Suomen suurin matkablogiyhteisö

Atlantin ylitys, päivä 2.

Jösses mikä päivä eilen oli!

Siis kaksi viikkoa töistä pois ja tänän naisen työpöytä oli masentavan näkönen. Eilisaamulla tuli kyllä semmonen olo että pistän oven takasin kiinni ja käännän nessun kotia kohti. Sitä vaan ei voinut tehdä, joten pöllämystyneenä yritin saada jonkun järkevän omannäköisen järjestyksen paperipinkoille. Jottei se olis ollut liian helppoa, uutta kamaa pukkas ovista ja ikkunoista, puhelin pirisi taukoamatta ja yhden henkilön kanssa piti taasen vääntää miten homma oikeasti on. Täytyy myöntää että mulle sopis enemmän kun hyvin että ensimmäisenä lomaltapaluupäivänä vois vaan kääntää puhelut toisaalle ja pistää ovelle ”Do not disturb” -lapun. Sais ihan rauhassa kattella mitä kummaa sitä on loman aikana tapahtunutkaan ja palautua pikkuhiljaa työarkeen.

Mä voisin paasata päivästäni useammankin rivin, mutta jospa päädyttäisiin vaan kertomaan tosta Atlantin ylityksen päivästä numero 2:

 

Täytyy myöntää että kun ympärillä oli viikon verran pelkkää vettä, teki hyvää saada edes joku käsitys missä kohtaa mentiin milloinkin.

Ihan mukava keli siis tiedossa tänä päivänä.

Nahkavekkarit piti tosiaan aamulla huolen siitä, ettei vanhemmat kovin pitkään nukkuneet. Aamupalalle päädyimme tuttuun Garden Café-buffaan, jossa törmäsinkin Norwegian Gemillä 1,5 vuotta sitten perhettämme viikon ajan palvelleeseen tarjoilija Elenaan. Uskomatonta kyllä, ko. sydämellinen ihminen muisti meidän perheemme jopa nimiltä!

Aamupalaa menimme sulattelemaan pienen laivaan tutustumisen jälkeen minigolfradalle, koska lapsille sopiva matalampi uima-allas oli tuulisen kelin takia suljettu.

Tuulisesta kelistä huolimatta minigolfradalla oli loppujen lopuksi aika suojaista. Jokunen oli eksynyt köysiradallekin mutta lankulla en nähnyt ketään.

Juup, lankku. Tuo karmea kapea härveli, joka ulottuu yli kaksi metriä laivan kyljestä ulos meren päälle jotain kannen 18 kohdilta. Minä, korkeita paikkoja todella paljon pelkäävänä, olin päättänyt ylittää itseni ja kävellä tuolle lankulle vielä tällä matkalla. Se onnistuinko tavoitteessani selviää myöhemmin, mutta alla jo alustavasti kuva tosta k a m a l a s t a härvelistä.

Minigolfhetken päätyttyä tutustuimme hieman aluksen videopelihalliin. Osa koneista oli poissa käytöstä ja muutaman muun käytössä olevan pelinkin kohdalla oli ongelmia. Hauskin uutuus oli itse asiassa pienoinen simulaattori, jolla lapset ja me aikuiset huristelimme useamman kerran.

Lounas syötiin taas tutuksi tulleessa buffassa. Suosittiin perheenä tätä paikkaa juuri sen helppouden takia, sillä jokaiselle löytyi sieltä jotakin. Ja pakkohan sitä oli vielä käydä hakemassa se pehmis strösseleillä jälkkäriksi. Ihan pakko.

Lounaan jälkeen lapset kärttivätkin jo uimaan ja koska uima-allas oli kiinni, ottivat lapset kaiken ilon irti edes pienten lasten Aqua Parkista. Ainoita uskalikkoja tuntuivat vilpoisassa kelissä olevan, sillä muita lapsia ei vellovassa vedessä näkynyt.

Uimasession jälkeen saimme lapset ujutettua lasten leikkihuoneeseen Freestyle Freeplay hetkeen, joka sisälsi vapaampaa tekemistä. Vanhemmat nauttivat vapaasta tunnistaan mm. hytin partsilla, joskin mä sanon suoraan että tunti kului liian nopeasti 😉

Jösses tätä näkymää!

Illallinen syötiin tällä kertaa aluksen isoimmassa pääravintolassa Manhattan Roomissa leppoisan livemusiikin tahtiin. Ravintola oli kaunis, mutta suuren kokonsa takia intiimiys puuttui kokonaan. Kolmen ilmaisen pääruokaravintolan menut koostuivat vain noin 3-5 eri vaihtoehdosta per kategoria, mutta se oli ymmärrettävää sillä kaikissa kolmessa pääruokaravintolaissa oli omat erilaiset menunsa. Näiden ravintoloiden menut sisälsivät samat vakiannokset joka päivä ja sen ohessa muutamia vaihtuvia annoksia, joten päädyimmekin ajoittain syömään muissa ravintoloissa.

Manhattan Band (tsorppa kuvan laatu), jazzia ja…

NCL:n signature cheese cake. NAM!

Yleisesti ottaen ruoka oli peruskamaa, alas meni eikä ylös tullut, mutta maksullisesta ravintolasta sai parempaa niin annoksen asettelun kun maunkin suhteen. Tuli vähän semmoinen olo että firmalla lienee tarkoituksenakin ajaa asiakkaat maksullisiin ravintoloihin.

Massu täynnä päädyimme aluksen Atriumin toiseen kerrokseen pelaamaan perheen voimin minigolf-simulaattoria, joka sekin meni epäkuntoon kesken pelaamisen. (Uskomaton mäihä!). Henkilökunta oli kuitenkin avuliasta ja talo tarjosi ilmaisen pelikerroksen, joten mikäs siinä oli pelatessa kun ammattitaitoinen Fire & Ice bändi soitti Motown-hittejä kerrosta alempana.

Lasten osalta ilta alkoikin olla sitten pulkassa ja hyttiin mentäessä vastassa oli seuraava otus:

Lasten nukkumaanmenon jälkeen risteilyohjelmasta valitsimme FABBA (Tribute to ABBA) -esityksen aluksen H2O-ulkoilmaklubilla. Keli oli kuitenkin niin kylmä että siellä viimassa istuessa tuli aika pian hyttiä ikävä. Aikuisten ilta lopahtikin siis totaalisesti sen siliän tien ja hienoisessa tuulessa keinahdellut laiva tuuditti pikaisesti leppoisaan uneen.

 

 

 

 

 

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply