matkailu

Filippiinit: Boholin saarikierros mopoilla

keskiviikko, huhtikuu 4, 2018

Majapaikkaamme Panglaolla kuului mopo, joka helpotti päivittäistä liikkumista (oikeastaan mahdollisti) sekä innoitti pieneen tutkimusretkeen viereisellä Boholin saarella. Yleensä Boholille mennään suklaakukkuloiden ja kummituseläimien takia, joita molempia pääsee ihailemaan päiväretkillä Panglaosta. Me halusimme kuitenkin edetä jälleen oman aikataulun mukaisesti ja päätimme lähteä koluamaan pientä osaa saaresta omilla mopoillamme. Kuten Lonely Planetkin mainostaa, ovat tiet Boholissa suhteellisen hyvässä kunnossa ja liikennettä on vähän, joten ajaminen on suhteellisen turvallista.

Halusimme käydä toki katsomassa suklaakukkulat, mutta matka sinne olisi ollut niin pitkä (yli 70 km), että pelkäsimme tähän menevän vähintään koko päivän mopedeillamme. Tyydyimme siis kulkemaan hiukan lyhyemmän lenkin, joka veisi meidän katsomaan kummituseläimiä, vihertäviä kukkula-alueita sekä riisiviljelyksien täplittämää maaseutua.

 

Tämä erilainen päivä oli ehdottomasti yksi loman kohokohdista, vaikka se sisälsikin puolen tunnin mittaisen sadekuuron, joka pakotti meidät hakemaan suojaa pienestä tienvarsikatoksesta, sillä kuskit tunsivat olevansa ihan mustelmilla isojen pisaroiden moukaroidessa heitä. Sää rauhoittui huomattavasti kukkuloilta palatessamme ja lisääntyi jälleen ylöspäin noustaessa, joten päättelimme korkealla olevan aina vähän sateista.

Kummituseläinten kohtaamispaikaksi valitsimme Philippine Tarsier Sanctuaryn, joka oli noin tunnin ajomatkan päässä majapaikastamme, Corellassa. Täällä eläimet saavat olla täysin vapaina ja kahdeksalle eläimelle oli tilaa kahdeksan hehtaarin verran. Kummituseläimet kuuluvat kädellisiin eläimiin ja ovat uhanalainen laji. Ne ovat yöaktiivisia, kämmenen kokoisia, pieniä palleroita, joiden sikiön koko suhteessa äitiin on yksi maailman suurimpia. Päivällä ne nukkuvat lehväkatosten alla ja häiriintyvät yllättävän vähän niitä katsomaan tulleista muukalaisista, kunhan muistaa olla hiljaa.

Oppaat käyvät joka aamu kiertämässä visitor centerin lähialueet ja bongaavat nukkuvat kummituseläimet. Näin he osaavat johdattaa vierailijat eläinten luo ja niitä voi hyvinkin nähdä useamman vierailun aikana, vaikka ne ovat täysin luonnontilassa eikä niitä ruokita tai houkutella millään tavoin. Me taisimme bongata viisi tai kuusi nukkumasta oksaan tiukasti kiinnittyneinä. Puistossa eläimet tulevat etusijalla, salaman käyttö ja äänekäs oleskelu ovat kiellettyjä ja tätä painotetaankin niin monissa kylteissä kuin oppaankin puheessa. Tämä on ehdottomasti suositeltavampi paikka ihailla näitä harvinaisia eläimiä kuin suklaakukkuloiden lähettyvillä oleva Loboc Tarsier Sancuary, joka ei noudata salamakieltoa, ruokkii eläimiä ja joiden hoitajat siirtävät eläimiä käsin helpommin nähtäville. Täällä ei ole myöskään kattoa vierailijamäärälle ja suositun nähtävyyden kyljessä ne keräävätkin satoja vierailijoita päivässä. Matkailijoina meillä on kuitenkin eettinen vastuu miettiä, minne dollarimme kärräämme.

Reittimme jatkui Corellasta Lobocin kukkuloille, jossa Tommi kävi riippumassa zip linen varassa (400 pesoa = 7 euroa). Korkean paikan kammoisena minut saa joskus houkuteltua ylittämään pelkoni, mutta nyt ei ollut se päivä. Syötyämme jäätelöt ja katsottuamme Tommin liitämistä, jatkoimme matkaamme Loboc Riveriä pitkin Lobocin kylään, jossa söimme lounaan tapaisen. Paikallisissa ruokaloissa saa kurkkia patoihin ja pannuihin ja sitten osoitella mieleisensä sapuskat. Liharuuat voivat olla länsimaalaiseen makuun epäilyttäviä jänteen ja luiden palasineen, mutta (kuulemma) miellyttäviäkin poikkeuksia löytää kokeilemalla. Itse jätän lihat niistä enemmän nauttiville ja muodostin nopeasti lempikomboni tällaisissa ruokaloissa: kasviskeitto ja leivitetty kala. Toimi joka kerta.

Lobocista jatkoimme matkaamme upeiden riisipeltojen läpi jälleen rantatielle ja sieltä kaasuttelimme ennen pimeän tuloa kotisaarellemme. Riisipellot iltapäivän auringossa olivat yksi loman kauneimpia hetkiä. Vaikka koneitakin on kehitetty riisin viljelyksen avuksi, pääasiassa hevosvoimana toimivat voimakkaat härät. Boholin keskiosat ovat todella vierailemisen arvoisia vehreine metsineen, peltoineen ja komeine kukkuloineen.

Jos mopo ei kuulu huoneesi vakivarusteluun, saa niitä vuokrattua Alona Beachilta helposti. Mopon päivävuokra on noin 500-800 pesoa. Mikäli mielit nähdä muutakin kuin turistien kyllästämää päärantaa, on mopo ehdottomasti tarpeellinen. Kypärän saa pyytäessä, mutta suurin osa huristelee ilman. Parista potilascasesta tietoisena me huristelimme pienetkin matkat kypärät visusti päässä ja solki kiinni. Silti pelotti paljaiden jalkojen puolesta, jos joudumme äkkinäiseen tilanteeseen koiran tai lapsen juostessa alle. Näitä ei onneksi kuitenkaan tapahtunut, Tommi oppi nopeasti paikallisen tööttäyskulttuurin ja niin lapset kuin koiratkin osasivat hyvin väistää tiellä liikkuvia moottoroitua ajoneuvoja.

Konkkaronkka oli tyytyväinen järjestelyyn ja suosittelee muillekin! Jaa ihmeessä omat mopoilureissusi tai kerro, jos olet suunnittelemassa matkaa Filppulaan, jaan kokemuksia ja neuvoja mielelläni! Tämän hetken kuulumiset ja talviset kuvat löydät instasta (@kotirantaan), kantsii ottaa myös se seurantaan.

You Might Also Like

8 Comments

  • Reply Frida Ingrid maanantai, huhtikuu 9, 2018 at 09:47

    Me oltiin pari vuotta sitten mm. Boholilla ja Panglaolla – tulipa kuvista muistoja mieleen! 🙂 Nuo usvaiset pellot olivat Boholilla niin kauniita, ja meinasinkin mennä sinne ruohonrajaan seisoskelemaan hyvien kuvien vuoksi. Onneksi en mennyt, sillä tuolloin Boholin sadekausi oli houkutellut paljon filippiiniläisiä kobria (olikohan kyseessä Silmälasikäärme oikealta nimeltään, en muista) juuri noiden kosteiden peltojen lomaan. Niiden myrkky tappaa muutamassa tunnissa ja ainakaan silloin Boholila eikä Panglaolla ollut edes vastamyrkkyä sairaaloissa 😀 Jaiks!

    https://www.rantapallo.fi/fridaingrid/

    • Reply Anni sunnuntai, huhtikuu 15, 2018 at 09:57

      Oli kyllä yksi reissun kohokohdista tämä! Hui kauhee, ihan nousi sykkeet kun luin tätä sun tarinaa 😀 Ei sitä osaa jotenkin edes ajatella tollaisia! Mitenköhän nuo paikalliset osaa bongata tai vältellä noita käärmeitä?

  • Reply Anna | Muuttolintu.com lauantai, huhtikuu 14, 2018 at 09:12

    Me oltiin myös täällä muutama vuosi sitten. Silloin jätettiin kyllä mopoilut ja lähdettiin auton kyydissä saarikierrokselle. Nuo tarsierit on kyllä hauskoja! Ja todellakin aina kannattaa ottaa selvää, minkälaiseen paikkaan on menossa niitä katsomaan. Boholista ei tullut meidän lempparisaarta Filippiineillä, mutta antaisin sille mielellään joskus toisen mahdollisuuden. Löytyisköhän sieltä saaren muista osista hiljaisempia rantoja?

    • Reply Anni sunnuntai, huhtikuu 15, 2018 at 10:00

      Jep, nykyisin kun on ties mitä ”luonnonsuojelijoita” niin katson kyllä tarkkaan, että minkälaiseen paikkaan dollarini kärrään! Autokyyti oli varmasti mukava ja ehti nähdä kunnolla 🙂 Meiltä jäi kokonaan suklaakukkulat esimerkiksi näkemättä, kun mopoilla ei päiväseltään ehtinyt kaikkea käydä katsomassa. Me majoituimme Panglaolla siinä alapuolella ja sieltä löysimme ihan vikoina päivinä sellaisia hiljaisia rantoja, joilla ei ollut juuri muita turisteja. Toki rannoilla ei sitten mitään palveluakaan sitä myötä ollut, mutta parin katua sisämaahan päin löysi pikkuruokaloita 🙂

  • Reply Elina Marjaana Travel Blog lauantai, huhtikuu 14, 2018 at 11:49

    Miten kauniita maisemia! Tajusin juuri eilen, että olen matkustanut ihan liian vähän Aasiassa, vaikka olen aina ollut kiinnostunut kulttuurista, ruoasta ja etenkin näistä maisemista, joita näen monien matkakuvissa. Juttelin erään malesialaisen kanssa lentokoneessa hänen matkoistaan eri puolilla Aasiaa ja siinä samalla syttyi kyllä aiempaa kirkkaampi palo etenkin Kaakkois-Aasiaa ja myös Japania kohtaan. 🙂

    • Reply Anni sunnuntai, huhtikuu 15, 2018 at 10:02

      Kiitos! Aasia on kyllä niin hieno maanosa ja siellä muutaman kerran käyneenä voi vaan todeta, että tutkittavaa ja löydettävää riittäisi kyllä yhden elämän tarpeisiin ihan riittävästi! Ja etenkin näin opiskelijan lompakolle mukava vaihtoehto 😉 Japani on itselläkin yksi unelmakohteista! Se taitaa vaan vaatia useamman reissun, kun haluaisi käydä sekä laskettelemassa että nähdä kirsikan kukinnan 😀

  • Reply Sonja | FIFTYFIFTY sunnuntai, huhtikuu 15, 2018 at 11:43

    Mies haluaisi mennä seuraavalle talvilomalle Filippiineillä, tää Boholhan voisi olla juuri sopiva. 🙂 Täyty tunnustaa, etten tiedä Filippiineistä juuri mitään, mutta näitä sun muutamia juttuja lukeneena on kyllä alkanut itseäkin kiinnostaa. Sukeltamista, rantoja, riisipeltoja ja kummituseläimiä, kuulostaa aika houkuttelevalta.

    • Reply Anni keskiviikko, huhtikuu 18, 2018 at 16:55

      Hei huippua!! Voin kyllä lämpimästi suositella FIlppulaa, heittämällä yksi elämäni parhaista reissuista! Luonto on siellä kyllä ihan ykkönen ja etenkin sukeltajille sieltä löytyy maailman parhaita sukellusmestoja, kuten Apo Reef, maailman toiseksi suurin riutta, josta tulossa oma juttunsa! 🙂 Ja yksi parhaista jutuista oli se, että tuolla oli vielä mahdollisuus löytää hyvinkin rauhaisia alueita! Vaikka toki turismi onkin jo joissain paikoissa hyvin saturoitunutta ?

    Leave a Reply