Kohteena maailma blogi sai tunnustuksen Ikilomalla matkablogilta, joka haastoi mukaan Liebster Award blogihaasteeseen. Liebster Award -tunnustuksen taustalla on ajatus nostaa pieniä ja myös melko tuntemattomia blogeja esille, saada näille näkyvyyttä ja sitä kautta ehkä uusia lukijoitakin. Kiitän tunnustuksesta ja otan haasteen vastaan. Tässä 11 minitarinaa maailmalta.
1. Reissutilanne, jolloin olet pelännyt kuollaksesi?
Ei oikeastaan ole koskaan sellaista tullut eteen. Kuolema on ollut kyllä lähellä Keniassa, missä kuljettajamme onnistui viime hetkellä ajaan auton valtatieltä sivuun rekan tullessa ylämäessä meidän kaistalla meitä vastaan. Onneksi Hiacemme pysähtyi tien reunapenkalle eikä pudonnut siitä rinteen pohjalle. Matkan jatkuessa oli hieman aikaa tyhjä olo, onneksi lapset eivät tajunneet tilanteen vakavuutta. Ylipäätään reissujen vaarallisimmat tilanteet ovat lähes poikkeuksetta tapahtuneet liikenteessä
Pelottavimmat tilanteet reissuilla on kuitenkin ollut Tokiossa, kun muutamana iltana maanjäristyksissä heiluimme vanhimman poikani kanssa hotellihuoneessa reilun sadan metrin korkeudessa. Pahimmillaan järistys oli voimakkuudeltaan 6,4 richteriä mikä käytännössä tarkoitti sitä, että välillä ikkunasta näkyi joku tornitalo ja hetken päästä taas ei – talojen sivuttaisliike oli melko hurjaa noin korkealla. Pojasta maanjäristykseen herääminen oli hauskaa, itseä mietitytti lähinnä miten neljä kuukautta aikaisemmin hajonnut Fukusiman ydinvoimala kestää. Pahinta kaikessa oli se, että ei ollut heti tietoa järistyksen voimakkuudesta. Aika nopeasti voimakkuuden oppi katsomaan netistä, sillä viikon aikana kohdalle osui 28 yli neljän richterin järistystä. Nukkumaan meneminen tai unien jatkaminen ei tullut kysymykseen puoleen tuntiin, sillä sen aikaa järistyksen jälkeen hotelli heilui kohti alkuasentoaan.
2. Milloin olet tuntenut olevasi maailman huipulla?
Rakastan korkealla olevia näköalapaikkoja ja Empire State Buildingin näköalatasanteella on tullut nautittua Manhattanin näkymistä muutamaan otteeseen. Yöaikaan korkealta katsottuna valomeri on mielettömän upea ja silloin tuntee olevansa maailman huipulla ihaillessaan maailman hienointa kaupunkia!
Toisaalta maailman huipulla oleminen on myös olotila, jonka reissatessa voi saavutettua useitakin kertoja elämänsä aikana. Itselle hyvin muistuu fiilis muutaman vuoden takaa Kiovasta roof-top baarista, missä työkavereiden kanssa tuli nauttia kaupungista loistavassa seurassa ja mieli oli korkealla.
3. Matkan aikana tuntemattomalta henkilöltä saatu apu tai ystävällisyyden ele?
21 vuotta sitten Coast-to-Coast reissulla viimeinen kohde oli San Francisco. Sattumalta paikallinen asukas kuuli meidän puhuvan suomea, joten hän halusi välttämättä näyttää meille kaupunkiaan omalla autollaan, vaikka hänelle oli tulossa vieras illaksi. Päivä kierreltiin ympäri San Franciscoa, jonka jälkeen Louis halusi viedä meidät vielä kuuntelemaan jazzia. Hän oli hommannut meille klubin parhaan pöydän bändin edestä, jolloin saimme nauttia mahtavasta musiikista farkuissa ja flanellipaidoissa muun ravintolan asiakaskunnan ollessa pukeutuneena iltapukuihin.
4. Ikimuistoisin vaellusreitti maailmalla?
The Otter Trailiä ei ole itsellä ollut mahdollisuus patikoida, mutta se kiinnostaisi valtavasti sitä jonkin matkaa nähtyäni. Karhunkierros ei kalpene yhtään ulkomaiden vaellusreitteihin, niin se voisi olla valintani tähän. Annan kuitenkin myös extra-tunnustuksen Cinque Terren kylien väliselle reitille, minkä kävelemistä suosittelen kaikille. Tosin puolisoni mukaan seuraavalla kerralla siten, että mennään vain yksi kylän väli kerrallaan ja jäädään niihin yöksi. Eikä mennä koko pätkää kerralla, mikä oli enemmän itselleni mieleen kun tuntui hieman urheilultakin :-)
5. Onko matkailu kumonnut ennakkoluulojasi joitakin asioita kohtaan?
On, useitakin. Otetaan esimerkiksi Moskova, jossa en tavannut kuin rehellisiä ja ystävällisiä ihmisiä. Suomalaisten puheita kuunnellessa tämän ei pitäisi olla mahdollista. Valitettavasti negatiiviset tapahtumat valtiojohdon aloitteesta tuomitsee samalla koko kansan.
Raha ei tee onnelliseksi, on havaittu monta kertaa. Mitä köyhemmissä maissa liikkuu, sen iloisempia ihmiset ovat. Samaten on monta kertaa huomattu se, että Suomen alkoholipolitiikassa ei ole mitään järkeä. Ennakkoluuloni sitä kohtaan ei ole kumoutunut.
Ravintolan hintataso ja ulkoiset puitteet eivät ole tae ruuan laadusta. Monta kertaa parhaat ja mieleenpainuvimmat herkut syödään varsin vaatimattomissa olosuhteissa.
6. Mikä on ollut paras reissuhetkesi?
Huippuja hetkiä reissuissa on ollut vuosien saatossa lukuisia, yhtä parasta niistä ei voi valita. Yhtäläistä hetkissä on aina ollut se, että olen kokenut ne muiden henkilöiden kanssa. Onnistuneeseen reissuun itsellä kuuluu joko puoliso, lapset tai kaverit kenen kanssa on matkassa. Yksin en ole reissannut kuin muutaman kerran ja niiden reissujen parhaat hetket eivät ole koskaan samanlaisia kun ei ole ketään perheenjäsentä, kaveria tai ystävää sitä jakamassa. Aina ei tarvitse mennä edes pitkälle, jo esimerkiksi Bengtskär oli omalla porukalla elämys!
Salibandyporukan ulkomaanreissut on siinä mielessä olleet huippuja, että niihin on yhdistynyt loistavat kaverit, pelaaminen sekä matkailu. Välillä ollaan pärjätty kohtalaisesti, välillä paremmin. Hauskaa on aina ollut!
7. Mikä on suurin seikkailusi?
Toivottavasti vielä edessäpäin. Mutta jos menneistä matkoista joku pitää valita, niin se oli 21 vuotta sitten ystäväni Villen kanssa tehty 3,5 viikkoa kestänyt Coast to Coast New Yorkista San Franciscoon Grayhoundin busseilla. Matkustus oli silloin erilaista ja se oli siihen aikaan suuri seikkailu.
8. Kuvaile kammottavin paikka jossa olet yöpynyt.
Durbanissa yksi yö hostelissa 10 hengen huoneessa, jossa oli otettava pikakännit että uskalsi edes nukkua. Lattia täynnä isoja reikiä, liikkeellä lukuisia suuria torakoita ja vettä tippuu seiniä pitkin kaatosateessa. Majapaikassa ei olisi oikein viihtynyt minuuttiakaan, mutta ei viitsinyt myöhään illasta Durbaniin saapuneena lähteä ihmetteleen kaupungin menoa luettuani etukäteen kaupungin vaarallisuudesta suhteessa siihen, ettei ollut hajuakaan olimmeko turvallisella alueella. Lisäksi kun vettä tuli kaatamalla, niin ulko-ovea pidemmälle ei viitsinyt lähteä.
Durbanin majoituksen haastaa kyllä myös Amsterdamin hotelli, kun yhden pelikaverin oli pakko saada porukalle hieman halvempi majoitus. Kaikki ryhmämme huoneet olivat järkyttäviä, eikä puuttunut kuin näköisällä olevat elukat. Eli siksi vasta kakkostila ja onneksi on todettava, että näiden kahden majapaikan lisäksi kaikki muut on olleet edes jokseenkin siedettäviä.
9. Oletko koskaan poistunut oravanpyörästä pidemmäksi aikaa?
En oikeastaan, mutta toissa talvena kolme viikkoa isyyslomaa Karibialla tuntui siltä. Työkiireet ja Suomen talvi kun vaihtui hetkellisesti aurinkoiseen ja iloiseen Karibiaan, niin muksun hoito meni kyllä helposti itse nauttiessa maisemista reissun lomassa.
10. Mikä on ollut erikoisin luonnossa kohtaamasi eläin tai ötökkä?
Itse olen yllättäen nähnyt muutamia eläimiä, mitä ei ole odottanut näkevänsä. Safareilla on tietysti nähnyt monia sellaisia eläimiä, mitkä ovat aika harvinaisiakin kun ne on levittäytyneet niin pienelle alueelle. Ryhävalaiden bongaaminen patikointiretkellä oli kyllä mielettömän upea yllätys. Samoin kun ensimmäistä kertaa näki ison merikilpikonnan askareissaan snorklatessa autoretken virkistystauolla. Erikoisin oli kuitenkin varmasti se, että makean veden alueella kanootista käsin näin haavoittuneen hain, joka oli tapellut krokotiilin kanssa.
11. Mikä on hienoin paikka jossa olet yöpynyt teltassa?
Tästä ei ole kahta sanaa: Krugerin kansallispuiston keskellä eteläisen pallonpuoliskon tähtitaivasta ja linnunrataa katsellessa ei malttanut kovin nopeasti nukkuun mennä. Itse asiassa olin niin häkeltynyt linnunradan näkemisestä paljaalla silmällä niinkin selvästi, että en tajunnut minään iltana edes yrittää ottaa valokuvaa siitä. Upea kokemus ja mikäs oli aamulla aikaisin herätessä suunnata kohti safaria ja lähteä bongaamaan eläimiä.
Liebster Award
Säännöt:
- Kiitä sinut nimennyttä bloggaajaa ja laita linkki hänen blogiinsa.
- Vastaa sinut nimenneen bloggaajan 11 kysymykseen.
- Nimeä ja linkkaa 11 Liebster Awardin ansaitsevaa blogia, joilla on alle 200 seuraajaa.
- Keksi 11 uutta kysymystä nimitetyille.
Haastetut blogit:
Haastan seuraavat yksitoista erinomaista blogia, jotka eivät ainakaan Bloglovinissa omaa yli 200 seuraajaa eivätkä nopeasti katsottuna ole kyseistä haastetta tehneet.
- Andalusian auringossa -blogi
- Hit the Road -blogi
- Kotona kaikkialla -blogi
- Matkakuume.net -blogi
- Meriharakka -blogi
- Rento matkablogi
- Siveltimellä -blogi
- Travellover -blogi
- Tuntematon turisti -blogi
- Tuntemattomaan ja takaisin -blogi
- Urbaani viidakkoseikkailijatar -blogi
Kysymykset haastetuille:
1. Mihin maahan matkustaisit, jos valinta pitäisi tehdä ruuan perusteella?
2. Mikä on Suomen paras kesäkaupunki?
3. Pisin reissusi ja minne suuntautui?
4. Mikä on seuraava matkailukohteesi ja miksi?
5. Paras ranta missä olet ollut?
6. Lomakohde, minne et varmasti matkusta toista kertaa?
7. Suosittele minulle kolme kaupunkikohdetta Euroopassa, minne sinun mielestäsi kannattaa mennä?
8. Baari jota et unohda?
9. Jälkeenpäin hauskin kömmähdys reissulla mikä kohdalle on osunut?
10. Mistä löytyy ärsyttävimmät katukaupustelijat?
11. Missä maassa on kauneimmat maisemat?
– Kohteena maailma / Rami
Hei WAU! Ihan mahtavat tarinat!!! :) Hauskoja kokemuksia ja mahtavat kuvat värittämässä tarinoita!! Mua alkoi kiinnostaa tosi paljon tuo the otter trail! Sinne täytyy joskus PÄÄSTÄ! Kiitos Rami! -Titta
Kiitos Titta :-) The Otter Trail olisi kyllä sellainen, että tekisi mieli se vaeltaa jossain vaiheessa. Ensin viikko siellä ja sitten toinen viikko palautumista viinitiloilla :-D No ois siellä kyllä paljon vielä muutakin sellaista missä ei ole tullut käytyä ja mihin pitäisi mennä, mutta nuo aktiivijutut on kyllä ihan parhaasta päästä safarien kanssa :-)
Melkoisia seikkailuja ja tarinoita. Maanjäristystä en ole koskaan ikinä kokenut. Sen on varmasti aikamoista. Krugerin kansallispuisto on varmasti upea paikka. Haavoittunut hai ja krokotiili? Kuulostaa hurjemmalta sarjakuvalta.
Maanjäristystä ei ole mukava kokea, varsinkaan jos se on vähänkin rajumpi. Onneksi Japanissa osataan huomioida tämä rakennuksia tehdessä, sen seurauksena tsunamihan ne i s o t ongelmat sitten siellä aiheutti. Haista ja krokotiileistä voi halutessaan lukea tarkemmin kyseistä kohtaa linkistä – onhan se kyllä vähän sarjakuvakamaa tosin tällä kerralla ilman värikynää :-)
WOW mitä reissukokemuksia ja muistoja upeiden kuvien kera!
Ihmeesti jälkeenpäin naurattaa myös ne kamalat majoituskokemukset; itselläni mieleen on jäänyt eräs varsin vaatimaton hotelli Kreikassa, jossa patjan täytteenä oli olkia ja kokolattiamatto 60/70-luvulta niin täynnä kaikkea-mahdollista-liisteriä että jalat tarttuivat kiinni joka askeleella; pidimme lopulta sandaalit visusti jalassa suihkua lukuunottamatta. Niin, ja bonuksena yövieraana kävi Taneli-torakka kavereineen. :D
Isyysloma Karibialla ei kuulosta lainkaan hassummalta tavalta viettää aikaa perheen kanssa pimeimpään talviaikaan! Olen samaa mieltä siinä, että parhaat reissumuistot jaetaan ystävien tai perheen kanssa!
Aurinkoista maanantaita Sinulle!
Kiitos mukavasta kommentista :-) Täytyy sanoa, että vielä tänäkään päivänä Durbanin majoitus ei naurata. Amsterdamissa sentään järjestettiin toisessa hotellissa asunut kaveripariskunta pieneen hintaan maksulliselle hotellikierrokselle meidän kaikkien huoneisiin. Siinä olisi jo pelkästään uuden postauksen paikka, naurattaa kyllä jälkeenpäin koko paikka :-D
’Hotellikierros Amsterdamin sviitissä’ olisikin loistoidea huumoripitoiselle postaukselle pimeimpään marraskuun aikaan, jolloin ei tahdo oikein mikään muu naurattaa! :D
Täytyy laittaa harkintaan :-) Jälkeenpäin naurettiin, että oli avain turnauksen voittamiseen. Kukaan ei viihtynyt minuuttiakaan ylimääräistä hotellilla, niin pystyttiin urheiluhallilla niin pitkään kun järjestäjien puolesta oli vaan mahdollista :-D
Kiitokset haasteesta, otamme vastaan!
Hienoa! Odotan innolla :-)
Olipas mielenkiintoisia tarinoita vuosien varrelta! Ja kiitos haasteesta. Pitääpä ruveta kaivelemaan omia kuvavarastoja, jospa itsekin löytäisin mukaan myös vanhoja otoksia.
Kiva :-) Jotenkin oli helpompi hyödyntää näitä digiajan kuvia vanhoihin paperikuviin verrattuna.
Kiitti haasteesta! Seuraajien määrä on tietty kamalan suhteellista, lasketaanko Twitter, Facebook, Bloglovin’, Instagram vai mitkä seuraajat. :) Mutta eipä niillä väliä. Vastailen, kun tulee sopiva fiilis.
Mutta siis hienoja tarinoita sinulla! Kun maailmalla kiertää, kasaantuu reppuun hurjasti tarinoita. Harmittaa, että minulla ei ole mitään muistiinpanoja reissuilta ennen blogia, joka on vasta vähän yli nelivuotias. Sitä ennen on tullut kuitenkin käytyä vaikka missä.
Kiva että lähdet mukaan :-)
Tosiaan seuraajien määrä on kyllä suhteellinen käsite. Keksin tuon Bloglovinin lukumäärän, että sain haastettua ylipäätään 11 matkablogin pitäjää mukaan :-D Muuten olisi ollut vaikeata, sillä muutamalla teistä on varmasti huomattavasti enemmänkin seuraajia kuin alle parisataa.
Itsellä on järjettömän hyvä muisti, jos asia liittyy matkailuun tai urheiluun. Harmi vaan, kun kapasiteetti on käytetty niihin eikä esim. aikoinaan aina koulunkäyntiin :-D No ainakin matkatarinoita on helpompi kirjoitella jälkeenpäin kuin kuvien avulla muistaa jutut pitkänkin ajan takaa varsin hyvin. Reissut kun on dokumentoitu melko runsaalla määrällä valokuvia, kun valokuvausta olen jollakin tasolla aina harrastanut.
Olipa kiva lukea useita pikkutarinoita eri kohteista pitkin maailmaa! :) Niin totta tuo pätkä ennakkoluuloista! Ja tuo Cinque Terre näyttää sen verran houkuttelevalta, että joskus sinne patikoimaan ♥
Kiitos Henna :-) Cinque Terreä suosittelen kyllä. Ja tosiaan aion sen vielä uudestaan patikoida mutta kylä kerrallaan niissä yöpyen.
Hienoja tarinoita ja kuvia! Mulla olisi varmasti tullut pelosta pissat housuun maanjäristyksessä :D
Kiitos Ansku :-) Pahinta maanjäristyksissä ei ollut itse maanjäristys vaan se, että seuraavina öinä pelkäsi mennä nukkumaan kun tuntui että isot järistykset tuli juuri nukkumaan mennessä myöhään illalla tai keskellä yöllä.
Pari kertaa tuli päivällä ihmeteltyä että ”tässäkin alapuolella kulkee metro”, kunnes jälkeenpäin tajusi kellonaikoja katsellessa että sehän oli ollut pienempi maanjäristys.
Hui kamala tuo Tokion maanjäristyskokemus! Kuulostaa siltä, että heikompi tulisi merisairaaksi tuossa keikkumisessa.
Itsellä on aina maailman huipulla oleva olo kun on kiivennyt vuoren huipulle. Siksi olenkin jäänyt koukkoon Kalliovuorilla patikointiin.
Kyllähän siinä tuntee olevansa maailman katolla, kun on kiivennyt johonkin vuoren huipulle :-) Itse olen muutaman kerran patikoinut reilun 2000 metrin korkeudessa oleville huipuille. Teiden huippu 3718 metriä on itsellä absoluuttisesti korkein kohta missä käynyt, mutta siitä vain viimeinen satametriä meni korkeutta jalkapelillä ylös – kaapelihissi kun vie melkein vuoren huipulle :-D
Aijai, Kalliovuoret kuulosta hienolta :-)
Ihania pieniä muistoja reissuilta! Minä olen ensi kesäksi vähän haaveillut Cinque Terreä, mutta saa nähdä, minne lopulta päädytään. Tosi pelottavalta kuulostava maanjäristyskokemus! Minua itseäni ahdisti jo kovasti, kun New Yorkissa pilvenpiirtäjässä yövyin ja oli kauhea myrsky ja rakennus huojui ja natisi.
Kiitos Heidi :-) Cinque Terre on kyllä hieno paikka! Kesän ruuhkaisimpina kuukausina sieltä on hankalampi saada hyvää majoitusta sopivaan hintaan eli kannattaa olla ajoissa varauksissa liikkeellä, jos kesälomalla sinne aikoo mennä.
Ei kuulostanut mukavalta sinunkaan yösi New Yorkissa pilvenpiirtäjässä… vaikka luulisi aina ensiajatuksella, että korkealla hotellihuoneessa on kiva nukkua näkymiä ihaillen :-)
Olipa kiinnostavia tarinoita! Aika jännä tuo haitapaus, sitä kun ei ole tottunut näkemään haineviä keskellä kaislikkoa :). Me vastattiin myös taannoin Liebster Awardiin, se oli hauskaa hommaa!
Hai oli jännä juttu, ihmettelin sitä pitkältä että näenkö näkyjä enkä kehdannut muille havaintoa edes heti mainita :-D
Huomasin teidän haasteen vastauksen, olisitte muuten olleet haastettujen joukossa ;-)
Kiitos Rami haasteesta! Kuten taisin jo jossain muussa kanavassa vastata, niin työjonossa on … Aika rotankoloja nuo jotkut majoituksesi :-) Ja kiva tuo valintasi Bengtskäristä mukaan juttuun, kotimaa kunniaan, vaikka mekin usein lomalla ulkomaille suuntaamme.
Kiitos Pirkko jos työjonoon haaste eteni!
Muutama rotankolo niin arvostaa sitten myös noita Suomen 2-3 tähden hotelleita, mitä ympäri maata on tullut väkisin eteen työreissuilla. Monessa paikkaa on otettava se, mikä on ainoa vaihtoehto :-)
Itse olen kiertänyt Suomea aika paljon työnpuolesta, ja tänä vuonna koko kesäloma myös meni pelkästään Suomessa eri paikkakunnilla. Yleensä tulee suunnattua pelkästään ulkomaille, mutta yritän loma-aikaan myös Suomeen tutustua vapaa-ajalla. Lomareissut kuitenkin suuntautuu mielummin ulkomaille ;-)
Hauska seurata, kun tämäkin haaste kiertää ympäriinsä:)
Osa haasteitta on vähän mitä on, mutta tämä oli ihan mielenkiintoinen! Kysymyksetkin oli hyviä, parempia kuin omani :-D
Kiitos haasteesta Rami, on meidän postauslistalla ja saadaan se joskus toivottavasti uloskin.
Mahtitarinoita sulla reissuista! :) Ja niinhän se pitääkin.
Hienoa jos lähdette haasteeseen mukaan! Jään odottamaan innolla tarinoita :-)
Olipas mielenkiintoisia tarinoita! Kuvista tuli hyvä fiilis, on sulla ainakin hauskaa ollut! :D Maanjäristykset pelottaa hieman… Kerran Kreikassa heräsin järistykseen keskellä yötä ja luulin että traktori tulee seinästä läpi. Kesti tovi ennen kuin sydän rauhottui.
Maanjäristykset ei tosiaan ole mukavia ja paljon maailmalla pahaa saa aikaan:-(
Hauskaa tosiaan on reissuilla ollut, kiva jos välittyi kuvista :-)
Hui millaisia kokemuksia! Tuo liikenneonnettomuuden väistäminen viime hetkellä kyllä hiukan hirvitti kun miettii iten olisi voinut käydä.
Mukava haaste!
Haaste oli tosiaan mukava :-)
Liikenne on se vaaran paikka reissuilla, kun muuten järkeä käyttää. Afrikkalainen liikenne on sellaista, että siellä voi liikkua vain asenteella ”toivotaan parasta, pelätään pahinta”. Onneksi kuskimme oli tuossa tilanteessa hereillä, marginaalit oli pienet mutta onneksi riittävät.
Naurahdin parissa kohtaa ihan ääneen! :—D Nää on vaan niin hauskoja ja kivoja – ja usein sellaisia, joista ei välttämättä koskaan synny mitään erillistä postausta, mutta jotka kuitenkin ovat muistamisen ja muistelemisen arvoisia juttuja.
Niinhän se tosiaan on, että pienet hetket on usein niitä ikimuistoisempia – eikä useinkaan pidemmän tarinan arvoisia ainakaan lukijoille :-)
Tän on pakko olla yksi viihdyttävimmista postauksista mitä olen hetkeen lukenut. Mahtavaa! Huikeita kokemuksia paljon, niitä epäilyttäviä myös. Jotenkin tuli kylmät väreet tuosta ensimmäisestä kokemuksesta Keniassa jo. Liikenne on se, minkä kanssa tulisi olla varuillaan, ehdottomasti. Taiwanissa maa järisi aika usein, ja paikalliset eivät olleet koskaan moksiskaan. Toisin kun tämä blondi, joka ensi kertaa kohtasi maanjäristyksen kiinan tunnilla. Olin jenkkikaverin kanssa ihan ihmeissäni, varsinkin kun oli aika voimakas tapaus se. Kai niihinkin tottuu.
Kiva jos oli viihdyttävää luettavaa, se on parasta palautettava mitä voi saada :-)
Liikenne on tosiaan se vaaran paikka maailmalla. Itse mielummin ajan yleensä itse, ompahan sitten vastuussa ainakin omasta toiminnastaan. Tietyissä paikoissa ja retkille on mukavampi varata kuljettaja&pikkubussi, silloin en koskaan yhtä rentoutunut ole. Ei siksi että olisin parempi ajaja, on vain rennompi olo :-D
Tuntuu jotenkin ihmeelliseltä, että ihmiset tottuvat maanjäristyksiin. No kun sitä tapahtuu usein, niin kait sekin arkiseksi muuttuu tiettyyn voimakkuustasoon nähden.
Hui, oletpa ihan kunnon maanjäristyksen kokenut Tokiossa. Mä olen (onneksi) vain pari vähän pienempää. Heräsin kuitenkin yöllä siihen heilumiseen. Valitettavaa on, että kyllä sinne Tokioonkin vielä joku päivä iskee uudestaan sellainen järistys, joka pistää vanhat talot matalaksi. Onneksi uusia rakennuksia saa aika paljon heiluttaa, ennen kuin hajoavat.
Ihania nuo parinkymmenen vuoden takaiset Coast to Coast -kuvat. :-)
Tosiaan suuren todennäköisyyden mukaan valitettavasti Tokioon osuu vielä se iso järistys, missä kaikkien vanhempien talojen rakenteet eivät varmasti kestä – toivottasti kuitenkaan ei vielä p i t k ä ä n aikaan…
Olihan tosiaan noissa parinkymmenen vuoden takaisissa kuvissa ”tyylikkäitä” nuoria miehiä reissun päällä :-D
Hauskoja ja mielenkiintoisia tarinoita!! :) Mun on pakko kommentoida tohon Japanin maanjäristysjuttuun. Siellähän (uudemmissa) rakennuksissa on takuu esim. 7 Richteriin asti, että tönö pysyy pystyssä, vaikka esineitä saattaakin sinkoilla. No, kokemattomana tietenkään ei voi tuntea, että miltä minkäkinasteinen tärinä tuntuu. Kun oli tämä taannoinen hirmujäristys, eräiden tuttavien talo Tokion lähistöllä oli kuin ihmeen kaupalla säilynyt lähes koskemattomana, vaikka lähialueiden taloissa oli paljon vaurioita. Edes koriste-esineet eivät olleet siirtyneet paikoiltaan. Muttasitten tulikin yllättäv probleema: perheen äiti tuli kotiin, ja ihmetteli, kun astiakaapin ovet eivät aukene. Talo oli rakennettu vuotta aiemmin, ja kävi ilmi, että siihen oli sisäänrakennettu astiakaappien tärinätunnistin niin, että ovet lukkiutuvat tietyn voimakkuisen maanjäristyksen ansiosta. Astiat säilyivät ehjinä jristyksestä, loistavaa – mutta varsinaiseksi ongelmaksi muodostui ovien avaaminen hajottamatta mitään! Perheen äiti joutui kääntämään koko talon ylösalaisin, ennen kuin löysi talon käyttöhjeet, joista selvisi, kuinka lukitus puretaan! :D Ironista, koska kämppä olisi muutoin ollut ihan siisti hirmujäristyksen jäljiltä… Tätä ei taatusti tapahdu kuin Japanissa!! ;)
Olipa mielenkiintoinen tieto tuo astiakaappi-juttu :-)
Neljän richterin järistys kaupungilla tuntui siltä, että metro menee alla ja kaikki jatkoi touhujaan ihan kun ei mitään tapahtuisi. Muutama kohdalle osunut kuuden richterin järistys (ei pitäisi yleistää, sillä 6.0 ja 6.4 on täysin eri asia, mutta jätetään nyt fysiikka väliin) sattui aina silloin, kun oltiin hotellihuoneessa reilussa sadassa metrissä. Tunne on kyllä todella ikävä, tärinän tuntee selvästi ja sen jälkeen alkaakin talot sitten heilumaan kuulalaakereiden varassa. Rakennus kun heiluu vähän toisessa kerroksessa, niin 30 kerroksen kohdalla liike on jo sitten hieman reilumpaa… Tosiaan on erikoinen tunne katsoa ikkunasta ulos ja nähdä välillä näkymän reunimmaisen tornitalon ja välillä ei. Eli eihän hotellihuoneessa sadassa metrissä tavaroille tapahtunut mitään ja kaikki pysyi paikallaan, ainoastaan tasapainoaisti tunnisti että liikkeessä ollaan. Huimaa on kyllä nykyajan talotekniikka Japanissa, ei muuta voi sanoa!
Mietin että jossain oli sanottu että kannattaa mennä johonkin pieneen tilaan suojaan eli esim. wc:hen, mutta totesin, että jos talo kaatuu niin on sitten aivan sama missä on suojassa tai suojaamattomana noissa korkeuksissa.