipiä kun tää kaivettiin esiin.

Oppaan mukaan ylläolevassa kuvassa sen aikainen 5th Avenue ja allaolevassa kuvassa rikkaiden tönöjä (sisäpiha)

Alla yksi niistä köyhien kämpistä, sänkyhän se siinä. Asuntojen pohjapirrokset oli sinänsä samoja, mutta huoneiden koko vaihteli. Huoneet olivat sitä isommat, mitä varakkaammasta asukista oli kyse. 

Vesiputkistoa kuvattuna yllä ja yleinen lähde alla. Lähteen reunoilla olevasta kulumasta on todettu, että paikalliset olisivat aikoinaan olleet huomattavissa määrin vasenkätisiä.

 

Paikallisia betonipossuja? Hulppea ”5th Avenue” päättyi näihin paaluihin, jonka jälkeen me tultiin Forumille. Tässä tapauksessa kyseessä ei vaan ollut kauppakeskus vaan aukio, jossa hoidettiin julkisia toimia.

Uhrialttari.

Sen verran näitä kuvia tuli napsittua kierroksella että lisää toisessa osiossa myöhemmin.

 

Perusmatkustajan elämää Karibian risteilijällä

Ei noi Karibian risteilijät ole vaan hienoille ja rikkaille, sillä ihan tavallisia matkustajia niillä laivoilla pääasiassa on. Toki matkaan saa tuhlattua kymmeniäkin tuhansia jos niin tahtoo, mutta hyvässä tapauksessa risteilyn voi kepposesti löytää alle 500 eurolla.

Mä olen nauttinut elämän helppoudesta laivoilla. Matkalaukkuja ei tarvitse itse rahdata laivaan, hytti pidetään siistissä kunnossa pari kertaa päivässä, ruokaa voi käydä syömässä/tilata milloin vain, ohjelmaa löytyy joka lähtöön ja onhan se yleensä ihan viiden tähden palvelua mitä laivoilla saa. Ainoa ongelma on muistaa varaamiensa tapahtumien ja retkien aikataulut, mutta hytin televisiosta näkee oman tapahtumakalenterinsa joten nou hätä.

Laivan maksuvälineenä toimii oma hyttikortti. Se on äärettömän helppo tapa hoitaa maksaminen mutta toisaalta vaatii tiukkaa seuraamista oman hytin televisiosta. Pikkuisista päivittäisistä ostoksista kun saattaa muodostua isompi menoerä viikon aikana…

Me ollaan reissattu nyt sen verran noilla tietyn yhtiön laivoilla, että hopeisina kanta-asiakkaina me saadaan etuja mm. laivalla. Suklaat hyttiin joka ilta, laivan pinssi, yhtiön tarjoama coctail-ilta päällystön kanssa (ilmaisen viinan bileet, woohoo), alennuksia ostoksista jne. Edut paranee mitä korkeammalle tasoissa noustaan.

Ja se risteilyohjelma, ei mitään Viikkari/Silja-läpysköjä. Tapahtumia riittää sen verran että uusi seuraavan päivän risteilyohjelma (taitettu A3) tuodaan joka ilta hyttiin.

Meidän reissuille on osunut huippuja room stewardeja, jotka ovat omalta osaltaan taanneet reissujen onnistumisen. Michael väänsi vimosimmalla kerralla innolla pyyhe-eläimiä meidän lapsille ja hoiti muutamat pyytämämme asiat ripeästi ja ammattitaidolla.

Ta-daa, superpihi ukkoni osti halavalla (2 euroa) Jyskistä aurinkolasit, jotka tuo elävästi mieleen ennen vanhaan TV-Shopissa myydyt Mojavet. 

Super cute

Ensi kertaa matkaavalle suomalaiselle henkilökunnan palvelualttius saattaa kuitenkin aluksi oudoksuttaa. Mä olin pikkasen viekas tällä vimosimmalla reissulla ja pyysin Modernossa (specialty restaurant, aivan huippu) pientä palvelusta. Toinen lapsista oli sen verran täynnä ettei halunnut ollenkaan jälkkäriä joten pyysin tarjoilijaa välittämään keittiöön pikkuisen viestin. Sanat ”ei mitään” olis saattanut viedä lautaselta liikaa tilaa, joten alla olevan lautasen tarjoilija sitten toimitti meidän lapselle.

Vähänhän nuo ä-pisteet heittää mutta hyvin ne hoiti homman ja lapsenkin ilme oli ikimuistoinen.

Ja se ruoka, ah.

Paras koskaan syömäni pizza, ihan oikeasti! NCL:n palveluihin kuuluu iso 24/7 pizza, jonka voit tilata minne tahansa paikkaan laivalla. Hintaa pizzalle tulee kylläkin 5 taalaa, mutta on se sen väärti. Pizza ei ole samaa mitä Buffassa tarjoillaan, joten suosittelen tilaamaan 24/7 kautta jos sattuu olemaan pizzan ystävä.

Yllä maksullisen (20 taalaa/aikuinen, syö niin paljon kun jaksat) Modernon alkupaloja, nom nom nom… Ja alla ilmaisen buffan eväksiä.

Lapsi äiti on terve kun se leikkii. Ilmaista pehmistä + valkosuklaa/suklaa nappeja. Jos ei pehmis maistu niin tarjolla on ilmaiseksi erilaisia jätskilaatuja erilaisilla kastikkeilla ja strösseleillä.

Meille oma parveke on ollut se must-juttu reissuilla. Mä nautin sen omasta rauhasta eikä tartte metsästellä lepopaikkaansa yläkansilta.

Hedelmiä ja saarien ihailua… (Mekko Krakovan New Yorker-liikkeestä hintaan 9 euroa)

Ja lasillinen hyvää punaviiniä juustojen kera lähdön koittaessa. (Toppi Nellyn Notion 1.3-mallistoa. Ohjeiden mukaan olen pessyt mutta niin vaan tursui sen siliän tien ohuita kuminauha-lanjoka joka välistä. Kiitosta ulkonäölle ja napakkuudelle, iso miinus kestävyydelle/laadulle).

Lähdöt on vaan niin kivoja seurattavia omalta partsilta.

Mitäs sitä ite hakemaan juomaa baarista, kyllä tarjoilijat sukkuloi aurinkotuolien välillä sopivaan tahtiin.

Laivalla voi viettää kiireistäkin elämää kun tehtävää on paljon, mutta mä nautin eniten rauhaisista lekotteluhetkistä. Uima-allaskannella on yleisimmin vilinää ja vilskettä, mutta laivalta löytyy myös rauhaisampia paikkoja jonne lapset ei pääse.

Relaxing…

Ja rankan maissakiertelyn jälkeen on niin mahtavaa tulla takaisin laivalle.

Kylmää juotavaa ja kosteita pyyhkeitä, ihan ilmasiks jaettuna.

Laivoilla on paljon ilmaista, mutta maksullisten palveluiden ja tuotteiden takia on myös paljon myyntikampanjoita jotka saattavat ärsyttää asiaan tottumattomia ihmisiä. Mun täytyy myöntää että tällä Välimeren risteilyllä tuntui olevan jotenkin leppoisampi meininki ton myynnin suhteen kuin Karibialla. Tai sitten mä alan vaan tottua noihin laivayhtiöiden metkuihin…

Tässä postauksessa vilahtaneet kuvat on Norwegian Epiciltä. Teen erillisen arvostelun laivasta myöhemmin.

 

 

Turistien suosima Gaudin Barcelona

Me päätettiin ottaa lomaa pikkasen enemmän, jotta päästäisiin risteilyn alla tutustumaan samalla itse Barcelonaan. Muutaman päivän visiitin aikana meille selvis kuitenkin se, ettei kaupunkiin pääse tutustumaan edes muutamassa päivässä oikeastaan ollenkaan. Päätettiinkin miehen kanssa että seuraavalla kerralla me käydään Barcelonassa ihan kahdestaan jottei muutamat pienet ”vieläks me mennään jonnekin?”-hidasteet rajoita vanhempien tutustumista kauniiseen kaupunkiin.

Kaikkein eniten mua kiinnosti Antoni Gaudin rakennukset, mutta valitettavasti mä en ollut ainoa. Nähtävyydet oli niin pahasti turistien täyttämät, että nähtävyyksien kiertelemisestä tuntui menevän maku kokonaan.

Edelleen keskeneräinen Sagrada Familia on Barcelonan upeimpia nähtävyyksiä. Sen henkeäsalpaavat yksityiskohdat sai meikäläisen hiljaiseksi mutta valitettavasti me ei viitsitty jäädä jonottamaan sisälle pääsyä.

 

Antoni Gaudin suunnittelema, Unescon maailmanperintökohde Parc Güell on myös Barcelonan keskeisiä nähtävyyksiä. Puistoalue oli laaja joten kannattaa varata aikaa talsimiseen jos meinaa nähdä hiukkasen enemmän. Ja kärsivällisyyttä myös, sillä turisteja voi olla paljon.

Mosaiikein koristeltu Casa Batlló oli taattua tavaraa myös.

Valitettavasti mun himoitsema Casa Milàn jäi näkemättä kaikkien väsymyksen johdosta, mutta jääpähän jotain toiselle kerralle. Nähtävyyksien koluamiselle tarvitaan tosiaan tarkkaa suunnitelmaa ja aikaa. Kymmenen kerran liput julkisiin voi olla parempi vaihtoehto kuin monen päivän liput. Julkinen liikenne toimii erinomaisesti ja moni pysäkki on sopivasti juuri nähtävyyksien kohdalla, osa jopa lyhyen kävelymatkan päässä toisistaan.

I’m back!

Huhheijaa, mikä reissu. Lämpöä piisas ajoittain ihan mukavasti, Epic oli aivan ihana laiva ja paikkojakin tuli nähtyä jonkin verran. Mä olen karsastanut Välimeren risteilyjä niiden kohteiden takia, mutta takuuvarmasti risteilyt Välimerellä ei jää tähän. Reittejä on useita, joten ainakin Kroatian itini tullaan takuuvarmasti kokeilemaan joku kerta.

Norwegian Epic oli täyteen buukattu, mutta 4.100 matkustajaa mahtui hyvin joka paikkaan. Ainoa kritiikki tuli hisseille, joita sai odottaa kohtuuttoman kauan suuren matkustajamäärän takia. Mitäs tuosta, tulipahan poltettua niitä killerihiilareita portaita talsimalla ja nyt yritetään taas palata ruotuun kotona. Mulla on muutama päivä lomaa joten mä aloitan palautumisen arkeen ihan hitaasti. Ostin vaan yhden pienen Maraboun suklaalevyn herkkutuskaani lievittämään ja ison kasan terveellisempiä hedelmiä ja vihanneksia. Pikkasen tosin riipii että ihan ite pitää pestä ja paloitella ne kun mikään ei tule valmiina.

Tämmösii herkkuja oman hytin partsilla…

Sen mä vaan sanon, että risteilyelämän huolettomuuteen oppii nopeasti. Useammalla meidän porukasta oli lopulta vaikeaa muistaa (ihan ilman alkoholiakin) mikä viikonpäivä oli milloinkin kyseessä. Lomallahan sitä oltiin, joten onneksi tärkeintä oli vaan muistaa ne pakolliset menot joita oli jonkin verran suunniteltu matkalle.

Suvun virallisena laivatyttönä mulle reissun parasta antia oli kuitenkin lähtöjen seuraaminen iltaisin omalta partsilta. Satamat ei nyt niin kauniita olleet (isolla laivalla ei todellakaan parkkeerata paikallisen kauppatorin reunalle), mutta vilkas laivaliikenne oli mielenkiintoista seurattavaa.

No, pitihän sitä nyt pikkasen juhlistaa lähtöjä joskus lasillisella kuohuvaa tai punaviiniä. Mukaan mm. hedelmiä ja juustoja ihan ilmaiseksi niin paljon kun napa vetää. Ei huono.

Maailmalla risteilee hyvin erilaisia yhtiöitä ja laivoja. Mulla ei ole kokemusta kovinkaan monesta, mutta näin viiden eri laivan ja kahden eri yhtiön kokemuksella Norwegian Epic tuntui sopivan suomalaiselle lapsiperheelle parhaiten. Lasten kanssa on hyvä, että elämä laivalla on vähemmän suunniteltua ja kaiken maailman pukeutumisteemat (mm. kapteenin illalliset) jätetään suosiolla sivuun. Siksi NCL:n Freestyle Cruising-konsepti yhdistettynä Norwegian Epicin uima-allaskanteen on nappeli valinta. Törmäsin risteilyllämme useampaankin suomalaisperheeseen, joten hienoa huomata että tämä tapa lomailla alkaa lyödä itseään läpi.

Mä palailen Epiciin ja laivaelämään postauksissani  myöhemmin sekä kerron myös kohteista joissa me piipahdettiin. Sen mä vaan sanon että Pompeiji oli uskomaton kokemus joten suosittelen piipahtamaan siellä jos niillä nurkilla liikutte.

-Kthetraveller, korvat luimussa tästä syömisestä.