Moikka!

Huhhuh, tässä on plarattu sellaset melkein 1200 kuvaa Facea ja blogia varten joten nyt alkaa vilisemään jo kuvat silmissä. Olo on vieläkin pikkasen hömelö joten tämä loma tähän perään on tehnyt terää. Lapsetkin alkaa jo päästä pikkuisen rytmiin joten eikähän se tästä.

Me aloitettiin Atlantin ylitysmatka pikkuisen iisimmin joten Southamptoniin lähettiin pari päivää ennen laivan lähtöä. Lennettiin Lontooseen sunnuntaina josta etukäteen tilatulla privaattikuljetuksella (hinta 100 puntaa koko perheeltä) Southamptoniin. Me oltiin ennen matkaa pohdittu kovasti eri kuljetusvaihtoehtoja ja tultiin siihen tulokseen että bussit ja junat ei ole meitä ja matkatavaroista varten. Yksi halvimmista ja helpoin vaihtoehto koko perheelle olikin sitten Express Airport Transport (EAT) firman tarjoama tila-auto kuljettajalla. Sen verran tykätään ottaa varman päälle että tämän firman etuna oli myös se, että maksun voi tehdä käteisellä vasta matkan loppupäässä.

Southamptonissa hotelliksi valikoitui Hotels.comin kautta sopuisaan hintaan varattuna Novotel Southampton aamupalalla. Hotellin sijainti satamaan nähtynä oli mitä oivin ja töistä väsyneinä vanhempina myös ”karun” ympäristön palvelut ilahduttivat kovasti. Kävelymatkan päästä löytyi epätoivoiseen hätään McDonald’s, Ikean kahvila, Toys”R”Us ja Tesco.

Novotel Southamptonin palvelutaso oli ihan hyvä. Huone oli sopivan kokoinen, siisti (joskin ikä alkoi jo näkyä ja yöks ne matot), käytävät hiljaisia ja aamupala riittävä. Kasviksia suosivana ihmisenä tämän hotellin aamupala oli kyllä järkytys, sillä ainoa kasvis koko paikassa oli grillattu rasvainen tomaatti. Jäi kyllä tiskiin moinen eväs joten laivalle pääsyä odotellessa…

Huone oli sopivan kokoinen, sängyt ei nyt mitään Hiltonin tasoa ollut mutta ajoi asiansa kahdeksi yöksi siihen hintaan.

Kylppäri erillisellä vessalla oli siisti.

Mutta näkymät ei kovinkaan kummoiset.

Jepjep, ne veggikset? Ja leivätkin, ne muutamat joita koko aamupalalta edes löytyi oli ihan öh-kamaa.

Pikkusen parempi.

Me otettiin tosiaan iisisti ne pari vajaat päivää jotka hotellissa asuimme. Toisena päivänä käytiin lelukaupassa ja kierreltiin lähimaastossa (Ikean kahvila mukaanlukien, mistäs muualta sitä olis saanut lihapullia ja muussia). Käytiinpä tarkistamassa vielä laivakin siinä kävelyreissulla ja olihan se aika ison näkönen. Ilta meni meikäläisen kaunistautuessa sillä välin kun mies meni lasten kanssa uimaan. Miinukset tässä blogissa hotellin uima-altaalle, mies kauhisteli pesutiloja joten kannattaa miettiä tätä hotellia jos uima-allasosasto on tärkeä kriteeri.

Mutta nyt siihen itse risteilyyn, päivä 1:

Aamupala otettiin lähtöpäivänä oikein iisisti, etukäteen tilattu taksi kurvasi hotellin eteen 11.30. Matka ei kovin pitkää kestänyt, sillä laiva näkyi hotellin etupihalta. Terminaalin lähtöselvitys sujui nopeasti, joskin semmoinen viiden minuutin tauko tuli yhteen väliin kun terminaalista sammui valot ja tietokonesysteemit menivät hieman sekaisi. Olisikohan ollut sellainen vajaa tunti kun käveltiin jo omaa hyttiä kohti.

Hyttinä meillä oli parvekkeellinen perhehytti ja nyt tulee pikkuinen valitus. Hytin parveke on PIENI. Siis semmonen että jos parvekkeella on merkitystä, kannattaa tosiaan miettiä joko parvekehyttiä aluksen perästä taikka large balcony merkinnällä olevaa hyttiä/minisviittiä. Myös osa sviittien parvekkeista on pieniä joten suosittelen tarkkavaisuutta. Muutoin hyttimme oli oikein miellyttävä, ja lisätilaa lattialle antoi vuodesohvan sijasta katosta laskettava yläsänky.

Pikaisen hyttiin tutustumisen jälkeen ei muuta kun syömään aluksen ilmaiseen buffet-tyyliseen Garden Café-ravintolaan. Vihdoin meikäläisenkin maha täyttyi vihanneksista ja öh pehmiksestä. Juup, jätskiä sai tällä laivalla ilmasiks (tai erikoismaksusta) niin paljon kun vaan jaksoi syödä ja strösseliä, kastikkeita sun muita siihen päälle. Sen jälkeen lapset piipahtivat vielä testaamassa lämmitetyn (!) uima-altaan ennen pelastusharjoitusta.

Laivalla oli pakollinen pelastusharjoitus kaikille matkustajille ennen lähtöä. Opimme heti aluksi sen että uudella laivalla kaikki ei välttämättä suju ihan putkeen samantien, joten kapteenin kuulutus ei kuulunut kokoontumispaikallemme. Homma hoidettiin ansiokkaasti kakkoskaavan mukaan, joten ei muuta kun lähtöä katselemaan oman hytin parvekkeelta joka oli onneksemme laiturin puolella. Mikäs siinä oli kilistellä lasilla kuohuvaa ja vilkutellessa rannalla oleville ihmisille. Keli oli kaunis ja tunnelma korkealla.

Muutama ihminen oli saapunut katsomaan/kuvaamaan lähtöämme.

Tietty Atlantin ylitystä piti juhlistaa lasillisella kuohuvaa.

Ilta meni aika nopeasti loppujen lopuksi. Illallinen päätettiin syödä rennosti Garden Cafén puolella tälläkin kertaa ja sen jälkeen kierreltiin pikkuisen laivaa. Laiva on todella kaunis, mutta palailen sen vahvuuksiin ja heikkouksiin hieman myöhemmin

Jeps, tää fleksari repäisi. Saanko esitellä itse väsätyn sieni-homejuustohampparin. Pihvin tosin leikkasin puoliksi ettei nyt ihan hirveän lihaisa annos tullut. Tällä reissulla ruokavalio heitti kyllä häränpyllyä, joten nyt sitten yritetään palailla korvat luimussa ruotuun.

Sen verran isoja nuo lapsemme jo ovat, että illalla uskalsimme käydä vanhempina katsomassa jonkun myöhäisshown tai musiikkiesityksen lasten nukkuessa. Laivalla siis uskallamme jättää lapset vähäksi aikaa hytiin nukkumaan, maissa olevissa kohteissa emme jätä lapsiamme vartiotta hetkeksikään. Tämän äidin iloksi hytin ulkopuolella oli sopivasti valvontakamera, joka radiopuhelinten ja keskellä Atlanttia toimivan (!) kännykän lisäksi loi turvaa koko perheelle. Kävimme lisäksi tasaisin väliajoin tarkistamassa hytissä tilanteen ja asiasta vielä keskusteltiin lasten kanssa ennen heidän  nukkumaanmenoaan. Ovella oli do not disturb-valo ja sovittiin mm. ettei kenellekään avata ovea normaalissa tilanteessa, joten mitään ongelmia ei syntynyt. Eipä noita lapsiakaan haitannut isin ja äidin lyhyt poissaolo heidän nukkuessaan. Kauan emme siis illalla olleet poissa, sillä ei sitä oikeasti olisi voinutkaan juoda/bilettää pitkän kaavan mukaan. Jokainen vanhempi varmaan tietää miten tehokkaita nahkavekkarit ovat pienessä hytissä.

Anyway, lasten nukkumaanmenon jälkeen kävimme miehen kanssa kuuntelemassa Slam Allen Blues Bandia Fat Cats Jazz & Blues Clubilla. Aivan mieletön esiintyjä ja paikassa oli tunnelmaa. Itse asiassa laivalla oli myös NCL:n toimitusjohtaja Kevin Sheehan, joka ilmestyi selkämme taakse kuuntelemaan esitystä. Herra sai ymmärrettävästä syystä raikuvat ablodit, sillä laivalla oli tyytyväistä porukkaa. 

Ennen nukkumaan menoa pyörähdimme pikaisesti Headliners Comedy Clubissa, mutta siellä emme oikein päässeet tunnelmaan joten sänky kutsui unten maille.

Slam Allen Blues Band, huippu!

5 minsaa täällä ja eikun hyttiin…

Ja pakkohan sitä oli vielä käydä partsilla haistelemassa merituulta ennen nukkumaanmenoa. Partsilla tuli vietettyä matkan varrella aikaa säässä kuin säässä, ei muuta kun palttoota niskaan jos tuuli tuiversi liikaa.

Mutta mutta, loppusanoikseni mun täytyy myöntää että mä ihailen teitä bloggaajia jotka saatte tuotoksenne kauniina esille. Mä olen tapellut tätä tuotostani vajaat kaksi päivää ja jos tuota tempperamenttia löytyisi hiukkasen enemmän, olisi tämä läppäri viskattu jonnekin hyvin hyvin (kirosana) kauas. Läppärissä ei nyt itsessään ole kovin paljoa vikaa, mutta tämä WordPress-whatever pohja saa mut kiehumaan lievästä raivosta. Että näillä tunnelmilla uuteen viikkoon, alla vielä kuva tämän äidin äitienpäiväaktiviteetista tänään. Ei pöllömmät paikat 10 euron hintaan (lapset 5 egee) vai mitä sanotte?