Oluita on moneen lähtöön, ja parhaat oluet maistuvat vieläkin paremmalta nauttiessa niitä reissuilla panimon läheisyydessä. Suurin osa maailman oluista on perinteistä massatuotantoa, mutta isoillakin panimoilla on ainutlaatuisia oluita. Pienpanimoiden oluet ovat yleensä parhaasta päästä, mutta panimon koko ei ole mikään takuun merkki. Muutenkin oluita on vaikea luokitella panimon kokoluokan mukaan, sillä esimerkiksi Yhdysvalloissa pienpanimotuotanto voi olla määrältään samaa luokkaa kun Suomen isoimmilla panimoilla. Oli miten oli, tässä alla kymmenen olutta, jotka kannattaa käydä nauttimassa niiden kotikonnuilla.
Guinness Draught – Dublinissa syntyvän mustan maagisen Guinnessin sanotaan maistuvan sitä paremmalta, mitä lähempänä Liffey jokea se nautitaan. Tässä on sikäli tietty totuus, vaikka Guinnessin valmistuksessa käytettävä vesi ei olekaan peräisin Liffey joesta vaan Wicklowin vuorilta. Makuun vaikutti ennen vanhaan nimittäin se, että Guinness ei kestänyt kovin hyvin kuljetusta. Nykyään kun logistiikka on parantunut, niin teoriatasolla Guinnessin pitäisi maistua hanaoluena suurin piirtein samalta ympäri maailmaa. Näin se ei tietenkään ole, ja siihen liittyy myös kaupallisia syitäkin. Suomessa esimerkiksi Guinness yleensä tarjotaan kolme astetta kylmempänä kuin Irlannissa, mikä johtuu siitä, että muuten sen menekki Suomessa ei olisi niin runsasta. Valitettavasti silloin ollaan todellisuudessa Guinness Extra Coldin lämpötiloissa, jota tietenkään irlantilaiset ”mustan öljyn ystävät” eivät ymmärrä.
Dublinissa voi vierailla Guinnessin panimossa (The Guinness Storehouse – St. James’s Gate), missä kierroksen jälkeen voi nauttia tuopin pari maisemia ihaillen panimon kattoravintolassa. Oluen ystävälle tarjolla oleva tieto Guinnessin valmistuksesta ja historiasta on mieleen, joten ehdottomasti vierailun arvoinen kohde Dubliniin reissatessa. Parhaiten Guinnessin makuun pääsee kuitenkin rauhassa pienemmissä pubeissa, joita ei kyllä löydä Temple Barin alueelta. Mikäli haluat nauttia aidoista irlantilaisesta pubikulttuurista, kierrä turistien kansoittama Temple Barin alue kaukaa ja suuntaa Dublinin ulkopuolelle. Mitä pienemmän paikan meren rannalta löydät, sen varmemmin nautit Guinnesin aromeista ja irlantilaisuudesta vierailusi ajan.
- Guinnessin historia (Guinness.com)
Heineken – Lähes poikkeuksetta kaikki oluet maistuvat parhaimmalta oluen tyyliin sopivimmasta nimikkolasista, mutta Heineken tekee kyllä siinä poikkeuksen. Parhaimmillaan Heineken on nautittuna vihreästä pullosta jonkun hollantilaisen baarin terassilla Heineken-varjon alla istuessa. Jos rehellisiä ollaan, niin ei Heineken ehkä maailman parhaita oluita laadullisesti ole, mutta yksi eniten myydyistä. Vihreästä pullosta nautittuna auringon lämmöstä nauttiessa parempia oluita saa etsiä. Heineken sopiikin täydelliseksi janonsammuttajaksi ”etelän lämmössä”.
Amsterdamissa kannattaa ehdottomasti oluenystävien ottaa ohjelmaan Heineken Experience, joka on toteutettu erittäin hienosti. Samoin Heinekenistä kannattaa nauttia kanaalin rannoilla olevissa baareissa tai kanavakierroksella ravintolaveneessä. Parhaat Heinekenit olen itse kuitenkin nauttinut Hollannin hallintoalueilla Karibialla, missä Curacaolla ja St. Maartenilla Heineken on paras janonsammuttaja kylmästä vihreästä pullosta juotuna.
- Virtuaalimatka Heinekenin historiaan (Heineken.com)
Carlsberg – Kesäinen Kööpenhamina ja turisteja täynnä oleva Nyhavn. Tämän yhdistelmän sietää kyllä hyvin nauttiessa tuopin kylmää Carlsbergia missä tahansa ravintolassa, mistä löytää vapaan istuinpaikan ulkosalla. Tanskan tunnetuin olutmerkki on oiva osoitus siitä, että markkinointikoneistollakin on merkitystä. ”Probably the best beer in the wold” iskulause takaa sen, että ainakin jokaisen on kerran elämässään nautittava tätä janojuomaa. Vaikka Carlsberg itsessään ei maistuisi, niin Carlsberg Groupin 500 eri oluesta löytyy varmasti jokaiselle sopiva merkki illanistujaisiin. Moni suomalainen nauttii tälläkin hetkellä saunaoluena kyseisen puulaakin Karhua tai Koffia…
Carlsbergin historiaan voi tutustua Kööpenhaminan keskustassa sijaitsevassa museossa ja kierroksen jälkeen voi maistella panimon tuotteita museon ravintolassa.
Tusker – Kenian vanhin olut Tusker on parhaimmillaan safaripäivän jäljiltä. Punahiekkaisissa kansallispuistoissa vietetyt päivät eläimiä bongaillessa ovat varmasti ikimuistoisia ja päivän kokemukset on hyvä kerrata nauttimalla pullo pari Tuskeria ennen illallista. Nairobissa panimoaan pitävän Tuskerin elefanttietiketti muistuttaa siitä, että Keniassa eletään luonnon ehdoilla.
Asahi – Tokiossa päämajaansa pitävä Asahi myydään omanlaisessa pullossa. Työpäivän jälkeen kuitenkin Asahi virtaa tuopeissa, kun valkokauluspaitaiset ja mustahousuiset japanilaismiehet viettävät aikaa kaupungin lukuisissa pienissä kuppiloissa. Asahi Beer Hall Sumida joen rannalla on arkkitehtuurinen helmi, jota kannattaa käydä katsastamassa vieraillessa Tokion vanhimmassa temppelissä (Sensō-ji).
Brooklyn – Brooklynin kaupunginosassa New Yorkissa päämajaansa pitävä Brooklyn Brewery valmistaa erittäin laadukkaita tuotteita miljoonakaupungin keskustassa. Vaikka Brooklyn lager maistuu kotimaassa, niin Brooklynissä siihenkin tulee omanlainen arominsa. Brooklyn Breweryn kierrokset on viikolla maksullisia, mutta viikonloppuisin ilmaisia. Kierroksen päätteeksi voi maistella Brooklynin eri olutmerkkejä ostamillaan juomalipukkeilla.
- Brooklyn Brewery (viralliset sivut)
Efes – Istanbul tarjoaa samalla kertaa erinomaisen mahdollisuuden tutustua Eurooppaan ja Aasiaan. Kaupungin eri osiin tutustuessa on tasaisin väliajoin hyvä pysähtyä nauttimaan kaupungin sykkeestä kylmän Efesin keran. Istanbulin yöelämä on oma lukunsa sinänsä ja siihen kannattaa tutustua esimerkiksi 360 Istanbul clubilla.
Edelweiss Weissbier – Salzburgissa valmistettava vehnäolut saa kunnian toimia listan edustajana, kun etsitään parasta urheilijan palautusjuomaa. Alpeilla päivän patikoitua tai jonkun muun urheilusuorituksen tehneenä lihashuolto sujuu parhaiten nauttimalla muutaman tuopin Edelweissin vehnäoluita. Tutustuessa Itävallan kulttuuritarjontaan, Edelweiss toimii siinäkin kuin volkkari päästötesteissä.
Akumal – Meksikossa on oluita moneen lähtöön, tunnetuimmat lienevät Euroopassa Corona ja Sol. Meksikon lämmössä monet paikalliset oluet sammuttavat kyllä janon, mutta todellisuudessa oluiden laatu on sitä luokkaa, että pohjolan kylmyydessä ne vaihtuisivat todella nopeasti muihin merkkeihin. Akumalin pienpanimo Jukatanin niemimaalla on iloinen poikkeus, joskin pienpanimona sen oluita on todella vaikea löytää muualta kuin Akumalin pienestä ”rantakaupungista”. Kyseinen panimo on perustettu vuonna 2012, ollen ensimmäinen panimo Playa del Carmenin alueella.
Jos Jukatanin niemimaan rantalomakohde valitaan pelkästään oluiden perusteella, niin Akumalille ei löydy edes haastajaa. Panimolla on tällä hetkellä tuotannossa vasta kolme, mutta sitäkin laadukkaampaa olutta: Akumal Pale Ale, Akumal Porter ja Akumal Indian Pale Ale. Niillä pelkästään pärjää kyllä hyvin parikin viikkoa Meksikon lämmössä.
Päivällä voi tutustua historiaan Chichén Itzán, Coban ja Tulumin maya-kaupungeissa ja tulla illalla rannalle nauttimaan auringonlaskusta. Vaihtoehtoisesti voi rennommin viettää päivää merikilpikonnien asuinalueella suuntautuneella snorklausretkellä ja rentoutua sen jälkeen rantakahvilassa Akumalin panimon oluita juoden.
Westvleteren 12 – Westvlerenin pienellä paikkakunnalla Belgiassa lähellä Ranskan rajaa, keskellä ei mitään, sijaitsee Sint-Sixtusabdij luostari. Koska yleisesti ottaen belgialaisia oluita pidetään maailman parhaina, niin tässä artikkelissa ei voi yksittäisistä oluista ottaa mitään muuta esille kuin maailman paras olut – Westvleteren XII. Luostarilla on myös valmistuksessa kaksi muutakin olutta, Westvleteren 8 ja Westvleteren 6. Kaikki kolme olutta tarjotaan pulloissa, joissa ei ole etikettiä ollenkaan – kaikki tarvittava tieto löytyy korkeista.
Westvleterenin oluissa yksi osa kiehtovuutta on se, että sitä on kohtalaisen vaikea saada. ”Munkit kyllä osaavat panemisen jalon taidon”, mutta käyttävät oluista suurimman osan itse omana ruokajuomanaan. Muutamat onnekkaammat puhelinsoittoajalla läpipäässeistä saavat käydä hakemassa aika ajoin pari korillista olutta luostarin portin takaa, mutta muuten sitä pääsee varmuudella nauttimaan pulloittain vain luostarin kahvilassa. Hyvällä tuurilla sieltä voi saada ostetuksi mukaan 12 pulloa luostarin oluita, jos jotain kolmesta oluesta on sinä päivänä pieni erä myynnissä. Itse kävin pääsiäisenä hakemassa kotiin 12 pulloa sinä päivänä tarjolla ollutta Westvleteren kasia, joista kolme pulloa odottaa edelleen kotona juojiaan. Oluen hyvyydestä kertoo paljon se, että suurimman osan pulloista olen tarjonnut kavereille, jotta hekin ovat päässeet nauttimaan tätä jumalallista olutta.
Silloin tällöin Westvleterenin kahtatoista on tarjolla Suomessakin, pullohinnan yleensä ollessa n. 25 euron kieppeillä. Brysselissä monet olutkaupat myyvät myös yksittäisiä pulloja tätä olutta, mutta periaatteessa oluen myynti edelleen on kiellettyä. Tästä hyvä esimerkki on se, että ostaessani ensimmäisen pullon kyseistä juomaa Brysselissä, kauppias laittoi kuittiin tarkoituksella eri oluen nimen.
Joka tapauksessa tutustuminen belgialaisten oluiden maailmaan kannattaa aloittaa Brysselistä, josta löytyy todella paljon erinomaisia olutravintoloita. Suuntaa ensimmäiseksi vaikka keskustan vanhimpiin olutkuppiloihin ja lähde siellä tutustumaan olutmerkki kerrallaan maan tuotantoon. Joka tapauksessa siinä missä muslimit pyhiinvaeltavat Mekkaan, oluenystävät suuntaavat ”kerran elämässä” Westvletereniin.
- Puhelinsoitto-ohjeet Westvleterenin oluttilaukseen (sintsixtus.be)
Yhteenveto:
Itse mielelläni maistan aina paikallisia oluita maailmalla reissatessa ja varsinkin pienpanimo-oluet on niitä kiinnostavampia. Osa tässä postauksessa esiintyneistä oluista ei ole millään lailla omia suosikkejani, mutta kyseiset oluet ilman muuta kannattaa jo maisemien vuoksi katsastamassa panimon kotioloissa. Kumma kyllä näissä paikoissa olueenkin tulee eri aromit paikallisen ilmapiirin sävyttämänä.
– Kohteena maailma / Rami
by 
by
Kiva postaus vaikken oluesta pidäkkään :) Irlannissa vaihdossa ollessani kävin Dublinissa usein, ja myös Guinness Storehouse tuli tutuksi. Guinness on itse asiassa ainoa olut (Iron Maiden Trooper oluen lisäksi) mistä olen pitänyt. Gravity Bar Guinness Storehousessa oli tosi kiva :)
Guinness juomana on kyllä sellainen, että suurin osa oluen juojista ei edes siitä välitä. Jos maailmassa olisi vain yksi olut, niin Guinness kävisi kyllä itselle hyvin :-)
Itse en juo siidereitä, mutta voisin lukea mielelläni vastaavanlaisen postauksen niistä. Muista alkoholijuomista voisi vastaavanlaisen postauksen tehdä, mutta toistaiseksi itse pitäydyn postauksissa nautintoaineiden osalta vain olutlinjalla.
Itsellä on Gravity Bar -käynnistä jo kymmenisen vuotta ja valokuvat sieltä on otettu vanhalla filmijärkkärillä -> en nyt lähtenyt niitä tähän skannaamaan :-) Paikka oli kyllä hieno, seuraavalla Dublinin vierailulla ehdottomasti ohjelmaan uusiksi!
Eksoottisista oluista olen maistanut Cusqueñaa, mikä nyt ei ollut mitenkään mieleenpainuva, en ole mikään connoisseuse ja Härmässä jos haluan alkoholillista niin menee mieluiten alas Krusifiksin tumma. Muutoin tykkään eniten alkoholittomista, kuten Bavariasta.
Krusovicen tumma sopii hyvin vaikka suomalaiseen joulupöytään – on sitä itselläkin muutamana vuonna ruokajuomana ollut. Cusqueñaa pitäisi päästä itse Cuscoon maistamaan :-)
Hauska juttu! Itse en oluesta oikein pidä, mutta tällaiset jutut on hauskoja! Mietinkin muutan Tokiossa että mikä ihme kultainen kakka tuo on, mutta enpä tiennyt että sen alla oleva rakennus on Asahi Beer Hall!
Kiitos Veera – hyvä että tuli Tokiostakin uutta tietoa :-)
Minua ei ennen eri oluet kiinnostaneet, jääkylmä Heineken kelpasi vallan mainiosti kuumana kesäpäivänä (jos hyvää viiniä ei ollut saatavilla). Nyt (kiitos tanskalaisen kumppanin!) olen perehtynyt aivan toisenlaiseen olutmaailmaan ja nämä perusbisset ei käy enää muuta kuin janojuomaksi – ne oikeat nautiskeluoluet on sitten erikseen. Heineken ei maistu enää ollenkaan (on liian mautonta), Carsbergiä ei meille kotiin osteta (tanskalaisista perus-lagereista mieluummin Tuborg), Japanissa en ole käynyt, mutta uskoisin siellä Asahin maistuvan vaikka ei se muuten mitään erikoista olekaan. Pienpanimoista minulla on kokemusta vain Tanskassa, ja niistä osa ainakin osaa valmistaa aikamoisia herkkuoluita!
Kyllähän tuolta yllämainitulta listalta Heineken, Carslberg, Efes, Asahi ja Tusker ovat peruslagereita, eikä muuksi muutu. Brooklyn Lager on ehkä parhaan makuinen lager mitä olen itse koskaan juonut, joten sitä ei pidä sekoittaa noihin muihin. Guinness ja Westvleteren on sitten taas aivan omassa luokassaan kaikkiin muihin, joten niistä ei pelkässä olutpostauksessa voisi edes samaan aikaan mainita näiden muiden kanssa ;-)
Tanskassa on tosi paljon hyviä oluita, mutta valitettavan harvasta paikasta niitä Suomesta saa. Parhaiten niitä löytyy neljästä Olhus -olutravintolasta Helsingistä, jotka on keskittynyt pohjoismaisiin oluisiin.
Hoksasin vasta nyt, miten paljon Carlsberg näkyikään Köpiksen katukuvassa! Mä tykkään kyllä juoda oluet (muutkin, kuin Heinekenin) mieluiten pullosta, mutta toisaalta mun mielestä limsakin maistuu lasipullosta paremmalta. Ja jos nyt ihan rehellisiä ollaan, niin en ymmärrä oluista mitään muuta, kuin että mikä mulle maistuu ja mikä ei. :D Esimerkiks Efes maistuu hyvin samalta, kun ”perusolut”, mikä tarkottaa siis mun puheessa suomalaisia oluita, kuten Karhua.
Tosiaan Carlsberg näkyy Köpiksen katukuvassa, mutta ei ehkä niin hyvin tossa kuvassa kuitenkaan minkä laitoin.
Karhua en nyt lähtisi laittamaan Efesin kanssa samaan lauseeseen, sen verran parempaa kotimainen Karhu kuitenkin on – vaikkakin tanskalaisomistuksessa :-D
Sama juttu: tykkään maistella matkoilla paikallisia oluita. Siis siellä missä niitä nyt on saatavilla eli maassa on jotain olutkulttuuria ylipäätään. Kaukaisin maistamani olut on Cookinsaarilla maisteltu Matutu-panimon Kiva pale ale (maistui ihan kivalta). Suosikkilistan kärkeen kuuluu mulla Paulanerin vehnäolut. Asahi on ihan ok bisseä ja menee mukavasti sushin kanssa niin Japanissa kuin muuallakin maailmassa, mutta Guinnessin makuun en ole todellakaan vielä päässyt. Enkä varmaan pääsekään, kun sitä ei tule ikinä tilattua missään. Ehkä sitten joskus Irlannin-matkalla…
Hauska postausidea!
Kiitos Jenni – löytyy sentään muutama oluenkin juoja lukioista :-D
Jos Cookinsaarelille koskaan ”eksyn”, niin tilaan varmasti pullon kaksi Matutoa. Siellä on siis jonkinlaista olutkulttuuriakin, jos kerta pale alea ovat tehneet. Paulaner on hyvä venhä, perinteistä saksalaista laatua. Voihan tosiaan olla, että Guinnessiin ei koskaan totu. Ensimmäiseksi sitä voisi harjoitella sinisimpukoitten kanssa ;-)
Olipas herkullinen postaus! Oluenystävänä olen yrittänyt joskus pysyä perässä, kuinka montaa eri olutta on jo maistellut. Tehtävä on kyllä ihan mahdoton. Olisi pitänyt aloittaa kirjanpito ajat sitten. Asahi Tokion maisemissa maistuisi. Mikään ei kyllä voita tosin hyvää Indian pale alea tai saksalaista vehnäolutta.
Indian Pale Ale on myös oma suosikkini oluttyyleistä. Tuo Itävallan venhä on saksaistyyppistä, joten Edelweiss uskoakseni kelpaisi sinulle hyvin :-)
Itse aloin pari vuotta sitten käyttään Untappd -nimistä sovellusta eli koskaan ei ole liian myöhäistä alkaa kirjata oluita ylös – drink socially :-)
Olutta en enää keliakian takia juo enkä ole siitä koskaan oikein tykännytkään, mutta Tusker-pullo herättää lämpimiä muistoja! Asuin muutaman kuukauden aikoinaan Keniassa ja ”Tuska” tuli silloin tutuksi :). Täällä meidän kulmilla Barcelonassa ei voi välttää Estrella-mainoksia, eli kantsii siis harkita olutreissua myös tänne :)
Keliakia olisi kyllä olutharrastajan painajainen, ei se tosin kenellekään muutenkaan mukava asia ole :-( En itse asiassa tajunnutkaan, että Estrella on Barcelonasta, vaikka siellä on tullut käytyä – se olisi muuten sopinut tähän postaukseen hyvin yhdeksi vaihtoehdoksi! Toisaalta olen luullut että San Miquel on Malagasta (iso panimo lentokentän vieressä), mutta se onkin Madridista (tuli sekin tässä selvitettyä samalla). Itse asiassa Barcelonassa tapas-baarien kanssa itsellä olisi kiinnostuksen kohteena pienpanimo-oluet, joita sieltäkin löytyy mukavasti. Muutamia on tullut maistettua, ja sieltä löytyy yllättävän hyviä erikoisoluita!
Olut on ollut minulle ehdoton nounou kamalan makunsa vuoksi siitä asti, kun olen laillisesti saanut kaupasta jotain muuta. :) Hassua kuitenkin, miten olutta juomatonkin tunnistaa aika monia noista merkeistä. Asahista tulivat mieleen japanilaiset katujen varsien juoma-automaatit, joista sai sekä olutta että sakea.
Itselle jäi kyllä Saket automaateista huomaamatta. Juotiin poitsun kanssa viikko aika pitkälle violettia Fantaa, mitä Suomesta ei saanut. Muutamia kuvia tuli automaateista otettua, ne on kyllä siellä päin maailmaa upeita ja toimivia!
Onhan osa noista merkeistä sellaisia, että ei niiltä voi välttyä maailmalla liikkuessa. Suomea lukuun ottamatta kun kaikkialla muualla saa alkoholia mainostaa, niin siellä ei sitten olekaan samanlaisia ongelmia alkoholin kanssa kuin meillä kotimaassa… Näin kärjistäen ;-)
Itse en pidä oluesta vaan olen viinin ystävä. Mieheni on oluen ystävä ja oikein kulinaristi. Odotin koko kirjoituksen ajan, koska heivaat nuo maailman isoimmat ja kaupallisimmat oluet ja kerrot esim belgian oluesta ja sieltä se tuli. Mieheni on myös yrittänyt tilata kyseisestä luostarista olutta. Pyytänyt jopa Hollannissa asuvaa tytärtämme käymään ostoksilla siellä. Hänen suurin suosikki nykyään on Leffe. Tilaa niitä kolmen litran tynnyreissä maailmalta. Meillä jo cooler/hanasysteemikin hankittu näille tynnyreille. Pitää kertoa hänelle että tuo Guinnes on parempaa paikan päällä. Johtuukohan nyt tosiaan siitä missä sitä pullotetaan eli vedestä?
Guinness pitäisi olla samanlaista missä päin maailmaa tahansa, toki käytettävän veden laatu ja maku siihen hieman vaikuttaa. Merkittävämpi asia on minusta kuitenkin lämpötila, sillä Brittein saarien ulkpuolella se tarjoillaan lähes poikkeuksetta liian kylmänä. Ja toiseksi, Suomessa se valutetaan aivan liian nopeasti kerralla, jos ei itse pyydä rauhallista valutusta monessa otteessa.
Kommenttisi kuvastaa hyvin sitä, että jotain Suomen alkoholipolitiikassa on pahasti pielessä. Eihän se mikään salaisuus ole, että esimerkiksi Tumma Leffe maksaa Virossa tällä hetkellä nimeltämainitsemattomassa paikassa (joka on Alkon kanssa oikeudessa nimikiistasta :-D) 0,75 cl pullossa saman verran kuin kotimaassa Alkossa 0,33 cl pullossa. Ja sitten ihmetellään sitä, miksi ”viinaralli” jatkuu Virosta entiseen malliin…
Ajattelin jossain vaiheessa lähestyä rakastamaani olutkulttuuria matkailun mielessä hieman ”vähemmän kaupallisesta suunnasta”, mutta tämä oli mielestäni ”kansantajuisampi” postaus olutmerkeistä ja kaupungeista.
Kiitos siis kommentista ja miehellesi mukavia hetkiä laadukkaiden oluiden parissa! Toivottavasti myös Westvleteren löytää myös teidän osoitteeseen :-)
Olipas antaumuksella tehty postaus! Huomasi, että olit perehtynyt aiheeseen ?. Itse olen maistellut oluita lähinnä Intiassa -nyt en keliakian takia enää edes siellä – ja ne eivät mitään kovin laadukkaita ole. Kingfisher on kyllä kylmänä maistunut jonkun talon katolla, eli sille ominaisessa ympäristössä. Intialaiset juovat usein katoilla piilossa, koska alkoholi on hieman paheksuttua. Knock Out on nimensä veroinen intialainen olut ?
Tuo Intian katolla juominen piilossa oli itselle täysin uutta! Yksi kaveri joka oli pidempään töissä Intiassa kertoi, että joka ilta oli juotava useampi Kingfisher, jotta sai pulssin tasattua päivän automatkojen vaaratilanteista :-D Kingfisher on muuten upea lintu luonnossa, jos aiheesta hieman sivuun pompataan :-)
En ole mikään suuri oluen ystävä, mutta kyllä mieleeni on jäänyt jääkylmä Singha palmun alla Thaimaassa :)
Voisin Kiira todeta, että tällä hetkellä Singha palmun alla Thaimaassa maistuisi, sillä Suomessa ilma on tällä hetkellä sanonko mistä. :-(
ihan nerokas teemapostaus :-) tykkään!
Thx :-)
Se on muuten ihan totta, juomat ovat parhaimmillaan niiden alkulähteillä nautittuna, niin oluet kuin viinitkin.
Itse en liiemmin olutta juo, mutta onpa Italian paahteessa joskus tullut Nastro Azzurro kumottua.
Oletkos muuten vielä ehtinyt testaamaan kotikaupunkini nimikkoa Jacobstads olutta, jonka tuottaa Pedersöre Hantverksbryggeri Ab (Jacobstads Breweries) pienpanimo? :)
http://www.pohjalainen.fi/uutiset/maakunta/alavudella-ja-pietarsaaressa-pannaan-ihan-omaa-olutta-1.1962500
Kiitos olutvinkistä! Empä ole maistanut kyseisen panimon tuotteista mitään, mutta näköjään aika harva muukin on ainakin Untappd-sovelluksen mukaan. Maistan heti, kun tulee vastaan!
Olen muutamaan otteeseen harmitellut, ettei olut maistu. En vain ole ikinä oppinut juomaan sitä, enkä pidä sen mausta vaikka olen aina silloin tällöin testannutkin olisiko makuaisti kehittynyt. Oluttuopillisen kautta olisi jotenkin luonteva tapa päästä mukaan kaupungin pubisykkeeseen, ja siiderin tilaaminen (tai edes etsiminen) esim. jossain Prahassa tuntuu vaan jotenkin väärältä.
Mutta olen onnellinen kaikkien teidän puolesta, joille hyvä olut on sekä nautinto että tapa päästä kiinni paikalliskulttuuriin :)
Olen tosiaan huomannut matkaseuran kanssa sen, että siiderin saaminen ei aina todellakaan ole itsestään selvyys – aika harvassa paikassa itse asiassa on.
Itsellä on sama kahvin kanssa, makuaisti ei ole sille kehittynyt, enkä sitä siksi koskaan ole juonut.
En ole juonut elämäni aikana yhtäkään olutta, vaikka muuten en lasiin syljekään. :D Mutta voin uskoa, että matkat on oluiden ystäville samalla myös olutmatkoja. Juuri tänään oli töissä puhetta, että Suomeenkin alkaa kehittyä olutkulttuuria, jota ei ole täällä ennen ollut. Erikoisoluita alkaa samaan hyvin, siinä missä kymmenen vuotta sitten baarissa oli vain kahta eri merkkiä ja nekin hanasta.
Juuri näin! On hienoa, kun Suomeen on kehittymässä oma olutkulttuuri pienpanimoineen. Kaveripiirissä todella harva juo ”perusbisseä” vaan suurin piirtein kaikki ”erikoisoluita”. No eihän oikeasti ne mitään erikoisoluita ole vaan panimoiden eri tyylilajien laadukkaampia tuotteita. Vähän sama asia kuin teekulttuuri Suomessa, onneksi ei tarvitse juoda enää keltaista liptonia…
Ooh, oletpa päässyt käymään monen oluen alkulähteillä! Erittäin kattava ja hyvä postaus.
Isoilla panimoilla en ole käynyt, mutta pienpanimoravintoloissa tulee maailmalla mielellään käytyä. Amsterdamissa mietittiin tuota Heineken Experienceä, mutta ei sitten kuitenkaan käyty. Käytiin sen sijaan ”Brouwerij ’t IJ” -pienpanimoravintolassa, joka oli tosi suloinen ja herkullinen vaihtoehto. Suosittelen! Noita oluita on Tampereella tarjolla ainakin Kerhossa, oli pakko maistella tässä yksi ilta! :-)
Täytyi oikein katsastaa heti uo Brouwerij’t IJ ja näyttää olevan arvioiden mukaan oikein laadukkaita oluita heillä! Tuon tyyppisissä paikoissa itsekin yritän reissuilla käydä, vaikka tässä yhteydessä noita isoja maailmalla tunnettuja panimoita olikin pääasiassa edustettuna.
Täytyypä käydä katsastamassa Kerhossa kyseisen panimon oluita, on muuten taannoin ollut seitsemän vuotta mun lähipubi :-D
Täällä absolutisti mielenkiinnolla luki ja tunnisti kuitenkin aika monta merkkiä. Aivan mukava idea tälläinen teemapostaus. Taas nähtiin, että matkailua voi fiilistellä niin monella tavalla ja monesta näkökulmasta! :)
Matkailua voi tosiaan lähestyä monesta näkökulmasta :-)
Hauska juttu, vaikka itse en olutta saa alas. Ihana olikin matkustaa tänä syksynä pohjois-Espanjan Asturiasiin, koska se on oluen sijaan tunnettu siideristään. Kerrankin jotain minullekin. Niin, eikä viinimatkan Riojaankaan ollut huono… Viinin perässä voisin jatkossa vaikka matkustaakin :).
Viinimatkailu olisi hyvä teema: tulisi käytyä kauniissa paikoissa ja saisi nauttia samalla hyvää viiniä :-)
En ole oluen ystävä – itse asiassa en ole vieläkään oppinut juomaan sitä yhtään, neljän Briteissä vietetyn vuoden jälkeenkään – mutta aika moneen noista kohteista lähtisin maiseman vuoksi (jos ei tarvitsisi juoda kaljaa :P).
On tosiaan oluita ja oluita. Tässäkin postauksessa suurin osa kuuluu kategoriaan ”kalja”, mutta hyvät oluet on sitten kokonaan toinen tarina :-) Näistä paikoista kyllä nauttii ilman oluitakin :-)
Hauska kirjoitus, vaikken itse oluen ystävä olekaan. Hävettää tunnustaa, että omaan suuhun olut kuin olut maistuu aika samalta. Silti oluen valmistukseen ja pienten panimoiden toimintaan voisi olla mielenkiintoista tutustua.
No oikeastaan se johtuu todennäköisesti siitä, että olet maistanut yleensä vain lagereita. Eri oluttyyppien välillä on valtavasti eroja, huomattavasti enemmän kuin esimerkiksi viineissä. Onhan oluen valmistuksessa tosiaan omat hienoutensa ja paikalliskulttuurin leima, vaikka ei itse juomasta välittäisikään.
Hieno teemapostaus. Mä opin oluenjuonnin vasta täällä Kiinassa, vähän niinkun pakon edessä. :D Kiinalaiset oluet on yleensä tosi laimeita joten kai niistä olikin helppo aloittaa. Näitä vois maistella sitten seuraavaksi.
Maailman kymmenen eniten myydyimmän oluen joukossa on neljä kiinalaista olutta. Kolme tulee Jenkeistä ja kaksi Brasiliasta Heinekenin lisäksi. Kiinalaisista oluista olen juonut kuin Tsingtaoa, muut kolme itselle vieraita. Kaikkia listan kymmentä olutta leimaa se tosiasia, että ovat ns. peruslagereita eli helposti juotavia. Toisin sanoen varsinaiset oluen harrastajat jättävät tämän listan oluet muiden juotavaksi :-D
Top10 myydyimmät oluet: http://www.bloomberg.com/news/articles/2015-05-21/the-world-s-top-10-beers
Olipas hauska ja hienosti koottu postaus! Oli mukava lukea tuosta Westvleterenistä ja oppia taas jotain uutta. Carlsbergin tunnuslause iskostuu kyllä mieleen vaikkei oluesta yhtään välittäisikään. Hyvin on siis markkinoitu!
Itse juon olutta, mutta mitään en niistä tiedä. Joskus tulee reissussakin ihan vahingossa otettua paikallisoluita ja niitä maisteltua. Olen siis niitä ihmisiä, jotka baarissa tilaavat sen perusbissen, sama se mikä merkki :D. Nyt kaapissa odottavat Pyynikin käsityöläispanimon oluita, saa nähdä maistuuko. Panimokierroksella kävisin hyvinkin mielelläni, mutta kai sitä pitäisi reissata oluenystävän kanssa, jotta tulisi sellaiselle lähdettyä.
Hauskaa kyllä tällainen olutmatkailu kun tuo jokaiseen reissuun oman säväyksensä!
Olutharrastajien kanssa on omat ilonsa reissatessa, tulee ainakin vietettyä aikaa laadukkaammissa pubeissa :-D
Pyynikin käsityöläispanimoon pääsee vierailulle, joten sinne olisi kavereiden kanssa tarkoitus suunnata keväällä yhdistettynä päivälliseen. Eiköhän siitäkin postaus tule blogiin sen jälkeen ;-)
Kiva kuulla! Ja kirjoita ihmeessä, siitä paikasta lukisinkin hyvin mielelläni :)
Juu, kyllä siellä kevään aikana jollain porukalla käydään – alustavasti sovittuna jo, mutta ei olla vielä päivää lyöty lukkoon. Postaus tulee ilman muuta!
Todella hyvä, mielenkiintoinen ja janottavat postaus :)! Ylläri ylläri Asahi on näistä ehdoton suosikkini ja aloinkin juoda sitä juuri Tokion matkalla. Vieläkin hoidan Tokiokaipuutani Asahilla joko kotona tai Kämpin Yumessa, jossa sitä myydään.
Guinnessia en ole vielä koskaan maistanut, mutta Irlantiin on tehnyt mieli jo pidemmän aikaa. Uskon, että mainitsemissasi pubeissa on aitous ja fiilis katossa :).
En ole erityisemmin oluen ystävä, koska tavallaan vasta opettelen sitä, vaikka jotkut oluet ovatkin jo ihan hyviä. Tällainen on kuitenkin erittäin mielenkiintoinen lähestymistapa tuohon juomaan. Varsinkin tuo viimeinen kuulostaa todella kiehtovalta, vaikken ole siihen koskaan törmännyt – tai ehkä juuri siksi.
Paikalliset oluet on itselle aina osa matkaa. Kun muutenkin olutta ihan kotimaassa tulee nautittua, niin ulkomaalaiset oluet tuovat usein mieleen samalla reissuja niihin maihin. Onneksi viime vuosina suomalainen olutkulttuuri on nostanut aimo harppauksen ylöspäin, joten olutharrastaminen on Suomessa jo mahdollista. Kymmenen vuotta takaperin homma oli sitten vähän niin ja näin. Vielä kun tuo Suomen alholipolitiikka saataisiin kuntoon, mutta se on jo liian iso toive oman elämän aikana tällä menolla…
Se on kiva muistella matkoja tuollaisen kautta Suomen räntäsateessa :). No, eihän sitä koskaan tiedä, jos lakikin menisi oikeaan suuntaan x).
Tänään oli kyllä sellainen ilma, että olisi vaihtoehtoisesti missä tahansa nauttimassa paikallista olutta – huonommaksi ilma ei olisi voinut enää mennä :-D