Monthly Archives

huhtikuu 2013

Skumppakamut kävi pikkusen irrottelemassa

Moips!

Täytyy myöntää että eilen oli lievää väsymystä havaittavissa kun minä ja yhtä paljon vanhenemista kammoksuva skumppakamuni valloitettiin perjantaina Tallinna keskenämme ilman miehiä ja lapsia. Reissua oli kyllä kaivattu ja päätimme samalla että näitä pikapyrähdyksiä jonnekin tullaan jatkamaan tasaisin väliajoin.

Minä ja kamuni päätettiin tällä kertaa ihan oikeasti katsella Tallinnan vanhaakaupunkia hiukkasen enemmän, koska aikojen saatossa Raatihuoneentori on ollut se vanhankaupungin syvin paikka jonka terasseja jota pidemmälle kumpikaan meistä ei ole päätynyt. Ja voi miten kaunista Raatihuoneentorin ulkopuolellakin oli, tosin paljon jäi näkemättä koska me olimme liikkeellä shoppailukierroksen jälkeen ja nälkäkin kurni vatsassa. Juu, ja ne mun kengät ei olleet ne parhaimmat mukulakivimäkiä talsittaessa, sanotaanko vaan että meikäläisen reidet oli hapoilla seuraavana päivänä.

Suurinpiirtein näille paikoille sitä on tullut monasti jumitettua myös. Tallinnassa oli tosi kansainvälinen tunnelma sillä muutama lämpimien vesien risteilyalus oli saapunut piipahdukselle. Pidinkin kovasti siitä ettei suomen kieltä kuulunut ympärillä, sillä olo tuntui huomattavasti enemmän turistilta.

Saiispa kukkia samaan hintaan täällä kotomaassa…

’

Kyllä me naiset olimme ihan haavi auki kun tämmöinen paikka löydettiin. Pakkohan tuonne parvekkeelle oli päästävä mutta maksimekon ja kiilakorkkareiden kanssa se oli pikkuinen projekti. Eikun mekko kerälle ja kiipeämään.

Ei pöllömmät näkymät

Alastulo oli oma projektinsa. Suorastaan koominen näkyhän minä varmasti olin, mutta onneksi ympärillä oli vain jenkkituristeja.

Twinkle twinkle little star… Suloinen yksityiskohta talon kyljessä kiinnitti huomion. Joskus on ihan oikeasti kiva katstella pikkuisen tarkemmin ympärilleen Tallinnassa. Kyllä minä tuolla kauempana maailmalla huomaan yhtä sun toista, mutta Tallinna on jäänyt yleensä vähän paitsiolle näissä turistiasioissa. Hyi minua.

Siinä samassa katselin Tallinnaa myös vanhemman silmin. Lapset olisivat varmasti tykänneet mm. kaupunkijunasta.

Tallinnan ruokapaikoista en osaa sanoa kovinkaan paljoa sillä yleensä sitä on tullut syötyä laivalla. Tällä kertaa keskityimme kamun kanssa menomatkalla skumpan lipitykseen, joten me söimme kukkakujalla Restoran Kaljas-paikassa. Vuohenjuustosalaatti vadelma-punajuuri-vinaigretten kera (9,50 egee) ja lasi punkkua (4,80 egee), nomnomnom. Siinä me napsutettiin salattejamme skumppakamun kanssa tyytyväisinä, pölpötettiin mielin määrin ja nautittiin. Voi kuulkaas pienestä tulla iloisekis sillä meidän molempien elämä on niin sitä perheen pyöritystä ja töitä.

Ei pahan hintaset jälkkärit, 5 egee.

Täydellä masulla, naama messingillä takasin laivaan pikkuista hölkkävauhtia sillä Kaljasin lämmitetyllä terassilla vierähti kiitettävän pitkään. Minulla ei ole ainakaan mitään pahaa sanottavaa Kaljasista joten nyt muutaman salaatin ja jälkkärin kokemuksella voin suositella (palvelukin toimii). Lisätietoja ravintolasta ja menu täällä. Ei nyt ihan täydellistä suomea mutta mitäs pienistä.

Hytin oven kanssa meillä muuten oli ongelmia kun se ei mennyt lukkoon vaikka kuinka yritettiin. Kävin sanomassa siitä infossa ja pian hytin ovella koputtelikin jo korjausmies. Tietty ovessa ei tuntunut olevan enää mitään vikaa kun korjausmies sitä venkslas. Mitäs tuosta, hottis se mies oli joten siinä me vaan katselimme tyytyväisenä herran työskentelyä. Olo oli kyllä tosi blondimainen kun me siinä korvat punaisena väitimme kovasti että kyllä me sitä ovea oli yritetty vetää vaikka millä tavoin kiinni. Onneksi ovi tuntui pikkasen temppuilevan meidän iloksi sille hottiksellekin, joten eiköhän me jonkinmoinen synninpäästö siltä korjausmieheltä saatu.  Loppumatka menikin skumppakamumaisesti….

Ja pikku partydrinksut vielä laivan baarissa vaikka Helsingin satama jo häämötti. Pikkasen nihkeätähän sitä oli saada edes noi tikut skumppaan mukaan mutta silmänräpsytystaktiikka toimi -vielä.

Tästä on hyvä aloittaa pikkuhiljaa työt huomenna. Viikko puurtamista ja sen jälkeen oikein aktiivinen kesälomajakso nro 2. Viking Grace, Stuttgart, Krakova ja Pori Jazzit. Ei pöllömpi loma tiedossa vai mitä?

 

 

 

 

 

Kirjoita kommentti
sunnuntai, 30 kesäkuun, 2013 by

Huh hellettä ja äiti-puhinaa.

Moikka!

Mä en tiedä teistä mutta mä olen ainakin ihan tsippi. Jostain kumman syystä ulkomaiden hellettä sietää ihan eri tavalla kun tätä kotimaan hellettä, mutta taitaa olla vaan mun pääkopassa vika. Pari viime yötä on ollut aikamoista tuskaa sillä kämpässä ei paljoo ilma vaihdu vaikka kuinka pitäs räppänöitä auki. Mies osti kesän aluks yhden tuulettimen testattavaks ja nyt se on sitten asetettu vanhemman lapsen huoneeseen. Molemmille lapsille on laitettu samaan huoneeseen patjat lattialle ja siellä ne nukkuu öisin tuulettimen ääressä niin suloisessa sovussa.

Tää päivä on kuulunut pikkuisesti kökköjen sarjaan. Viime yön vähäiset yöunet katkes aamulla klo 8.24 kun vanhimmainen tuli ilmoittamaan nuorimmaisen pelanneen Galaxy Tabilla jo 50 minsaa. Jep jep. Nuorimmainen oli näet säästänyt kovasti rahaa pystyäkseen ostamaan Samsungin Galaxy Tabin ja eilenhän se ostoshetki sitten koitti. Meillä on tarkat rajat pelaamisen, TV:n katselun ja tietsikan käyttämisen suhteen, eikä tietsikka/pelaaminen ole ollut hyväksyttävää heti aamulla. Kyllähän mä eilen äitinä jo aavistelin että lapsi saattaa nappasta uuden tablettinsa kouraan heti aamusti, mutta eilisen helteen hölmöyttämänä tabletti jäi piilottamatta illalla. A big mistake. Siinä sitten käytiin keskusteluja sekä isomman että pienemmän kanssa tabletin käyttövuoroista ja säännöistä sekä myöskin siitä, kumman lapsen se oikeasti on. Nääs isompi on ostellut säästöillään koko ajan jotain pientä, ja nyt sitten poru oli valmis kun pienempi osti jotain messevää. Huoh…

Kämppä on maalta paluun johdosta aikasmoinen sekamelska. Kaiken maailman laukkuja, nyssäköitä ja tonni pyykkiä joten aattelin (hölmönä) naisena pikkasen siivota. Eihän siitä oikein mitään tullut kun se perhanan Galaxy Tab kaiveli edelleen lapsosten mieltä, ovella paukkas lapsia kyselemässä meille kylään ja omat jälkeläiset kiipes helteen takia seinille. 2-5 minuuttia mä sain tehdä hommiani aina kerrallaan kun jo ilmaantui uusia häiriöitä. Hikikarpalot pukkas otalle ja siinä vaiheessa alko kasvaa tatti ottaan kun huomasin imurinvarresta yhden osan olevan rikki. Eipä muuta kun irrottamaan viallinen kappale, kaivelemaan jeesusteippi romukaapista ja teippaamaan oikein kunnolla imurin varsi. Sen verran kaiveli hampaankolossa imurin temppu, että pidin huolen siitä ettei teippiä kovin helpolla enää varresta irrotteta, ts. ympäri on ja useemman kerran.

Hyvin toimii!

Häiriöiden saattelemana sain kun sainkin imuroitua alakerran ja eikun väsäämään lounasta lapsille. Vääntöähän siinäkin välissä syntyi, kun lapset ei ymmärtänyt meikäläisen pelirajoituksia lounaan jälkeiseksi hetkeksi. Nääs meillä on ollut sopimus, että lounaan jälkeen saa pelata tietyn hetken ja nyt kun pelaamista oli tapahtunut jo ennen lounasta, lyhensi meikä lounaan jälkeistä pelihetkeä. Voi jösses taas sitä rautalangasta vääntämistä erityisesti nuoremmalle joka ei meinannut hyväksyä meikäläisen sääntöä. Kyllä se sitten pikkuhiljaa meni perille kun läppäsin lapselle faktan siitä kuinka paljon aamulla oli tullut jo pelattua ja kuinka paljon päivän aikana sai yhteensä pelata.

Lounaan jälkeen 30 minsaa lasten pelihetkeä ja lepohetkeä tälle äidille (lue: kuivan ja märän pyykin laittoa) jonka jälkeen taasen vääntöä siitä ettei kännykätkään (pelit) kuulu kouraan. Ymmärränhän minä että lapsetkin oli aivan tsippi mutta multa alko jo loppua huumorintaju sillä mä olin aivan poikki! Hammasta kiristäen keskusteltiin taas aikas keskittyneesti tästä helletilanteesta ja median käytöstä kunnes pelastus saapui. Molemmille lapsukaisille tuli kutsu kyläilemään ja tämä äiti sai ansaitsemansa lepohetken. Ihan ilkeä olin kun päätin tosiaan istahtaa takapihalle biksut päällä kourassani lasillinen kylmää Coke Zeroa.

Nom nom nom. Ei ole kovin kummoinen kuva mutta kuvaamisen sijaan mä keskityin juoman nauttimiseen kylmänä…

Niin juu, ja illallisen päätteeks tuli syötyä tämmösiä herkkuja joten nyt puhistaan täyden mahan kanssa.

Ei muuta kun jaksamista kaikille helteen keskellä. Kyllä tää tästä vielä helpottaa.

 

 

Kirjoita kommentti
keskiviikko, 26 kesäkuun, 2013 by

Mökkitunnelmia

Moips!

Tässä sitä möllötetään taasen kotisohvalla leppoisan mökkijuhannuksen jälkeen. Duunissa oli viime tiistaina vielä aivan karsee kiire, joten pikkasen hikikarpaloilla meikäläinen ovesta paukkas ulos kahen maissa. Mutta kun mä sitten istuin lentokentällä ja odotin pääsyä lentokoneeseen, oli duuneista johtuva otsanahkan kireys tipotiessään. 40 minsaa Finskin koneella Kuopioon ja lapset odotti miehen kanssa vastassa naama leveässä hymyssä kentällä, super!

Mökkijuhannus oli täynnä iloa, tunnelmaa, herkkuja ja yhteistä olemista rakkaiden ihmisten kanssa. Just sitä mitä juhannuksen pitääkin mun mielestä olla.

Onnea on:

Rauhallinen järvimaisema

Havisevat lehtipuut (tätä näkymää tuli tuijotettua terassin pötkötyspenkiltä pitkään)

Ihanalle tuoksuva saunavihta (tää on must! Mä hakkaan itseäni aina aivan hulluna, sillä mikään ei ole ihanampaa kun pehmoisen kosteat löylyt puusaunassa ja tuore saunavihta)

Limpparihetki rakkaan ihmisen kanssa

Herkut!

Saadun kalasaaliin savustushetki. (Mähän en vedessä eleleviä syö, mutta lapsille maistuu ja hyvä niin)

Kesän kauniit kukkaset

Pikkuhiljaa valmistuva keittiö pikkuhiljaa valmistuvassa mökissä (ja lasillinen punaviiniä)

Illankajo mökin ikkunassa. Tätä mökkiä on rakennettu kun Iisakin kirkkoa, mutta pikkuhiljaa alkaa olla valmista. Paljon on vielä tekemistä erityisesti ulkona, mutta voi kuulkaattes juokseva vesi ja vessanpönttö saada naaman messingille.

Mikään mainos tämä ei ole, mutta sen vaan sanon että Kthetraveller suosittelee Finnlamellia. Priimatavaraa ja hommat luonnistui oikein ja ajallaan meidän omasta mallistammekin tehtynä.

Tässä ollaan nyt viikko kotona lasten kanssa kun mies on töissä. Perjantaina olis kuitenkin tarkoitus lähteä piipahtamaan Tallinnassa skumppakamun kanssa joten toivotaan nättejä kelejä. Tekee ihan hyvää olla vielä poissa töistä, kroppa ei kaipaa ollenkaan sinne suuntaan. Lasten koululoman takia meidän vanhempien lomia on täytynyt pilkkoa pikkuisen, joten työpaikka kutsuu viikon ajaksi ens viikolla. Otsanahkaa kiristää taasen sillä siinä ajassa ei paljoa kerkeä saada aikaiseksi. Se on kuitenkin varmaa että pöytä täyttyy kaikesta tehtävästä. Täytyy vaan pitää positiivinen asenne duunissa ja painaa sen minkä pystyy, sillä seuraavasta lomajaksosta on tulossa aivan mieletön. Reissaamista tiedossa, hyvää musiikkia ja kahdenkeskistä hääpäivän viettoa oman kullan kanssa. Sanomattakin selvää että Kthetraveller on täpinöissään.

 

 

 

 

Kirjoita kommentti
tiistai, 25 kesäkuun, 2013 by

Panikointia, närkästystä ja ilon hetkiä

Huhhuh, olpa päivä. Duunissa oli oikeen kökköä ja itse asiassa en ole ennen törmännyt koko urallani sellaiseen hetkeen että työprokkis ottas niskalenkin meikäläisestä, mutta nyt sekin tapahtu. Täytyy myöntää että ketutus kasvo niin suureksi että siirsin homman suosiolla odottamaan huomista ja toivottavasti virkeämpää pääkoppaa.

Tommosen päivän jälkeen oli aika ryytynyt mutta hyvän kaverin treffaaminen jelppas kummasti. Sen sijaan että sitä olis puhuttu iloisista asioista me päädyttiin sähisemään yhteen ääneen vanhenemisen ”iloista” ja painikoimaan pikkuhiljaa silmäkulmiin hiipineistä rypyistä. Meillä molemmilla on ilmiselvästi jonkin sortin ikäkriisi ja ei tässä varmaan auta muuta kun selvitä siitä. Voiko tähän vanhenemisen paniikkiin ihan oikeasti lukkiutua vai tuleeko jossain vaiheessa se seesteinen tyytyväisyys omaan itseensä? Ei tietoakaan, mutta eipä paljoa naurata.

No, siinä pölpöttäessä iski nälkä. Halvan skumpan perässä juostessa lipitysraflaks oli valikoitunut meikäläisen not so favorite Belge. Oma vika tietty että tuli tilattua evästä,  mutta sanotaanko vaan että tässä on nyt juotu toista litraa vettä eikä jano lähde millään.

Vuohenjuustolla gratinoitua munakoisoa, yöks tuota rasvan määrää. Itseppä hölmönä tommosta tilasin mutta vuohenjuusto vaan on se mun juttu. Plussat vihreälle salaatille, sillä ”kastikkeena” oli vain sitruunan mehu.

Suklaafondant näytti kutsuvalle mutta… 

Ohut kansi ja sisus pelkkää lillua. Ei pohjaa eikä reunoja nimeksikään. Ymmärränhän minä että sisuksen pitää olla valuva, mutta jossain se raja menee. Jäi syömäti.

Lievää närkästystä oli siis havaittavissa tässä naisessa ton aterian jälkeen mutta olo piristyi kummasti kun meikä kurkkas postilaatikkoon kotiin palatessa. Nellyn paketti paisto laatikosta, viisi päivää tilauksen jälkeen. Erinomaista toimintaa sanon minä ja mekkokin on just semmonen mun päällä kun kuvittelinkin sen olevan. Ongelma vaan on mekon pituus, joten nyt ei auta muuta kun näyttää sitä pikaseen muutamalle ihmiselle josko mekko saataisin lyhennettyä.

Mutta jösses mä tunsin suurta tyytyväisyyttä kun mä kattelin itseäni peilistä kauniin punainen olkaimeton mekko päälläni. En mä nyt niin pahan näköinen mimmi olekaan. Silmärypytkään  ei paista kauas kun ei toljota itseään nenä kiinni peilissä ja itse asiassa punainen väri pukee mua hyvin. Mekon kapea linja korostaa sorjaa vartaloani ja veikkaan että mieskin vääntää leveän hymyn kun näkee meikäläisen mekko päällä. Naama messingillä siis Kthetraveller painuu pötköttämään ja kerää energiaa huomista varten. Se on kuulkaattes vika työpäivä ennen pikkuista lomaa.

 

Kirjoita kommentti
maanantai, 17 kesäkuun, 2013 by

This stinks

Tässä mä taas istun, sohvalla telkku auki ja läppäri sylissä. Söin eilen marjoja ja join sen puolikkaan skumppani, mutta ei se oikein tuntunut miltään juhlalliselta. Tää yksinolo vaan stinks isomman kerran. Mä kaipaan keskusteluja mun miehen kanssa, nukkumista niin että tuntee joka solullaan sen toisen henkilön tuhisevan vieressä. Aamupala yksin hiljaisessa kämpässä ei ole mua varten, edes radiosta kuuluva musa ei tunnu samalle kun sillon kun ympärillä on ihmisiä. Luulis tämän arjesta ryytyneen äidin olevan vaan ilonen kun kämppä on rauhaisa ja saa vetää päikkärit vaikka just nyt jos siltä tuntus mutta pöh.

Mä juttelin just lasten ja miehen kanssa puhelimessa. Ne nauttii olostaan mökillä ja kyllä tekis mieli olla siellä niiden kanssa. Saunoa kunnon puukiuassaunassa, kantaa järvivettä saunaan, grillata, istua laiturilla ja haistella ulkoilmaa. Nähdä nauravaiset lapset ja kattella sitä omaa miestä silmiin sekä nähdä ne hymyilevät kasvot. Mä rakastuin yli 15 vuotta sitten mieheni lämpimään luonteeseen, eikä se ole muuttunut siitä mihinkään näiden vuosien aikana. Me ollaan niin samanlaisia että ymmärretään toisiamme ilman puheitakin. Ja se telepatia, se toimii meillä. Mun ei tarvii muuta kun ajatella jotain asiaa kymmenien kilometrien päässä kun mies jo tekee sen asian.

Hyvään ja toimivaan avioliittoon tarvitaan kaks ihmistä.  Tuskin sitä oltas näin toimivalla kantilla jos mä olisin unohtanut lapsiperheessä vaimon roolin kokonaan. Ymmärsin toisaalta myös lykätä omalle miehelle sitä vauvanhoitovastuuta aikoinaan. En mä ihan oikeasti olis jaksanut pyörittää ypöyksinäni tätä taloutta kahden vaippaikäisen kanssa sillon vuonna kivi ja miekka. Ja kestovaippailut sun muut sai suosiolla jäädä. Itse väsäsin pakkaseen lapsille eväksiä valmiiks, mutta en mä potenut huonoa omaatuntoa jos napsautin avata kaupasta ostetun lastenruokapurkin. Enkä muuten juossut kaikenmaailman muskareissa ja vauvajumpissa sillä se ei vaan ollut mun juttu. Mä pyrin pitämään itseni mahdollisimman stressaamattomassa tilassa (veihän ne kuopuksen unettomat yöt multa myös energiaa), mutta noilla tempuilla kotona odotti aikas tyytyväinen vaimo ja mieskin tuli innolla kotio.

Mutta mitäpä tässä enempää turisemaan menneitä. Massussa on tällä kertaa täytetty kesäkurpitsa ja työkaverit varmaan kiittää huomenna kun meikä haisee valkosipulille. Pyykkikoneellinen nro 2 pyörii tuolla ja vessatkin pitäs pestä. Ei varmaankaan tule aika pitkäks ja hyvä niin.

-Kthetraveller

 

 

Kirjoita kommentti
sunnuntai, 16 kesäkuun, 2013 by