Suomen suurin matkablogiyhteisö

Voihan korona!

Helou! Onpahan tässä ollut taas jonkin aikaa, kun olen pistänyt postausta maailmalle, mutta pistin matkapostaukset jäihin, koska matkoja ei näköjään suunnitella ja se on näkynyt blogiliikenteessä komiasti.

Paljon on kuitenkin tapahtunut tässä omassa elämässä ja minua vakituisesti seuranneet tietänevätkin hieman, että viime syksy ja tämä alkuvuosi ei ihan parhaimmasta päästä perheessämme ole ollut. Koulukiusattu lapsi, tapahtuneen takia minulle pamahtanut akuutti stressireaktio viime vuoden loppupuolella, hoidon aloitus sen suhteen ja padam, mieheni isän kuolema aivan liian varhain tammikuun lopussa. Mieheni reaktio tapahtuneeseen ei se paras tapa ollut (suru syrjään ja ei muuta kun tekemään yhtä sun toista ja ottamaan vastuu kaikesta) ja se sitten alkoi pikkuhiljaa näkyä miehen jaksamisessa töidenkin suhteen. Minä jouduin viikkojen aikana monasti vihjaamaan ja sanomaan, ettei miehellä ole kaikki hyvin ja hän tarvitsisi jutteluapua, mutta valitettavasti vasta muutamia viikkoja sitten hän sen ymmärsi.

Anyway, appiukon siunaustilaisuus ennen tätä koko koronahärdelliä oli muuten aivan ihana. Anoppi ei halunnut jaksamisen takia ketään muuta paikalle kuin meidän perheen, mieheni pikkuveljen ja ”pikkusiskon” eli naisen, joka on ollut anopilleni vuosikymmeniä kuin oma tytär. Kukaan muu ei kutsua siunaustilaisuuteen saanut ja siitä tulikin todella intiimi tilaisuus. Siunaustilaisuuden jälkeen kävimme viemässä arkun päällä olleen kukkalaitteen uurnalehtoon ja päädyimme kaikki seitsemän syömään erääseen ravintolaan, josta meille oli varattu kabinetti. Tuon jälkeen vielä kahvitus anoppilassa, suruadressien luku ja muisteloja. Tulipahan sellainen fiilis päivästä, että samanlaiset hautajaiset haluan minäkin aikanaan.

Minulle kaikki tapahtunut, miehen surullisen tilanteen seuraaminen, huonot yöunet ja ”jumitus” Suomeen aiheutti melkoisia vaikeuksia omaankin jaksamiseen. Matkojen jääminen jäihin juuri muuttuneesta elämäntilanteesta johtuen kammoksutti siihen malliin, että rupesin inhoamaan kotona olemista ja kunnolla. Olihan se rankkaa jokin aika sitten myöntää miehelleni itku silmässä, että inhoan kotia ja pidän tätä vankilana, mutta pakkohan ne fiilikset oli ulos päästää. Miehelle oli pienoinen järkytys, miksi en ollut moisesta ennen puhunut, mutta en halunnut rasittaa miestäni enää enempää ja aiheuttaa tilannetta, jossa hän kokisi huolta myös minun hyvinvoinnista. Enpä minä mitään tiennyt tuolloin siitä, että korona Suomessa tulisi sotkemaan kuvioita isommaltikin.

Elämä koronan keskellä

Juu, tuo minun oma Sulo Vilénini on varustautunut maailmanloppuun. Ensimmäisenä ilmestyi kotiin vessapaperipaketit (niitä löytyy niin eteisen kaapistosta kun sisävarastona toimivasta saunasta) sekä kaiken maailman säilykkeet ja kuivamuonat, kuten aikoinaan esmes 11 pussia pasta Carbonaraa lapsille. Pakkanen pursuaa yhtä sun toista ja sinne on myös pakastettu pullollinen vettä ruuan tekoa varten, jos jostain kumman syystä vedenjakelu katkeaa joksikin aikaa tai vesi saastuu. Karkkia, limppareita, vichyjä ja makuvichyjä on isot määrät ja olutlavoja me ei olla ostettu ikuisuuksiin, mutta nyt on ilmestynyt sitten yksi semmonenkin kaappiin. Juu ja Alko, onpahan sielläkin pitänyt eri tyyliin käydä, jos se menee totaalisen kiinni. Mutta mitäpä tuosta kaikesta valittamaan. Se on varmaa, että vähintään viikko me pärjätään heittämällä kotiruuan suhteen eikä tartte Woltista tai Foodorasta mitään tilailla. Vessoista ei lopu paperi ja takapihallekin voi mennä istumaan karkkipussin, vichyn, limpparin, oluen tai drinksun kanssa. Nyt löytyypi juomaa ja herkkuja.

Mies tekee etätöitä oikeastaan nyt koko ajan, kun palaveritkin on helppo hoitaa Skypenä. Minulla on mahdollisuus 1-2 etätyöpäivään viikossa ja lapset nauttii siitä, ettei tarvitse kouluun mennä, mutta onhan tuon toisen teinin koulunkäynnin vahtimisessa oma juttunsa. Vanhempi teini kaipaa Taco Bellissä piipahtamista sekä ihmisten näkemistä ja minä puolestani haluaisin tehdä enemmän etätöitä jo julkisilla liikkumisen ja A- veriryhmään kuulumiseni takia. Uskomatonta, miten ihmiset eivät tunnu vieläkään ymmärtävän koronaetikettejä tuolla kaupungilla liikkuessaan.

Turvaväleistä ei välitetä kaupan kassoilla ja yskijöillä ei ole homma hallussa sitten yhtään, sillä hihaan tai kertakäyttöiseen, roskiin heitettävään nenäliinaan yskiminen ja aivastaminen on täysin vierasta. Yhden näin yskivän jatkuvasti käteensä. Aivastipa myös kerran ja pyyhki suusta tulleen tuotoksensa housun lahkeeseen, jonka jälkeen puhdisti kädellään vielä leukansa. Kolme muuta yskijää puolestaan ei viitsinyt edes sitä kättään pistää suun eteen. Ensisijaisesti on tärkeää, ettei mene töihin tai kouluun sairaana. Sairasta lasta ei passaa myöskään pistää päivähoitoon tai isovanhemmille hoidettavaksi.⁣⁣⁣ Vaikka itse ei pelkäisikään koronan tarttumista, niin omalla toimillaan voi erityisesti suojata riskiryhmään kuuluvia ikääntyneitä ja perussairautensa takia koronavirukselle alttiita henkilöitä⁣⁣.

Kiitos kuvasta Seven Seas-blogin Sanna

Ymmärrän, ettei kaikki yskiminen ole koronasta johtuvaa mutta ei se poista sitä tosiasiaa, että normaali influenssakin tarttuu samaan malliin ja myös oireeton koronapotilas levittää tautia esimerkiksi tupakasta tai allergiasta johtuvan yskän takia. Hoitakaa siis allergioitanne erityisellä huolellisuudella nyt ja yskikää/aivastakaa oikein.

Kiitos kuvasta Tanjan Matkassa Maailmalla-blogin Tanja

Minulla on ollut totuttelemista uuteen tilanteeseen ja sanotaanko suoraan, että tämä tietynlainen uusi eristäytyminen on veetuttanut välillä ja kunnolla. Elämä on jumittunut työpaikan, ajoittaisen kauppakeikan ja kodin välille, eikä mitään muuta ole koska teloin varpaani muutama viikko sitten kunnolla. Eräät tietyt korkkarinilkkurit ovat oikeastaan ainoat kengät, joilla pystyn jokseenkin normaalisti liikkumaan ja niillähän ei lähdetä reippailemana luontoon. Liekö siinä yksi syy siihen, että olen stressaantunut ja ajoittain helvatan ärtynytkin. Sais jo korona häipyä maailmasta.

Sen mää vaan sanon, että tämä pikkasen lämpimänä käyvä nainen kyllä painuu laivalle tai matkalle hippulat vinkuen, kun tämä koko koronahärdelli on ohi.

Kuis siellä? Onko alkanut pinna kiristymään koronakotoilun takia?

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa, Blogit.fi -sivustolla ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.

Testissä Original Sokos Hotel Tripla ja sen SuperiorX-huone

*Yövyin hotellissa saamallani lahjakortilla*

Juups. Jos ollaan rehellisiä, niin minen ihan täysillä hihkunut ajatuksesta yöpyä hotellissa, joka sijaitsee kauppakeskuksessa. Vielä kun kyseessä oli Mall of Tripla, joka saa edelleen minulta kritiikkiä mm. hisseistään, ei odotukset yhden yön staycationille hälinän keskellä olleet kovinkaan suuria. Uusi hotelli, huippusijainti iltamenoa ajatellen ja kireän aikataulun myötä saman katon alta löytyvät yli 60 kahvilaa ja ravintolaa painoivat vaakakupissa kuitenkin niin paljon, että päätin antaa mahdollisuuden Original Sokos Hotel Triplalle. Ja jösses, millainen miniloma meille mieheni kanssa tulikaan!

Ihanan rento Original Sokos Hotel Tripla huippusijainnilla

Helsingin keskustasta junalla muutamassa minuutissa Pasilaan. Muualta Suomesta tai vaikkapa lentokentän sisätiloista junalla Pasilaan, ei muuta kuin rappuset junalaiturilta ylös suoraan kauppakeskukseen ja pienoinen kävelymatka säältä suojassa hotellin ovelle. Vastassa pienoinen aulakahvila ja vastaanoton leppoisan ystävällinen henkilökunta. Eipä paljoa parempaa sijaintia voi hotellilla olla, sillä Mall of Triplassa on muun muassa lähes 250 liikettä aiemmin mainitsemieni ravintoloiden lisäksi.

14 kerrosta (kerrokset 4-17), 430 huonetta ja 15 eri tavoilla jaettavaa ja yhdisteltävää kokous- ja juhlatilaa ovelta avautuvan kauppakeskusmaailman lisäksi. Siinäpä sellainen vetonaula hotellille, että tarjonta tyydyttää useammankin asiakasryhmän tarpeet. Huoneita on aina Standard-tason minibaarittomista huoneista upeaan, 17. kerroksessa sijaitsevaan 66 m²:n kokoiseen saunalliseen sviittiin, ja me itse majoituimme panoraamanäkymien SuperiorX King-kulmahuoneessa.

Pientä luksusta majoittumiseen: SuperiorX-huone

Sokos Hotel Tripla onnellisti meidät yllättämällä upgreidauksella SuperiorX-huoneeseen ja olipahan onnistunut veto.  SuperiorX-huoneet on sijoitettu rakennuksen kulmiin, joten niistä avautuu näkymät kahteen suuntaan lähes lattiasta kattoon ulottuvista ikkunoista. SuperiorX-huoneita on sekä King-parivuoteella että Twin-vuoteilla ja edellä mainittuja huoneita on näkymillä Helsingin keskustan suuntaan tai pohjoiseen päin. Meidän huoneemme näkymät osoittivat pohjoisessa sijaitsevan Hartwall Areenan suuntaan, joskin edessä oli toinen rakennus, mutta toisesta ikkunasta näki hiukkasen etelämpänä sijaitsevan Konepajan suuntaan. Kaikissa SuperiorX-huoneissa on hotellista saatujen tietojen mukaan suihkun lisäksi myös kylpyamme.

Omasta mielestämme SuperiorX-huoneemme sisustus oli rauhallinen ja huoneen simppeli design kaikin puolin silmää miellyttävä. Muhkeassa vuoteessa sai hyvät yöunet ja minibaari oli kiva lisä Chromecastin sekä kylpynutun ja -tossujen lisäksi. Kaiken kruunasi huoneessa ollut Iskun Big Hug-nojatuoli, josta tuli mieheni lempipaikka.

Miten staycation Original Sokos Hotel Triplassa sujui?

Siis aivan ihana nautinto. Me pääsimme irtautumaan vuorokaudeksi arjen huolista ja hotellin sijainti mahdollisti onnistuneen miniloman. Kävimme syömässä päivällisen kauppakeskuksessa sijaitsevassa Fredde’s-ravintolassa ja ostimme huoneeseemme herkkuja sekä juotavaa kauppakeskuksen muutamasta liikkeestä. Illalla kävimme vielä lyhyen kävelymatkan päässä sijaitsevassa Studio Pasilassa katsomassa Club act!one stand up-esityksen, mutta muutoin vietimme kaiken ajan tilavassa huoneessamme aamupalaa lukuun ottamatta.

Herkkuja, viiniä, Netflixiä, vaahtokylpy led-kynttilöiden valossa ja makoisat yöunet muhkeassa sängyssä omassa home away from home-huoneessamme. Siihen vielä kattava aamupala niin olpahan täydellinen staycation ja pieni irtautuminen arjesta sanon minä.

Millainen kokemus Original Sokos Hotel Tripla oli?

Yöpymisemme aikana hotellissa tuntui majoittuvan useita ryhmiä ja täytyy myöntää, että melkoinen ruotsinlaivameininki hotellin julkisilla paikoilla siellä perjantain alkuillasta oli. Muutama viinipullo vilahti hissiaulassa asiakkaiden kourassa matkalla iloisilla porukoilla huoneisiin ja buffetin aamupalalla valitettavasti kovaääninen nuorisoseurue tuntui vertailevan illan kännejä melkoisen tuttuun ruotsinlaivan tapaan. Suurin osa asiakkaista oli kuitenkin ihan rauhallisia ihmisiä, joten minkäänlaisia häiriöitä ei omalla huonekäytävällämme ollut ja saimme kaikin puolin rauhalliset yöunet todella miellyttävässä huoneessa. Nautin hotellin erinomaisesta sijainnista ja kauppakeskuksen läsnäolo oli pelkkää plussaa juuri sen palveluiden ja ostosmahdollisuuksien takia. Siellä hotellissa me majoituimme kauppakeskuksesta hieman erillään kuin onnellisessa kuplassa.

Kiinnostuitko? Original Sokos Hotel Triplan sivuille pääset suoraan tästä.

P.S.: Pää Pilvissä-blogin Maarit kävi minua hiukkasen aiemmin samaisessa hotellissa. Maaritin kokemuksia Original Sokos Hotel Triplasta luettavissa täältä.

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa, Blogit.fi -sivustolla ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.

Dublinin hotelli haussa? Esittelyssä Radisson Blu Royal Hotel, Dublin

Sijaintiinsa nähden edullinen vähintään neljän tähden hotelli, kattava aamupala ja hyvät arvostelut (Tripadvisor 4,5/5, Google 4,3/5). Siinäpä ne kriteerit, joilla lähdimme hakemaan itsellemme hyvää hotellia Dublinissa, eikä Dublin ole tasokkaammilta hotelleiltaan välttämättä se kaikkein edullisin kaupunki. Siinä vaiheessa kun tavallisten, alle 20 m²:n kokoisten huoneiden hinnat lähtivät hakemamme alueen hotelleista aamupaloineen noin 200 eurolla, alkoi tulla olo, ettemme suostu maksamaan isoja hintoja sen kokoisista huoneista. Päädyimmekin sitten katselemaan isompia huoneita, jolloin saisimme maksamallemme rahalle enemmän vastinetta ja valinnaksemme tuli Radisson Blu Royal Hotel, Dublin.

Radisson Hotel Group, jokaiselle budjetille

Radisson Hotel Group on yksi maailman suurimmista hotelliryhmittymistä ja Radissonin seitsemästä erilaisesta hotellibrändistä löytyy hotelleja jokaiseen makuun sekä eri budjeteille. Country Inn & Suites® by Radisson on ylemmän keskitason hotellibrändi, joiden hotellit ovat kodikkaita ja esimerkiksi perheille sopivia. Kyseisiin hotelleihin löytyy varmasti hinta-laatusuhteeltaan hyviä diilejä ja mikä parasta, huonehintaan kuuluu aina ilmainen, lämmin buffetaamupala. Samaa tasoa ovat myöskin hieman värikkäämmät Park Inn® by Radisson-hotellit, jotka sijaitsevat pääkaupungeissa hyvien kulkuyhteyksien varrella tai esimerkiksi lentokentän läheisyydessä. Park Plaza® on korkealuokkainen, autenttista palvelua tarjoava hotellibrändi sekä Radisson RED® tasokas ja rento, hieman erikoisen sisustustyylin omaavien hotellien brändi. Eikä siinä vielä kaikki. Skandinaaviseen makuun sopii tasokas Radisson®, astetta tasokkaampaa hakevat suuntaavaat Radisson Blu® -brändin hotelleihin ja premiumtasoista, uniikimpaa majoittumista hakevat suuntaavat The Radisson Collection™ -brändin hotelleihin.

Kun hyvä sijainti ratkaisee: Radisson Radisson Blu Royal Hotel, Dublin

Dublinin keskustan jakaa kahtia sitä halkova Liffey-joki. Joen eteläpuoli on vauraampi ja näyttävämpi puoli, ja sieltä löytyy myös suurempi osa nähtävyyksistä. Juuri tuolla eteläpuolella on myös Radisson Blu Royal Hotel, jonka sijainti on ihanteellinen nähtävyyksiä ajatellen. Muutamien satojen metrien päässä on mm. St. Patrickin katetdraali, Dublinin linna sekä Temple Barin alue, ja alle kilometrin säteellä myös Molly Malonen patsas sekä ostoskatu Grafton Street. Tuohon kun lisätään 1,5 kilometrin kävelymatkan säteellä mm. Guinness Storehouse, Trinity Collegen kampusalue, sieltä löytyvä 1500-luvulta peräisin oleva komea kirjasto ja sen The Long Room sekä The Book of Kells, on hotelli oiva valinta lyhyeenkin kaupunkivierailuun.

Tilaa kaipaavalle, 1 King Bed-Suite

Radisson Blu Royal-hotellista löytyy 150 huonetta aina 28 m²:n kokoisesta Standard-huoneesta 120 m²:n kokoiseen parvekkeelliseen Presidential Suiteen. Me löysimme hyvän tarjouksen parvekkeettomaan 100 m²:n kokoiseen yhden makuuhuoneen sviittiin, josta oli näkymät kahteen suuntaan. 

Olohuone oli kaikin puolin tilava ja siinä olisi pystynyt viettämään iltaa isompikin porukka. Tilasta löytyi myös neljän hengen ruokapöytä, laskeva minibaari, vedenkeitin, Nespresso-kone ja korkea, tangollinen vaatekaappi. Olohuone ja ruokailutila oli erotettu ovella isosta eteisaulasta, josta löytyi pienempi wc.

Makuuhuone oli erotettu ovella eteisaulasta, joten rauhalliset yöunet olivat taattu. Makuuhuoneessa oli pari nojatuolia, rahi ja kirjoituspöytä sekä televisio. Säilytystilaa oli mukavasti, sillä makuuhuoneesta löytyi pienoinen vaatekaappinen walk-in closet laskevan minibaarin ja tallelokeron kera. Eikä siinä muuten kaikki. Tilan kruunasi makuuhuoneen yhteydessä ollut iso kylpyhuone, josta löytyi mm. iso suihkukaappi sadesuihkulla, kylpyamme ja televisio.

Sviitti oli kaikin puolin siisti, mutta kuluneisuus näkyi siinä. Eteisen parketti nauroi ja ruokailutilan sekä olohuoneen pöytä olivat jo kuluneita eikä kylpyhuoneen televisio toiminut, mutta muutoin sviitti oli aivan hyvä, kotoisa ja sanoisinko jopa sisutukseltaan toimiva. Suuresta eteisaulasta oli yhteys toisen oven kautta myös suoraan pelastusreitille, mikä lisäsi hieman turvallisuudentunnetta. Sviitin etuihin kuului mm. ilmainen sanomalehti aamuisin toimitettuna (tuli kyllä isot, paksut lehdet kaikkine lisukkeineen) sekä kylpynytut ja -tossut lainaksi. Iltaisin tehtiin turn-down service ja ainakin hotellin oman sivuston mukaan huoneeseen olisi kuulunut erityinen deep sleep pillow spray, mutta sitä ei näkynyt. Kahdelle ihmiselle sviitti oli kyllä kenties hieman liian suuri, mutta aamupalalliseen hintaansa (307,40 euroa/2hh/yö) nähden juuri semmoinen, että kyseinen sviitti kannatti ottaa.

Hotellin aamupala oli suomalaiseen makuun oikein kattava. Kokki teki pyynnöstä omeletteja ja lämpimistä lyötyi ns. kaikki perujutut. Kasviksia, leikkeleitä sun muita oli ihan mukava määrä, kahvi sekä tee tuotiin pöytään ja olipa smoothieitakin tarjolla. 

Millainen kokemus Radisson Blu Royal Hotel Dublin oli?

Oman kokemuksen perusteella palvelu oli hyvää ja hotellin sijainti keskeisimpiä nähtävyyksiä ajatellen erinomainen. Huoneiden koko jo pelkässä Standard-huoneessa on Dublinin hotellitarjontaan verrattuna hyvä ja ilmaisen WiFin sekä kattavan, suomalaiseen makuun sopivan aamupalabuffetin myötä hintakin sellainen, että hyvää hinta-laatusuhdetta sijainnin perusteella hakevana valitsisin hotellin uudelleen.

Kiinnostuitko? Radisson Blu Royal Hotel Dublinin sivuille pääset suoraan tästä.

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa, Blogit.fi -sivustolla ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.

Kun elämä heittää: Yksi rakkaistani on pian poissa

Juu juu, onhan tämä matkablogi, mutta ei se poista sitä, että elämä on muutakin kuin pelkkää matkailua tai ihania kippoja kauniiden kukka-asetelmien keskellä valkoisena hohtavassa kauniissa kodissa. Chanelin laukku mukavasti jossain siinä näkösällä. Pah, sanon minä. Sen vaan sanon, että edelliseen postaukseen viitaten elämä oli suoranaista honeymoonia se. Tämä postaus on täyttä tuskaa, menettämistä, epäuskoa ja menetettyä toivoa. Kirjoitan tätä tällä hetkellä kyynelsilmin kotona, jonne saavuin keskiviikkona lasten kanssa. Mies jäi Poriin hoitamaan asioita.

Se oli kuulkaas normaali sunnuntai-ilta perheessämme. Lapset olivat huoneissaan ja me katselimme miehen kanssa Netflixistä jotain, jota en todellakaan edes muista enää. Puhelin soi ja mieheni äiti soitti isän saaneen sairaskohtauksen ja ambulanssimiehistön elvyttävän häntä. Vajaassa puolessa tunnissa automme nokka oli jo suunnattu Poria kohti koko perheemme kyydissään.

Ensimmäinen yö meni harakoille. Tuskin kukaan meistä pystyi nukkumaan tuona yönä. Kymmenen ihmistä oli tehnyt hartiavoimin töitä saadakseen kuolleen miehen elvytettyä ja onneksi rankka työ oli tehnyt tulosta 25 minuutin jälkeen. Appeni, jota tässä myöhemmin kutsun Taataksi, kiidätettiin tehohoitoon ja pidettiin nukutettuna sekä viilennyshoidossa mahdollisten vaurioiden minimoimiseksi. Aikaa myöten toivottomia uutisia alkoi kuitenkin tulla. 25 minuuttia hapetonta aikaa oli tehnyt tehtävänsä.

Taatan kohtauksesta ei ole kuin alle viisi vuorokautta, mutta aika on tuntunut jo kymmeneltä päivältä. Olen ollut niin sanotusti yksinhuoltajana täällä kotona kahden Taatan poismenoon melkoisen voimakkaasti reagoivan teinin kanssa, ja voimat alkaa oikeasti ehtymään tältäkin naiselta. Mitään muuta minä en toivoisi kuin yhtä rauhallista ja huoletonta päivää, mutta p:n marjat sitä on tulossa. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että tuskin koskaan. Niinkun oikeasti koskaan.

Minä ja lapset jätimme teho-osastolla jäähyväiset Taatalle tiistaina, koska lähdimme jo keskiviikkona kotiin. Nyt Taata on siirretty teholta saattohoitoon odottamaan kuolemaa. Se, milloin kuolema suostuu tulla noutamaan rajun kohtauksen heikentäneen miehen, on ylemmän käsissä. Ei tässä voi kun odottaa tulevaa.

Kuva: Pixabay.com

Elämä on kuin sarja erilaisia kirjoja. Yht’äkkiä lukemasi kirja vedetään käsistäsi pois ja sinulle annetaan kouraan uusi kirja, josta ei ole luettavissa edes takakannen selostusta. Meidän kirja repäistiin kourasta sunnuntaina ja en oikeasti tiedä, miten pitkään tätä uutta kirjaa voin lukea. Tiedättekö ne vuosikymmeniä yhdessä olleet pariskunnat, joista voi sanoa suoraan, kumpi puolison kuollessa jäljelle jääneistä kestää menetyksen paremmin ja kumpi ei? Arvannette, kumpaan sarjaan anoppi kuuluu.

Uutta kirjaa pukannee kuukausien sisällä. Paha, penteleen paha elämä.

EDIT: Taata menehtyi rauhallisesti perjantaina 31.1.2020 vähän ennen iltaseitsemää lastensa ja vaimonsa läsnäollessa. Ikävä on kova.

P.S.: Eiköhän tässä palata matkapostauksiin tämän jälkeen. Älkää olko huolissanne.

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa, Blogit.fi -sivustolla ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.

Akuutti stressireaktio: Mitä nyt kuuluu ja tulevat pikkureissut

Helouta taas! Akuutti stressireaktio-diagnoosista alkaa olla nyt sellainen kuukausi ja ajattelin hiukkasen kertoa kokemuksia siitä, miten asian hoitaminen on edennyt ja mitä minulle ihan oikeasti kuuluu tällä hetkellä. Jos et tiedä, mistä tämä kaikki sai alkunsa, voit käydä ensin lukaisemassa postaukseni Traumatisoitunut nainen tässä, terve. Pikkuisen erilaisia kuulumisia. Kyseinen postaus aukeaa omaan välilehteensä.

Myönnän, että oma työterveyshuoltoni on hyvä, kun voimme käydä yksityisellä hoidattamassa itsejämme ja se kattaa myös erikoislääkärin käynnit tiettyyn pisteeseen saakka. Se lienee auttanut omassa tilanteessani, sillä tilanteeni saattaisi olla hieman erilainen jos tämä kaikki olisi kaatunut julkiselle puolelle. Nyt minusta otettiin yksityisellä puolella heti koppi ja onneksi työpaikallanikin tilanne alkoi aueta kunnolla esimiehille oman aktiivisuuteni myötä. Oma vikani tietty, kun yritin pitää itseni kasassa ja kärsiä hiljaa. Sehän se alkuperäinen virheeni olikin.

Anyway, ongelmaani tartuttiin heti tarvittavalla vakavuudella ja se on tuntunut helpottavalta. Joulukuun loppupuolen diagnoosin jälkeen olen päässyt asioimaan lääkärini kanssa kolmasti, yhden kerran psykologilla ja toinen saman psykologin kerta on tulossa piakkoin. Pelkäsin ennakkoon sitä, että olisin tilanteessa jotenkin pidättyväinen ja pitäisin psykologiani sellaisena, jolle en vaan pystyisi avautumaan, mutta jännästi sitä tuppasi pölisemään tunnin ajan ja itkeä tihrustin kunnolla tätä kaikkea tapahtunutta. Stressi ja huolet ovat vaikuttaneet joinain iltoina nukahtamiseen tai uniin ja sen turvaksi sain jokin aika sitten nukahtamislääkettä. Kaksi puolikasta olen tähän mennessä tarvinnut, joten onneksi tilanne on ollut öiden suhteen melkoisen rauhallinen tähän mennessä.

Minulla on ollut hyviä työpäiviä muutama, mutta todella pahoja päiviä välillä, sillä tämä ”turnausväsymys” on vienyt puhdin pois. Kun ihminen on käynyt läpi todella rankan jakson elämässään, ison spurtin tai vaikkapa juossut maratonin, haluaa yleisimmin sen jälkeen vähän aikaa vetää happea ja levähtää. Tuota mahdollisuutta minulle ei koskaan tullut ja tilanne tuntui vain kiihtyvän töissä, joten kamelin selkä katkesi tältä naiselta ja soppa oli valmis. Jos ei itse ole samanlaiseen tilanteeseen joutunut ei välttämättä voi ymmärtää, miksi ihmiselle voi käydä näin. Minäkin pidin itseäni vahvana mieleltäni, mutta toisin kävi.

Mites mieleni nyt? Minulla on pieni stressi koko ajan päällä. Tunnen sen kropassani joka solulla. En pysty rauhoittumaan totaalisesti, vaan kroppa on kireänä ja kotisohvalla istuessakin tuntuu vähän siltä, kuin olisin sammutustehtävälle lähtöä odottava palomies. Samalla olen kait hieman lamaantunut. Koulukiusaamisasian suhteen ei tarvitse olla tällä hetkellä ”sotatantereella” tai teroitella leijonaemon kynsiä, mutta valppaana tässä ollaan ja tietysti oman lapsen tukeminen ja rohkaiseminen vaatii energiaa. Silloin kun sataprosenttisia voimavaroja täytyisi löytyä töihin, arjen pyörittämiseen ja tukemiseen, on oma koti muuttunut silmissä toisenlaiseksi. Ennen tämä oli pakopaikka, arjen luksusta kaikesta huolimatta. Omaan kotiin sai paeta ulkomaailmaa ja rauhoittua. Tällä hetkellä en sitä oloa tunne.

Jos pitäisi antaa joku väri tälle kaikelle, olisi se harmaa. Työpaikka on tummanharmaa, koti vaaleanharmaa ja leppoisa oleminen jossain muualla olisi vihreää minulle. Sitä mahdollisuutta tässä arjessa ei valitettavasti ole. En ihan oikeasti tiedä, saanko tarvitsemani avun loppujen lopuksi,  mutta nuo harmaat värit haluaisin elämästäni pois. Haluaisin tuntea jaksavani eri malliin kuin nyt. Nauran ja hymyilen, välillä oikeastikin, mutta jotenkin vain jotain niistäkin puuttuu. Sen vaan sanon, että haluaisin pois kotoa omien rakkaitteni kanssa ja monia etätyöpäiviä taikka lyhyitä, leppoisia työpäiviä ilman jatkuvasti laulavaa sähköpostia. Sula mahdottomuushan se on.

Staycation, Tallinna ja Tukholma

Jotain minimaalista iloa sentään tähän arkeenkin on tarjolla. Vajaan parin viikon päästä teemme miehen kanssa pienen staycationin, kun suuntaamme Helsinkiin yhdeksi yöksi. Käymme katsomassa stand up komiikkaa Studio Pasilassa, syömme jossain ja yövymme uudessa Original Sokos Hotel Triplassa. Kauppakeskus Tripla ei ihan minun lemppareitani ole (muutaman kerran olen siellä käynyt ja todennut rasittavaksi paikaksi), joten tähän olotilaan  jokin rauhaisampi lähitienoo ja isompi huone olisi ollut mieleinen. Hotellin sijainti on kummiskin huippu liikkumisia ajetellen ja eiköhän sängyssäkin saa hyvät unet. Varasin vielä itselleni hotellihuoneeseen kylpynutun 5,50 euron hintaan, sillä kylpynutut on vaan se meikäläisen arjen luksus. Melkeinpä parasta ever, joten pienessä on tämän naisen ilot.

Vajaan viikon päästä Pasilan minilomasta pääsen vihdoin seilaamaan pikkuiseksi aikaa merille kun suuntaan Viking XPRS:n päiväristeilylle ja käyn tutustumassa kiinnostavaan Noblessnerin alueeseen Tallinnassa. Maaliskuun alkupuolella puolestaan on vuorossa Simple Mindsin keikka Tukholmassa ja sinne suuntaan viidenkympin villitystä potevan Sulo Vilénini kanssa kahdestaan. Yksi yö vietetään hotellissa ja enpä tiedä, kuinka paljon Tukholmaa ehdin tuossa ajassa kiertelemään. Mielelläni olisin lomaillut naapurimaan kaupungissa pidenpäänkin, mutta näillä mennään tällä kertaa.

Muun suhteen kalenteri huutaa tyhjää tässä vaiheessa. Yritän tsempata sillä ajatuksella, että se mahdollistaa vaikka mitä, mutta aikas surulliseltahan se tässä vaiheessa näyttää, kun kroppa huutaa isompaa lomaa arjesta. Yksi Aasian kaukomatka maaliskuulta kariutui lopullisesti koronaviruspaniikin takia ja koska mitään ei ole tilalle ainakaan vielä ilmestynyt, niin harmittaahan se pikkuisesti. Pois kun olisi päästävä tästä hämmentäviä tunteita aiheuttavasta kodista.

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa, Blogit.fi -sivustolla ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.