Suomen suurin matkablogiyhteisö
Monthly Archives

huhtikuu 2013

Ikkunaostoksia ja yöks-lounas Kluuvissa

Se on moro!

Mä olen niin iloinen että viikonloppu on vihdoin täällä. Eka työviikko loman jälkeen oli kyllä semmosta säätämistä että multa meinas palaa käämi. Töitä olis enemmän kun tarpeeks ja koska tänpäiväsen koulutuksen takia työviikko jäi vajaavaiseksi, odottaa  maanantaina niin ”ihana” pinkka pöydällä että oksat pois.

Kokopäiväinen koulutus or whatever tietoisku Helsingin keskustassa tänään antoi meikäläisellekin mahdollisuuden kerrankin katsella ympärille jonkin aikaa. Yleensä meikä rahtaa luunsa töistä himaan niin nopeasti, ettei aikaa kiertelylle Helsingissä ole. Oli aivan ihanaa kävellä aamuaurinkoisessa keskustassa ja katsella ostosikkunoita matkan varrella. Muutamaan tuotteeseen mä iskinkin silmäni ja päätin napata niistä vielä koulutuksen jälkeen kuvan.

Koulutus oli nyt mikä oli, meinasin nukahtaa aika pian sen alkamisen jälkeen ja odottelin vaan lounastauon alkamista. Se jos mikä sai meikäläisen puhisemaan tänne oikeen kunnolla, sillä moiseen *****ruokaan mä en ole vähään aikaan törmännyt!

Koska oltiin tosiaan lounasaikaan Aleksilla liikkeellä ja aikaa ei nyt ruhtinaallisesti ollut, päädyttiin pienoisessa epätoivossa Ravintola Belgeen. Lounasmenu ei tätä fleksaria oikeen innostanut, mutta päätin sitten tilata wieninleikkeen kun muut tarjottavat ei napannut. Oishan se pitänyt arvata jo salaattipöydästä että nyt kannattaa kääntyä pois ja vähän nopeesti, mutta koska meillä ei ollut aikaa metsästää uutta ruokaravintolaa niin sinne jäätiin.  A big mistake!

Elämää nähneitä suolakurkkuja, kuivaa porkkanaraastetta, jotain ihme mömmöö ja vihersalaattia muutaman kurkku- ja tomaattipalasen kera + yksi salaattikastike.

Pelkkää valkosta hötöpatonkia joka oli sentään tuoretta.

Siis oumaigaad sanon minä. Belgen perunat oli ylisuolaisia, noi muutamat kasvikset ylirasvaisia ja toi wieninleike, voi jumalalaut sentään. Kuiva, sitkeä koppura jonka kanssa sai suorastaan taistella että sai nyrhittyä itelleen jonkun palasen leikkeestä. Voiko tää olla edes totta? Ja tästä lystistä Light Cokis tuopin kera mä maksoin 19,30 egee! Jeps jeps, tää paikka kyllä meni  tämän naisen boikottilistalle sen siliän tien, sillä kitalakeen jäänyt rasvakerros kummittelee vieläkin tuolla suussa.

Mutta niistä vaatteista. Mä halusin kovasti ottaa kuvia kotimatkallani silmääni osuneista vaatekappaleista mutta nolous iski. Populaa oli kaupungilla siihen malliin että olo tuntui siltä kun olis ollut tekemässä jotain laitonta. En mä uskaltanut kovin pitkäksi aikaa ikkunan eteen jäädä kuvailemaan, joten pikaisesti nappasin kuvia ja toivoin että netistä löytyisi samat asut tänne linkitettäväksi = turha toivo. Niinkun joskus aiemmin olen kertonut, jostain kumman syystä bongaan ne kalliimmat asut ja tälläkin kertaa silmiin osui niitä hintavampia asuja.  Säälittäviä, korvat luimussa syyllisen näköisenä otettuja kuvia siis alla:

My o My-mekko, hinta 435 egee. Vaaleaan tukkaan, sinisiin silmiin ja kevyesti ruskettuneeseen ihoon yhdistettynä ihan kiva ja erilainen mekko. My o My-liikkeessä mun on pakko kyllä käydä joku päivä.

Andiatan mekko, hinta 349 egee. Jotenkin ihanan hempeä kesäheinä, tosin ruusun ja olkaimet mä jättäisin pois. Välillä mä en tykännyt tästä ja välillä tykkäsin kun sitä tuijotin, joten Matti Nykäsen sanoin fifty-sixty.

Mangon neule, hinta 19,95 egee. Ei paha hinta, todella kiva mutta kun mulla alkaa olla pikkasen liikaa tota väriä. Pakko jättää ainakin toi väri kauppaan sillä mä tahdon värikkäämpää näin kesällä.

Bongasin vielä Esprit-liikkeen ikkunasta mustan venekauluksellisen mekon vyöllä, mutta siitä en enää kehdannut ottaa kuvaa enkä netistäkään sitä löytänyt. Mun duuniin se olis ollut oikein mukava valinta ja kävisi myöskin joihinkin rientoihin, joten saatan käydä tutkimassa mekkoa lähemmin joku päivä.

Että tämmöstä täällä tänään. Mulla ei ole yhtään nälkä ton Belgen eväksen ja kahvitauolla mutustetun mustikkapiirakkapalasen jälkeen, mutta kait sitä on pakko jotain pientä edes ottaa verensokerin takia. Oikein hyvää perjantaita koko köörille!

 

Atlantin ylitys, päivä 3.

Jahas, otinpa nenäni eteen tuon Welcome Aboard lappusen taakse kirjoitetut ranskalaisin viivoin tehdyt muistiinpanoni matkasta ja huomasin sen tosiasian, että oikeasti tuulinen ja laivaa keikuttanut keli alkoi vasta tänään. Edellistä päivää kuvannutta artikkelia on nyt sitten muokattu, tämä vain huomautuksena jos joku kakkospäivän reissusta oli jo kerennyt lukea.

Kolmantena risteilypäivänä heräsimme uuteen aamuun virkeinä. Laiva keinui jo hieman, ja aamupäivällä kapteeni kuuluttikin että seuraavasta päivästä tulisi vielä tuulisempi. Sen jälkeen piti kuitenkin helpottaa, koska laiva otti eteläisemmän reitin vältelläkseen myräkkää. Titanicin reitti siis jäi kokematta, mutta eipä tuo meitä paljoa haitannut.

Että tämmöstä keliä tällä kertaa.

Ja täällä mentiin. Päivällä muuten tuuli jo 16,7 m/s

Aamupala aloitettiin tuttuun kaavaan buffassa. Lapset kärttivät kylmästä 14-asteisesta kelistä huolimatta uimaan, mutta tällä kertaa lämmitetty poreallas vei voiton. Sen verran viileä kannella oli, että me ”hullut suomalaiset” taidettiin olla taas ainoita jotka siellä oleili. Lasten uimisinto viileässä kelissä muuten huvitti itse CEO Kevin Sheehania, joka käveli lastemme ohi ja hymyili leveästi heitä katsellessaan.

Uinnin jälkeen eikun lounasta buffasta ja lapset Freestyle Freeplay-hetkeen tunniksi. Me aikuiset liukenimme Manhattan Roomin kello kahden teehetkeen, jossa nautittiin kahvia/teetä ja keksejä bändin soittamien tanssibiisien tahtiin. Valssi, rumba, foxtrot sun muut ei oikein innostanut meikäläistä tanssilattialle, sillä keinunta tuntui erityisesti laivan perässä.

Manhattan Room ja Manhattan Band

Manhattan Roomin sisääntuloaluetta. Tän laivan ihana sisustus kolahti muhun kyllä ihan täysillä. Vai mitä mieltä ite olette?

Hissiaulaa

Ocean 678

Niin juu, se aikuisten vapaatunti meni taas nopeasti. Palkittiin lapset simulaattorikeikalla mutta pieni ryppy siihenkin hetkeen tuli kun simulaattori meni kaiken kesken jumiin. Tyypillinen mäihä taas, mutta henkilökunta pelasti.

Illalla menimme syömään koko perheen voimin minun ja mieheni lempiravintolaan, Brasilialaiseen liharavintolaan nimeltä Moderno Churrascaria. Cover charge tässä ravintolassa on 20 USD/aikuinen, mutta se on todellakin sen väärti.

Modernon ja Cagney’s ravintoloiden sisäänkäyntiä

Palvelu oli upeaa heti etuovella. Meidät tervehdittiin iloisesti nimeltä ja oma tarjoilijamme oli kaikin puolin ammattilainen ja ystävällinen.

Suussasulavat alkupalat noukittiin runsaasta alkupalapöydästä.

Kun alkupalat oli syöty, oli aika tilata lihavartaita pöytään. Pöydässä oli kaksipuolinen lappu, josta punainen puoli tarkoitti ettei ollut vielä halukas tilaamaan lihaa ja vihreä puoli antoi luvan tuoda evästä pöytään…

 Tällä tavalla!

Kymmenkunta erilaista lihavarrasta ja makunystyröitä ”puhdistamaan” grillattu ananas kanelilla siveltynä. Lihojen lisukkeena mm. valkosipulista perunamuussia , riisiä ja friteerattuja banaaneita. Nam, sanon minä. Tästä fleksarista muotoutui kunnon lihansyöjä siksi illaksi ja naama messingillä sitä poistuttiin ravintolasta muutaman jälkkärin jälkeen. Pakkohan niitä oli maistella enemmän kuin yksi.

Kevyt Papaya Cream (jaksaa syödä keppoisasti)

                        Tuhtiakin tuhdimpi Mango Rice Pudding (tää teki jo tiukkaa)

Lapset muuten aterioi maksullisissa specialty-ravintoloissa puoleen hintaan jos he syövät samaa ruokaa kuin aikuiset, lasten oma menu (hamppareita/hodareita jne) on puolestaan ilmainen.

Sen verran tuli syöpöteltyä ravintolassa että lapset oli aika kuitti. Hytistä löytyi jokailtaisten suklaiden lisäksi allaoleva otus:

Atlantin risteily lännen suuntaan oli muuten aikaeroja ajatellen erinomainen. Kelloa siirrettiin tunti taaksepäin melkein joka yö.

Lasten nukahdettua risteilyohjelmasta valittiin tällä kertaa Fire & Ice duon Tina Turner Show Fat Cats Jazz & Blues Clubissa. Club oli jälleen täynnä ja tunnelma katossa.

Onnistunut päivä kaikkiaan. Musiikkipläjäyksen jälkeen oli hyvä vetäytyä hyttiin ja kerätä voimia seuraavan päivän myräkkää varten.

 

 

 

 

Atlantin ylitys, päivä 2.

Jösses mikä päivä eilen oli!

Siis kaksi viikkoa töistä pois ja tänän naisen työpöytä oli masentavan näkönen. Eilisaamulla tuli kyllä semmonen olo että pistän oven takasin kiinni ja käännän nessun kotia kohti. Sitä vaan ei voinut tehdä, joten pöllämystyneenä yritin saada jonkun järkevän omannäköisen järjestyksen paperipinkoille. Jottei se olis ollut liian helppoa, uutta kamaa pukkas ovista ja ikkunoista, puhelin pirisi taukoamatta ja yhden henkilön kanssa piti taasen vääntää miten homma oikeasti on. Täytyy myöntää että mulle sopis enemmän kun hyvin että ensimmäisenä lomaltapaluupäivänä vois vaan kääntää puhelut toisaalle ja pistää ovelle ”Do not disturb” -lapun. Sais ihan rauhassa kattella mitä kummaa sitä on loman aikana tapahtunutkaan ja palautua pikkuhiljaa työarkeen.

Mä voisin paasata päivästäni useammankin rivin, mutta jospa päädyttäisiin vaan kertomaan tosta Atlantin ylityksen päivästä numero 2:

 

Täytyy myöntää että kun ympärillä oli viikon verran pelkkää vettä, teki hyvää saada edes joku käsitys missä kohtaa mentiin milloinkin.

Ihan mukava keli siis tiedossa tänä päivänä.

Nahkavekkarit piti tosiaan aamulla huolen siitä, ettei vanhemmat kovin pitkään nukkuneet. Aamupalalle päädyimme tuttuun Garden Café-buffaan, jossa törmäsinkin Norwegian Gemillä 1,5 vuotta sitten perhettämme viikon ajan palvelleeseen tarjoilija Elenaan. Uskomatonta kyllä, ko. sydämellinen ihminen muisti meidän perheemme jopa nimiltä!

Aamupalaa menimme sulattelemaan pienen laivaan tutustumisen jälkeen minigolfradalle, koska lapsille sopiva matalampi uima-allas oli tuulisen kelin takia suljettu.

Tuulisesta kelistä huolimatta minigolfradalla oli loppujen lopuksi aika suojaista. Jokunen oli eksynyt köysiradallekin mutta lankulla en nähnyt ketään.

Juup, lankku. Tuo karmea kapea härveli, joka ulottuu yli kaksi metriä laivan kyljestä ulos meren päälle jotain kannen 18 kohdilta. Minä, korkeita paikkoja todella paljon pelkäävänä, olin päättänyt ylittää itseni ja kävellä tuolle lankulle vielä tällä matkalla. Se onnistuinko tavoitteessani selviää myöhemmin, mutta alla jo alustavasti kuva tosta k a m a l a s t a härvelistä.

Minigolfhetken päätyttyä tutustuimme hieman aluksen videopelihalliin. Osa koneista oli poissa käytöstä ja muutaman muun käytössä olevan pelinkin kohdalla oli ongelmia. Hauskin uutuus oli itse asiassa pienoinen simulaattori, jolla lapset ja me aikuiset huristelimme useamman kerran.

Lounas syötiin taas tutuksi tulleessa buffassa. Suosittiin perheenä tätä paikkaa juuri sen helppouden takia, sillä jokaiselle löytyi sieltä jotakin. Ja pakkohan sitä oli vielä käydä hakemassa se pehmis strösseleillä jälkkäriksi. Ihan pakko.

Lounaan jälkeen lapset kärttivätkin jo uimaan ja koska uima-allas oli kiinni, ottivat lapset kaiken ilon irti edes pienten lasten Aqua Parkista. Ainoita uskalikkoja tuntuivat vilpoisassa kelissä olevan, sillä muita lapsia ei vellovassa vedessä näkynyt.

Uimasession jälkeen saimme lapset ujutettua lasten leikkihuoneeseen Freestyle Freeplay hetkeen, joka sisälsi vapaampaa tekemistä. Vanhemmat nauttivat vapaasta tunnistaan mm. hytin partsilla, joskin mä sanon suoraan että tunti kului liian nopeasti 😉

Jösses tätä näkymää!

Illallinen syötiin tällä kertaa aluksen isoimmassa pääravintolassa Manhattan Roomissa leppoisan livemusiikin tahtiin. Ravintola oli kaunis, mutta suuren kokonsa takia intiimiys puuttui kokonaan. Kolmen ilmaisen pääruokaravintolan menut koostuivat vain noin 3-5 eri vaihtoehdosta per kategoria, mutta se oli ymmärrettävää sillä kaikissa kolmessa pääruokaravintolaissa oli omat erilaiset menunsa. Näiden ravintoloiden menut sisälsivät samat vakiannokset joka päivä ja sen ohessa muutamia vaihtuvia annoksia, joten päädyimmekin ajoittain syömään muissa ravintoloissa.

Manhattan Band (tsorppa kuvan laatu), jazzia ja…

NCL:n signature cheese cake. NAM!

Yleisesti ottaen ruoka oli peruskamaa, alas meni eikä ylös tullut, mutta maksullisesta ravintolasta sai parempaa niin annoksen asettelun kun maunkin suhteen. Tuli vähän semmoinen olo että firmalla lienee tarkoituksenakin ajaa asiakkaat maksullisiin ravintoloihin.

Massu täynnä päädyimme aluksen Atriumin toiseen kerrokseen pelaamaan perheen voimin minigolf-simulaattoria, joka sekin meni epäkuntoon kesken pelaamisen. (Uskomaton mäihä!). Henkilökunta oli kuitenkin avuliasta ja talo tarjosi ilmaisen pelikerroksen, joten mikäs siinä oli pelatessa kun ammattitaitoinen Fire & Ice bändi soitti Motown-hittejä kerrosta alempana.

Lasten osalta ilta alkoikin olla sitten pulkassa ja hyttiin mentäessä vastassa oli seuraava otus:

Lasten nukkumaanmenon jälkeen risteilyohjelmasta valitsimme FABBA (Tribute to ABBA) -esityksen aluksen H2O-ulkoilmaklubilla. Keli oli kuitenkin niin kylmä että siellä viimassa istuessa tuli aika pian hyttiä ikävä. Aikuisten ilta lopahtikin siis totaalisesti sen siliän tien ja hienoisessa tuulessa keinahdellut laiva tuuditti pikaisesti leppoisaan uneen.

 

 

 

 

 

Southampton & Atlantin ylitys, päivä 1.

Moikka!

Huhhuh, tässä on plarattu sellaset melkein 1200 kuvaa Facea ja blogia varten joten nyt alkaa vilisemään jo kuvat silmissä. Olo on vieläkin pikkasen hömelö joten tämä loma tähän perään on tehnyt terää. Lapsetkin alkaa jo päästä pikkuisen rytmiin joten eikähän se tästä.

Me aloitettiin Atlantin ylitysmatka pikkuisen iisimmin joten Southamptoniin lähettiin pari päivää ennen laivan lähtöä. Lennettiin Lontooseen sunnuntaina josta etukäteen tilatulla privaattikuljetuksella (hinta 100 puntaa koko perheeltä) Southamptoniin. Me oltiin ennen matkaa pohdittu kovasti eri kuljetusvaihtoehtoja ja tultiin siihen tulokseen että bussit ja junat ei ole meitä ja matkatavaroista varten. Yksi halvimmista ja helpoin vaihtoehto koko perheelle olikin sitten Express Airport Transport (EAT) firman tarjoama tila-auto kuljettajalla. Sen verran tykätään ottaa varman päälle että tämän firman etuna oli myös se, että maksun voi tehdä käteisellä vasta matkan loppupäässä.

Southamptonissa hotelliksi valikoitui Hotels.comin kautta sopuisaan hintaan varattuna Novotel Southampton aamupalalla. Hotellin sijainti satamaan nähtynä oli mitä oivin ja töistä väsyneinä vanhempina myös ”karun” ympäristön palvelut ilahduttivat kovasti. Kävelymatkan päästä löytyi epätoivoiseen hätään McDonald’s, Ikean kahvila, Toys”R”Us ja Tesco.

Novotel Southamptonin palvelutaso oli ihan hyvä. Huone oli sopivan kokoinen, siisti (joskin ikä alkoi jo näkyä ja yöks ne matot), käytävät hiljaisia ja aamupala riittävä. Kasviksia suosivana ihmisenä tämän hotellin aamupala oli kyllä järkytys, sillä ainoa kasvis koko paikassa oli grillattu rasvainen tomaatti. Jäi kyllä tiskiin moinen eväs joten laivalle pääsyä odotellessa…

Huone oli sopivan kokoinen, sängyt ei nyt mitään Hiltonin tasoa ollut mutta ajoi asiansa kahdeksi yöksi siihen hintaan.

Kylppäri erillisellä vessalla oli siisti.

Mutta näkymät ei kovinkaan kummoiset.

Jepjep, ne veggikset? Ja leivätkin, ne muutamat joita koko aamupalalta edes löytyi oli ihan öh-kamaa.

Pikkusen parempi.

Me otettiin tosiaan iisisti ne pari vajaat päivää jotka hotellissa asuimme. Toisena päivänä käytiin lelukaupassa ja kierreltiin lähimaastossa (Ikean kahvila mukaanlukien, mistäs muualta sitä olis saanut lihapullia ja muussia). Käytiinpä tarkistamassa vielä laivakin siinä kävelyreissulla ja olihan se aika ison näkönen. Ilta meni meikäläisen kaunistautuessa sillä välin kun mies meni lasten kanssa uimaan. Miinukset tässä blogissa hotellin uima-altaalle, mies kauhisteli pesutiloja joten kannattaa miettiä tätä hotellia jos uima-allasosasto on tärkeä kriteeri.

Mutta nyt siihen itse risteilyyn, päivä 1:

Aamupala otettiin lähtöpäivänä oikein iisisti, etukäteen tilattu taksi kurvasi hotellin eteen 11.30. Matka ei kovin pitkää kestänyt, sillä laiva näkyi hotellin etupihalta. Terminaalin lähtöselvitys sujui nopeasti, joskin semmoinen viiden minuutin tauko tuli yhteen väliin kun terminaalista sammui valot ja tietokonesysteemit menivät hieman sekaisi. Olisikohan ollut sellainen vajaa tunti kun käveltiin jo omaa hyttiä kohti.

Hyttinä meillä oli parvekkeellinen perhehytti ja nyt tulee pikkuinen valitus. Hytin parveke on PIENI. Siis semmonen että jos parvekkeella on merkitystä, kannattaa tosiaan miettiä joko parvekehyttiä aluksen perästä taikka large balcony merkinnällä olevaa hyttiä/minisviittiä. Myös osa sviittien parvekkeista on pieniä joten suosittelen tarkkavaisuutta. Muutoin hyttimme oli oikein miellyttävä, ja lisätilaa lattialle antoi vuodesohvan sijasta katosta laskettava yläsänky.

Pikaisen hyttiin tutustumisen jälkeen ei muuta kun syömään aluksen ilmaiseen buffet-tyyliseen Garden Café-ravintolaan. Vihdoin meikäläisenkin maha täyttyi vihanneksista ja öh pehmiksestä. Juup, jätskiä sai tällä laivalla ilmasiks (tai erikoismaksusta) niin paljon kun vaan jaksoi syödä ja strösseliä, kastikkeita sun muita siihen päälle. Sen jälkeen lapset piipahtivat vielä testaamassa lämmitetyn (!) uima-altaan ennen pelastusharjoitusta.

Laivalla oli pakollinen pelastusharjoitus kaikille matkustajille ennen lähtöä. Opimme heti aluksi sen että uudella laivalla kaikki ei välttämättä suju ihan putkeen samantien, joten kapteenin kuulutus ei kuulunut kokoontumispaikallemme. Homma hoidettiin ansiokkaasti kakkoskaavan mukaan, joten ei muuta kun lähtöä katselemaan oman hytin parvekkeelta joka oli onneksemme laiturin puolella. Mikäs siinä oli kilistellä lasilla kuohuvaa ja vilkutellessa rannalla oleville ihmisille. Keli oli kaunis ja tunnelma korkealla.

Muutama ihminen oli saapunut katsomaan/kuvaamaan lähtöämme.

Tietty Atlantin ylitystä piti juhlistaa lasillisella kuohuvaa.

Ilta meni aika nopeasti loppujen lopuksi. Illallinen päätettiin syödä rennosti Garden Cafén puolella tälläkin kertaa ja sen jälkeen kierreltiin pikkuisen laivaa. Laiva on todella kaunis, mutta palailen sen vahvuuksiin ja heikkouksiin hieman myöhemmin

Jeps, tää fleksari repäisi. Saanko esitellä itse väsätyn sieni-homejuustohampparin. Pihvin tosin leikkasin puoliksi ettei nyt ihan hirveän lihaisa annos tullut. Tällä reissulla ruokavalio heitti kyllä häränpyllyä, joten nyt sitten yritetään palailla korvat luimussa ruotuun.

Sen verran isoja nuo lapsemme jo ovat, että illalla uskalsimme käydä vanhempina katsomassa jonkun myöhäisshown tai musiikkiesityksen lasten nukkuessa. Laivalla siis uskallamme jättää lapset vähäksi aikaa hytiin nukkumaan, maissa olevissa kohteissa emme jätä lapsiamme vartiotta hetkeksikään. Tämän äidin iloksi hytin ulkopuolella oli sopivasti valvontakamera, joka radiopuhelinten ja keskellä Atlanttia toimivan (!) kännykän lisäksi loi turvaa koko perheelle. Kävimme lisäksi tasaisin väliajoin tarkistamassa hytissä tilanteen ja asiasta vielä keskusteltiin lasten kanssa ennen heidän  nukkumaanmenoaan. Ovella oli do not disturb-valo ja sovittiin mm. ettei kenellekään avata ovea normaalissa tilanteessa, joten mitään ongelmia ei syntynyt. Eipä noita lapsiakaan haitannut isin ja äidin lyhyt poissaolo heidän nukkuessaan. Kauan emme siis illalla olleet poissa, sillä ei sitä oikeasti olisi voinutkaan juoda/bilettää pitkän kaavan mukaan. Jokainen vanhempi varmaan tietää miten tehokkaita nahkavekkarit ovat pienessä hytissä.

Anyway, lasten nukkumaanmenon jälkeen kävimme miehen kanssa kuuntelemassa Slam Allen Blues Bandia Fat Cats Jazz & Blues Clubilla. Aivan mieletön esiintyjä ja paikassa oli tunnelmaa. Itse asiassa laivalla oli myös NCL:n toimitusjohtaja Kevin Sheehan, joka ilmestyi selkämme taakse kuuntelemaan esitystä. Herra sai ymmärrettävästä syystä raikuvat ablodit, sillä laivalla oli tyytyväistä porukkaa. 

Ennen nukkumaan menoa pyörähdimme pikaisesti Headliners Comedy Clubissa, mutta siellä emme oikein päässeet tunnelmaan joten sänky kutsui unten maille.

Slam Allen Blues Band, huippu!

5 minsaa täällä ja eikun hyttiin…

Ja pakkohan sitä oli vielä käydä partsilla haistelemassa merituulta ennen nukkumaanmenoa. Partsilla tuli vietettyä matkan varrella aikaa säässä kuin säässä, ei muuta kun palttoota niskaan jos tuuli tuiversi liikaa.

Mutta mutta, loppusanoikseni mun täytyy myöntää että mä ihailen teitä bloggaajia jotka saatte tuotoksenne kauniina esille. Mä olen tapellut tätä tuotostani vajaat kaksi päivää ja jos tuota tempperamenttia löytyisi hiukkasen enemmän, olisi tämä läppäri viskattu jonnekin hyvin hyvin (kirosana) kauas. Läppärissä ei nyt itsessään ole kovin paljoa vikaa, mutta tämä WordPress-whatever pohja saa mut kiehumaan lievästä raivosta. Että näillä tunnelmilla uuteen viikkoon, alla vielä kuva tämän äidin äitienpäiväaktiviteetista tänään. Ei pöllömmät paikat 10 euron hintaan (lapset 5 egee) vai mitä sanotte?

 

Woohoo, Atlantti ylitetty onnistuneesti!

Juu-up, kotona ollaan yhtenä kappaleena mutta äärettömän ryytyneenä. Palattiin Nykistä kotiin keskiviikkoaamuna ja tämä normaaliin rytmiin palaaminen vie hiukkasen aikaa. Voishan sitä tietty ottaa hyväksi havaittua melatoniinia, mutta kun nuo lapset tuntuu olevan sekaisin myöskin niin ei viitsisi omaa yöllistä ”äitijaksamistaan” tappaa melatoniinilla. Parempi olla virkku kun nuorempi koululainen tuskailee yöuniensa kanssa. Huoh, josko se tästä pikkuhiljaa.

Risteily oli kerrassaan antoisa, itse asiassa teki pirskatin hyvää möllöttää seitsemän meripäivää laivalla ilman kiirettä minnekään muuhun, kuin muutamana iltana tiettyyn etukäteen varattuun ravintolaan ja tapahtumaan. Laivalla oli wi-fi joten oishan sitä voinut paikan päältä pistää jonkinmoista rapskaa tännepäin, mutta mä halusin tosiaan keskittyä matkaan täysillä ja lomailla oikein kunnolla.

Laaja päiväkirjamainen raportti tulee seuraa perästä piakkoin, nyt mun on pakko ottaa lungnisti jotta pääsen takaisin päiväjärjestykseen.

Alla vielä tunnelmaa keskeltä Atlanttia

Oikein hyvää perjantaita koko köörille!