This stinks

Tässä mä taas istun, sohvalla telkku auki ja läppäri sylissä. Söin eilen marjoja ja join sen puolikkaan skumppani, mutta ei se oikein tuntunut miltään juhlalliselta. Tää yksinolo vaan stinks isomman kerran. Mä kaipaan keskusteluja mun miehen kanssa, nukkumista niin että tuntee joka solullaan sen toisen henkilön tuhisevan vieressä. Aamupala yksin hiljaisessa kämpässä ei ole mua varten, edes radiosta kuuluva musa ei tunnu samalle kun sillon kun ympärillä on ihmisiä. Luulis tämän arjesta ryytyneen äidin olevan vaan ilonen kun kämppä on rauhaisa ja saa vetää päikkärit vaikka just nyt jos siltä tuntus mutta pöh.

Mä juttelin just lasten ja miehen kanssa puhelimessa. Ne nauttii olostaan mökillä ja kyllä tekis mieli olla siellä niiden kanssa. Saunoa kunnon puukiuassaunassa, kantaa järvivettä saunaan, grillata, istua laiturilla ja haistella ulkoilmaa. Nähdä nauravaiset lapset ja kattella sitä omaa miestä silmiin sekä nähdä ne hymyilevät kasvot. Mä rakastuin yli 15 vuotta sitten mieheni lämpimään luonteeseen, eikä se ole muuttunut siitä mihinkään näiden vuosien aikana. Me ollaan niin samanlaisia että ymmärretään toisiamme ilman puheitakin. Ja se telepatia, se toimii meillä. Mun ei tarvii muuta kun ajatella jotain asiaa kymmenien kilometrien päässä kun mies jo tekee sen asian.

Hyvään ja toimivaan avioliittoon tarvitaan kaks ihmistä.  Tuskin sitä oltas näin toimivalla kantilla jos mä olisin unohtanut lapsiperheessä vaimon roolin kokonaan. Ymmärsin toisaalta myös lykätä omalle miehelle sitä vauvanhoitovastuuta aikoinaan. En mä ihan oikeasti olis jaksanut pyörittää ypöyksinäni tätä taloutta kahden vaippaikäisen kanssa sillon vuonna kivi ja miekka. Ja kestovaippailut sun muut sai suosiolla jäädä. Itse väsäsin pakkaseen lapsille eväksiä valmiiks, mutta en mä potenut huonoa omaatuntoa jos napsautin avata kaupasta ostetun lastenruokapurkin. Enkä muuten juossut kaikenmaailman muskareissa ja vauvajumpissa sillä se ei vaan ollut mun juttu. Mä pyrin pitämään itseni mahdollisimman stressaamattomassa tilassa (veihän ne kuopuksen unettomat yöt multa myös energiaa), mutta noilla tempuilla kotona odotti aikas tyytyväinen vaimo ja mieskin tuli innolla kotio.

Mutta mitäpä tässä enempää turisemaan menneitä. Massussa on tällä kertaa täytetty kesäkurpitsa ja työkaverit varmaan kiittää huomenna kun meikä haisee valkosipulille. Pyykkikoneellinen nro 2 pyörii tuolla ja vessatkin pitäs pestä. Ei varmaankaan tule aika pitkäks ja hyvä niin.

-Kthetraveller

 

 

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply