Lenin-museo Tampereella
Aina ei tarvitse matkustaa kauaksi, nähdäkseen kaukaisuuteen. Olen kyllä katsonut Leniniä silmästä silmään Punaisen torin paraatipaikalla olevassa mausoleumissa, mutta tarkemmin hänen elämäänsä ja vaikutusta Suomen historiaan pääsisi tutustumaan huomattavasti lähempänäkin. Hieman häpeillen täytyy nimittäin tunnustaa, että olen asunut vajaan kilometrin päässä kymmenen vuotta elämästäni Tampereella sijaitsevasta ainutlaatuisesta Lenin-museosta, mutta en ole koskaan käynyt siellä. Tänään sunnuntai-iltana klo 18.15 osui kaupan parkkipaikalla silmään nettiartikkeli, missä kerrottiin nykymuotoisena Lenin-museo viettävän viimeistä päivää. Ei muuta kuin auton nokka kohti keskustaa ja vartin päästä olinkin jo sisällä näyttelyssä.
Viimeinen viikko täynnä ohjelmaa
Lenin-museo uudistuu ja vanhan näyttelyn sulkemisen johdosta viimeinen viikko oli varattu erityisohjelmalle. Viimeisenä päivänä museo oli ilmaiseksi avoinna ja auki klo 24 saakka. Itse tein vain vajaan tunnin mittaisen pikavierailun museoon, ja se aika oli auttamatta liian lyhyt kronologisesti etenevän Leninin elämästä kertovan näyttelyn tutustumiseen. Näin ollen Työväenlaulukaraoke jäi väliin, mikä olisi ollut ehkä mielenkiintoista kuunneltavaa…
Lenin-museon näyttely
Lenin-museo on perustettu jo vuonna 1946 ja se esittelee Vladimir Iljitš Leninin elämää painottuen Suomeen liittyviin tapahtumiin ja hänen ajattelumalliinsa. Museo on ensimmäinen Neuvostoliiton ulkopuolelle perustettu Lenin-museo ja nykyään ainoa Venäjän ulkopuolella oleva Lenin-museo. Museo sijaitsee Tampereen Työväen Teatterin vanhimmassa rakennuksessa, samassa jossa Lenin ja Josef Stalin tapasivat ensimmäistä kertaa toisensa vuonna 1905.
Nyt museossa oleva näyttely on peräisin vuodelta 1982 ja se on suunniteltu Moskovassa. Museon mukaan näyttely edustaa brežneviläistä historiantulkintaa, joten se halutaan siksi uudistaa. Vanha näyttely olikin esillä nyt viimeistä päivää, joten kesällä 2016 pääsee Tampereella Lenin-museossa tutustumaan miehen elämään uudistetussa näyttelyssä.
Leninin elämästä kertova museo etenee aikajärjestyksessä ja pääpaino on Suomeen liittyvillä asioilla. Esineitä näyttelyssä ei kovin paljoa ole, mutta erinäköisiä kirjoituksia (alkuperäisiä ja kopioita) sekä niiden käännöksiä oli kattavasti esillä. Olikin erittäin mielenkiintoista luettavaa sanavalinnat, mitä kirjeissä oli käytetty.
Äärimmäisen tärkeää on auttaa häntä antamalla (Suomen proletariaattia varten) aseita: noin 10 000 kiviääriä panoksineen, noin kymmenen kolmen tuuman tykkiä ammuksineen.
Samaten näyttelyn kohokohtia ainakin itselle olivat muutamat vanhat valokuvat Tampereelta, missä näkyi kaupunkia sadan vuoden takaa erilaisissa työväen tapahtumissa. Merkittävimmät esineet olivat Leninin näköispatsas sekä sohva, jolla Lenin oli nukkunut useita öitä vierailleessaan Helsingissä.
Tämän lyhyen, mutta mielenkiintoisen vierailun jälkeen aionkin itse mennä heti katsomaan, mitä muutoksia uuteen näyttelyyn tulee sekä tutustun herran elämään vieläkin tarkemmin. Koska museosta on netissä löydettävissä helposti tarkempaa informaatiota (linkit artikkelin lopussa), niin keskityn näyttelyn tiivistettyyn katsaukseen kuvien keran.
Valokuvissa historian havinaa
Museossa oli mukavasti valokuvia niin Työväenliikeen ja Tampereen historiasta kuten Leninin elämästä. Itse tietystin tutkin innolla Tampereen vanhoja valokuvia, mutta toki myös Leninin kuvat olivat kiinnostavia.
Leniniin törmää muuallakin
Reissuilla on törmännyt Leninin elämään useastikin matkustaessa vanhoissa Itä-Euroopan kaupungeissa. Moskova on tietysti oma lukunsa, jossa pääsee näkemään Leninin mausoleumissakin.
– Kohteena maailma / Rami
Lisätietoa:
- Lenin-museo (viralliset sivut)
- Lenin-museon historiaa (wikipedia)
- Lenin museo uudistuu (MTV3)
- Lenin museo Instagramissa
Lisää luettavaa:
by 
by
Minulle tuli tästä noiden patsaiden takia vähän mieleen Tallinnan Miehitysmuseo, joka on suositeltava käyntikohde. Lenin-museossa Tampereella en ole käynyt ja näemmä pitää vähän odotella, jos sinne meinaa mennä, kun tuo remontti alkoi.
Itsellä on Tallinan miehityskohde käymättä, täytyypä käydä seuraavalla kerralla siellä – kiitos vinkistä!
No näitä museoita ei maailmalla monta tulee vastaan! Mä olen suuri museofani ja yleensä yritän reissuilla etsiä jotain vähän erikoisempaa kuin ne tavalliset taidemuseot tai luonnontieteelliset museot. Tampereella en ole käynyt varmaan 20 vuoteen enkä tässäkään nähtävyydessä käynyt.
Onhan noissa pieneen aihepiiriin liittyvissä museoissa oma viehätyksensä. Yksi mielenkiintoisista vastaantulleista museoista oli Star Wars -museo St. Marteenilla, kun yksi lavastetekijöistä oli muuttanut sinne. https://futureofstarwars.wordpress.com/2015/02/02/yoda-in-the-caribbean-that-yoda-guy-museum/
Aijai, parinkymmeneen vuoteen et ole käynyt Tampereella… Heti New Yorkista seuraava – ylöspäin ;-)
Olen myös käynyt kurkkimassa Leniniä mauseleumissa. Passit piti jostain syystä jättää pantiksi, ja kun lopulta selvisimme paikasta ulos ( koko ajan hoputettiin menemään eteenpäin ja ei sanut jäädä katsomaan pitkäksi aikaa herraa), olikin torille tulut juuri Leniniä muisteleva juhlaparaati, aitoja ja poliiseita. Olisi pitänyt tajuta jo aikaisemmin, että jotakin juhlallisuuksia siellä puuhattiin. Tuli vähän hätä, kun passit olivat siellä aitojen toisella puolella. Sinä sitten miliisille aikamme selitimme, ja lopulta päästivät meidät aitojen välistä oikealle puolelle toria : )
Olipas hauska tarina mausoleumista sinulla :-) Nyt en kyllä itse muista sitä, joutuiko passia jättään mihinkään, mutta kaikki tavarat kännykästä lähtien joutui jättään pois. Onneksi ei ollut kauheaa ruuhkaa, niin tehtiin kaverin kanssa siten että toinen piti tavaroita sillä aikaa kun toinen kävi katsastamassa Leninin. Punainen tori oli silloin suljettu, joten oli kiva kävellä lähes yksikseen torilla kohtaamaan Vladimir Iljits. Joka kulmassahan mausoleumissa oli miliisi, joka tosiaan varmisti että mennään tasaisesti eteenpäin eikä jäädä liian pitkäksi aikaa Leniniä katsomaan.
Mun piti mennä kattoo tuo Leninin näyttely Tampereella kesällä, mutta ei sitten jäänytkään aikaa siihen. Tallinnan miehitysmuseokin voisi olla kiinnostava. Museoihin, jotka on liian lähellä, on tosi vaikea päästä.. ei siis millään saa aikaiseksi!
On tosiaan helpompi mennä katsomaan Leniniä Moskovaan maosoleumiin, kun sitä matkaa joutuu suunnitteleen. Vaikeinta on mennä lähellä oleviin kohteisiin, kun niihin voi mennä ilman suunnittelua :-D
Kiinnostaisi kyllä käydä tuossa museossa joskus. Koskaan en ole vielä saanut Tampereen-reissuilla aikaiseksi, mutta vaikuttaa ylllättävän kiinnostavalta mestalta.
Moskovassa käydessäni mausoleumi oli valitettavasti kiinni.
Oli yllättävän kiinnostava museo, odotukset eivät olleet kovin korkealla etukäteen. Jos olisi ollut, olisi varmasti tullut käytyä siellä aikaisemmin. Mielenkiintoista oli lukea kirjeitä mitä oli kirjoittanut ja erittäin mielenkiintoista oli se tieto, että Moskovassa oli näyttelyn sisältö suunniteltu.
Täytyy käydä katsomassa uudelleen ensi vuonna, kun uusi näyttely aukeaa.
Mielenkiintoista! Eipä ole kotimaassa tullut aihe mieleen, vaikka maailmalla tietysti noita Leninin patsaita etenkin Itä-Euroopassa tulee tuon tuosta edelleen vastaan. Barentsburgissa Huippuvuorilla oli melkein yllättävä. Ja Sofiassa nähtiin patsaita kasapäin Sosialistisen taiteen museossa – sen outoudesta huolimatta sitä voisi melkein suositellakin!
Tuo Sofia on kiinnostanut itseä pitkään ja jossain vaiheessa sinne aion pitkäksi viikonlopuksi mennä. Tuo Sosialistinen taiteen museo on varmasti Top3 kohteissa omalla listallani :-)
Nauratti tuo postauksesi alku noista taksihuijareista. Tuolla päin maailmaa se on taiteenlaji. Bukarestissa liikuimme kolmella taksilla peräkkäin ja koskaan taksit eivät maksaneet lähellekään saman verran. Joka matkasta melkein painit aikaiseksi :-)
loistava (ja varsin uniikki!) teema matkablogille – Leninin perässä maailmalla :-) Love the selfie!
Olisihan siinä blogille teemaa kerrakseen :-) Itse tykkäsin myös selfiestä, tosin olisi voinut jännittää vatsan sisään ;-) Laihdutuskuuri alkoi juuri n y t :-D
En tiennytkaan tallaisen museon olemassaolosta! Onhan sita nakojaan Suomessakin vaikka mita nahtavaa. Hauska selfie! :)
On tosiaan Suomessa paljon kaikkea, mistä suurin osa on täysin tietämättömiä :-)
Epäilemättä oiva paikka historiasta kiinnostuneelle! Minulla ei riittänyt mielenkiinto edes Moskovassa ottaa kontaktia kaveriin yhtään enempää. Selfiemahdollisuutta ei taida mausoleumissa olla. :) Olen hävettävän vähän kiinnostunut etenkin poliittisesta historiasta. Tunnustan punastellen ja häpeillen.
Voihan siellä mausoleumissa yrittää ottaa selfien jos on kännykän onnistunut salakuljettamaan metallinpaljastamien läpi – saataa tosin sen jälkeen olla muutamaksi päiväksi turha suunnitella mitään ohjelmaa :-D En nyt tiedä kannattaako sitä häpeillä jos poliittinen historia ei kiinnosta, onhan sitä paljon muutakin kiinnostavaa. Tietysti on hyvä tietää aina jotain syistä ja seurauksista, mitkä on mihinkin tapahtumiin johtanut.
Visiitit museoihin ovat mielenkiintoisia ja aina oppii jotain uutta!
Totta!
Nyt olisi tarjolla sitten perjantaiaamuna kolme metriä korkean Lenin-patsaan siirto Lenin-museosta Werstaalle (ikkunasta ulos ja Hämeenpuistosta klo 6-7 kaista suljettuna). Werstaalle tulossa näyttely: Taidetta neuvostomaasta (25.9.2015-18.9.2016) ->
Entisessä Neuvostoliitossa toimineiden kuvataiteilijoiden teoksia, maalauksia, grafiikkaa ja veistoksia sekä julistetaidetta Lenin-museon kokoelmista. Eli täytyypä käväistä sielläkin.
Ei näytä kovin mukavalta tuo vuodesohva! :D Enpä edes tiennyt tällaisen museon olemassaolosta. Ei tosin minullakaan riittänyt mielenkiinto jonotella Moskovassa mausoleumiin sisään. Ehkä, jos aikaa olisi ollut enemmän, olisin sen tehnytkin, mutta aikaa Moskovassa oli vain aamusta iltaan, joten jäi välistä. Maybe next time. Ehkä sama myöskin Tampereella vuonna 2016 :)
Tosiaan joku mekanismi käsinojissa oli, millä sohvan sai vuodesohvaksi kumoon. Aika lyhyeltä näytti, joten en usko että siinä kovin maittavia unia sai aikaiseksi :-)
En tiennyt tästä museosta, eli aina sitä oppii blogien kautta jotain uutta :). Täytyy ottaa tämä sitten joskus listalle. Se on totta, että lähellä olevissa kohteissa on jotenkin todella vaikea käydä :D.
Joo, se on tosiaan ihme homma kuinka vaikeata on lähteä katsomaan lähinähtävyyksiä.
Tää on just sellanen museo, minkä minä juoksisin minuutissa läpi ja odottelisin sitten ikuisuuden, että mieskin pääsee sieltä pihalle :D
Mulla on vähän sama… olen ajatellut, että otan museot ohjelmaan elämässäni vähän myöhemmin. Tällä hetkellä harva museo vetää mua puoleensa :)
Itseä kiinnostaa tietyntyyppiset museot paljon, ja jotkut ei ollenkaan. Eli menen tilanteen mukaan reissuillakin :-D
Itse jätin suosiolla puolison muksujen kanssa lähileikkipaikalle, että sain tutkia näyttelyn edes jollain tasolla rauhassa läpi :-D
Pakko siteerata Miljoonasateen kappaletta ”Museossa Leninin, on huone josta takaa pölynimurin, puulaatikosta, löytyy roinaa, joihin on lyöty leima viraston: Vallankumous evp” :D
Museon tiedän, mutten koskaan tullut käyneeksi siellä. Ehkä vielä joskus.
Itsellä mennyt tuo Miljoonasateen kappale kyllä ohi. Täytyypä etsiä ja kuunnella :-)
Tuntematon minullekin tuo museo, vaikka Tampereen muita museoita on kyllä tullut käytyä läpi.
Moskovassa vierailulla ei päästy ihailemaan setää masoleumiin, mies kun oli tuolloin jossain lomalla kunnostettavana. Samaan aikaan sattui olemaan Punaisella torilla Suomen median mukaan muuten suuret mellakat ja mielenosoitukset – me näimme siellä vain muutamia ihmisiä lappujen kanssa, mellakoista ei todellakaan voinut puhua.
Venäjän historia ja sen tulkinta on aina mielenkiintoista, joskin yleensä aika kammottavaa.
Neuvostoliiton ja Venäjän historia on tosiaan mielenkiintoista. Välillä hyvinkin erilaisia näkemyksiä asioista, riippuen kuka dosentti on tutkimuksen takana.
Voi että, multa on mennyt tällainen helmi aivan ohi. Historia kiinnostaa paljon ja tuollaisissa vanhoissa näyttelyissä on ihan oma hohtonsa. Ne eivät ehkä ole kaikkein kekseliäimpiä, mutta niissä saa kaksi kerrosta historiaa yhdellä kertaa: sen mistä museo kertoo ja sen milloin näyttely on koottu :)
Juu. Itsellä meni kyllä tämä vanha näyttely ns. viime tippaan ja aivan säkällä ihan muuta asiaa tsekatessa osui viimeisen päivän ohjelma silmään. Mutta hyvä niin, sillä varsin antoisa kierros oli Lenin-museossa. Aion käydä kyllä heti katsomassa ensi kesällä uuden näyttelyn, niin muistaa paremmin mitä on näyttelyssä muutettu.
Jotenkin sitä sulkee silmänsä liian herkästi kaikelta, mikä on lähellä. Olen asunut Raumalla yli 10 vuotta, ja alkukesällä kävin ensimmäistä kertaa Merimuseossa – olin aivan haltioissani! :D Niin lähellä, mutta kuitenkin niin kaukana. Sitä usein päätyy harmittelemaan, ettei ole aikaa reissata, vaikka todellisuus on, että mielenkiintoisia käyntikohteita olisi lähiympäristö tulvillaan. Tänään astun ensimmäistä kertaa Rauman Pyhän Ristin kirkon sisätiloihin, niin monesti kuin sitä olenkin ulkoapäin valokuvannut, mutten koskaan mennyt sisään. Tänään syykin on mitä mainioin, eli hyvän ystäväpariskunnan häät! :) Mukavaa viikonloppua Rami (ja kaikki muutkin).
Tämä on kyllä niin totta, että tosiaan moni lähellä oleva asia on olevinaan niin tuttu, että siellä ei viitsi edes sisällä käydä katsomassa. Tampereen ortodoksikirkon ohi olen tallustellut useita kertoja miettien aina, että tuolla pitäisi joskus käydä. No ehkä viidessadas ohimarssi viime kesänä päätyi siihen, että palasin parikymmentä metriä taaksepäin, kiipesin etuovelle johtavat portaat sisään ja tutustuin kirkkoon. Monta ohimarssia sekin vaati, mutta tulipahan lopulta käytyä. Väitän, että missä tahansa muussa kaupungissa maailmalla olisin käynyt katsomassa valtavirrasta eroavan kirkon ensimmäisellä ohimarssilla.
Kiitos kiitos, mukavat viikonloput Saana ja tietty myös muutkin :-)
Täytyy tunnustaa, että etenkin Suomessa olen tosi huono vierailemaan muissa kuin taidemuseoissa. Taidemuseoita ja varsinkin pieniä taidegallerioita (joista voi ostaa ihanaa taidetta) tulee taas koluttua joskus liiaksikin…
Tähän Heidi voisin vastata, että etenkin Suomessa olen tosi huono vierailemaan taidemuseoissa. Muualla päin maailmaa on jotenkin pienempi kynnys astua taidegalleriaan tai -museoon kuin Suomessa.
Aivan tuntematon minullekin tuo museo ja muutenkin jostain syystä Suomessa ei tulekaan niin käytyä museoissa. Tajusinpa juuri! :)
Hyvä että tämä harvinainen museo on tullut muutamille uutena tietoisuuteen. Tietysti harmi on se, että sinne ei nyt hetkeen pääse.
Mikä siinä onkin, että jos omilla kotikulmilla tai siinä lähistöllä on jotain nähtävyyksiä, niin monesti toteaa, en ole ikinä ollut siellä! :D
Mielenkiintoinen museo! Ja työväenlaulukaraoke olisi varmasti ollut hauska ohjelmanumero kuulla!
Työväenlaulukaraoke olisi kyllä ollut ”once in a lifetime” tapahtumia, mutta jäi valitettavasti nyt väliin :-(