Suomen suurin matkablogiyhteisö

Suomilomaa kammoksuvan kotimaan loma tuli ja meni, mitäs tykkäsin?

No nih, niin vaan koronan sotkema kesäloma on nyt sitten viimeisiä päiviä vajaata pidetty ja on yhteenvedon aika. Myönnän ihan suoraan, että perheellämme on ollut suoranainen viha-rakkaussuhde Suomilomiin ja siitä syystä meillä on ollut joka vuosi tapana suunnata kesäloman aikana ainakin kerran ulkomaille edullisempaa lomailua, hyvää säätä, vierasta kieltä, toisenlaisia maisemia ja aurinkoa etsimään. Tänä kesänä olisimme myöskin alkuperäisen suunnitelman mukaan risteilleet Ponantin luksusjahdilla samppanjaa lipitellen neljän yön verran Norjan Ålesundista Ruotsin Tukholmaan, mutta sehän peruttiin jo aikoja sitten varustamon toimesta. Juuri kaikkien edellä mainittujen asioiden takia koko kesäloma kotimaassa vaatikin meiltä todella hieman totuttelemista. Mies ajeli loman alussa esikoisen kanssa ympäri Lappia vähän yli viikon verran (kylmä sää koko reissun) ja muutoin loma vietettiin pakollisia asioita hoitelemalla, Ahvenanmaalla, mökillä ja Kolilla, lähes kaikki lomapäivät mitäs muuta kuin minulle ”vilpoisassa ja vääränlaisessa säässä”.

Auto- ja hotelliloma Ahvenanmaalla

Juu, kyllähän se hiukkasen tuntui sisuskaluissa herätä aamuneljältä ja suunnata kohta Turusta lähtevää aamulaiva Amorellaa. Autolähtöselvitys oli ihanan helppo ja merimatkakin vei vain vähän yli 5 tuntia. Maarianhaminaan laiva saapui kahden maissa ja ei kun suunnistamaan Hotel Pommerniin, jossa meillä oli perhehuone. Hotellin sijainti oli todella hyvä (ruokakauppa vastapäätä, ravintolat ja muutkin kaupat ihan lähettyvillä) ja mikä parasta, parkki sekä sähkö- ja hybridiauton latauspiste oli maksuton. Aamupala oli kattava, mutta valitettavasti henkilökuntaa oli aivan liian vähän. Tarjottavat olivat ajoittain loppu, pöytiä ei tyhjennetty ja myös lautasia ym. sai odottaa. Tyytymättömiä ihmisiä näytti olevan juuri aamupalalla tuosta syystä, mutta palvelu yleisesti, hotellin sijainti ja siisteys oli sellaista luokkaa, että voisin kuvitella meneväni itse hotelliin uudelleen. Hinta ja laatu siis siltä  osin kohdallaan. Kaksi yötä Hotel Pommernissa kustansi nelihenkiseltä perheeltämme aamupaloineen 322,21 euroa.

Ahvenanmaan lomamme otimme kevyesti, emmekä menneet tukka putkella nähtävyydestä toiseen. Parasta antia oli ajella paikasta toiseen katsomassa silmää miellyttäviä paikkoja ja täytyy myöntää, että Ahvenenmaalla olisimme viihtyneet pidempäänkin. Pari päivää oli liian lyhyt aika ja sen verran ehdittiin käydä katsomassa autolomallamme Havsviddenin kalliohuvila-aluetta, että haave majoittua siellä jäi elämään. Ahvenanmaalle palaamme vielä siis joku päivä, toivottavasti, ja tarkempaa postausta pukkaa tänä kesänä tehdyistä Ahvenanmaan reissuista myöhemmin.

Bomarsundin rauniot

Bomarsundin raunioiden lähettyvillä, pienen automatkan päässä on upea nähtävyys, Djävulsberget.

Kastelholman linna

Hymystä sen näkee. Ahvenanmaa vaan on ihana!

Anyway, paluumatka Turkkuseen tehtiin Viking Gracella ja merimatka tuli vietettyä pääosin ulkokannella maisemia ihaillen niinkuin Amorellallakin. Ostokset hoitui näppärästi Pre-order tilauksena ja tuotteet odottivat auton takakontin vieressä autokannella. Näin korona-aikana päätös hoitaa ostokset tuolla tavalla tuntui helpottavalta ja toisaalta lyhyttä merimatkaakaan ei tarvinnut tuhlata merimyymälässä palloiluun. Reittimatkat sekä menon aamiaiset kahdelle aikuiselle ja kahdelle teinille Turku-Maarianhamina-Turku, henkilöauto ja A-luokan hytit molempiin suuntiin kustansi yhteensä 133 euroa.

Hotelliyöpyminen uudessa Original Sokos Hotel Kupittaassa

Alkuperäinen tarkoituksemme oli majoittua illalla saapuvan laivan myötä yksi yö Turussa ja jatkaa seuraavana aamuna kohti Tamperetta, jossa olisimme käyneet Särkänniemessä ja majoittuneet Solo Sokos Hotel Torni Tampereessa. Tampere ja Särkänniemi jäi suunnitelmista pois kyseisenä aamupäivänä ja hyvä niin, sillä olisimme olleet niitä reppania, jotka jonottivat ikuisuuksia täyteen tupatussa huvipuistossa. Mutta millainen kokemus heinäkuussa avattu Original Sokos Hotel Kupittaa oli?

Huone (Standard Twin, mahdollisuus kahteen lisävuoteeseen) oli omaan makuuni ehkä hieman liian tumma ja värikäs, mutta kaikin puolin näppärä ja mikä parasta, yhteen huoneeseen mahtui koko perhe. Hotellin parkkihalli oli jo täynnä emmekä saaneet autoa enää sinne, mutta hotellin taakse sai auton parkkiin edullisimmalla vaihtoehdolla 10 eurolla 24 tunniksi. Hotellin aamupala oli oikein kattava ja ruuhkasta huolimatta tilaa löytyi varsinkin ravintolan kakkoskerroksesta. Ravintolan miljöö miellytti omaa silmää kovasti ja olisihan sitä mielellään aterioinut siellä muutoinkin. Hinta yölle 137 euroa.

Huoneen seinällä ollut kartta ja siihen liimatut QR-koodit olivat muuten aikas näppärä juttu huoneessa. Siitä vaan skannaamaan koodi ja katselemaan, millainen vinkki Turkkuseen on tarjolla koodin takana.

Hääpäiväreissu Kolille ja yöpyminen Break Sokos Hotel Kolissa

Koko hääpäiväreissu oli pienoinen jännitysmomentti lähtöpäivän aamuun saakka, sillä olimme päättäneet jäädä mökille mikäli Kolin sääennuste olisi näyttänyt pelkkää sadetta koko majoittumisemme ajan. Meillä oli haaveena tarpominen luonnossa ja kuohuvan nauttiminen kalliolla, joten sade olisi sotkenut suunnitelmat täysin ihan jo senkin takia, että vaellusreitit ja kalliot olisivat olleet osaksi liukkaita sateen jäljiltä. Onneksi sää oli kerrankin suosiollinen ja jösses, miten ihana loma meille tulikaan!

Break Sokos Hotel Kolin sijainti on kaikin puolin paras ever, sillä hotelli sijaitsee Kolin kansallispuistossa vaellusreittien vieressä. Näkymät hotellilta ovat mm. Pielisen suuntaan ja me valitsimmekin Superior Twin huoneen, josta oli varmat näkyvät Pieliselle. Voisi oikeastaan sanoa, että kaikki huoneessa vietetty aika meni suuren maisemaikkunan äärellä vaihtelevia näkymiä ihaillen ja huonevalintamme kruunasi kerrassaan nautinnollisen miniloman. Tulen tekemään erillisen postauksen tuosta Kolin visiitistä myöhemin.

Kaksi yötä Break Sokos Hotel Kolissa ja 23,90 euron asiakasomistajaskumppa huoneeseen tilattuna kustansi yhteensä 391,90 euroa.

Mites on, jäinkö kaipaamaan ulkomaanlomaa kun olin ”pakostakin sidottu” Suomeen tänä kesänä?

Minä en edes halua laskea ja ajatella sitä, miten paljon edullisemmin olisimme majoittuneet ja syöneet ulkomailla. Kotimaan loma todellakin näkyy budjetissa ja sen kanssa nyt elellään. Kunnon lämpöä ja aurinkoa rakastavana en saanut todellakaan tarpeeksi sitä mitä lomallani halusin, sillä 20 astetta ja puolipilvinen tai sateinen sää ei vaan ole tarpeeksi omasta mielestäni ja se mielipide minulle suotakoon. Oma mökki tarjoaa minulle mielenrauhaa, mutta oikealta lomalta se ei tunnu tuttujen maisemiensa takia. Kun oman kodin takapihaltakin aukeaa peltomaisema ja koivujen täyttämä metsä, ei sellainen perusmaisema valitettavasti lomatunnelmaa helpolla tuo.

Miniloma Ahvenanmaalla, laivamatkan päässä ja kallioisissa maisemissa antoi tarpeeksi erilaisuutta kotimaan lomaani ja vieras kieli toi sen tunteen, kuin olisi ollut ulkomailla. Koko potin räjäytti kuitenkin Koli, jonka jylhiin maisemiin tämä citytyttö jätti täysillä sydämensä ja sai sitä, mitä hakikin. Erilaisia ja kerrassaan lumoavia maisemia. Niitä, joita tuijottaessa hävisi sanat suusta ja sydämen ympärille kietoutui ihmeellinen lämpö.

Siinäpä se. Tarpeeksi tasokas hotelliloma tai villaloma, kauniit maisemat tai jylhät, tarpeen tullen karutkin maisemat on se meikäläisen juttu. Ei siihen näköjään tarvita ulkomaita.

Minua ei harmita se, että vietin kesälomani sataprosenttisesti kotimaassa tällä kertaa, mutta ensi kesänä toivottavasti pääsen kesälomallani ulkomaille. Ensi vuonna haluan kuitenkin kesääni jotain muutakin kuin oman mökkitienoon ja niin tutun Pori Jazz-festifaalin. Minä haluan Suomen muissa nurkissa vietetyn tasokkaan hotelli- tai villaloman, jylhiä, kallioisia maisemia, järvi- tai merimaisemia ja luonnossa tarpomista. Ei Suomi huono lomailumaa ole. Ei todellakaan.

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa, Blogit.fi -sivustolla ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.

Heipat Louis Vuittonille, kesäloma kotimaassa lähestyy!

Muistattekos, kun toissa postauksessa kertoilin kuulumisiani ja mainitsin, että jos mitään spessua tälle kesälle ei tule mökkeilyn ja anoppilan lisäksi, marssin kauppaan ja ostan ihka oikean Louis Vuittonin käsilaukun. Olpahan mallikin jo kateltuna valmiiksi ja ei, ei ole se sama kassi joka löytyy monelta naiselta, feikkinä tai aitona. Ja eipä valittu laukkuni myöskään mikään lompakkokokoinen ole, että melkoisen harmistuneita lomattomia naisia tuolloin oltiin.

Arvannette, ettei meikäläisen olalla paistele miehen sanon V***utonnin laukku tänä kesänä, koska rahaa palaa ihan muuhun. Johonkin sellaiseen, jota en ole vielä eläissäni tehnyt aikuisten oikeasti. Suomiloma!

Kyllähän tuo oma armaani kuunteli tässä taannoin meikäläistä, kun harmittelin hääpäivän menemistä totaalisen mönkään ja koin kesän olevan muutoinkin pilalla, kun emme tuntuneet pääsevän ”yhtään mihinkään”. Siitä se ajatus sitten miehellä lähti, ja hän  rupesi katselemaan koronan kybällä sotkemaa kalenteria tiukalla silmällä. Ensin suunniteltiin hääpäivän juhlinta toisena ajankohtana, myöhemmin rakennettiin perhematka sopivaan pikkuväliin ja kappas, lomaohjelma oli valmis. Uusia paikkoja, ihailtavia maisemia, hotelleja ja merimatkoja, siitä on meidän kesäloma, aka Suomiloma 2020 tehty. Ja mikä parasta, hääpäivämatkaani odotan innolla, vaikka emme suuntaakaan tapojemme mukaisesti hulppeaan hotelliin tai Suomen rajojen ulkopuolelle. Nyt tarttis kyllä piirtää iso ruksi seinään. Oikeesti.

Miltäs meikäläisen kesäloma sitten näyttää?

Viime keskiviikkona suuntasin pressikutsusta Viking Linen Ahvenanmaan risteilylle ja samalla katselin tiukalla silmällä sitä, miten korona-asiat oli hoidettu Viking Linen puolella. Risteilyn jälkeen suuntasin vielä ihan yksinäni Lapland Hotels Bulevardiin nauttimaan omasta ajasta ja pienestä luksuksesta. Tällä viikolla on tiedossa pakollisten asioiden hoitelua yhdellä sun toisella paikkakunnalla, mutta varsinainen Suomiloma alkaa sen jälkeen. Suuntamme autolla Turkkuseen, ajamme Viking Linen Amorellan kyytiin ja poistumme Ahvenanmaalle pariksi päiväksi. Olishan sitä himottanut majoittua bucket listilläni olevassa Havsviddenin kalliohuvilassa, mutta pari yötä olisi lähennellyt kalliin sesongin (?) aikana melkein tonnia, joten päädyttiin majoittumaan uusitussa Hotelli Pommernissa. Pikkuisen on vielä auki, mitä Ahvenanmaalla parin päivän aikana tehdään, mutta Kastelholman linnassa nyt ainakin käydään.

Turkkuseen palaamme sitten aikanaan iltalaiva Viking Gracella ja yövymme aivan uudessa Original Sokos Hotel Kupittaassa. Seuraavana päivänä suuntaamme puolestaan Tampereelle Särkäniemeen ja yövymme meille tutussa Solo Sokos Hotel Torni Tampereessa. Sen jälkeen onkin suuntana mökkimme, mutta sieltä lähdemme sitten aikanaan viettämään miehen kanssa kahdestaan myöhäistä hääpäiväämme Kolille. Kaksi yötä Break Sokos Hotel Kolin huoneessa, josta on näkymät Pieliselle. Skumppa on tilattu huoneeseen myöhäisen hääpäiväjuhlan kunniaksi  ja toiveena on myös käydä istahtamassa sopivalla kalliolla kera kuohuvan ja kilistellä maisemille. Pitkää matkaa hotellilta maisemien ihailupaikalle ei ole, sillä Break Sokos Hotel Koli sijaitsee Kolin kansallispuistossa. Olen täpinöissäni ja niinkun ihan oikeesti. Kolin hotellin tunnelmia muutaman vuoden takaa voitte lukea jo nyt Aurinkorasvaa ja aloe Veeraa-blogista.

Näin mukavassa huoneessa sitä meikäläinen majoittui Lapland Hotels Bulevardissa Viikkarin pressimatkan jälkeen. Olpahan leppoisa staycation. Kerron majoituskokemuksestani hieman myöhemmin blogin puolella mutta nyt jo suositus ko. hotellille.

Että nuin. Tuohon lisätään vielä johonkin väliin mahdollisesti veneajelu Järvisydämeen, joten taitaapi olla ihan mukava kesä tulossa. Vain sää on se ongelma, sillä meidän aikanahan se sataa ja on vilpoisaa varmaan kaikki neljä viikkoa, kuten nyt on jo huomattu. Tyypillisen kotimaanloman ainekset.

Ja P.S.: Ihan itte hotellimme maksetaan.

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa, Blogit.fi -sivustolla ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.

 

 

.

 

Ahvenanmaan risteily Helsingistä Viking Linen Gabriellalla

*Pressimatka / kaupallinen yhteistyö Viking Line*

Juu, kyllähän minä nyt olen Ahvenanmaalla piipahtanut niin useasti, etten edes määrää muista. Seissyt laivan ikkunan ääressä ja ihmetellyt, miten nopeasti kapteeni aluksen satamassa kääntää ja kuinka nopeasti autolasti siirretään laivaan ja sieltä ulos. Alle 15 minuuttia ja suunta Helsinkiin, Turkuun tai Tukholmaan. Siinä ne Ahvenanmaan keikkani sitten pääasiassa ovat olleet, jos ei oteta huomioon yli 30 vuoden takaista luokkaretkeä tai pikavisiittiä Ahvenanmaan sadonkorjuujuhlille viitisen vuotta sitten.

Onpahan miniloma Ahvenanmaalla ollut suunnitelmissa useamman vuoden, mutta jotenkin sitä on aina pitänyt sitä siellä listan peräpuolella erinäisistä syistä. Koska sinne on ollut pääkaupunkilaisena ”hankala” päästä (nyt kyllä hävettää), se on ollut liian lähellä ja, no, mitäpäs siellä nyt oikeasti olisi nähtävänä ja koettavana. Tuostakin huolimatta Ahvenanmaa on pysynyt listallani vuosikausia, enkä olisi voinut iloisempi olla saadessani pressikutsun osallistua ensimmäiselle Ahvenanmaan risteilylle.

Viking Line tekee 1.7.–9.8. välisenä aikana Ahvenanmaan risteilyjä Helsingistä kolme kertaa viikossa eli maanantaisin, keskiviikkoisin ja perjantaisin. Laivana Ahvenanmaan risteilyllä on m/s Gabriella, jonka hyttivalikoima on ihanan laaja. Perheille löytyy vaikkapa mukavan tilavia B4F Inside Comfort Family-hyttejä tai saman mallisia B4V Ville Viking Inside Comfort-hyttejä, joissa on myös jääkaappi. Luksusta merimatkaan saa varaamalla esimerkiksi keulanäkymien LXA Seaside Premium Large-hytin tai parvekkeellisen LUX Seaside Premium-hytin, ja suosittelenkin satsaamaan tuollaisiin hytteihin.

Gabriellan aikataulu on mitä mahtavin. Laiva lähtee Helsingistä 15.30, mikä mahdollistaa nauttimisen merimatkasta tai ihanasta hytistä muutaman tunnin enemmän lähtöpäivänä. Maarianhaminassa ollaan seuraavana aamuna kello 8.00 ja takaisin Helsinkiä kohti lähdetään saman päivän iltana kello 16.00. Maarianhaminaan ja Ahvenanmaalle jalkautuvien kannattaa huomioida se, että Maarianhaminassa ollessaan Gabriella joutuu siirtymään Turun laivojen tieltä muualle muutamaksi tunniksi, eikä maihin- tai laivaannousu ole mahdollista tuolloin. Helsinkiin laiva saapuu seuraavana aamuna kello 11.15, mutta pienellä mutkalla. Paluumatka Helsinkiin tapahtuu nimittäin Tallinnan kautta ilman maihinnousua, joskin reittimatkalaiset pääsevät laivaan ja sieltä ulos aamulla. Edellä mainitun Tallinnan pysähdyksen takia risteilylle tarvitaan joko kuvallinen henkilökortti tai passi.

Koronatoimet laivalla

Viking Line on maailman ensimmäinen covid-19:n hallinnassa DNV GL:n toimesta verifioitu varustamo ja katselinkin varustamon toimintaa tiukalla silmällä niin terminaalissa kuin laivallakin. Saavuin itse sen verran myöhään terminaaliin, ettei ihmismassoja ollut missään ja laivalla poistuttaessakin kävelin kannelta 7 ihan yksinäni ulos. Viidenneltä kannelta sentään tuli enemmän porukkaa, mutta turvavälit näyttivät olevan kunnossa. Laivalta löytyi käsidesiä eri paikoista, henkilökunta näytti desinfioivan paikkoja, turvaväleistä oli kuvallisia muistutuksia ja kuulutuksiakin asiasta tuli väliajoin. Yökerhossa oli livemusiikkia, mutta tanssilattialle ei ollut asiaa ja ravintoloissa oli jätetty turvavälit pöytien välille. Ensimmäisenä iltana porukka tuntui kasaantuvan yökerhon baaritiskille, kun jonotus tuntui iltaa myöten unohtuvan, mutta toisena iltana yökerhoon oli jo ilmestynyt lentokentältä tutut jonotusta ohjaavat aidat.

Auringonlaskut merellä. Parasta.

Ruokailu laivalla

Koronan myötä buffet on kokenut suuria mullistuksia niin päivällisaikaan kun aamiaisellakin. Sekä päivällis- että aamiaismenu on hieman suppeampi kuin tavallisesti, mutta jokainen löytää varmasti itselleen jotain. Pöytiin on jätetty turvavälit (joka toinen paikka käytössä) ja vaikka alkuruuat saa noutaa normaaliin tapaan itse, on suurin osa alkupaloista aseteltu pieniin annosastioihin. Annosastiattomat alkupalat puolestaan poimitaan linjaston alkupäästä saatavalla henkilökohtaisella haarukalla, jonka jälkeen haarukka jätetään linjaston loppupäässä olevaan astiaan pesua varten.  Pääruoka ja jälkiruoka on pyydettävä henkilökunnalta erikseen ja vaikka lämpimistä on laitettu näytille esimerkkiannokset, voi jokainen pyytää omanlaisensa annoksen tarjottavista tuotteista. Aterimet on sekä aamupalalla että päivällispöydässä laitettu valmiiksi pöytiin ja juoma-automaattien luona on paperipyyhkeitä käytettävänä nappuloiden paineluun ja hanojen käyttöön. Muovihansikkaita on tarjolla ja uutena on myös se, että aamupalalla käytetään illalliselta tuttuja pöytäkarttoja.

Koronarajoitusten takia risteilyvaraukseen tulee automaattisesti ateriapaketti, joka sisältää kaksi illallista ja kaksi aamiaista/henkilö. Kolmella lisäeurolla/hlö/ateria asiakas voi vaihtaa buffetillallisensa kolmen ruokalajin set menuun à la carte -ravintolassa ja varausvaiheessa asiakas voi valita, mitkä illalliset haluaa sekä ottaako meriaamiaisen vai take away aamiaisen. Varustamon päätös sisällyttää risteilyyn ateriapaketti saattaa tuntua epämiellyttävältä ja hintaa nostavalta, koska pakettia ei saa pois, mutta tuolla päätöksellä asiakkaat jaetaan ateriaslotteihin ja turvavälit pysyvät varmasti kunnossa aterioidessa.

Kolmen ruokalajin set menuun kasvispääruoka, Suippokaalikääryle, linssejä, kauden sieniä ja tomaattivinaigrette.

Kolmen ruokalajin set menuun upea jälkiruoka, marinoituja mansikoita ja stracciatellajäätelöä. Kolmen ruokalajin menu vaihtuu molempina iltoina kasvispääruokaa lukuunottamatta ja siksi à la carten puolella on mukava aterioida vaikka molempina iltoina. Ateriapakettiin on ostettavissa alkoholiton viinipaketti 13 euron lisähinnalla tai premium-viinipaketti 25,50 euron lisähinnalla ja suosittelenkin sen ottamaan, jos viinien ystäviä olette. Tältä bloggaajalta tulee erityiskehut varsinkin premium-viinipaketin jälkiruokaviinille, lakkaiselle Ainoa Kultainen-viinille. Pitipä sellainen pullo kotiinkin vietäväksi ostaa.

Ostokset laivalla

Laivalla on tällä hetkellä alennusmyynnit erityisesti vaatteissa ja meno- sekä paluumatkalla saa ostaa verovapaita tuotteita sillä poikkeuksella, että Tallinnan ja Helsingin välillä tuotteista on maksettava vero. Nuuskan ostajat ilahtuvat varmasti siitä, että tiettyinä aikoina laiva seilaa Ruotsin aluevesillä ja nuuskan ostaminen Ahvenanmaan risteilyllä on mahdollista.

Viihde laivalla

Laivalta löytyy lastenohjelmaa ja kokousmaailmaan on rakennettu leikkialue. On karaokea, tietovisaa ja bingoa. Laivalla viihdyttää taikuri, pianisti, trubaduuri ja yökerhossa esiintyy joku Suomen ykkösartististeista soolokeikalla säestäjän kanssa. Kesän aikana Gabriellan yökerhossa päästäänkin nauttimaan sellaisista artisteista kuten Mira Luoti & Mika Haapasalo Duo, Ressu Redford, Laura Närhi, Antti Ketonen Acoustic tai STIG. Aivan aamuyölle ei laivalla pysty bailaamaan, sillä yökerhossa loppuu soitto yhdentoista maissa ja trubaduuri soittaa pubissa pari tuntia pidempään. Discoa ei ole.

Meidän omalla risteilyllämme esiintyi menomatkalla Mikko Harju ja paluumatkalla Knipi, mutta todellinen tähti löytyi pubin puolelta. Trubaduuri James King, jonka humoristinen esitys ja upea lauluääni sai tämänkin naisen tanssijalan vipattamaan pöydän alla. Tässä herra, jonka esiintymistä kannattaa mennä katsomaan tai jopa pistää hänen takiaan risteily varaten.

Millainen kokemus Ahvenanmaan risteily Helsingistä oli?

Laivan aikataulu on oikein miellyttävä ja Ahvenanmaa/Maarianhamina sopivan kompakti päivävierailuun. Koko perheelle sopiva merenkulkumuseo ja museolaiva Pommern on lyhyen kävelymatkan päässä ja Maarianhaminan keskustaan pääsee maksuitta Shuttle junalla tai kävellen noin 15 minuutissa. Ruotsia ei tarvitse osata, sillä englannilla pärjää ja Maarianhaminasta löytyy myös paikkoja, jossa saa palvelua ihka oikealla suomen kielellä. Vinkkejä Maarianhaminaan ja Ahvenanmaalle toisessa postauksessa myöhemmin.

Koronatoimet laivalla ovat mielestäni riittävät, joskin jokaisen matkustajan on itse huolehdittava turvaväleistä liikuttaessa ja hyvästä käsi- ja yskimishygieniasta. Laivaa ei oteta millään risteilyllä täyteen, joten tunnelma pysyy rauhallisena jo matkustajamäärästäkin johtuen. Viking Linen kotisaari Ahvenanmaa on erinomainen ja koronaturvallinen matkailukohde, jossa tuntee olevansa kuin ulkomailla. Erilainen risteilyloma on näköjään mahdollista näilläkin vesillä.

Mitä Ahvenanmaan risteily maksaa?

Kullanarvoinen neuvo tähän alkuun. Kannattaa liittyä maksuttomaan Viking Line klubiin, sillä siihen kuulumalla saa rahanarvoisia etuja ja Ahvenanmaan risteilykin lähtee huomattavasti edullisemmin.

Tällä hetkellä nettisivuilla alkaen hinta klubilaisille on 109 euroa/henkilö B4 hytissä (kun 2 aikuista jakaa hytin) =218 euroa hytti. Kyseinen hinta sisältää buffet illalliset sekä aamiaiset kahdelle mennen tullen (meriaamiainen tai take away aamiainen). Hinta saattaa tuntua pikaisesti katsottuna isolta, mutta ateriapaketin osuus tuosta summasta on 182 euroa, jolloin hytin hinnaksi tulee vain 34 euroa. Keulan LXA hytti samalla lähdöllä (8.7) ateriapaketteineen on 429 euroa ja parvehytti 464 euroa.

Laivalle on mahdollista ottaa myös auto mukaan ja autopaikan alkaen hinta on 40 euroa/auto. Auton voi jättää parkkiin tai ottaa maihin ja mikä parasta, autoa ei tarvitse olla ajamassa laivasta ulos heti Maarianhaminan satamaan saapumisen jälkeen. Kannattaa kuitenkin muistaa, että tiettynä aikana päivästä Gabriellalta ei pääse poistumaan tai tulemaan sinne.

Kiinnostuitko? Lisätietoja Ahvenanmaan risteilystä ja varaukset Viking Linen omilta sivuilta täällä.

P.S.: Perheen miniloman Ahvenanmaalla voi kohta ruksata omalta listalta yli. Viikon päästä suuntaamme aamutuimaan auton nokan kohti Turkua ja seilaamme Amorellan reittilähdöllä Ahvenanmaalle. Pari päivää aikaa lomailla saarella. Saas nähdä, mitä keksitään.

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa, Blogit.fi -sivustolla ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.

 

 

Paha, paha koronakevät ja surkea kesäloma

Hupsistaheijaa, onhan viime postauksesta ollut jo komiasti aikaa, mutta maailman koronatilanteen takia matkustelun loppuminen kuin seinään on näkynyt myös blogiliikenteessä, eikä sitä ole kannattanut matkajuttuja teille paljoa kirjoitella. Sen voin jo sanoa, että koronatilanne on pistänyt meilläkin monta suunnitelma jäihin ja kyllähän se kirpaisee.

Singaporen matka, pari risteilyä, hotelliyö viiden tähden hotellissa, muutama konsertti, Pori Jazzit ja kesäksi suunniteltu Amerikan roadtrip. Siinäpä nuo meidän koronan takia peruuntuneet matkat / tapahtumat ja eipä tuo kesän kalenteri kovin komealta muutoinkaan näytä. Meikä on elätellyt toiveita edes jonkinlaisesta reissusta jossain päin Suomea, mutta eipä sekään oikein taida onnistua. Koska korona.

Eipä tuo hirviötauti ole meihin tai lähipiiriin iskenyt, mutta se on vaikuttanut miehen äidin asioihin ja lockdownin myötä kaikki kevään asiat on siirretty kesälle. Juhannuksen tienoilla vihdoin tapahtuu ja heinäkuun puolessa välissä on uurnanlasku. Kuopuksen ripari osuu kesälle ja rajoittaa tiettyyn aikaan liikkumista pääkaupunkiseudulta, joten mies lähtee esikoisen kanssa Lapin roadtripille kuopuksen ollessa riparilla. Mitäs minä teen? Olen töissä.

Ne pari lomaviikkoa, jolloin ei ole pakko olla pääkaupunkiseudulla, hoidellaan miehen äidin asioita Länsi-Suomessa ja sieltä sitten suunnataan Itä-Suomeen mökille edes vähäksi aikaa. Ja hääpäivämatkasta tai edes yhdestä luksushotelliyöstä hääpäivänämme on aivan turha haaveilla.

Jos ollaan rehellisiä, niin minua sattuu tuo ja pahasti. Viime syksystä lähtien elämä on ollut perheellemme melkoisen raskasta ihan jo senkin takia, että koulukiusattuna oleminen on jättänyt lapseemme syvät jäljet ja niitä on nyt sitten korjailtu ammattiavun turvin parisen kuukautta. Mieheni isän kuolema ja yksin jääneen äidin tukeminen on ollut miehelleni kuormittavaa, ja minä olen samaan aikaan tasapainotellut omien ahdistuneidenkin tunteideni kanssa sekä käynyt täysipainoisesti töissä. On tämä kaikki myös näkynyt parisuhteessakin. Jännää, miten sitä on tämän syksyn myötä jopa yli 20 vuoden jälkeenkin oppinut miehestään uutta ja kait se vain on johtunut siitä, ettei suuren suuria kriisejä perheessämme ole ennen ollut. Ei tässä ole mitään ryppyä rakkaudessa, mutta kyllä vaan miehen pakonomainen tarve pitää langat käsissään kriisinkin aikana on tullut minulle pienoisena yllätyksenä. Kun tuo kriisitilanteen kontrolloimistarve on ollut liian suuri, on aikaa omalle vaimolle jäänyt vähemmän. Tässä vaiheessa oma olo on sellainen, ettei helpottavaa päivää tässä jatkuvassa pikkukaaoksessa tule ja se tuntuu toivottomalta. Noloa myöntää, että viime perjantaina istuin töissä muutamia kertoja kyyneleet silmissä omassa työhuoneessani, koska suru omasta lapsesta ja lomattomuus tästä kaikesta sonnasta vaan yksinkertaisesti on painanut mentaaliseti välillä liikaa.

Olen poikki, helvatan poikki ja ajoittain koen syyllisyyttä siitä, että olen poikki tämän kaiken keskellä. Tiedän, että minun pitäisi olla onnekas, kun olen saanut olla töissä täydellä palkalla koko kevään koronasta huolimatta, mutta pieni osa minusta on ollut kateellinen kaikille lomautetuille, jotka ovat postaneet someen kuvia leppoisista vapaapäivistä. Joka ikinen solu kropassani on nääs huutanut viikkotolkulla lomaa kotinurkista oman perheen kanssa, mutta täällä kotona sitä vaan edelleen ollaan. Pari tuntia metsässä ei tähän tilanteeseen todellakaan auta.

Että nuin, kaiken tämän sonnan keskellä reissukalenteriin on omalla päätökselläni tullut kaksi merkintää tälle kesälle. Kun kesän aikataulu ei anna myöten hotellin lakanoissa köllimistä oman kullan kanssa, vietän yksinäni toivottavasti ihanan staycationin laadukkaassa Lapland Hotels Bulevardissa heinäkuun alkupuolella. Haluan hemmotella itseäni saunalla ja edes pienellä parvekkeella, joten huoneeksi on valikoitunut ranskalaisen parvekkeen ja oman saunan sisältävä Mystique Deluxe Balcony. Nyt vaan pidellään peukkuja, että hotelli avautuu alkuperäisten suunnitelmien mukaan kesäkuun loppupuolella.

Kesäloman jälkeen elokuun puolella teemme sentään koko perheenä Riian-risteilyn Silja Serenadella ja sitä odotan innolla sekä harmistuneenakin, sillä reissuun on aivan liian pitkä aika. Kyllä tämä reissuttomuus on ottanut siihen malliin pattiin, että olen tehnyt pienoisen päätöksen. Jos heinäkuun loppuun mennessä ei ole tehty jotain matkavarausta jonnekin päin Suomea/maailmaa, marssin Louis Vuittonin liikkeeseen ja paan ostaen käsilaukun. Saas nähä kuinka käy ja voin vaan kuvitella Sulo Vilénin kauhistuneen ilmeen, kun kävelen mieheni sanoin ”vattutonnin” laukun kanssa kotiovesta sisään.

P.S.: Olisin laittanut tänne muutaman kuvan itsestäni pölpötyksen sekaan mutta en laita. Koska koronatukka ja keittiösakset. Aivan lyömätön yhdistelmä. Not.

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa, Blogit.fi -sivustolla ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.

Voihan korona!

Helou! Onpahan tässä ollut taas jonkin aikaa, kun olen pistänyt postausta maailmalle, mutta pistin matkapostaukset jäihin, koska matkoja ei näköjään suunnitella ja se on näkynyt blogiliikenteessä komiasti.

Paljon on kuitenkin tapahtunut tässä omassa elämässä ja minua vakituisesti seuranneet tietänevätkin hieman, että viime syksy ja tämä alkuvuosi ei ihan parhaimmasta päästä perheessämme ole ollut. Koulukiusattu lapsi, tapahtuneen takia minulle pamahtanut akuutti stressireaktio viime vuoden loppupuolella, hoidon aloitus sen suhteen ja padam, mieheni isän kuolema aivan liian varhain tammikuun lopussa. Mieheni reaktio tapahtuneeseen ei se paras tapa ollut (suru syrjään ja ei muuta kun tekemään yhtä sun toista ja ottamaan vastuu kaikesta) ja se sitten alkoi pikkuhiljaa näkyä miehen jaksamisessa töidenkin suhteen. Minä jouduin viikkojen aikana monasti vihjaamaan ja sanomaan, ettei miehellä ole kaikki hyvin ja hän tarvitsisi jutteluapua, mutta valitettavasti vasta muutamia viikkoja sitten hän sen ymmärsi.

Anyway, appiukon siunaustilaisuus ennen tätä koko koronahärdelliä oli muuten aivan ihana. Anoppi ei halunnut jaksamisen takia ketään muuta paikalle kuin meidän perheen, mieheni pikkuveljen ja ”pikkusiskon” eli naisen, joka on ollut anopilleni vuosikymmeniä kuin oma tytär. Kukaan muu ei kutsua siunaustilaisuuteen saanut ja siitä tulikin todella intiimi tilaisuus. Siunaustilaisuuden jälkeen kävimme viemässä arkun päällä olleen kukkalaitteen uurnalehtoon ja päädyimme kaikki seitsemän syömään erääseen ravintolaan, josta meille oli varattu kabinetti. Tuon jälkeen vielä kahvitus anoppilassa, suruadressien luku ja muisteloja. Tulipahan sellainen fiilis päivästä, että samanlaiset hautajaiset haluan minäkin aikanaan.

Minulle kaikki tapahtunut, miehen surullisen tilanteen seuraaminen, huonot yöunet ja ”jumitus” Suomeen aiheutti melkoisia vaikeuksia omaankin jaksamiseen. Matkojen jääminen jäihin juuri muuttuneesta elämäntilanteesta johtuen kammoksutti siihen malliin, että rupesin inhoamaan kotona olemista ja kunnolla. Olihan se rankkaa jokin aika sitten myöntää miehelleni itku silmässä, että inhoan kotia ja pidän tätä vankilana, mutta pakkohan ne fiilikset oli ulos päästää. Miehelle oli pienoinen järkytys, miksi en ollut moisesta ennen puhunut, mutta en halunnut rasittaa miestäni enää enempää ja aiheuttaa tilannetta, jossa hän kokisi huolta myös minun hyvinvoinnista. Enpä minä mitään tiennyt tuolloin siitä, että korona Suomessa tulisi sotkemaan kuvioita isommaltikin.

Elämä koronan keskellä

Juu, tuo minun oma Sulo Vilénini on varustautunut maailmanloppuun. Ensimmäisenä ilmestyi kotiin vessapaperipaketit (niitä löytyy niin eteisen kaapistosta kun sisävarastona toimivasta saunasta) sekä kaiken maailman säilykkeet ja kuivamuonat, kuten aikoinaan esmes 11 pussia pasta Carbonaraa lapsille. Pakkanen pursuaa yhtä sun toista ja sinne on myös pakastettu pullollinen vettä ruuan tekoa varten, jos jostain kumman syystä vedenjakelu katkeaa joksikin aikaa tai vesi saastuu. Karkkia, limppareita, vichyjä ja makuvichyjä on isot määrät ja olutlavoja me ei olla ostettu ikuisuuksiin, mutta nyt on ilmestynyt sitten yksi semmonenkin kaappiin. Juu ja Alko, onpahan sielläkin pitänyt eri tyyliin käydä, jos se menee totaalisen kiinni. Mutta mitäpä tuosta kaikesta valittamaan. Se on varmaa, että vähintään viikko me pärjätään heittämällä kotiruuan suhteen eikä tartte Woltista tai Foodorasta mitään tilailla. Vessoista ei lopu paperi ja takapihallekin voi mennä istumaan karkkipussin, vichyn, limpparin, oluen tai drinksun kanssa. Nyt löytyypi juomaa ja herkkuja.

Mies tekee etätöitä oikeastaan nyt koko ajan, kun palaveritkin on helppo hoitaa Skypenä. Minulla on mahdollisuus 1-2 etätyöpäivään viikossa ja lapset nauttii siitä, ettei tarvitse kouluun mennä, mutta onhan tuon toisen teinin koulunkäynnin vahtimisessa oma juttunsa. Vanhempi teini kaipaa Taco Bellissä piipahtamista sekä ihmisten näkemistä ja minä puolestani haluaisin tehdä enemmän etätöitä jo julkisilla liikkumisen ja A- veriryhmään kuulumiseni takia. Uskomatonta, miten ihmiset eivät tunnu vieläkään ymmärtävän koronaetikettejä tuolla kaupungilla liikkuessaan.

Turvaväleistä ei välitetä kaupan kassoilla ja yskijöillä ei ole homma hallussa sitten yhtään, sillä hihaan tai kertakäyttöiseen, roskiin heitettävään nenäliinaan yskiminen ja aivastaminen on täysin vierasta. Yhden näin yskivän jatkuvasti käteensä. Aivastipa myös kerran ja pyyhki suusta tulleen tuotoksensa housun lahkeeseen, jonka jälkeen puhdisti kädellään vielä leukansa. Kolme muuta yskijää puolestaan ei viitsinyt edes sitä kättään pistää suun eteen. Ensisijaisesti on tärkeää, ettei mene töihin tai kouluun sairaana. Sairasta lasta ei passaa myöskään pistää päivähoitoon tai isovanhemmille hoidettavaksi.⁣⁣⁣ Vaikka itse ei pelkäisikään koronan tarttumista, niin omalla toimillaan voi erityisesti suojata riskiryhmään kuuluvia ikääntyneitä ja perussairautensa takia koronavirukselle alttiita henkilöitä⁣⁣.

Kiitos kuvasta Seven Seas-blogin Sanna

Ymmärrän, ettei kaikki yskiminen ole koronasta johtuvaa mutta ei se poista sitä tosiasiaa, että normaali influenssakin tarttuu samaan malliin ja myös oireeton koronapotilas levittää tautia esimerkiksi tupakasta tai allergiasta johtuvan yskän takia. Hoitakaa siis allergioitanne erityisellä huolellisuudella nyt ja yskikää/aivastakaa oikein.

Kiitos kuvasta Tanjan Matkassa Maailmalla-blogin Tanja

Minulla on ollut totuttelemista uuteen tilanteeseen ja sanotaanko suoraan, että tämä tietynlainen uusi eristäytyminen on veetuttanut välillä ja kunnolla. Elämä on jumittunut työpaikan, ajoittaisen kauppakeikan ja kodin välille, eikä mitään muuta ole koska teloin varpaani muutama viikko sitten kunnolla. Eräät tietyt korkkarinilkkurit ovat oikeastaan ainoat kengät, joilla pystyn jokseenkin normaalisti liikkumaan ja niillähän ei lähdetä reippailemana luontoon. Liekö siinä yksi syy siihen, että olen stressaantunut ja ajoittain helvatan ärtynytkin. Sais jo korona häipyä maailmasta.

Sen mää vaan sanon, että tämä pikkasen lämpimänä käyvä nainen kyllä painuu laivalle tai matkalle hippulat vinkuen, kun tämä koko koronahärdelli on ohi.

Kuis siellä? Onko alkanut pinna kiristymään koronakotoilun takia?

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa, Blogit.fi -sivustolla ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.