Vauvan ihastelua ja rattaiden ihmettelyä

Follow my blog with Bloglovin

Alkuviikko on suorastaan humahtanut ohi, vaikka en ole tehnyt mitään kaupassakäyntiä kummallisempaa. Vauvan kanssa päivissä on tietysti rytmiä ja tekemistä riittää jo lapsen ruokkimisessa viisi kertaa päivässä. Oma aikansa menee vauvan ulkovaatteiden pukemiseen, tähän asti kun emme ole niitä ihmeemmin tarvinneet. Tällä viikolla Suzhoussa on päivisin ollut kymmenisen astetta lämmintä ja parina päivänä on ripsotellut vettä. Jos paikalliset eivät ole ihmetelleet lastenrattaita tarpeeksi, niin lastenrattaat sadesuojan kanssa vasta ovatkin keränneet katseita.

Suzhoussa kadulla kävelevä länsimaalainen huomataan varmasti, mutta lastenrattaiden kanssa kulkiessa tuijotus on taattu. Kiinalaiset eivät todellakaan vilkuile sivusilmällä vaan tuijottavat suoraan ja välillä myös osoittelevat. Tähän kesti itselläni hetki tottua ja aluksi tekikin mieli sanoa pari valittua sanaa mulkoilijoille. Tosin kukaan ei olisi ymmärtänyt englanninkielistä kiroiluani. Tänä aamuna näin talomme ala-aulassa kiinalaisen nuoren miehen pyjama päällä odottamassa hissiä ja mielestäni tämä näky oli enemmän tuijotuksen arvoinen kuin äiti lastenrattaiden kanssa. Kiinalaiset kyllä käyttävät lastenvaunuja, mutta rattaat ovat paljon kevyempiä ja lähes poikkeuksetta lapsen naama on menosuuntaan päin. Mielestäni kiinalaiset pitävät kovin pieniäkin vauvoja istuvassa asennossa. Ehkä tähän verrattuna ymmärrän, miksi isot Emmaljungamme herättävät ihmetystä.

Kiinalaiset suhtautuvat lapsiin mielestäni positiivisesti. En ole törmännyt ”lapsivastaisuuteen”, jota joissain paikoissa Suomessa kohtasin. Esimerkiksi ravintoloissa on täällä joskus ollut tapana se, että tarjoilijat viihdyttävät lapsia, jotta aikuiset saavat syödä rauhassa. Vähintään kerran päivässä joku paikallinen kumartuu kurkkaamaan vaunuihin ja onneksi harvemmin kukaan on kuitenkaan silitellyt vauvan poskia. Lasta saa kyllä katsoa ja ihastella, mutta koskettamisessa menee itselläni raja. Kuvaamiseen on aivan turha asettaa mitään rajoja, sitä täällä tehdään kysymättä. Viimeksi viime lauantaina vauva oli kantorepussa ja meistä otettiin kuva, kun valitsimme supermarketin laarista kanapakettia. Jatkossa tämän kotiäidin pitää siis ryhdistäytyä ja meikata ruokakauppaan menoa varten!

Vauva kerää täällä paljon enemmän ihastelua osakseen kuin Suomessa, varsinkin kun hän yleensä hymyilee takaisin. Kiinalaisilla on muuten hauska tapa naksutella kieltä vauvalle ja tapa on tarttunut, koska joskus huomaan tekeväni sitä itsekin. Useimmat lapseni saamat kehut jäävät hämärän peittoon, koska en ymmärrä kiinaa. Mieheni on kuitenkin saanut kehuja siitä, että meillä on poikalapsi. Siinä asiassa Kiina on vielä ikävä kyllä hieman vanhoillinen.

Olen useammaltakin suomalaiselta kuullut, että Kiinassa lapsesta huolehtivat heti syntymästä lähtien isovanhemmat äidin ollessa lapsivuodelevossa useamman viikon. Arkisin kauppakeskuksissa ja puistojen leikkipaikoilla näkyykin paljon isovanhempia, jotka huolehtivat lapsista vanhempien ollessa töissä. Virallisesta äitiysloman pituudesta minulla ei ole tietoa, mutta tuskin se kovin pitkä on. En ole täällä Kiinassa nähnyt vielä kertaakaan, että vauvaa imetettäisiin. Itse en ole saanut kommentteja tai tavallista enempää katseita, vaikka olen imettänyt julkisesti. Tulipa sitäkin Shanghain kävelykadulla joku kiinalaisnainen kurkkimaan seurueemme miesten vierestä, kun he yrittivät tehdä näkösuojaa minun kyykistellessäni seinää vasten. Vauvan ruokkimisen kannalta imetys on ollut helpompaa, koska korvikevesi pitäisi aina keittää erikseen. Aikaisempien vuosien korvikeskandaalien takia minulla on myös korkea kynnys korvikkeen antamiseen täällä.

Pääsääntöisesti olemme päässeet kulkemaan lastenrattaiden kanssa hyvin. Välillä ymmärrys ei tosin riitä siihen, miksi tervejalkaiset kiinalaiset odottavat kymmenen minuttia kauppakeskuksen hissiä, kun rullaportaat ovat aivan vieressä. Jos nyt saisin valita, ottaisin meille mukaan kuitenkin pienemmät rattaat, jotka saisi helpommin taksin takakonttiin. Varmasti meitä on kuvattu siinäkin, kun olemme laittaneet rattaita kasaan ja irroittaneet pyöriä, jotta ne mahtuvat auton kyytiin. Kantoreppu on ollut näppärä ja sitä suosittelenkin vauvan kanssa Kiinaan matkustaville. Turvakaukaloita en ole nähnyt käytettävän ollenkaan. Niitä kyllä myydään täällä, mutta me toimme omamme Suomesta.

Tällaisia kokemuksia minulla on ollut liikkumisesta vauvan kanssa Suzhoussa. Oletko reissanut vauvan kanssa ja miten vauvaan on suhtauduttu? Kerro kommenteissa oma kokemuksesi!

-Anni

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply