Erinomaista La Vida Loca 2.0 -matkablogia pitävä Sari haastoi minut mukaan matkakuvahaasteeseen, jossa olisi tarkoitus tietyn aiheen perusteella etsiä aikaisemmin julkaisematon kuva arkiston kätköistä. Otin haasteen vastaan ja alla otokset minitarinan keran haasteeseen. Kuvien valitseminen hyvistä vaihtoehdoista toi monessa kohtaa valinnan vaikeutta, mutta näillä mennään.
Kuva täydellisestä hetkestä – Erinomainen safaripäivä takana, vähän rentoutumista ja lepäilyä leirillä sekä vielä auringon laskiessa ohjelmassa Game Drive. Täydellinen hetki nauttia hieman punaviiniä samalla bongaillessa eläimiä. Tästä kuvasta ei kauaa kulunut, kun näimme harvinaisen savannikoiralauman (Wild dog) saalistamassa illallistaan. Pimenemässä Afrikan yössä kaikessa raadollisuudessaan tällaiset tapahtumat ovat safariretkien kohokohtia. Saalistuksen äänet ja savannikoirien veriset kuonot terävine hampaineen auton ohi juostessaan on piirtynyt muistiin loppuelämäksi. Hyvin järjestetyt ja kestävän matkailun periaatteella toimivat safarit ovat sellaisia, että ne ovat monen matkailijan kohokohtia reissujen joukossa.
Perinteinen turistikuva – Perinteistä turistikuvaa edustaa kuvat, jotka on otettu jo lähtiessä Helsinki-Vantaalta kohti määränpäätä. Missään muualla ei tulisi mieleenkään, että otetaan nyt tässä tapahtuman keskeyttävä valokuva oluen juonnin ja kortin peluun lomassa… Mutta kun lomalla ollaan, niin sallitaan tämä ja ikuistetaan jokainen hetki. Tässä ollaan muuten lähdössä kohti Istanbulia ja Bahrainia usean muun reissun tapaan The Oak Barrelin kautta. Kuvaan tuo ison annoksen lisää turismia kuvan rajaus, jossa Basso on hienosti osannut vangita kuvaan puolet naapuripöydän herrasmiehestä. Kerrankin on muuten oltu näköjään ajoissa lentokentällä, kun on ehditty tilaamaan jo toiset Murphy’sit korttipelin ollessa käynnissä.
Kuva mahdollisimman kaukaa – Itse olen yleensä karttojen lukija ja etäisyyksien ymmärtäjä, mutta tämä aiheutti oman haasteen. Koko maapalloa kuvaavat kartat kun on yleensä tehty siten, että mittasuhteet vääristää pohjoisen pallonpuoliskon huomattavasti isommaksi kuin todellisuudessa on. Pitkän tutkimustuloksen jälkeen selvitin 99% todennäköisyydellä kuvan, mikä itsestäni on kaukaisimmassa pisteessä kotoa käsin. Paikka löytyy läheltä Hyväntoivonniemen kärkeä kävellessä sinne Cape Pointista ihaillen mielettömän upeita maisemia. Vaikka kuva ei ehkä 100% sovi annettuun haasteeseen Cape Peninsulasta kertovan postauksen takia, niin ei kai absoluuttista totuutta muuksikaan voi muuttaa.
Suurkaupungin sykettä – Tokio, jos mikä, on suurkaupunki. Parasta Tokiossa on se, että se on valveilla 24 tuntia vuorokaudesta. Illan hämärtyessä neonvalot ja pilvenpiirtäjät tekevät kaupungista todella upean, jolloin suurkaupungin tunteelta ei voi välttyä. Ihmisiä tulee ja menee, kaupunki sykkii elämää. Kabukicho on yöelämän keskus ja valomainosten suurin keskittymä. Mitä Kabukichossa ei ole, sitä ei maailmalta löydy. Vuonna 2011 käytiin pojan kanssa ihailemassa valomerta, baarireissu jäi toiseen kertaan.
Zzz – matkustaminen väsyttää – Itse kuulun siihen ryhmään, että matkustaminen ei väsytä koskaan. Toki joskus on hieman väsyneempi olo pitkän päivän ja yön jäljiltä, mutta reissuilla pärjään pitkiäkin aikoja vähillä yöunilla. Toisin sanoen Bukarestissa ”Valkoisessa talossa” heittäydyttiin maailman isoimmalle matolle täysissä voimissa.
Auringonlasku – Legolandin reissulla 2008 tuli ajettua Tanskan länsirannikolla ja pysähdyin poikien kanssa katsomaan hiekkadyynien päälle upeata auringonlaskua. Kerrassaan upean auringonlaskun kruunasi se, että kiivettyämme huipulle näimme perheen piknikillä ja pulkkamäessä dyynien välissä. Antoivat meidänkin kokeilla heidän paksupohjaista pulkkaa ja oli kyllä huikea kokemus. Pojat laskivat muutaman kerran dyynin alas innoissaan ja itsekin kokeilin kerran. Itse auringonlasku oli upea, pulkkamäki ikimuistoinen.
Herkuttelu olennaisena osaa reissuja – Sitä mitä vanhemmaksi on tullut, sitä enemmän on mennyt ruokaan ja juomaan rahaa reissuilla. Erinomaiset ravintolakokemukset kruunaavat reissut maailmalla ja ravintoloiden valintaan tulee tehtyä taustatyötä jo ennen reissua. Paras vastaan tullut ravintola on toistaiseksi ollut Portugalin Algarvessa sijaitseva kahden Michelin-tähden Villa Joya, joka oli vuonna 2013 tarjoamilla ruuilla maailman parhaiden ravintoloiden listalla 22. Maisemat olivat upeat, ruoka huippuluokkaa ja neljäkuukautinen Emma-tyttökin jaksoi kolme tuntia kestäneen 11 ruokalajin lounaan kiitettävästi. Muksujenkin kanssa siis voi ravintolakokemukset olla hyvinkin onnistuneita, joskaan ei se mikään ykköskokoonpano tietenkään ole.
Hehkutettu nähtävyys, joka olikin pettymys – Arnojoen rannalla oleva Pisa voidaan lukea pettymykseksi. Tulimme siihen tulokseen, kun olimme tehneet sinne päiväretken upeasta Luccan kaupungista. Jälkiviisaana olisi pitänyt pysyä koko päivä Luccassa, mutta lähdimme Pisaan yleisen hehkutuksen vuoksi. Olimme edellisenä yönä Luccaan ajaessa jo käyneet pikaisesti Pisan keskustassa katsastamassa ihmeiden aukion ja Pisan kaltevan tornin, joten se olisi riittänyt vallan mainiosti. Näin ollen olisimme olleet päivän mieluummin pienemmässä ja idyllisessä Luccassa, jota suosittelen lämpimästi. Siellä oleva Torre Guinigi muuten voittaa mielenkiintoisuudessa Pisan kaltevan tornin 100-0.
”Teen mitä vain hyvän otoksen eteen” -kuva – Monta kertaa tulee kuvatessa käytettyä paljonkin aikaa siihen, että miettii miten kuva kannattaa ottaa. Toisaalta joskus harvoin, kun haluaa itsestä jonkun kuvan, niin haluaa sen erottuvan valtavirrasta. Tässäkin tapauksessa tuli hyvä otos aikaiseksi, vaikka teknisesti kuva ei ihmeellinen olekaan. Otoksesta näkee kenellä oli hauskaa jalkapallon EM-kisoissa 2012 ja ketkä ottivat kisat hieman rauhallisemmin.
Kuva roadtripiltä – Olen aina tykännyt roadtripeistä eli vuokra-auto alle ja on the road. Tällä tavalla näkee kohteesta enemmän, kun on auto alla. Itse mieluiten olen kuljettajana ja suunnittelen reissun useimmiten etukäteen hyvinkin tarkkaan. Välillä tulee tehtyä ex-tempore reittivalintoja, kun matkalla tulee mielenkiintoisia paikkoja eteen. Sellainen tienpätkä oli edessä Norjassa 2012, kunnes matkanteon yllätti armeija lampaita. Reissukaveri joutui paimenen rooliin ja harmi kyllä otin kuvan vasta siinä vaiheessa, kun tie oli saatu aurattua jo melkein tyhjäksi. Norjan reissu Hordalandin lääniin oli sen verran hieno, että ensi kesäksi on jo patikointireissun suunnitelmat valmiina samalle alueelle.
Tällaista tällä kerralla. Tuleeko sinulle mieleen joku oma muisto maailmalta näiden otsikoiden perusteella?
– Kohteena maailma / Rami
P.S. Halutessaan haasteeseen voi osallistua kuka vaan, ja haasteen säännöt osallistumisohjeineen löytyvät Journey Diary-blogista. Itse haastan Lähtöportti -blogia pitävän Mikan kuvahaasteessa kertomaan omat tarinansa maailmalta.
by 
by
Kiitos haasteesta! Tartun siihen kyllä, kunhan ehdin. Meillä on näköjään samannimiset tyttäret, joilla ei edes ole paljoa ikäeroa. Pisassa olen käynyt jopa kahdesti, kun olen eri ihmisten kanssa matkustanut, mutta Lucca on todellakin mielenkiintoisempi kaupunki. Täytyy selailla omaa arkistoa, muutama kuva on ihan selvä valinta, mutta parista kohdasta ei tule heti mitään ajatusta :)
Kiva kun tartut haasteeseen, niin jään odotteleen kuvatarinoitasi! Monta kertaa moniin paikkoihin on kiva palata, joten siinä mielessä voisin antaa Pisalle uuden mahdollisuuden. Mutta kun tuolle seudulle matka suuntautuu, niin ehdottomasti Luccaan.
Hihi :—) Kivat tarinat! Mulla tuli just akuutti tarve päästä 11 ruokalajin illalliselle ja naurahtaa ääneen kuvalle sinusta suuren kengän kyydissä…
Itselle tuli nälkä tuosta kommentista, että taidanpa lähteä suurin piirtein heti lounaalle Comoon. Tosin tällä kerralla vain Tampereella sijaitsevaan sen nimiseen ravintolaan :-|
Ei muuten naurattanut yhtä paljon aluetta vartioinutta miestä, joten alastulo kengästä tuli suoritettua huomattavasti nopeammin kuin ylös kiipeäminen :-D
Kuuluisimpa mäkin ihmisiin, joita matkustus ei väsytä.
Vähän hassu tuo ”herkuttelu olennaisena osaa reissuja” kuva, kun ei siinä mitään herkkuja näy, mutta uskon, että oli hyvä ravintolakokemus, koska on päässyt tuollaiselle listalle.
Täytyy ajatella herkutteluosuus siten, että ruoka oli niin hyvää ja ravintola niin laadukas, että kuvaamisen sijasta keskityttiin herkutteluun :-D
Komppaan Tiia tuossa yllä! Miten matkailu ei voi väsyttää? Siis toki siitä saa energiaa, mutta itse nukun lomaillessa huomattavasti enemmän. Normiarkena nukun yleensä sellaista 6 – 7 tuntia, mutta matkustaessa tulee helposti nukuttua 9 tunnin yöunet ja vielä tunnin päikkärit siihen päälle. Varsinkin, jos kohteessa on kuuma ilma, niin auringossa olo väsyttää.
Ehkä se johtuu siitä, että arki on väsyttävämpää&kuluttavampaa :-D Toki rehellisyyden nimissä on todettava, että jos on auringossa maannut päivän rannalla tai uima-altaalla ja juonut lukiessa muutaman drinkin, niin kyllähän sitä hyvän illallisen jälkeen on valmis nukkumaan hyvissä ajoin. Toisaalta rantalomilla se on itselle yksi osuus lomaa, että tulee nukuttua normaalia enemmän. Mutta jos jotain aktiivista tekemistä on myös ilta-aikaan, niin voin viettää loman hyvinkin vähillä unilla ja kaupunkilomilla on aina tekemistä myös yöllä :-)
Juu, tuo on totta. Kai sitä sellaiseen lepolomaan suhtautuu ihan erilailla kuin aktiivireissuun. Ja kyllä, jos sitä innostuu menemään yöelämään, niin saattaa mennä päivä kolmen tunnin yöunilla (kuten allekirjoittaneella eilen, hups) :D
Enemmän sitä energiaa saa varmasti yksittäisestä hyvästä illasta yöelämässä kuin nukkumisesta :-D
Näitä matkakuvahaasteita on tosi kiva lukea läpi ja katsella kuvia :) Olen itse osallistunut haasteen ensimmäiseen kierrokseen, ja nyt on luonnoksissa haasteen toiseen kierrokseen liittyvä postaus :)
Hauska toi kenkäkuva!
Tällaiset kuvahaasteet on kivaa luettavaa ja tuleehan näissä välillä vastaan ihan hauskoja kuviakin. Kertovat usein jopa postaajasta itsestään enemmän kun normipostaukset.
Hyvin sä vedät ?
Hauskoja tarinoita ja kiva haaste! Kyllä tuo Oakbarrel turistikuva sai hymyn herkälle ? Tälläsiä postauksia pitäisi kaikilla olla enempi missä ne vähemmän täydellisten valokuvausten sääntöjä noudattelevat fotot pääsisivät loistamaan! The world needs laughter! Punkkua ja Safaria oli hyvin kuvailtu. Noinkin lyhyen kuvauksen ja aidon kuvan saattelemana saisi mut kyllä sinne ja heti. Tulisi varmaan mahti villiotusleffoja!
-Thomas | IKILOMALLA
:-D
Tosiaan jos kaikkien reissujen Top10-listan joutuisi tekemään, niin aika monta villieläinkohtaamista siihen mukaan mahtuisi! Tässäpä voisi olla seuraava haaste, joskin olisi kyllä ainakin itsellä mahdoton tehtävä valita kymmentä ikimuistettavaa kokemusta satojen joukosta :-D
Upea auringonlasku ja ihan huikee tuo jalkapallon EM-kisojen kuva. Näkee tosiaan, kellä on ollu hauskaa ja kellä ei. :D Matkustamisen rankkuutta komppaan ja oon sitä mieltä, että auringon lisäks uuden näkeminen, uudet kokemukset ja jatkuva tarkkailu väsyttää normaalia enemmän. Eihän arkena olla liikenteessä yhtä paljon, tutkailla uusia paikkoja ja pohdiskella historiaa sekä suunnitella parhaita kuvakulmia ja seuraavia ruokataukoja.
Tähän voisi todeta, että melkein itse joudun arjessa enemmän koetukselle kuin lomalla ja päivät usein on 18 h kellon mukaan juoksemista. Siihen yhdistettynä Suomen pimeä talvi ja liikkuminen paljon pimeän aikaan ”harmaasuolatulla joulukinkulla”, niin siihen nähden lomahan on yhtä juhlaa. Välillä kun voi pysähtyä paikalleen ja todeta, että nyt muuten juon pari olutta katsellen mitä kiireitä paikallisilla on :-) Vaikka usein lomalla tulee liikuttua ja ihmeteltyä maailman menoa aamusta iltaan.
Pisteet lampaiden kanssa tallustelulle!
Ja totta, Pisa on kamalan turistinen, erityisesti se kuja niitä erilaisia kojuja, jotka myyvät kaikkea sitä rihkamaa alkoi ahdistaa jo menomatkalla.
Lampaat oli kaikesta huolimatta mukava yllätys, vaikka oma aikansa siinä meni, että päästiin jatkaan matkaa.
Pisan ihmeiden aukio oli kiva ja rauhallinen yöllä, mutta päiväksi muuttui melkoinen hulabaloo koko kaupungissa. En oikein saanut irti koko kaupungista mitään, ja harmittelimme, kun sekin aika oli Luccasta pois. Toki ihmeiden aukion halusin nähdä, mutta kun etukäteen ei ollut mitään sisäänpääsylippuja esim. torniin, niin ei sinne tietenkään ollut mitään asiaa heinäkuussa äkkisältään.
Kivan monipuolisesti näitä kuvia taas eri puolilta maailmaa, tällaisia on mukava lukea, kuten sinun postauksiasi muutenkin! :) Tokioon hinkuan, vielä tässä joskus lähivuosina on Japaniin matkustettava! Ja safarit, todellakin ♥ Onnistuneen päivän jälkeen auringonlaskun aikaan fiilis savannilla on kyllä sellainen, ettei paremmasta väliä. Suunnittelin jossain vaiheessa tekeväni jonkinlaisen kokoavan postauksen eri puistoista, joissa olemme Afrikassa vierailleet, niitä kun on jo pitkälle toistakymmentä. Katsotaan, kuinka kauan mammalomalaisella kestää saada sellainen aikaiseksi…
Safaripuistokatsauspostaus kuulostaa kivalta, kuten koko sanakin :-) Safarit on kyllä upeita, itsellä kokemuksia toistaiseksi Etelä-Afrikasta ja Keniasta. Toki tykkään myös Tokion kaltaisista urbaaneista viidakoista, jotka muuten molemmat sopivat hyvin jo koulunsa aloittaneille nappuloillekin – näin mammalomalaista ajatellen :-)
Hahahaha nää on aina ihan parhaita postauksia kun saat futiksen yhdistettyä postaukseen kuin postaukseen tai sit mä satun lukemaan aina siihen liittyvät, joka ei todellakaan haittaa :) Oon niin kade tosta futiskenkä -kuvasta :D Tää haaste onkin meillä ollut työn alla, katsotaan milloin saadaan oma kuvahaaste pakettiin.
No en kai nyt sentään jokaiseen saa eli saat luvan lukea enemmän mun postauksia kuin tähän asti olet lukenut ;-) Nämä on hauskoja haasteita, löytyi sitten kätköstä omia futiskenkäkuvia tai ei :-D
Kivat kuvat:) Ja lampaat niih ihania :)Huomasin Andalusian Auringossa että ihastuit hänen Tel Aviv /Jaffa -kuviinsa. Sellaisia olisi lisää myös täällä
https://www.rantapallo.fi/yaelian/
Israel kiinnostuksen puolesta itsellä kuuluu kyllä Top5 kohteisiin tällä hetkellä. Olipahan muuten hienot ”työnnettävät Audit”, olisi muksuja kiva työnnellä niillä matkarattaiden sijasta :-D
näitä on niin ihana lukea, joskin tajusin taas kerran, kuinka hävettävän vähän itselllä löytyisi mitään kuvia millä tällaisiin haasteisiin osallistua… ehkä sitä pitäisi vastaisuudessa uskaltautua sinne kameran eteenkin…!
Joo, tällaisia varten on hyvä, että joskus on eksynyt kameran eteen itsekin. Toisaalta eihän kukaan sitä kiellä, etteikö pelkkiä maisemakuvia tähänkin haasteeseen olisi voinut laittaa. Olisi saattanut olla jopa joidenkin lukijoiden mielestä parempia :-D
Matkakuvahaasteet ovat tosi kivoja, mun täytyy myös tarttua tähän vol2-haasteeseen, vaikka kukaan ei mua ole siihen haastanut. Päässä pyörii jo useampi sopiva kuva ja kertomus otsikoiden alle, mutta emmä niitä tässä paljasta, pitää odottaa, että postaus on valmis. :) Sun kuvista mieleen jäi ehkä eniten Tokio, siellä pitäisi toden totta päästä käymään. Pisasta olen melkein samaa mieltä kanssasi, me kävimme siellä pikaisella iltavisiitillä sen jälkeen kun olimme patikoineet Faeta-vuoren huipulle, josta avautui näkymät Pisaan. Se oli mahtava trekki!
https://meanwhileinlongfield.wordpress.com/2015/08/23/monte-pisano-loop-ja-upeat-maisemat-pisaan/
Hahaa, minäpä Huli haastan sivut tähän kuvahaasteeseen! Tosin haasteen säännöissä sanotaankin, että haasteeseen voi ottaa osaa haastamattakin eli odotellaan, mitä tarinoita tuleman pitää :-)
Tosi kivan oloinen patikointiretki teillä ollut!
Tiedän nyt tarttuvani aika epäolennaisuuksiin, mutta tuo Helsinki-Vantaan pubi. Miten se voi olla täynnä aamuseiskalta jo? Mutta siis kivoja tarinoita. Polte päästä taas safarille nousi uusiin sfääreihin.
The Oak Barrel aukeaa joka päivä klo 05.00, ja tosiaan asiakkaita riittää siitä sulkemisaikaan saakka. Usein olen ihmellyt myös kaukolentojen puolen terminaalissa sitä, että koskaan ei ole liian aikaista kuohuviinille. Useampikin pariskunta nauttii (=juo) kellonajasta riippumatta vähintään yhden lasillisen terminaalissa, kun lomalla kerta ollaan…
Safarille on jatkuva polte, välillä isompi, välillä vain polte :-)
Moni ihmetteli kommentissaan sitä, miten muka matkustus ei väsytä. Täytyy sanoa, että itse olen matkoilla usein niin ”ylivireessä” ja innoissani, etten juuri osaa nukkua. Vaikka Suomessa en pääse ylös aamulla millään, saatan reissussa olla jo ennen auringon nousua ylhäällä hihkumassa, että eikö voitas jo lähtee seikkailee. Yöelämä, jos tapasbaareja ja muita paikkoja, joista saa ruokaa, ei lasketa, ei kyllä enää juuri jaksa innostaa. Tuli nuorena vissiin yliannostus baareista ja bailauksesta… :D
Ensimmäinen safaritarina kyllä toi fiiliksen, että on minnkin safari vielä koettava – mielellään pian!
Näin se minullakin menee, että lomalle tulee joku virkistysmoodi päälle :-D On itselläkin varsinainen yöelämä vaihtunut enemmän gastro pubeissa istumiseen, mutta kavereiden kanssa reissatessa on ehtinyt välillä klubeillakin käymään. Siihen kun ei ole aikaa kotimaassa, niin varsinkin isommissa kaupungeissa ne on omanlaisia nähtävyyksiä.
Safarimatka on kyllä sellainen, että jokaisen matkailua rakastavan kannattaisi yrittää kokea se vähintään kerran elämässä!
Tosi kivat tarinat ja kuvat. Aivan upea tuo auringonlasku-kuva. Matkustaminen väsyttää-kuva taasen oli hauska. Matkustaminenhan ei oikeasti väsytä, päinvastoin piristää joten juuri tälläinen huumorilla höystetty kuva sopii tuohon teemaan! :)
Kiva jos oli mukavaa luettavaa :-) Tällaiset kuvapostaukset statistiikan mukaan tuntuu kiinnostavan lukijoita, joten ehkä pitäisi enemmänkin harrastaa näitä :-) Tulee näitä tehdessä ainakin itse hyvälle tuulelle, kun muistaa tarinoita vuosien takaakin. Matkailu ei nimittäin väsytä ;-)
Kivoja reissukuvia sullakin :) Kuva auringonlaskusta on upea ja huippu myös tuo ”teen mitä vain hyvän otoksen eteen” -kuva! :D Hauska nähdä tän haasteen myötä, kuinka ihmiset heittäytyy hyvien otosten eteen. Kiva, että osallistuit haasteeseen! :)
Kiitos haasteen käynnistäjälle kivasta kommentista :-)
Tämä haaste on kiva. Ja etenkin on kiva nähdä, että sinulla oli oma naama mukana liki joka kuvassa!
Ei onnistuisi minulta. Juuri katselin Filippiinien kuvia. Oma kuvasaldo tasan 0 kpl. Tai yksi aamuselfie, mutta sitä ei lasketa matkakuvaksi. Teposta olen sentään onnistunut ottamaan ruhtinaalliset 5 kuvaa…
Pitäisi vain rohkeammin antaa kamera/kännykkä paikallisille, ja pyytää niitä otamaan kuvia minusta ja miehestä!
Kun itse on yleensä kameran takana, niin omat kuvat reissulta on kyllä aika vähissä. Toisaalta se ei itseä haittaa, mutta näin jälkikäteen ajateltuna joissakin postauksissa olisi etu, jos olisi kuvia itsestä. Pitkässä juoksussa kuvista on se hyvä puoli, niin näkee miten itse on kasvanut (huom. ei vanhentunut) vuosien saatossa ja minkälaisella vaatetuksella on milloinkin maailmalla liikuttu :-D Tietysti itsellä on usein se etu, että liikun aika paljon reissuissa kavereiden kanssa, niin väkisin tulee osuttua joihinkin heidän ottamiin kuviin.