Suomen suurin matkablogiyhteisö

Visbyn risteily Viking Linen m/s Gabriellalla, olipahan kokemus!

Oli sitä odotettu. Kunnon pitkää kahden yön risteilyä ja uutta kohdetta Viking Linen tarjonnassa, Visbyn risteilyä Helsingistä. Visby oli kuulunut minun ja mieheni bucket listiin jo useamman vuoden, mutta yleisimmin tarjolla olleiden risteilyjen ajankohta oli ollut väärä tai sitten hinta oli näyttänyt nousevan sen verran isoksi, että rahoille oli löytynyt helposti muutakin käyttöä.

Koronan takia Viking Line kehitteli tälle kesälle useammankin erikoisristeilyn (mm. Hanko ja Kotka), mutta tänä kesänä Visbyn risteily osui sellaiseen ajankohtaan, että meidän oli helppo lyödä risteily lukkoon. Hintakaan ei suuremmalti kirpaissut, sillä Visbyn viikonloppuristeily kahdelle aikuiselle ja kahdelle teinille kustansi yhteensä 437 euroa. Siihen hintaan sisältyi A4T-hytti, aamupalat ja päivälliset koko perheelle Visbyn päässä, brunssi koko perheelle Helsinkiin saapumispäivänä sekä autopaikka ja peruutusturva, joka ei varaamisaikaan kuulunut kaupanpäällisenä varaukseen. Täytyy kyllä kehua, että aikaisin varattuna sviitinkin olisi saanut perheellemme edulliseen hintaan, mutta varaamisen aikaan oli kiitettävästi muita menoja ja jätin varaamatta sviitin. Olisinpa ollut kaukaa viisas.

Auto mukana laivalla, paras päätös kaikin puolin

Tiedättekö miten ihanan helppoa laivalle meno oli auton kanssa? Ajo sataman autojonoon, passien näyttäminen autolähtöselvityksessä, matkaliput kouraan, Pre-order lappu peruutuspeiliin keikkumaan ja odottamaan laivaan ohjausta. Ei terminaalin ihmismassoissa kökkimistä, matkustajaputkessa vaeltelemista eikä laukkujen raijaamista julkisissa aina hyttiin saakka. Ei muuta kuin autolla laivaan ja matkalaukkujen kanssa autokannen hissiin, mutta varmuudelta vielä valokuva auton kohdalla olevasta autokannen ovesta, jotta itsekin osasi palata autokannelle oikeasta kohtaa.

Elämää risteilyllä!

Meitä Visbyn risteilyllä olleita matkustajia oli ”tuhatkunta” ja se näkyi kyllä laivalla. Elämää oli, ihmiset näyttivät nauttivan ja mikä parasta, palvelut olivat lähes normaalisti auki. Harmikseni miehen ja minun lempipaikka Living Room oli kiinni, mutta auki olivat Wine Bar, Upstairs Pub, Club Mar ja takakannen Sun Deckin baari. Ruokailun suhteen buffan lisäksi auki olivat À la carte, Grill ja kahvila Coffee & Joy, eikä yölläkään tarvinnut nälkää nähdä sillä yöruokaa oli tarjolla Bistrotekissä. Kaikkinensa olo oli kuin ennen vanhaan, sillä Sun Deckillä oli livemusiikkia/DJ, yökerhossa soitti bilebändi, pubissa oli trubaduuri ja disco myöhemmillä tunneilla, tanssia sai ja rauhallisesta pianomusiikista pystyi puolestaan nauttimaan Wine Barin puolella. Lapsille oli omaa ohjelmaa ja kokoustiloihin oli jälleen rakennettu Ville Viking Adventure Island.

Me nautimme ensimmäisenä iltana aterian Grill-ravintolassa, sillä halusimme itse päättää milloin syömme. Muutoin aterioimme buffetin puolella. Kuvassa Grillin grillattua halloumia sekä ratatouillea.

Gotlanti ja Visby, niin ihana matkakohde

Kyllä täytyy taas kehua valintaamme, kun olimme ottaneet auton matkalle mukaan. Visby on kaunis kaupunki, mutta paljon enemmän saaresta sai irti auton kanssa. Annoimme ulos lähtiessä automme ikkunasta matkakorttimme henkilökunnan skannattavaksi ja sen jälkeen ajoimme ulos aivasta. Sataman vartija vielä tarkisti, että automme oli listassa ja ei kun tutkimaan saarta omin päin päivän ajaksi.

Irevikens Marina, 32 km Visbystä pohjoiseen. Upea kiviranta.

Lickershamn, pieni asutus- ja kalastajakylä 27 kilometrin päässä Visbystä.

Gotlannin pohjoisosissa on upean näköisiä raukkeja, jotka ovat ympäristöä kovemmasta kiviaineksesta muodostuneita pilareita. Kuvassa Grausne Norra Raukområde, joka sijaitsee aivan Lickershamnin vieressä.

Aikaa Gotlannissa oli rajallisesti, sillä maissa oli aikaa alle kahdeksan tuntia. Päädyimme kiertelemään autolla saaren pohjoisosaa, josta löytyi upeita raukkeja. Tippukiviluola Lummelundagrottan jäi välistä kevyen vaatetuksen takia, mutta muutoin tuli visiteerattua mm. Lickershamnissa ja sen vieressä olleessa Grausne Norra Raukområdessa. Upeiden vaaleiden kivien Irevikens Hamn tarjosi komeat merimaisemat, mutta enemmän pidin merimaisemista Blå Lagunenin lähellä. Tarkoitus siis oli käydä laguunin äärellä oleskelemassa, mutta jonot parkkipaikalle olivat sellaiset, että aika olisikin mennyt autojonossa seisomiseen. Takaisin laivalle ajoimme Fårösundin kautta. Sieltä olisi lähtenyt nonstoppina lautta Fårön puolelle, eikä jonoa ollut, mutta päädyimme suuntaamaan takaisin Visbyseen.

Blackout laivalla, olipahan kokemus!

Olin ensimmäisenä iltana suihkussa joskus puolen yön maissa, kun suihkussa ollessani tunsin laivan  moottorien sammuvan totaalisesti. On tässä vuosien saatossa reissattu laivoilla sen verran monta kertaa, että tunsin heti ettei kaikki ollut hyvin. Pian moottorien sammumisen jälkeen menikin sähköt kokonaan ja siellä merellä me sitten blackoutin johdosta päädyimme ajelehtimaan ohjaamattomina.

Mitään hätää ei ollut, sen tiesin. Olimme avomerellä, jossa oli tilaa lillua ja kyllähän tiesin laivan henkilökunnan tekevän kaikkensa laivan palauttamiseksi liikkumiskuntoon. Ensin saatiinkin keulapotkurit ohjaamaan laivaa ja pikkuhiljaa moottoritkin mukaan. Pari kertaa illan aikana tunsimme, kun yksi moottoreista sammui tai sammutettiin tarkoituksella, mutta laiva liikkui täysin normaalisti loppumatkan ja Visbyyseen tultiin hieman etuajassa.

Viking Line muutti risut ruusuiksi, vaikkakin pikku risun annan

Olen reissannut punaisilla laivoilla vuodesta 1977 ja en ole koskaan törmännyt laivalla ongelmiin, mutta nyt takkusi hieman ensimmäisen kerran pitkässä matkustushistoriassa. En tiedä, johtuiko tuosta ensimmäisen yön blackoutista vai mistä, mutta Visbyn aamuna hyttimme ilmastointi lakkasi toimimasta ja lämpötila alkoi nousta korkeaksi hyttimme oltua aurinkoisella puolella. Ikkunaverhojen pitäminen kiinni ei paljoa auttanut ja kun edellä mainittuun tapahtumaan liitettiin toimimasta lopettanut vessa, hytin pätkivä puhelin / kuulutuslaitteisto ja useampi käynti ko. tapahtumien takia infossa, alkoi tällä naisella keittämään pikkuhiljaa ja pahasti.

Minä uskon, että Viking Line huoltaa laivansa asiallisesti ja ymmärrän, että siitäkin huolimatta laivat hajoavat siinä missä muutkin koneet. Viking Linellä tehtiin varmasti kaikki, että homma saatiin korjattua mahdollisimman pian, mutta pätsinä hohkanut hytti ja juuri väärään aikaan toimintansa lopettanut vessanpönttö (kyllä, pöntössä oli sitä itteensä isompi kasa) sekä ahkerasti pätkivä puhelin/kuulutusjärjestelmä teki tästä naisesta pikkuisen nillittäjän. Kun sitten hikipäissäni pääsin infoon viimeisen kerran, alkoi meikäläisen ääni lievästi kohoamaan. Voi sitä infon herraa, joka sai kuulla avautumistani siinä luukulla. Ihmeen hyvin herra kyllä tilanteen otti ja pyysi käymään infossa sen jälkeen, kun olisimme palanneet Visbystä.

Visbystä palasimme paremmalla mielellä, sillä päivä ilmastoidussa autossa + ulkoilmassa oli hieman laskenut mentaalista ja fyysistä lämpötilaa. Kun palasimme hyttiin, oli vessa palautettu kuntoon ja ilmastointikin pelitti jotenkin. Päivän auringonpaahteessa ollut ilmastoimaton hytti ei kuitenkaan paljoa ehtinyt viiletä, joten vauvan henkäyksen verran ilmastointiaukosta tullut ilma sai tämän naisen jälleen marssimaan infoon. Asiallinen reklamaatio auttoi ja perheellemme järjestettiin toinen A4T-hytti laivan toiselta kyljeltä, jonne ei aurinko paistanut. Varustamo tuli hienosti vastaan siinäkin, ettei meidän tarvinnut pakata kaikkia kamoja ja muuttaa toiseen hyttiin, vaan saimme jättää suurimmat tavarat vanhaan hyttiimme. Oli muuten makoisat yöunet uudessa vilpoisassa hytissä kaiken edellä mainitun jälkeen.

Mutta ei siinä kaikki. Mieheni ja minun lämpötilaa nosti matkalla myös taxfreen antamat virheelliset tiedot pre-orderin suhteen, minkä takia jouduimme juoksemaan turhaan täksärissä. Moinen tapahtuma oli oikeastaan se niitti veetutusarkkuun hyttiepisodin takia ja vaikka kuinka purimme hammasta, oli jo pakko ihmetellä kun ”sekään juttu ei matkallamme toiminut”. Täytyy myöntää, että pikkuisen epäilevänä me sitten Helsingin päässä kävelimme automme viereen tarkistamaan pre-order tilauksen paikkansapitävyyttä, mutta oikeiden tuotteiden lisäksi mukaan oli odottamatta ja pyytämättä laitettu alkoholittomia juomia sekä kosteusvoidetuubi pahoittelujen kera. Täytyy myöntää, että tuo kyseinen ele sai hymyn huulille. Ei tuo asia ollut iso varustamolle, mutta suuri asiakkaalle. Noin ne palvelutilanteet pitää mennä.

Sen vaan sanon, että on tärkeää antaa palaute saman tien paikan päällä. Ei somessa, ei lehdistölle, ei pelkästään matkan jälkeen varustamolle.

Me olisimme voineet pilata matkamme unohtamalla kaikki lukuisat mukavat asiakaspalveluhetket laivalla, matkustamalla kuumassa hytissä reklamoimatta ja kasvattamalla sen lisäksi tattia otalla yhden pienen täksärin virheen takia. Me olisimme voineet ajaa laivasta ulos ”ei koskaan enää” asenteella ja puhista tutuille kuinka keturalleen matka meni, vaikka kaikkinensa matka oli onnistunut henkilökunnan takia. Ei se olisi ollut oikein varustamoa ja laivalla työskenteleviä kohtaan. Varustamon henkilökunta korjasi virheet ja löysi ratkaisut ongelmiin. Sitä sen asiakaspalvelun piti olla ja sitä asiakaspalvelua me myös saimme. Siellä Gabilla se ilo seilasi, vaikka hiki meillä lensikin. Olisihan se kuitenkin ollut hyvä, jos vaikkapa kapteeni olisi paluumatkalla kertonut yöllisistä tapahtumista ja selitellyt muita aamun ongelmia edes pienesti. Ongelma ei näet ollut vain meidän hytissä vaan laajempi.

Finentry, positiivinen kokemus

Juu, jälleen hehkutusta autopaikalle laivalla. Siinä missä jalkamatkustajat varmaankin kärvistelivät terminaalin maahantulojonossa, me automatkustajat ohjattiin Suomeen palatessa omille kaistoillemme ja koska meidän autokunnassa oli kaikilla kännyssä Finentryt auki vihreänä, oli se pelkkä virkailijalle näyttäminen ikkunasta ja ulospääsy. Kaikkinensa koko tapahtuma jonotuksineen vei maksimissaan 15 minuuttia ja olipahan kuulkaas ihanan helppo juttu. Ei rokotustodistuksia eikä mitään paperilappuja, vain yksi kännyllä auki ollut ohjelma. Taustatietona vielä se, että kaksi perheestämme on kahden rokotteen saanutta ja kaksi yhden rokotteen saanutta. Me yhden rokotteen saaneet olimme varanneet jo ennen matkaa Finentryn kautta matkanjälkeiset Covid-testit, ja kaikki näkyi Finentryssä oikein.

On se vaan hienoa, kun alkaa päästä vihdoin matkustamaan. Seuraava merimatka onkin jo tämän kuun lopussa. Eiköhän siellä ilo seilaa.

P.S.: Omista ongelmistamme huolimatta Viking Linen risteilyt ovat onnistuneet ongelmitta ennen ja jälkeen risteilymme. Visbyn risteily on ihana meriloma ja kohde itsessään ehdottomasti visiteeraamisen arvoinen. Jos vaan auto löytyy, ota se mukaan. Varustamolla on vielä yksi lähtö 5.8. ja vapaita paikkoja löytyy. Viking Linen sivuille pääset suoraan tästä.

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa, Blogit.fi -sivustolla ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.

Hääpäivämatka Iso-Syötteelle ja Ouluun, miten meni?

Sviittejä, luksusta, ökytimantteja ja romantiikkaa, siitä hääpäivämatkan piti olla tehty. Kuinkas sitten kävikään?

Kyllä se välillä hieman ihmetyttää, miten vahvoja onnen tunteita ja syvää rakkautta voi tuntea omaa miestään kohtaan vielä 23 vuoden yhdessäelon jälkeenkin. Miten voi vieläkin rintakehässä tuntua sellaista onnenhyrinää omaa kultaa katsellessa ja jokaisen solun haluta olla lähellä toista. Kyllä mää vieläkin haluan kaivautua kainaloon ja vaihdella pusuja vaikka keskellä Prismaa ja tiedättekös mitä, eipä tuota minun miestäni moinen haittaa. 23 vuotta on kyllä melkoisen iso aika näin vahvoille tunteille. Sen siitä saa, kun on tehnyt oikean valinnan aikoinaan eikä ole tyytynyt yhtään vähempään.

Juu, mitäpä sitä enempää hehkuttelemaan. Juhlittiin 20-vuotista avioliittoa parin yön verran pikkuisen paremmissa puitteissa tunturihotelli Iso-Syötteellä ja mökilleni palattiin Oulun kautta, jossa yövyimme vielä yhden yön Break Sokos Hotel Edenissä. Suunnitelmissa oli rakkauden täyttämä luksusyöpyminen hyvin ilmastoidussa hotellissa, uuden vihkisormuksen sujauttaminen sormeen upeissa maisemissa kera kuohujuoman ja lopuksi vielä ihania hetkiä Oulun Edenin hehtaariparvekkeella lempeän kesätuulen hyväillessä ihoa. Jah, eipä se nyt ihan niin mennytkään.

Hotel Iso-Syöte ja Feeniks-sviitti, olipahan kokemus!

Meikäläinen tosiaan odotti innolla Hotel Iso-Syötettä ja sen Feeniks-sviittiä, sillä sviitistä löytyi kaipaamani poreamme sekä kaksi erilaista saunaa ja takka. Saavuttiin hotellille kolmen maissa ja marssittiin huoneeseen odottavaisin tunnelmin. Kylläpä kuulkaas lävähti päin nassua sellainen lämpö huoneesta, että oli pakko kierrellä ympäri huonetta ilmastointinappulaa ettimässä. Eipä semmoista ensi hätään löytynyt, joten ei auttanut kuin kääntyä käytävällä olleen kerrossiivoojan puoleen ja kuulla sanat, joita ei todellakaan haluttu kuulla.

”Ei ole. Isot ikkunat lämmittävät huonetta ja automaattinen ilmastointi on niin tehoton, ettei se jaksa pitää huonetta viileänä. Ilmalämpöpumppu on tulossa ensi viikolla”.

Sanotaanko vaan, että tuo minun mieheni on helposti hikoilevaa sorttia joten voitte uskoa, että kahden päivän matkamme sai hyvin ikävän käänteen. Huoneen lämpötila oli yli 27 astetta eikä huoneeseen tuotu pieni tuuletin ja jääkippo paljoa tuonut asiaan apua. Miehen sanoin ”hengittäminenkin toi hikikarpalot otsaan” ja kun meikäläiselläkin alkoi pelkkä istuminen nostattamaan lämpötilaa, alkoi nenääni kaivautua isomman puoleinen herne.

425 euroa yö. Sen me maksoimme siitä, ettei huoneessa ollut onnistunutta valaistusta, täydellisiä neuvoja vehkeisiin tai toimivaa ilmastointia. 425 euroa siitä, ettei kuumassa huoneessa innostanut lämmittää saunaa tai polttaa puita takassa. Juu ja maisemiakaan ei voinut ihailla, sillä ikkunaverhot oli pidettävä kiinni estämässä lämmönnousua huoneessa ja toisaalta eipä meidän sviitin ikkunoitakaan oltu tuunattu peilikalvolla. Siinä missä alakerran Karhunpesä-sviitissä oleskelijat pystyivät nauttimaan huoneessa olostaan katseilta suojassa, oli meidän ikkunat ns. normaalit ja suorastaan näyttämöllä olevaan poreammeeseen oli suora näköyhteys viereiseltä kalliolta. Ei auttanut kuin olla ajattelematta törkeää hintaa tuosta kombosta ja ruveta lyömään huumoria kaikista pienistä vastoinkäymisistä.

Olin maininnut sviittiä varatessani, että juhlimme 20-vuotishääpäivää koska halusin testata, huomioiko hotelli mitenkään juhlapäiväämme. Saimme ilmaisen skumpan, viinirypäleitä ja suklaata sekä henkilökohtaisen tervehdyksen, siitä pisteet hotellille.

Juu, hyvä ruoka, parempi mieli. Haettiin hotellin Hilltop-ravintolasta ruokaa huoneeseen ja lipitettiin kaveriksi pikkuisen viiniä Iittalan laseista. Vitsailtiin kerrassaan jaskasta tilanteesta ja yritettiin hakea kaikkea positiivista. Me oltiin nyt hääpäivämatkalla ja voitiin joko ottaa siitä kaikki irti tai sitten tarttua jokaiseen negatiiviseen asiaan niin huoneessa, kuin koko lomassa. Läppästiin poreamme päälle ja istuttiin poreisiin.  Joku sentään oli osannut tilata huoneeseen tasokkaamman poreammeen, vaikkakin meikäläisen berberiin tökkäsi toisena iltana suutin, joka oli irronnut ja kääntynyt ylösalaisin. Kuinka sattuikin. Pistettiin me sentään vielä iltasella höyrysauna päälle ja poltettiin pari puuta takassa. Isompaa liekkiä ei tehnyt mieli väsätä.

Seuraavassa päivässä, hääpäivässä, oli oma tunnelmansa, vaikka sää näytti vähemmän parhaat puolensa. Luovuttiin uhkaavan näköisten pilvien takia isommasta vaelluksesta ja käveltiin vain pikkuinen lenkki hotellin lähimaastossa sateen kastelemina. Kun sitten vähän ennen kahta sää näytti jälleen siltä, että niskaan tulisi vettä oikein kunnolla, päädyttiin istumaan lähikalliolle maisemia ihailemaan. Sormuksen ehdin juuri laittaa sormeeni, mutta heti sen jälkeen alkoi sataa kunnolla ja skumpat lipitetiin sateelta ja lähestyvältä ukkoselta suojassa jonkun pienen mökin terassilla. Me taas revittiin tilanteesta huumoria, sillä eipä sitä muutakaan oikein voinut.

Näin ekana iltana. Aurinko paistoi ja sää oli kuin unelma.

Meikäläisen uusi timanttivihkisormus Iiro Suokolta tilattuna. Sen verran näyttävä tapaus omasta mielestäni, että tilasin perästä Suokolta siihen kaveriksi uuden kihlasormuksen. Uusi kihlasormus valmistuu toivottavasti vielä tässä kuussa.

Mies yllätti minut vielä upealla Tammi Jewelleryn ”Yhdessä Together” korulla, jossa on henkilökohtainen kaiverrus.

Hääpäivän illallinen me syötiin hotellin Hilltop-ravintolassa ja täytyypi myöntää, että keittiön annokset olivat oikein onnistuneita. Mies nautti maistuvan annoksen poron paahtopaistia ja meikä veteli kasvisvarrasannoksen. Loppuilta menikin sitten sitten jälleen huoneen poreissa ja kahdessa eri saunassa.

Break Sokos Hotel Eden, aikamatka 90-luvulle

Hääpäivämatkan kolmantena päivänä suunnattiin Ouluun ja vaikka tasoomme olisi enemmän sopinut toisenlainen hotelli, kaipasimme nimenomaan merimaisemia parvekkeelta ja siksi yövyimme Break Sokos Hotel Edenin Seaview Suitessa. Hotelli oli parhaat päivänsä nähnyt ja suoranainen aikamatka 90-luvulle, mutta maisemat parvekkeelta sekä napakoiden löylyjen sauna korvasi asian. Vaikka ilmastoinnin virkaa sviitissämme toimitti kattotuuletin ja kovaa ääntä pitävä liikkumaton lattiatuuletin, ei sekään haitannut sillä parvekkeella tuuli niin lujaa, että meikäläisen piti ihan iltasella heittää tuulitakki päälle. Lierihatusta oli turha haaveilla ja skumppalasiakaan ei voinut laskea pöydälle. Ja taas revittiin huumoria tilanteesta. Olisinhan minä voinut taas kehitellä jonkun herneen poikasen nenääni, mutta en enää jaksanut. Hyvä niin.

Anyway, teen erillisen arvostelun Hotel Iso-Syötteestä ja sen Feeniks-sviitistä myöhemmin. Sen voi sanoa jo kuitenkin tässä vaiheessa, että on hyvin harmi kun hotellilla on henkilökuntavajausta ja upea design ei aina tarkoita käytännöllisyyttä. Hotellissa on paljon potentiaalia ja sinänsä sviitin koko ja varustelu huomioon ottaen yli 400 euron hinta ei ole paha silloin, kun ilmastointi pelaa ja ikkunoihin on asennettu peilikalvot. Kyllä sitä korkeampia hintoja maksetaan Suomessa pienemmistäkin huoneista. Koska Suomi.

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa, Blogit.fi -sivustolla ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.

20-vuotishääpäivä on vihdoin käsillä. Miten me sitä juhlimme?

Kyllä se vaan pystyi kuulkaattes olla vaikea yksi hääpäivän juhlapaikan pohdinta. Kun hulppea ulkomaanmatka näytti vaihtuvan koronan takia koto-Suomeen, alkoi tämä nainen tulla kevättä myöten epätoivoiseksi. Miksi?

Koska ei missään nimessä Helsinki, sillä minua ei innostanut viettää sitä The Hääpäivää omilla kotikulmilla Helsingissä. Eipä juhlapaikkana saanut myöskään olla pikkuinen lasi-iglu lasi-iglujen täyttämällä alueella taikka mökki, sillä minua ei nääs kiinnostanut väsätä miehen kanssa aamiaista taikka illallista ja täytellä tiskikonetta.

Hotelli siis piti olla ja muualla kuin pääkaupunkiseudulla. Tarpeeksi tasokas sellainen, hyvää palvelua, huomattavan iso silmää miellyttävä huone, luonto-/merimaisemia, sauna, poreamme ja mielellään parvekekin. Kun nuo kaikki ympättiin yhteen ja todellakin poistettiin mökkimajoitukset alkoi tarjonta hupenemaan. Koska Suomi ja heinäkuu.

Kyllä kuules monta iltaa vietin koneen ääressä ja palasin aina kahteen eri vaihtoehtoon 20-vuotishääpäivän viettopaikaksi. Enpä uskonut sitä, että vääntäisin lohdutonta itkua yhden vaivaisen majapaikan takia, mutta jännästi koko homma meni nahkan alle pahemman kerran toukokuussa. Se kertoo jo jotain, että itkun seassa lipittelin suruuni muutaman lasin viiniä ja katselin telkusta Tohtori Paisetta, sellaista ohjelmaa, jonka katselua olen vältellyt kuin ruttoa. Jännästi tuli toljotettua sitäkin sitten, sen yhden ainoan kerran. Koska The Sviitti oli menetetty.

Ei nääs olisi  pitänyt arpoa ja miettiä, jos jää kaipailemaan jotain hotellia tai sen huonetta, mutta juuri tuon arpomisen takia meikäläinen missasi sisustukseltaan sen The Sviitin. Hotelli Iso-Syötteen Karhunpesä-sviitti meni jollekin toiselle ja pettymys oli melkoinen. Kuru Resort ei ollut varattavissa ja Hotelli Iso-Syötteellä oli tarjolla enää sellaisia sviittejä, jotka eivät ihan kolahtaneet tähän naiseen. Kotkanpesän sisustus ei napannut, Aurora-sviitit olivat liian pieniä ja Feeniks-sviitin sisustusta pidin sellaisena, että näin siellä mielikuvissani Henry Saaren parhaimpina päivinään istumassa Speedot jalassa poreammeen reunalla. Ei siis jatkoon sekään sviitti, sillä  Speedot ja Henry Saari ei vaan kuulu edelleenkään mun lemppareihin.

Että nuin, olimme siis majapaikatta ja pelkona oli se, että jäisimme kokonaan ilman luksuksenomaista majoitusta ellemme löisi pian kiinni edes sitä toiseksi parasta majoitusta. Siitä se 20. hääpäivän kuvio sitten alkoi muodostumaan ja nyt on aika paljastaa meidän matkasuunnitelma tälle hääpäivälle.

20. hääpäivä: Minimini road trip Suomessa

Olen nyt pyrkinyt häivyttämään Henry Saari-mielikuvani, sillä majoitumme pari yötä Hotelli Iso-Syötteen Feeniks-sviitissä, josta löytyy poreamme ja kaksi eri saunaa. Olen ilmoittanut varausta tehdessä juhlivamme 20-v. hääpäivää, joten nyt sitten testataan hotellin taso. Maksamme itse majoituksemme enkä ole missään muotoa kertonut blogistani, joten nyt nähdään se, miten ”tavalliset” asiakkaat huomioidaan. Edellä mainituista syistä en myöskään linkkaa tähän postaukseen hotellia tai sen huonetta.

20-vuotisen avioliiton kunniaksi vihkisormukseni päivittyy astetta hienompaan ja uusi sormus on teetätetty Iiro Suokolla Tampereella. Uuden sormuksen sujautan vasempaan nimettömään tunnilleen tasan 20 vuoden päästä vihkitilaisuuden alkamisajankohdasta, paikka Iso-Syötteellä on vielä auki.

Road trippejä rakastavan mieheni toiveesta suuntaamme mökkini sijaan Ouluun, jossa yövymme yhden yön. Minä puolestani saan kaipaamani merimaisemat ja ison hehtaariparvekkeen, kun majoitumme Break Sokos Hotel Edenin Seaview Suitessa. Olemme hyvin tietoisia siitä, että hotelli on sisustukseltaan vanhahtava, mutta hotellivalinnassa painoi todellakin merimaisemat ja parveke + sauna, mikä ratkaisi Oulun hotellivalinnan.

Illalla pääsemme vielä nauttimaan livemusiikista, kun käymme Meri-Oulun kesäteatterissa katsomassa ”SINÄ OLIT TÄHTI”- musiikkikomediaa. On sitä odotettu, ihka oikeaa teatteriesitystä.

Että nuin. Huomenna tosiaan starttaamme hääpäivämatkallemme ja toivon mukaan reissu on kaikin puolin onnistunut. Päivittelen Instastooreihin tunnelmia ja jos jotain kiinnostaa tietää, millaiset häät meillä oli 20 vuotta sitten, postauksessa Meidän häät 7.7.2001 on muisteloita onnen täyttämästä päivästämme.

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa, Blogit.fi -sivustolla ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.

Kyllä minä mieleni pahoitan: 20 v. hääpäivämatkan yllä tummia pilviä

Minulla on ongelma ja ongelman nimi on hääpäivä. Eikä muuten ole mikään perushääpäivä, vaan 20. hääpäivä.

Eipä siinä muuta, mutta minulle hääpäivä on ollut aina hyvin spessujuttu ja hääpäivää pystyy oikeasti juhlimaan vain hääpäivänä, eikä päivä tai kuukausi sen jälkeen taikka sitä ennen. Hääpäivän juhlinnan esteenä voi olla vain pakottava syy kuten kuolema, hautajaiset, megalomaaninen remontti tai oma synnytys. Yleisimmin hääpäivää vietetään melko komeasti jossain päin maailmaa ja menneinä vuosina kohteinamme on ollut mm. New York, Bangkok, Gardajärvi, Stuttgart, Alpit, Chicago, Espanjan aurinkorannikko, Varsova, Budapest ja Praha.

Näin heinäkuussa 2016. Juhlimme hääpäivää matkustamalla Alpeille. Majoituimme mm. hulppeassa viiden tähden Grand Hotel Kronenhofissa ja varsinaisena hääpäivänä Gardajärvellä Villa Nicolli Romantic Resortissa. Hotelli ei mikään luksushotelli ollut, mutta palvelu päihitti 6-0 monet luksushotellit. Siinä vaiheessa, kun hotellin sommelier toi huoneeseemme tervetuliasiksi tilaamamme hedelmät ja skumpan, esitteli valitsemansa viinin, avasi pullon ja tarjoili juoman meille, tiesimme hotellin huomioivan hääpäivämme varmasti. Se olikin sitten jo yllätys, että saimme rakastavaisten spessukohtelua koko majoittumisemme ajan.

Heinäkuussa 2019 juhlimme hääpäivää komeasti Yhdysvalloissa. Kävimme Milwaukeessa Lionel Richien ja Jennifer Lopezin konsertissa, joiden jälkeen palasimme lähtökaupunkiimme Chicagoon muutamaksi yöksi. Majapaikkanamme tuolla matkalla oli mm. Hiltonin Curio Collectionin LondonHouse Chicago ja sen 37 m²:n kokoinen yhden makuuhuoneen Vista Suite.

Koronatilanne on luonnollisestikin vaikeuttanut matkustamista ja tullee vaikeuttamaan edelleen. Viime kesänä hääpäivää tuli juhlittua olosuhteiden pakosta muutaman viikon myöhässä Kolilla, mutta tälle kesälle paikka on edelleen hakusessa. Kova halu olisi juhlia 20. hääpäivää hulppeasti ulkomailla, mutta alkaa vahvasti tuntua siltä, että kotimainen kohde on se ainoa vaihtoehto. Koska koronatilanne.

Näin Kolilla heinäkuussa 2020. Eipä tarttenut T-paitasillaan hillua ja vettäkin sateli. Kuinkas sattuikin.

Tasokas majoitus, luksustakin. Neliöitä tarpeeksi, sauna on must, poreamme ja kunnon parveke/terassi plussaa. Näkymiä pitää olla ja mielellään merelle, ei järvelle. Palvelun pitää olla erinomaista ja kaiken vaan täydellistä hääpäivän juhlintaan, koska 20. hääpäivä.

Havsviddenin kalliohuvilat tai muutamat muutkaan veden äärellä olevat majoitukset eivät ole vapaana haluamanamme ajankohtana. Muutama ”luksustasoinen” mökki olisi ehkä vuokrattavissa Lapissa, mutta heinäkuussa ulkoterassilla oleminen/ulkoporeammeesta nauttiminen saattaa olla hiukkasen hankalaa pistävien örkkimörkkien takia. Meren äärellä oleva tasokas majoitus The Barö Inkoossa olisi vielä vapaana meidän ajankohtanamme, mutta lähes 700 euron hinta yöltä tuntuu tässä vaiheessa kotimaan majoituksesta liikaa.

Itseäni miellyttäisi hieman Hotel Iso-Syöte ja sen Karhunpesä-sviitti, mutta peruutusehdot eivät paljoa naurata. Peruutusoikeutta ei ole ja mahdollisuus ajankohdan siirtoon toki on, mutta hinta onkin sitten jotain muuta ajankohdan mukaan. Matkavakuutuksesta saisi rahansa kenties takaisin sairastapauksen tullessa, mutta tässä koronatilanteessa tuollaiset peruutusehdot saavat minulta tiukan ”ei jatkoon” -tokaisun.

Isomman kiinnostuksen kohteena tällä hetkellä onkin kesällä avattava Kuru Private Resort, joka ei ole vielä varattavissa. Uusissa kohteissa on kuitenkin aina oma ongelmansa. Toimiiko kaikki, onko paikka sittenkään niin luksusta kuin annetaan ymmärtää ja kannattaako arvostelemattomasta majoituksesta tosiaan maksaa alustavien tietojen mukaan alkaen n. 1 000 euroa kahdelta yöltä? Raha ei ole se ongelma, mutta takaraivossa valitettavasti monesti raksuttaa se, että samalla rahalla saa niin paljon enemmän vastinetta ulkomailla ja hääpäivän juhlijoitakin muistetaan paljon enemmän kuin Suomessa.

Decisions, decisions ja 7.7.2021 hääpäivän The Majapaikka on vielä löytämättä. Suomessa on se ongelma, että heinäkuu on lomakuu ja kiinnostus kotimaan majoituskohteisiin on suurta. Kohta olemme varmaan täysin majapaikattomia.

Anyway, tähän loppuu vielä pienoinen paljastus huonoimmasta hääpäivän juhlinnasta ever:

Olin synnyttänyt hieman aiemmin, joten hääpäivää juhlittiin luonnollisestikin kodin rauhassa. Söimme juhla-aterian ja vietimme siinä iltaa ihan rauhassa. Mies oli ostanut uuden kotiteatterilaitteiston, joten hän sitten innostui asentelemaan sitä yömyöhään. Huomautin miehelle siitä, että onko sitä pakko hääpäivänä asennella, joloin mies katsoi kelloaan ja totesi sen enempää ajattelematta, että ”eihän nyt ole enää hääpäivä”.

Sanotaanko vaan, että meidän perheessä ei ole enää vietetty hääpäivää kotona remonttia lukuun ottamatta ja hääpäivän juhlistaminenkin kestää meillä nykyään pidempään kuin puoleen yöhön. Oppiva laatua tuo minun oma mieheni.

P.S.: Ehdotuksia tasokkaista henkilökohtaisen palvelun Suomi-kohteista otetaan vastaan. Eipä haittaa, jos ehdotuksia tulee myös eurooppalaisista kohteista. Mistä sitä tietää, minne päädymme heinäkuussa. Kotona emme ainakaan ole. Emmekä anoppilassa tai omalla mökillä.

 

 

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa, Blogit.fi -sivustolla ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.

KiVa Koulu ja sen toimivuus on suoranainen vitsi

Yksi kyynelsilmäinen nainen tässä taas, terve. Eihän sitä pitäisi tällä mielenlaadulla lueskella Koskelan surman tapahtumia ja sitä, miten paljon viranomaiset ovat möhlineet rankasti koulukiusatun pojan kohdalla, mutta niin vaan minäkin olen seurannut uutisointia ahdistuneena. Koska minulla on kiusatun vanhempana omakohtaista kokemusta Kiva Koulun lepsuilusta ja suoranaisesta kiusaamisongelman vähättelystä, en vain voi olla ottamatta kantaa koulukiusaamisasiaan ja nimenomaan koulujen toimintaan.

Laki oppilaan turvana

Perusopetuslain 29 § mukaan opetukseen osallistuvalla on oikeus turvalliseen opiskeluympäristöön. Samaisessa lainkohdassa lukee myös se, että koulun opettajan tai rehtorin tulee ilmoittaa tietoonsa tulleesta koulussa tai koulumatkalla tapahtuneesta häirinnästä, kiusaamisesta tai väkivallasta niihin syyllistyneen ja niiden kohteena olevan oppilaan huoltajalle tai muulle lailliselle edustajalle. Juuri tuossakin asiassa koulu on möhlinyt meidän tapauksessa ja siitä syystä meikäläisellä kiehuu nyt isommalti.

”Joskus kiusaaminen on rikos ja siitä pitää tehdä rikosilmoitus poliisille. Kiusaamiseen liittyviä rikosnimikkeitä voivat olla pahoinpitely, kunnianloukkaus, yksityiselämää loukkaava tiedon levittäminen tai laiton uhkaus.”

www.poliisi.fi

Ne bis in idem, kaksoisrangaistavuuden kielto, on ymmärrettävä, mutta koulukiusaamistapauksissa siinä on myös omat haittansa. Jos koulu rankaisee koulukiusaajaa, ei lievempiä asioita voida käsitellä oikeusasteissa ja suosittelenkin lukemaan Kalevan artikkelin Po­lii­si­tar­kas­ta­ja: Pe­rus­ope­tus­lain pykälä saattaa johtaa siihen, että kou­lus­sa ri­kok­sen tekevä voi jäädä ilman ri­kos­oi­keu­del­li­sia seu­raa­muk­sia. Joskus onkin siis parempi, että kiusattu ja kiusatun vanhempi kieltää koulun rangaistustoimet. Edellä mainitun sijaan kannattaa tehdä poliisille rikosilmoitus, jolloin poliisi ottaa selvitettäväkseen kiusaamistapaukset, ne alle 15-vuotiaidenkin. Siinä voi monen koulukiusaajan kotona tulla sanomista, kun rehtorin Wilma-viestin sijaan poliisi soittaa huoltajalle ja kertoo, mitä perheen piltti on tehnyt. Alle 15-vuotiaskin joutuu huoltajansa kanssa poliisin ja sosiaaliviranomaisen kuultavaksi poliisilaitoksella ja vaikka juttu ei tuossa tapauksessa päätyisi oikeuteen, voidaan asia viedä sovitteluun. Se kannattaa kiusaajan ja kiusatun muistaa, että vahingonkorvausvastuulla ei ole alaikärajaa.

KiVA Koulu® on vitsi

Minä olen vahvasti sitä mieltä, että liian monessa koulussa toimet koulukiusaamista vastaan ovat mitä yleisimmin riittämättömät ja KiVa Koulu on yksi vaaleanpunaisen hattarapilven läpi nähty visio, joka on todellisuudessa suoranainen vitsi. Opettajilla ei ole aikaa eikä energiaa selvittää kiusaamistapauksia pidemmän kaavan mukaan ja koulupäivät ovat opettajillekin yhtä selviämistä. Monelle kiusaajalle rehtorin puhuttelu tai mahdollinen jälki-istunto on naurun aihe ja koulusta erottaminen räikeissä tapauksissa on vaan pelkkää ansaittua lomaa ja kiusaaminen jatkuu. Se onkin rehtorista kiinni, miten koulussa toimitaan ja miten hyvin kiusaamiseen puututaan.

Poliisin aktiivinen tiedottaminen Koskelan tapauksessa on toivottavasti tuottanut tulosta. Kiusaajia ei saada kuriin, ellei muutosta tässä yhteiskunnassa, päätöksissä ja nimenomaan viranomaisten toiminnassa tapahdu. Jokainen käräjäoikeudessa virkavelvollisuuden rikkomisesta tai tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta tuomittu opettaja, rehtori tai sosiaalitoimen työntekijä on voitto kiulukiusaamisen vastaisessa toiminnassa. Jokainen käräjäoikeuden tuomitsema tai poliisin, ei rehtorin, puhuttelema koulukiusaaja on voitto koulukiusaamisen vastaisessa toiminnassa. KiVa Koulu saattaa toimia pienissä kouluissa tai täydellisessä maailmassa, mutta tämä maailma ei ole täydellinen resurssipulan ja häiriökäyttäytyvien nuorten takia. Jos koulu ei toimi perusopetuslain 29 § vaatimalla tavalla, eikä kaupungin päättäjät välitä, niin ei muuta kuin asiaa viemään eteenpäin viranomaisteitä. Eiköhän se ole jo Koskelan jutun jälkeen viimeistään selvinnyt, että poliisilla on sydän koulukiusattujen puolella ja viranomaisten toiminnassa on selvitettävää.

Jos ei hyvällä ja neuvomalla, niin lain kouralla sitten. Koulujen lepsuilun aika on jo oltava ohi.

Artikkelin otsikkokuva: Pixabay.com

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa, Blogit.fi -sivustolla ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.