Suomen suurin matkablogiyhteisö

Rouva ”Viherpeukalo” ja viikonloppu

Ei todellakaan…

Mä myönnän suoraan ettei mulle ole suotu mitään viherpeukalon ominaisuuksia taikka hermoja, sillä multa ei kerrassaan löydy intoa kaivella berberi pystyssä jotain kukkamaata ja nyppiä rikkaruohoja kukkasten keskeltä. Lauantaina vaan oli pakko.

Mikä siinä onkin että erilaiset bad karma-mahdit löytää meidät? Vai johtuuko meistä itsestämme, että ykskaks puskat tossa meidän talon edessä näytti suorastaan kuolleilta 50 cm maanpinnan yläpuolelta? Ollaan me ne huomattu jo pidempään, mutta ei meillä ole ollut aikaa ruveta niitä kuolleita osia vetelemään oksasahalla pois. Eilen oli vaan pakko, kiitos kauniin kelin sekä vapaan ajan, ja eihän se mitään mieltä ylentävää hommaa ollut. Kun kerran homman alotti, piti raivata omalta pihalta sitä ja tätä ja nyppiä niitä pirulaisia heiniä ja muita juttuja meidän jonkunmoisen luonnon oman kukkapenkin keskeltä. Siinä mä sitten berberi pystyssä revin ruohon palasia ja pohdin itsekseni että voishan sitä lauantain paremminkin viettää.

Luonnon omaa, helppohoitoista ja ihan suloista…

 

Ihan oikeasti, olenko mä vanha vai laiska vai mitä, mutta jos arjet menee töitä paiskiessa ja perherumbaa sata prossaa lasissa pyörittäessä, oisko liikaa vaadittu että siivoamisen ja pihan raivaamisen sijaan sais viikonloppuna viettää rauhaisaa oloa perheen kanssa ja ehkä ihan istuen keskellä päivää? Tossa ikkunan toisella puolella möllöttää ihan kiva pikkuterassi. Mutta ei sitä ole vielä keretty pestyä taikka laitettua kalusteita joten olkkarissa istun ja haistelen ulkoilmaa tästä ikkunasta. Ei sitä vaan tommosen raivaussession jälkeen eilen halunnu vielä ruveta tappelemaan terassia kuntoon sillä se vaatii uutta suojakäsittelyä rankan talven jälkeen.

Anteeksi nyt tää puhina. Lievää ryytymystä ennen lomaa vaan on havaittavissa. Ulkona on kaunis keli ja omasta takapihastakin olis kiva nauttia. Terassi laitetaan kuntoon appiukon avustuksella vasta ens viikonloppuna ja vaikka nyt jonkun penkin vois pestä terdellä istumiseen, pehmikkeet on kaukana mökillä. Saatiin nääs viime syksynä kuningasidea viedä ne mökille talvisäilytykseen mutta unohdettiin vaan ne tänä keväänä tuoda sieltä takasin. Pehmikkeet tuoleille me saadaan siten vasta juhannuksen jälkeen joten great!

Muutoin lauantai-ilta meni erinomaisesti. Mies kokkasi herkkuaterian, porsaan filettä haudutettuna kolmessa eri maustetussa kermassa (Valion Aura, Valion Mustapekka ja Arlan Emmental) sekä ihan vaan keitettyjä perunoita tällä kertaa. Mä väsäsin itse tohon lisäksi ihan kevyehkön kreikkalaisen salaatin, johon olin lisännyt avokadoa kaveriksi. Liha oli oikein mureaa, suussa sulavaa ja mehevää.  Sen verran nälkä mulla oli, että popsin kiireellä ruokani ja snaijasin vasta sitten että olishan siitä annoksesta voinut ottaa kuvan.

Aterian jälkeen mentiin miehen kanssa vielä parvekkeelle seisomaan ja kattelemaan luonnon vihreyttä ja ihailemaan kättemme aikaansaannoksia pihalla. Siinä vierähtikin iso tovi, sillä jälleen kerran me saatiin aikaiseksi hienoja keskusteluja kaikesta maan ja taivaan välissä. Mun täytyy myöntää että mulla on käynyt kyllä aikamoinen onni, kun olen rinnalleni löytänyt semmosen ihmisen jonka kanssa on kivaa kaikin puolin yli 15 vuoden jälkeenkin. Kyllä mä aikoinani sinkkutyttönä törmäsin yhteen sun toiseenkin kakslahkeiseen joiden käytöksestä ja olemuksesta opin nopeasti ettei niitten kanssa kannata olla. Mun ja miehen tapaaminen on pitkä tarina enkä sitä aio täällä sen enempää eritellä, mutta sanon vain sen että intuitioon kannattaa luottaa vahvasti.

Nyt sunnuntaina varmaan tarttee pikkasen siivota. Mutta ihan pikkasen vaan sillä ulkona on kaunis keli ja pakko tästä ihanuudesta on vaan nauttia. Appiukko tulee keskiviikkona lastenhoitoavuksi kun lapsosia emme viitsi vielä jättää keskenään pitkäksi aikaa. Nää pari päivää vedetään vähän lyhyemmällä työpäivällä joten josko sitä löytys energiaa siivota viikon alussa.

Joten ei muuta kun oikein hyvää sunnuntaita itse kullekin, mä rupean laittelemaan lounasta lapsille. Mies elbaa vielä jonkin aikaa, viime yö oli taas tosi katkonainen meille vanhemmille toisen lapsen takia. Sanotaanko vain ettei uni tullut vähään aikaan…

 

 

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply