Monthly Archives

syyskuu 2013

Barcelona-fiilareissa

Ah, pari viikkoa ja mä olen jo jossain ihan muualla. Tää killerikylmä keli ja pimeys riipii siihen malliin, että mä odotan malttamattomana pääseväni täältä Suomesta pois vähäks aikaa. Välimeren risteilyn takia matkalle tuli sen verran hintaa että hotellin kohdalla me pyrittiin säästämään ja mun rakastama Hilton jäi suunnitelmista pois. Pikkasen jännityksellä/mielenkiinnolla mä nyt sitten odottelen Novotel Barcelona Cornellá-hotellia (****). Hotelli on saanut ihan kivoja arvosteluja ja se sijaitsee meille sopivalla paikalla, mutta Novotel Southamptonin likanen kokolattiamatto ja vihannekseton aamupala kummittelee vieläkin mun mielessä.

Kuva: Hotels.com/Novotel Barcelona Cornellá

 

Kuva: Hotels.com/Novotel Barcelona Cornellá

 

Kuva: Hotels.com/Novotel Barcelona Cornellá

 

Öööö, isompia kuvia en sitten saanut kaivettua. Novotel Barcelona Cornellá päätyi meidän seureen valinnaksi oivan hintansa, arvostelujensa ja sijaintinsa takia. Plussana oli vielä lapsiperheelle sopivan oloinen uima-allasalue jossa meikäläinen, kylmää vettä karttava nainen voi pikkasen aikaa löhöillä. Metroasema, lentokenttä ja ostoskeskus on lähellä joten ei se varmaankaan haittaa jos hotelli ei nyt ihan keskustassa ole. Vinkkejä Barcelonaan löytyy kivasti täältä Rantapallonkin sivuilta, joten ihan mielenkiintoista ruveta käymään niitä läpi joku ilta. Lisäksi meidän bloggaajilta tulee muita mukavia/erikoisempia vinkkejä.

Ihan kivaa hommaa siis tiedossa syksyn pimeneviin iltoihin, kunhan en nyt ihan koneen ääreen jumitu. Pakko liikkua ja yrittää pitää hiilarihimot aisoissa, sillä mulla on kyllä aikamoinen taistelu ton ruokavalioni kanssa meneillään.

Mä toivottelen kaikille oikein hyvää viikonloppua. Me ollaan miehen kanssa pikkuisen irtioton tarpeessa, joten lapset jää hellään hoitoon huomenna kun me vanhemmat painutaan Flame Jazz III-risteilylle. Hyvää musaa, fiilistä ja shampanjaa Seamoressa. Ei paha.

 

 

Jaa-a, sitä tosiaan voi itkeä ja nauraa yhtä aikaa…

Vattu mikä päivä. Mulla on duunissa aika huhketta sillä teen periaatteessa kolmen ihmisen töitä vähän aikaa. Omat hommat on hidastunut ihan kiitettävästi , mutta eihän niitä oikein kukaan muu voi tehdä joten aikas ryytynyt olo työpäivän jälkeen yleensä on. Tää päivä oli kyllä semmonen että nyt mä istun lamaantuneena koneella joka lihas kipeenä ja ihmettelen vaan.

Tyypilliseen tapaan mä heräsin 5.15 koska on vaan pakko. Tunnit on kiitettävästi miinuksella duunissa joten aamuliukumiset on pikkasen nou nou nyt vähän aikaa. Mun piti käydä pikaseen kaupassa hektisen duunipäivän jälkeen mutta se jäi miehen vastuulle koska mä myöhästyin kuluvälineestä A, joka vaikutti kulkuvälineeseen B ja dellas mahdollisuuden kauppakeikkaan jonka mä olisin voinut hoitaa ennen kulkuvälinettä C. Helvatan kiireellä siis kotio lapsille tekemään pikainen pyttipannu muutamasta valmiiksi keitetystä potusta ennen harrastuksia ja aloittelemaan vanhempien ruokaa, joka odotti tuikitärkeitä aineita miehen tuomana. Ei tässä mitään mutta puolvälissä mies soitti sadatellen ja ilmoitti että se oli unohtanut lompakon duuniin eikä sillä ollut enää aikaa kääntyä hakemaan sitä sillä lapset piti saada vietyä harrastuksiin.

No, mitäs siinä, ei auttanut kun ruveta haalimaan jääkaapista maustamattonta ruokakermaa maustamattomille kanafileille ja rääpiä miedon makuista tuorejuustoa siihen kaveriksi. Todella herkullista, -not, mutta muuhun ei siinä kiireessä ollut mahiksia. Pikkasen kireetä tunnelmaa oli havaittavissa kun kuopuksen harrastustavaroiden kanssa oli ongelmia lähtötilanteessa joten kun mies sitten lähti kuopuksen kanssa menemään, mä kävin ajatusteni kanssa pikkasen vajaalla. Ei ehkä olis pitänyt mennä sinne keittiön kaapille, ei todellakaan.

Me oltiin ostettu viime viikonloppuna laivalta olutlava ja mies oli purkanut sen keittiön juomakaappiin säästääkseen tilaa. Siellä ne komiat tölkkipinot möllötti isojen kivennäisvesipullojen edessä, koska kait ne oli helpompi sijoitella erilaisiin kohtiin siellä kaapissa kun ne sijaitsi edessä vaikka kivennäisvettä meillä menee huomattavasti enemmän. Mä halusin aterialla kivennäisvettä (jota ei ollut enää jääkaapissa) joten väsyneenä ja vajailla aivoilla sain sitten kuningasidean oikasta pikkasen ja yrittää kaivella sen ison kivennäisvesipullon tölkkipinojen takaa. Ihan hyvin kaikki meni alkuun, mutta vimosilla senttimetreillä pullon pohja osui johonkin tölkkiin minkä takia osa tölkkipinoista kaatui ja levis pitkin keittiön lattiaa.

Voi ihanuus sitä sihinää. Yks tölkki kärsi sen verran vahinkoja että alkoi suihkuttaa pienestä reiästä sitä olutta ja päästi sisältöä juomakaappiin. Aikas ninjamaisin ottein mä nappasin sen tölkin siitä ja viskasin sen keittiöän altaaseen, joskin siinä matkalla se suihkutti sisältöään keittiön kaapeille, liedellä olleeseen ruokaan ja lieden vieressä olleelle kännykälle. Eikä homma loppunut siihen. Tottahan toki tiukka kettumainen sihinä jatkui ja olutta suihkusi tiskialtaasta suoraan kuivauskaapin sisälle ja tiskisienää vasten kuivuneelle puiselle leikkuualustalle. Jokin hölmö pikainen virhepäätös mulle siinä sitten tuli kun päätin avata tölkin. En muuten suosittele tekemään moista temppua koskaan. Juu en.

Sieltä se olut sitten pelmahti kauniisti paineella päin mun duunivaatteita (joita mä en ollut kerennyt vaihtaa), naamaa ja silmälaseja (onneks mä olin ottanut jo piilarit pois). En mä voinut muuta kun alkaa jo nauraa tilanteelle mutta sen siliän tien mä turautinkin jo surunkyyneleen ja kysyin ihan suoraan paikalle ihmettelemään tulleelta esikoiselta että ”sanopa suoraan, pitäskö äidin itkeä vai nauraa?” Esikoinen oli suloinen, yritti kaukaa halata kaljalle haisevaa äitiään ja sanoi ”itke vaan”. Siinä mä sitten pikkasen itkin ja nauroin yhtä aikaa suloiselle lapselleni, joka kävi hakemassa vessasta vessapaperia ja tuli kuivaamaan mun bissen sotkemat silmälasit.

Eipä siinä auttanut kun ruveta siivoamaan keittiötä urakalla ja tyhjentämään kuivauskaapin ritilähyllyn sisältöä astianpesukoneeseen ennen ruokaa, joka ei maistunut miltään. Mies toi kyllä multa saaduilla rahoilla kaupasta ostettuja ruokatarvikkeita mutta se oli jo myöhästä. Ison halin sain ennen kun se lähti rahtaamaan esikoista harrastukseen koska mä en ollut oikein siinä fiilarissa että olisin halunnut ite hypätä auton rattiin.

Mä en harrasta ”edes sitä yhtä olutta/lasillista viiniä” arkena, mutta nyt tekis kyllä mieli avata yks bisse illalla. Kattellaan nyt fiilareita, mä rupeen jumppaamaan tän lamaantuneen olotilan pois.

Mielenrauhaa. I need that.

 

Penteleen hiilarit !

Pizzaa, pastaa, no motivation to exercise. Siis mikä tää homma on? Fiilarit lähti lapasesta kun me ylitettiin Atlantti. Mun tekis vaan mieli möllöttää, syödä ja olla tekemättä tota stepperijumppaa mutta sitten kun mä teen sen, niin olo on mitä mahtavin.

Mä ihan oikeasti olen sitä mieltä että ne pahat hiilarit saa meikäläisestä oikean vetämättömän kökkökasan, jota ei vaan saa tapahtua. Mutta pyhät hyssykät kun kaiken maailman herkut maistuu vaan niin hyvälle ja se pastakin suorastaan huutaa mun nimeä. Että näillä alla olevilla eväksillä mennään aivan liian usein.

Mua ei paljoa naurata sekään, että tässä pukkaa kaiken maailman menoja jolloin eväkset on sitä ja tota. Mä olen jotenkin kireenä tommosten evästen takia ja kroppa huutaa karkkia. Tänään mä olen taas pyörinyt keittiön kaapin liepeillä ja yrittänyt olla ujuttamatta pikkukätöstäni karkkipussille. Saakelin vaikeeta on mutta mun on pistettävä itteni kondikseen sillä protskuruokavaliolla musta tulee paljon energisempi ja vatsakin toimii ihan eri tyyliin.

Että tänne siis kuuluu kökköä. Helekutan vetämätön olo ja motivaatio miinuksen puolella kaikkeen. Tottahan toki pimeyskin tekee tän olon, mutta mä syytän paljon tota ruokavaliotani. Mä olen helvatan vihanen ittelleni!

Niin juu, ja korjaus tähän postaukseen ennen lähettämistä: Ihan pari palaa otin sitten Maraboun Daim-suklaalevystä. Ihan pari palaa vaan… *kele!

-Kthetraveller, hiilarikoukussa.

World Travel Awards 2013: NCL, johtava risteily-yhtiö niin Euroopassa kuin Karibiallakin

Helou!  Tässähän alkaa olla pikkasen malttamaton olo. Alle kuukauden päästä meikäläinen nauttii Välimeren alueen toivottavasti lämpöisistä keleistä ja vaihtuvista maisemista. Jottei tarvitsisisi paljoa effortia pistää tohon paikasta toiseen siirtymiseen, kuljetuspuolen hoitakoon Norwegian Cruise Linesin suurin alus Norwegian Epic.

Kuva: Norwegian Cruise Line UK

 

NCL:n Freestyle Cruising -konsepti lienee lyömässä itseään toden teolla läpi, sillä NCL valittiin kuudennen kerran peräkkäin Euroopan johtavaksi risteily-yhtiöksi. Karibian johtavan risteily-yhtiön palkinnon NCL nappasi ensimmäistä kertaa mm. neljä kertaa aiemmin voittaneen Royal Caribbeanin edestä, joten aikamoinen suoritus sillä mä olen omassa päässäni rankannut RCCL:n palvelultaan ja ruuiltaan astetta paremmaksi. Mun vertailu Royal Caribbeaniin juontaa tosin juurensa yhteen risteilyyn vuonna 2010, joten muutosta heikompaan suuntaan on saattanut sielläkin tapahtua aikojen saatossa.

Englannin kieltä taitaville Freestyle Cruising- ideaa erinomaisesti selventävä video täällä ja pikkasen tuoreempi video kuvauskohteenaan Epic puolestaan täällä.

Anopilla on pikkasen totuttelemista ko. laivaan, joten mielenkiintoinen reissu on varmasti tulossa.

-Kthetraveller

P.S: Kaikki World Travel Awards 2013 voittajat löytyy täältä.