Saatesanat – Jalkapallon MM-kisat on ollut itselle aina sellainen urheilutapahtuma, mitä on tullut seurattua nuoresta pojasta lähtien. Muutaman kerran olen käynyt paikan päällä katsomassa kisoja (USA 1994, Saksa 2006 ja Etelä-Afrikka 2010) ja jokainen kerta on ollut ainutlaatuinen. Tässä postauksessa keskitytään 21 vuotta sitten tapahtuneeseen unelmareissuun läpi Yhdysvaltojen, jonka aikana käytiin pari peliäkin katsomassa. Tekstit on pätkiä matkalla kirjoittamastani reissupäiväkirjasta ja kuvat nostalgisesti ”skannattu valokuvaamalla” kuvateksteineen valokuva-albumista. Mieli on edelleen yhtä nuori kuin kuvissa, mutta painoa on kertynyt jokunen kilo lisää vuosien varrella :-)
Huomiotavaa on se, että matkustaminen 21 vuotta sitten oli hieman erilaista kuin nykyään. Paperilliset lento- ja bussiliput oli ostettu etukäteen Kilroysin kivijalkamyymälästä ja matkasuunnitelmien tukena oli internetin sijasta kirjastosta lainattavat matkaoppaat. Olimme etukäteen Kilroysin kautta varanneet ensimmäisen kahden kohteen majapaikat, mutta muuten etsimme majoituksen aina kaupunkien linja-autoasemien seinillä olevista mainoksista yleensä kävelemällä paikan päälle sopivaan hostelliin tai hotelliin. Kotiin pidettiin reissulta muutaman kerran yhteyttä kolikolla toimivilla lankapuhelimille – ihan niillä samoilla millä varattiin ne reissun hotellitkin tien päällä, jos ne eivät olleet kävelymatkan päässä. Koska elektronisia laitteita ei ollut matkassa mukana, niin johtojen sijasta ainoastaan piti huolehtia että kameraan oli varattu yhdeksän rullaa filmiä. Sekä tietysti varaparistot Sony Walkman -korvalappustereohin…
— Ota pullo olutta tai lasi viiniä ja matkusta rannikolta rannikolle —
Grayhoundilla läpi Yhdysvaltojen
Ystäväni Villen kanssa olimme pitkään haaveilleet Jalkapallon MM-kisojen katselemisesta paikan päällä. Nyt kun molemmilla oli mahdollisuus lomailuun samaan aikaan, niin mietimme eri vaihtoehtoja samalla nähdä Yhdysvaltoja. Monista vaihtoehtoista valitsemme, suurimman, kauneimman, kiehtovimman ja raskaimman. Päätimme kulkea rannikolta rannikolle 25 päivässä.
New York – Big Apple
La 2.7.1994 (I day) Kangasala – Helsinki – Tukholma – NEW YORK
Kaikki sujunut enemmän kuin hyvin. Grönlandin eteläosaa ihaillessa 12000 metrissä teessä ja wiskissä on aromien lisäksi vapauden tietoisuus.
Newarkissa tunne oli kuin rikollisella täytellessä maahantulokorttia. Kentältä lähdimme bussilla kohti Manhattania. Ilma on tukahduttavan kuuma, yli 30 celsiusta. Empire State Buildingin korkeuden tajusi vasta sen juurella seisoessa, ja muutenkin alkoi päästä sisään Manhattanin henkeen. Times Squaren valot iltavalaistuksessa sekä Broadway antoi lopullisen sinetin.
Su 3.7. (II day) Central Park – Hard Rock Cafe – Empire State Building
Aamu-uinnin ja saunan jälkeen kohti Visitors Bureau:ta Columbus Circlelle. Sieltä edelleen Lincoln Centerin kautta Central Parkiin. Siellä katselimme ulkoilmakonserttia, jossa esiintyi Road March Finalist Ajula. Lorvittuamme siellä aikamme, suuntasimme katsomaan Romania vs. Argentiina Hard Rock Cafeseen. Illan ohjelmaan kuului 42nd Street, Times Square ja Empire State Buildingin näköalatasanne.
He said: ”Do not let your hearts be troubled. Trust in God; trust also in me – John 14:1
Ma 4.7. (III day) the Forth of July | Yankee Stadium – Staten Island Ferry
Mikä olisi parempi tapa nauttia USA:n kansallispäivää kuin kansallispelin parissa Yankee Stadiumilla. Oakland Athletics voitti 4-0, mitä paikalla oli todistamassa vain 22000 katsojaa. Aurinko porotti pilvettömältä taivaalta, joten selkähän siinä paloi, kun tyhmä oli.
Auringonlaskun aikaan menimme kuvaamaan Manhattanin eteläkärjen Staten Islandin lautalta. Mereltä päin Manhattan on parhaimmillaan.
Itsenäisyyspäivän ilotulituksen jälkeen tutustuimme China Towniin, mikä nyt ei ollut aivan viisain ratkaisu. Paukut oli aika voimakkaita ja kaiku mahtava.
Ti 5.7. (IV day) Intrepid sea air space Museum – Giants Stadium
Koska Komulaisen sukellusvene teki viimeisen sukelluksensa, jouduimme tyytymään USS Growleriin, joka oli ainakin vielä pinnalla Interpid sea.air.space museumissa. Ydinohjuksilla varustetun sukellusveneen lisäksi paikalla oli paljon lentokoneita mm. A-12 Blackbird.
Museokäynnin jälkeen lähdimme bussilla Giants stadiumille katsomaan päivän päätapahtumaa – Bulgaria vs. Mexico.
Tunnelma oli jo ennen peliä sanoin kuvaamaton. Jalkapallon MM-kisat on paikanpäällä juuri sellaista kuin odotinkin: voitto ei ole tärkeintä vaan että on hauskaa. Niin muuten, Bulgariahan voitti lopulta rankkareilla.
Ke 6.7. (V day) Macy’s – Madison Square Garden – World Trade Center
Manhattanin eteläosaa kohti kävellessä tutustuimme ensiksi Macy’s:iin, joka ei välttämättä ole kaunein mutta suurin. Urheilun ystävälle MSG on pakollinen tutustumiskohde, mutta sisätilat jätimme toiseen kertaan ja talviaikaan. Kävelimme sieltä eteenpäin Green Villagen poikki Little Italyyn ja China towniin, jonka jälkeen päädyimme Wall Streetille.
Maisemakatsauksen suoritimme tällä kertaa World Trade Centerissä n. 440 metrissä. Mahtavien näkymien jälkeen päätimme lähteä katsomaan baseballia. Tällä kertaa tunnelma oli parempi ja väkeä paikalla jo kohtalaisesti. Oakland oli tälläkin kertaa parempi 4-2.
To 7.7. (VI day) United Nations – Harlem – St. Divine
Päivän ainoa tutustumiskohde oli UN:n päämaja. Siellä olimme opastetulla kierroksella, jonka jälkeen suuntasimme kohti Harlemia normaalilla bussilinjalla. Linja kulki 3 Av pitkin Itä-Harlemin poikki, josta kääntyi 125 th st. elikä Harlemin pääkadulle. Toisessa päässä Martin Luther King st. jäimme bussista pois ja kävelimme St. Divenen goottilaiseen kirkkoon, mikä on maailman suurin sellaista laatua.
Kaiken kaikkiaan New Yorkissa aika kului tosi nopeasti tosi kuumassa säässä. Ei muuta kuin huomenna kohti Bostonia, ja Coast to Coast | Grazy Dream varsinaisesti alkaa.
Boston
Pe 8.7. (VII day) New York – BOSTON
Ensimmäinen siirtymäosuus Grayhoundilla oli vuorossa, joten aamulla lähdimme kohti Bostonia. Vähän yli 13:00 oli ensimmäinen bussimatka takana ja löysimme itsemme South Stationilta. Sieltä metrolla majapaikkaamme, jonka jälkeen lähdimme tutustumaan lähialueeseen. Pienien nokkaunien jälkeen oli muutaman oluen paikka ja kaupungin yöelämään tutustuminen.
Nättejä tyttöjä oli paljon ja olut maistui mm. Hard Rock Cafessa. Ensimmäinen päivä kertoi Bostonista sen, että siellä saattaisi vaikka asua.
La 9.7 (VIII day) Foxboro Stadium – North End – Quincy Market
Aamulla aikaisin hereille ja aamiaisen jälkeen metrolla South Stationille, josta 9.05 lähti Amtrakin kisajuna kohti Foxboro Stadionia (puolivälierä Italia vs Espanja). Stadionilla italialaisilla oli enemmistö kannattajissa, ja itse pelissä Italia voitti 2-1 Baggion poikien maaleilla. Pelin jälkeen kisajunalla takaisin Bostoniin italialaisten voitonjuhliin North Endiin.
North Endin retken jälkeen tulimme takaisin Downtowniin Quincy Marketiin, jossa vietimme loppuillan Bostonin viihtyisässä illassa. Tunnelma oli mahtava, ja millään ei olisi halunnut mennä nukkumaan.
Su 10.7. (IX day)
Pakattuamme tavaramme aamulla, kävimme John Hancock Towerissa ihailemassa Bostonia ilmasta käsin. Tornista menikin odotettua kauemmin ja missasimme ensimmäisen puoliajan Saksa-Bulgaria -ottelusta. Iltapäivällä kävelimme Freedom Trailin loppuosan, ja vietimme aikaa Quincy Marketissa.
Bussin piti lähteä 10.00 pm kohti Buffaloa, mutta jouduimme odottamaan sitä laiturilla lähes 2h. Bussi tuli lopulta, ja ennenkuin pääsimme lähtemään Buffaloon (Albanyn ja Syracusan kautta) kävimme vaihtamassa sen talleilla.
Suuret järvet | Niagara Falls – Toronto – Detroit – Chicago
Ma 11.7. (X day) Buffalo – Niagara Falls – Toronto
Saavuttuamme Buffaloon, lähdimme paikallisbussilla kohti Niagaran putouksia. American putoukset ja hevosenkenkä -putous olivat mahtavia. Ensin ihailimme niitä Usan puolelta lähietäisyydeltä, jonka jälkeen siirryimme Rainbow Bridgen yli Kanadan puolelle. Kanadan puolella katseltiin vielä hetki putouksia, jonka jälkeen lähdimme kävelemään kohtis bussiasemaa. Asemalla selvisi, että vartin päästä lähtee seuraava Grayhound Torontoon.
Vähän ennen kahdeksaa löysimme halvan hostelin, josta varasimme huoneen pariksi yöksi. Illalla tehtiin vielä pieni kierros kaupungilla ennen nukkumaan menoa.
Ti 12.7 (XI day) Toronto | China town – Sky Dome – CN Tower
Mikäs on mukavampi tapa herätä kuin palohälytyskellon ääneen? Rahat ja kamera kassiin, ja paloportaita pitkin kohti alakertaa. No vääräksi hälytykseksi lopulta paljastui. Kaupunkikierros aloitettiin tutustumalla China towniin, mikä on maailman toiseksi suurin Kiinan ulkopuolella. Tämän jälkeen menimme Sky Domeen ja joimme siellä bisset Hard Rock Cafessa.
Seuraava etappi olikin sitten CN Tower näköalatasanne 346 metrin korkeudessa. Tornilla on muuten mittaa 553 metriä, mikä riittää maailman korkeimmaksi vapaasti seisovaksi. Kanadan tuliaisiksi kävin ostamassa itselleni pari paitaa ja illalla rentouduimme hostelin saunassa parilla löylyillä.
Ke 13.7. (XII day) Toronto – Detroit
Aamulla oli aika lähteä takaisin USA:n puolelle ja tällä kertaa Detroitia kohti. Ensi metreistä huomasi, että Detroitin keskusta on jotenkin autioitunut. Keskustassa on vain pari aluetta, missä jotain on. Muuten autiota ja sottaista. Anyway, katselimme jalkapallon välierät Renesanssikeskuksessa ja Greek Townissa. Nämä muuten ainoat paikat, missä tapahtui jotain.
Välierien jälkeen ajelimme pari kierrosta People Moverilla, jonka jälkeen menimme bussiterminaaliin pelaamaan shakkia. Eka paikka missä ei ole reissulla oikein viihtynyt, joten päätimme lähteä suoraan yöbussilla Chicagoon. Eli ei muuta kuin iltahömpsyt ja unta palloon.
To 14.7. (XIII day) Chicago | Sightseeing tour – Comiskey Park
Aamulla kuudelta ei ole paras mahdollinen tapa saapua uuteen kaupunkiin. Väsyneenä ja vittuuntuneena lopulta löysimme sopivan hostelin mihin pääsimme heti sisään. Aamupäivä kuluikin sitten nukkuessa, minkä jälkeen starttasimme kiertoajelulle Sears Towerin edustalta. Kiertoajelu oli tosi hyvä ja antoi mukavan kuvan Chicagosta. Kiertoajelun jälkeen lähdimme viettämään iltaa Comiskey Parkiin, missä olivat vastakkain American Conferencen kaksi parasta – Chicago White Sox ja Cleveland Indians. Sox voitti lopulta 36000 katsojan hurratessa 6-3.
Baseball pelissä oppii kulttuurista enemmän kuin kaupungilla kävellessä viikossa. Laatikkoittain syötävää ja juotavaa sekä valotaululla olevat kilpailut on osa tapahtumaa.
Grayhound – halki mantereen
Pe 15.7. (XIV day) Chicago – Des Moines – Omaha
Aamulla pakattua tavarat, lähdimme vielä tutustumaan Chicagoon. Ohjelmassa oli nopea käynti John Hancock Towerissa, missä menimme maailman nopeimmalla hissillä katsomaan maisemia. Sen jälkeen oli vuorossa perinteiseksi muodostunut olut Hard Rock Cafessa, jonka jälkeen lähdimme klo 14 kohti Salt Lake Cityä. Alunperin tarkoitus oli viettää yksi päivä matkalla Cheyennessä, mutta olimme aikatauluamme jo hieman jäljessä.
Alkumatkan maisemana on ollut maissipellot, ja maa on hyvin tasaista. Davenportia ennen ylitimme Mississipin. Matka bussissa on sujunut kohtuullisen hyvin Omahaan saakka, missä oli tunnin tauko.
La 16.7. (XV day) Omaha – Cheyenne – Salt Lake City
Taukoja Greyhoundin pidemmillä vuoroilla on pidetty sopivasti. Suurin osa matkustajista on mustia ja nuoria, sillä tämä on halvin tapa matkustaa pitkiä välimatkoja. Usein pysähdyspaikkana on huoltoasema & hampurilaisravintola -kompleksi, mutta keski-lännessä joudutaan välillä pysähtymään tien varteen jaloittelemaan.
Maisema muuttunut länteenpäin mennessä sikäli, että maa alkaa olla karumpaa ja nautakarjaa on näkyvissä aika paljon. Lähempänä Salt Lake Cityä menimme vuoren solassa ja maisemat oli upeita.
Su 17.7. (XVI day) Las Vegas – MM-finaali
Koska lähtö Cheyennestä myöhästyi pari tuntia, päätimme ohittaa Salt Lake Cityn ja mennä suoraan Vegasiin. Saavuimme aamulla kaksi päivää kestäneen bussimatkan jälkeen taatusti väsyneinä. Majoituimme Plaza hotelliin, missä viiden tähden huone maksoi 65 markaa mieheen. Aamupäivän vietimme uima-altaalla, jossa odottelimme jalkapallon MM-finaalin alkua.
Jalkapallon MM-finaalia katselimme casinon baaritiskillä pokerikone nenän edessä. Iltapäivä sujui suunnitelmien mukaan siihen saakka, kunnes seuraamme liittyi north-carolinan poika. Pelin jälkeen lähdimme hänen kanssaan kaupunkikierrokselle, josta tulimme mopon karattua käsistä verrattain aikaisin nukkumaan.
Ma 18.7. (XVII day) Las Vegas – the Strip
Yöllä päätimme jäädä vielä päiväksi Las Vegasiin, mutta emme saaneet varattua enää toista yöstä täynnä olevasta hotellista. Koska emme viitsineet vaihtaa toiseen hotelliin, päätimme lähteä yöbussilla Losin kautta Diegoon. Aamiaisen jälkeen menimme takaisin Plaza hotellin uima-altaalle pulikoimaan ja aurinkoa ottamaan. Viisituntinen vierähti parhaillaan 43 asteen lämmössä. Myös Vegasin kukkulat näkyvät hyvin altaan reunalta.
Illaksi menimme Stripille tutustumaan muutamaan uuteen kuuluisaan kasinoon. Miragen valkoisia tiikereitä ja Caesar Palacen marmoreita katsellessa tajuaa, kuinka paljon kasinoiden on tuotettava voittoa. Illan päätteeksi pelasin vähän Treasure Island:ssa rulettia ja kolikkokoneita.
Ti 19.7. (XVIII day) Las Vegas – San Ysidro – Tijuana – San Diego – Los Angeles
Puolen yön jälkeen lähdimme bussilla ensiksi Los Angelesiin ja sieltä San Diegoon. San Diegossa vaihdoimme bussia ja lähdimme kohti San Ysidroa. San Ysidrossa söimme aamiaisen, jonka jälkeen lähdimme kävelemään kohti Tijuanaa. Rajan ylitys oli pelkkä muodollisuus, joten jouduimme pyytämään passiimme leimat erikseen. Heti Meksikon puolella alkoi täysin erilainen kulttuuri. Vietimme Tijuanassa muutaman tunnin, jona aikana opettelin tinkauksen jaloa taitoa.
Palattuamme USA:n puolelle menimme ensiksi ratikalla San Diegoon ja sieltä edelleen Los Angelesiin, missä majapaikaksi valitsimme Banana Bungalowin. Ilmainen Pick-Up kuljetus vei meidät keskelle ilmaista kaljailtaa…
Los Angeles – City of Angels
Ke 20.7. (XIX day) Hollywood – Bewerly Hills – Malibu Beach – Venice Beach
Aamulla oli herättävä aikaisin, koska vuorossa oli L.A. Tour. 12 henkeä pakettiautoon ja on the road. Ensiksi oli vuorossa Hollywood ja ennen kaikkea Kiinalaisen teatterin ympäristö tähtien jalan- ja kädenjälkineen. Hollywoodin jälkeen oli vuorossa Bewerly Hills pakollisena pysähdyspaikkanaan Rodeo Driven kaupat. Sen jälkeen lähdimme Home of Stars -kiertueelle Bewerly Hillsin ja Bel-Airin hienostoalueille. Päivän lounaan söimme Malibu Beachissä ihaillen merimaisemaa, sillä aurinko oli piilossa ja ’hillsit’ eivät olleet parhaimmillaan.
Ruokailun jälkeen kävimme J. Paul Getty museumissa, mikä on maailman rikkain. Siihen sitten loppuikin unelmien Los Angeles, sillä lähdimme katsomaan Downtownin jengialuieta ja Skid Rown.
Pidimme vielä iltapäivällä tauon Venice Beachille, missä oli jäljellä tuulahdus Jim Morrisonin ajoista. Kävelimme rantakadulla ja katselimme maailman menoa. Kiertoajelun päätteeksi tutustuimme vielä kuulennon 25-vuotisjuhliin USA:n suurimmassa kaupungin puistossa ennen kuin oli vuorossa kämpillä biljardikisat.
To 21.7. (XX day) Universial Studios
Edellisen illan halpa kalja ja biljardikisat oli aika jättää taakse kiirehtiessä 9 am vaniin ja lähteä Universial Studioille. Ensin oli vuorossa sanoin kuvaamattoman hieno Back to future -simulaattori. Sen jälkeen suuntasimme kiertoajelulle junabussilla, missä näimme mm. King Kongin, Tappajahain, maanjäristyksen, tulvan sekä Psykon talon. Kerrassaan loistavan kiertoajelun jälkeen oli vuorossa eri elokuvien efektien ja tehosteiden vuoro. Kävimme katsomassa Backdraft -näytöksen sekä Psykon, Back to the Futeren ja E.T:n trikkejä.
Varsinkin Backdraft -näytös oli erityisen vaikuttava. Näimme miten elokuvan kemikaalitehtaan palon räjähdykset oli kuvattu ja miten tulta käsitellään elokuvissa.
Tietysti kävimme katsomassa Miami Vice ja Wild West stunt showt. Animals in the stage -näytöksessä olivat mukana mm. Beethowen, Lassie ja Einstein. Musiikkipuolesta vastasivat Blues Brothers ja Beetlejuice.
9 tuntia kului tosi nopeasti eikä se riitä niin isoon alueseen. Livingstones ja E.T. jäi meiltä tällä kertaa näkemättä. Illalla oli hostelissa Free Beer Night, mutta sitä ennen huoneessamme oli mukavaa yhteislaulua.
Pe 22.7. (XXI day) L.A. Downtown – Hollywood Boulevard
Viimeinen päivä L.A:ssa kului etelä-afrikkalaisen Miken kanssa downtownissa ja Hollywoodissa. Los Angelisin keskusta on mitäänsanomaton ja kunnon kauppoja ei löytynyt. Takaisin päin tullessa pysähdyimme vielä hetken mielijohteesta Hollywood Boulevardille. Mieli ei olisi tehnyt lähteä, mutta pakko oli, koska bussilippu umpeutuu keskiyöllä.
Helvetinmoinen kiire syntyi erilaisten sähläyksien vuoksi, mutta perinteiseen tyyliin eli tuurilla välillä ’taksiakin’ käyttäen pääsimme San Franciscon bussiin jotakuinkin ajoissa.
San Francisco
La 23.7. (XXII day) Tvin Peaks – Golden Gate Park – Sausolito – Jazz club
Päivä oli tarkoitus pyhittää ostoksille, mutta toisin kävi. Aluksi kiertelimme kauppoja ja ostin uudet golfmailat. Varsinainen ohjelmanmuutos tapahtui turisti-infossa, kun tapasimme Louisin. Alkurupattelujen jälkeen hän tarjosi meille tilaisuutta lähteä tutustumaan kaupungiin hänen autolla. Puoli neljästä kahteentoista ajelimme ristiin rastiin kaupunkia, katsellen parhaita maisemia. Golden Gateä kävimme katsomassa myös Sausoliton puolelta, missä söimme pitzat rantakadulla auringon laskiessa Alcatrazin taakse.Todella paljon tuli sitä ennen nähtyä ennenkuin menimme kuuntelemaan jazzia ja juomaan muutaman oluen.
Jälkeenpäin muistelen aina hymyssä suin Louisin vieraanvaraisuutta. Jazzklubille viedessään hän sanoi vaatetuksemme olevan OK farkkuineen ja flaneelipaitoineen. Hiukan tunsin kuitenkin oloni kiusalliseksi, kun istuimme parhaalla paikalla muiden ollessa ympärillämme pitkine iltapukuineen ja frakkeineen. Mutta seura ja jazz oli loistavaa.
Su 24.7. (XXIII day) Time Square – Fishersman Wharf – China town
Aamusta lähtien iltaan saakka hirveä paniikki tehdä ostoksia. Päivä vierähti kaupoissa nopeasti, ja samalla tutustuimme Fishersman Wharfiin, Chinatowniiin ja Cable Cariin. Iltapäivästä shoppailun paniikki oli pahimmillaan ja tulihan sitä paljon ostettuakin – mutta ei ehkä niitä mitä piti.
Rahat on ollut koko päivän nolla, sillä luottokortin saa kirjoittaa vaan ostoksen arvolle. Anyway, pakattua tuli ja rinkka on jokseenkin täynnä. Päivän amerikkalaisin piirre oli yksi pidätys, mitä todistimme aitiopaikalta.
Ma 25.7. ja ti 26.7. (XXIV & XXV days) San Francisco – Helsinki – Kangasala
Aamusta Airport-taksilla kohti lentokenttää, jossa selvisi, että kone on ainakin pari tuntia myöhässä. Lähtötsekkauksen jälkeen menimme tekemään Tax-Free ostoksia, mutta päätin kuitenkin ostaa viinat vasta koneesta. Paluulento oli Finnairin MD-11:lla ja vieressä istui yksi konetta rakentaneista insinööreistä. Lento sujui hyvin filmejä katsellessa ja koneen ohjaamossa käyden. Aurinkoiseen Suomeen saavuimme Vaasan korkeudelta ja maassa olimme vähän yli 10 tiistaiaamuna.
Rannikolta rannikolle matkamme oli päätöspisteessään. New Yorkista San Franciscoon koimme matkan varrella kaikenlaista ja tulihan kaksi mahtavaa jalkapallo-otteluakin nähtyä. Takana ennen kotimatkaa oli kolme valtiota, yksitoista osavaltiota ja lukuisia kilometreja bussissa halki mantereen sekä kävellen eri kaupungeissa.
Kaksikymmentäyksi vuotta takaisissa tunnelmissa,
-Kohteena maailma / Rami
— Matkareitti —
Hieno matka ollut teillä, ja hauskoja nämä vanhat kuvat. Ei menisi nykyään läpi moinen tupakkamainostus Times Squarella!
Growler oli paikalla vielä vuosi sitten Intrepidin kyljessä, mutta lentävistä koneista huomiomme vei Concorde ja tietenkin Enterprise. Quincy Market taas oli omakin lempparipaikkani Bostonissa 90-luvulla… heti Science Museumin jälkeen. ;)
Yksi asia jäi kuitenkin mietityttämään – siis oliko tuolloin Tijuanaan mennessä edes jotain muodollisuuksia? Jos oli, niin meno on mennyt siitä vielä paljon lepsummaksi. Kävin paikan päällä 10 vuotta sitten, ja Meksikon suuntaan ei ollut kuin pyöröovi, josta sai vapaasti kulkea.
Samaa mietin Camelin mainoksesta, kun Times Squaren valomainoksia kuvasta katselin. Nykyään on siellä isoja videotauluja eli liikkuva kuva on tämän päivän juttu :-) Saa nähdä mitä parinkymmenen vuoden päästä kehitys on tuonut tullessaan.
Itse olen miettinyt, että tuossa Intrepidin museossa voisi käydä uudestaan. Concordea ei silloin siellä ollut, toki olikin liikenteessä silloin vielä.
Tijuanasta olet kyllä oikeassa, että ei siellä mitään rajatarkastuksia ollut, oliko edes pyöröovea silloin. ”Muodollisuus” on sikäli ehkä väärä termi, mutta näin olin kirjoittanut. Tarkalleen ottaen luki näin kokonaisuudessaan: ”San Ysidrossa söimme aamiaisen, jonka jälkeen lähdimme kävelemään kohti Tijuanaa. Rajan ylitys oli pelkkä muodollisuus, joten jouduimme pyytämään passiimme leimat erikseen”. Eli jossain kohdissa olen hieman lyhentänyt tai yhdistänyt alkuperäistä tekstiä, niin tässä kohtaa ei olisi näköjään pitänyt :-) (Huom! Muutin tekstin nyt alkuperäiseen päiväkirjamuotoon, eli lisäsin tuon lopussa olleen leimojen pyytämisen mukaan.)
Cancuniin mennessä muuten katsottiin viime talvena passit ja matkatavarat yllättävänkin tarkasti, joten sinänsä jännä kun miettii että sinne matkustaa pääasiassa turisteja verrattuna tuohon Tijuanan raja-aseman ylittävään porukkaan.
Hieno reissu on teillä ollut! Minulla on vielä San Francisco näkemättä ja kovasti sinne haluaisin, mutta taitaisin mielummin lentää sinne suoraan kuin köryytellä bussilla ?.
Itse suosittelisin lentokonetta myöskin :-) San Francisco on itsellä lähiajan suunnitelmissa uudelleen, toivottavasti hyvinkin pian! Hieno kaupunki, oli tämän reissun Top3:ssa (NYC, Boston & SF).
Voi morjes, mikä reissu!
:-D
Olipas kiva postaus, ja hienot kuvat! Hieno reissu, vaikkei itseä USA niin kovin kiinnostakaan. Tämä luo uskoa siihen, että ajoittain niin rasittavalta tuntuva reissupäiväkirjan pitäminen kannattaa. :D
Jälkeenpäin ajatellen harmittaa hieman se, että ei ole tullut pidettyä kirjaa yleensä reissuilta ollenkaan. Parilta vanhemmalta pidemmältä reissulta on tallella, mutta lyhyemmiltä ja uusimmilta ei ollenkaan. Toisaalta digitaaliaikaan siirtyminen ajaa pitkälle samaa asiaa, kun nyt on kuvia vähän joka tilanteesta – muistaa tapahtumat pitkälti niiden perusteella. Mutta näin jälkeenpäin ajatellen olisi ollut hyvä kirjata tapahtumia muistiin enemmänkin reissuista.
”Tekstit on pätkiä matkalla kirjoittamastani reissupäiväkirjasta ja kuvat nostalgisesti ”skannattu valokuvaamalla” kuvateksteineen valokuva-albumista. Mieli on edelleen yhtä nuori kuin kuvissa, mutta painoa on kertynyt jokunen kilo lisää vuosien varrella :-)”
Aivan ihana! Tällaiset vanhaan tukeutuvat postukset ovat upeita. Voi miksi emme voi olla ikuisesti nuoria, laihoja ja kaikesta kiinnostuneita. Tuntuu, että liian usein ollaan vaan vanhoja, lihavia, ja kyynisiä.
Ennen oltiin nuoria ja notkeita, nykyään pelkkä ja :-D
Vanhoissa reissuissa oli oma viehätyksensä ja silloin mentiin niiden inspiraatioiden mukaan mitä silloin oli. Aika pitkälle samoja asioita reissuista löytyy edelleen, mutta esimerkiksi ruokaan ja juomaan tulee kulutettua aivan eri summia suhteessa matkoilla kuin ennen ainakin omalta kohdaltani.
Loistava postausidea ja aivan mahtava – ja melkoisen hektinen, täytyy sanoa – reissu! Varmasti tulvivat muistot mieleen, kun tätä kirjoitit. :) Reissupäiväkirjan pitäminen todellakin kannattaa. Kävin muuten itse tuolla Intrepid-museossa vappuaattona ja julkaisin juuri tänään siitä postauksen blogissani.
Tulihan tuossa reissu elettyä uudelleen ja mietittyä montaakin juttua siltä matkalta. Tosin oli paljon mustia aukkojakin, jotka olisi voinut korjata sillä, että olisi ollut silloin digikamerat käytössä -> kuvien määrä olisi ollut ainakin satakertainen. Mutta ehkäpä tuossa yhdeksän filmirullan reissussa olikin oma viehätyksensä siinä, että harkittiin koska kuva kannattaa ottaa :-)
Postauksen ylivoimaisesti hitain vaihe oli skannata ja muokata kuvat, sillä tekstit oli suurimmalta osin ensimmäistä kertaa laitettu webbiin jo vuonna 1998 :-)
Eeppinen reissu teillä. Tuo karttakuvanne toi mieleeni jokin aika sitten tekemäni karttakuvan vanhempieni 1955 tekemästä USA + Meksiko -roadtripistä, jonka muutamia kohtia toistimme helmikuussa lännen kansallispuistojen osalta. Ihan koko reissun toistaminen ei käynyt mielessä enää tässä vaiheessa!
Vanhempiesi reissu kuulostaa uskomattomalta, sillä ovat kiertäneet Amerikan ympäri tuplasti pidemmässä ajasssa kuin me vain puolikkaan. Ja tämä on tapahtunut 40 vuotta meidän reissua aikaisemmin, jolloin teiden kunto on hieman eritasoista kuin meidän reissullamme. Tuon reissun tekeminen tuossa ajassa vaatii jo vähän kuntoakin :-)
Ihan mahtavaa lukea tällaisia matkamuistoja vuosien takaa! Ei voi sanoa, kuin että maailma on muuttunut 20 vuodessa reissaamisenkin osalta.
Tuolloin sinusta varmasti tuntui, että olet todella matkalla ja kaukana kotoa.
Nykyään kun on wifit, igt ja facebookit ja yhteyden pito kotiin sujuu napin painalluksella tuntuu että pieni osa ”kaukana kotoa” olemisesta on kadonnut.
19-vuotiaana kun olin Intiassa ei missään ollut wifejä yms joten vanhoilla pöytäkoneilla lähetettiin terkkuja kotiin kerran viikossa;) siinä oli tunnelmaa!
Nyt taisin hairahtua sivupolulle mutta ihania kuvia, erityisesti tuo kaveriporukka rannalla!
No oikeastaan et hairahtunut sivupolulle vaan osuit pitkälti asian ytimeen. Parikymmentä vuotta sitten tuo oli REISSU, nyt se olisi vain reissu.
Se on totta, että yhteydenpito somen välityksellä pitää välimatkan lyhyinä ja aina on kännykkä matkassa, millä voi tekstata tai soittaa kotiin. Oma viehätyksensä olikin ennen vanhaan siinä, että kuulumiset reissusta kerrottiin silloin kun kotiin saavuttiin. Yhteyttä pidettiin pari kertaa vain siksi, että tiedettiin että ollaan hengissä puolin ja toisin.
Välillä reissulla homma menee siihen, että etsitään ravintola sen mukaan missä on ilmainen wifi eikä sen mukaan missä on paras ruoka…
Hehe, takuulla ollut hyvä reissu! Munkin on pakko päivitellä tota matkustamisen muuttumista… Toisaalta asiat ovat helpottuneet todella paljon, toisaalta (kuten todettu) tietty kaukana kotoa olemisen fiilis on osilttain poissa. Vaikka kyllä mä itse ainakin saan sen fiiliksen ihan hyvin päälle nykyäänkin. :)
Itsestähän tosiaan se on kiinni, että saa hyvän fiiliksen reissulla :-) Paljonhan tämä interweb-aika on tuonut plussaa ihan reissun varaamisesta lähtien eli itse pitää vain huolen siitä, että reissussa se on apuväline myös monessa suhteessa. Toisaalta kun menee mukaviin paikkoihin, niin pitäisi sitten keskittyä siellä olemiseen siten, että sometus on vain pieni lisäplussa siihen.
Huima matka. Vanhoja kuvia minäkin joskus vielä otan käsittelyyn, mutta päiväkirjat puuttuvat. Hankaloittaa paljon. Matkustustapojen muutos näkyy aika hyvin siinäkin, että 15 vuotta sitten olin täällä Langkawilla Finnmatkojen pakettimatkalla, nyt osana kolmen viikon road tripiäni Malesiassa.
Olihan tuo oikeastaan sellainen reissu, että sen jälkeen reissaaminen on ollut iso osa elämääni. Nykyään on tullut jopa oltua muutama pakettimatkakin eli niistäkin löytyy hyvät puolet. Paikan päällä on sitten tullut järjestettyä retket ym. itse, mutta väkisin ei kannata alkaa vääntään omaa reissua jos kohtuuhinnalla saa jo toimivan lento&hotelliyhdistelmän. Olen muuten osallistunut omatoimireissulla kerran Aurinkomatkojen valmiiseen Chizen Itza -retkeen, kun ajattelimme saavamme enemmän irti kun opas koko matkan mukana. Kun retkelle oli tilaa, niin Aurinkomatkat otti meidät mukaan ja toimiva retki olikin! Paljon olisi sellaista historiatietoa jäänyt saamatta, jos olisimme itse sinne omatoimisesti menneet. Tämän huomasin viime talvena hyvin Cobaan & Tulumiin tutustuessa itsekseen, kun se historiallinen kertomus jäi ilman opasta uupumaan.
Nautihan Annika Langkavista, hieno paikka!
Ihan huikea reissu ja mahtavaa, että sulla on tällaista materiaalia, jonka pohjalta pystyt kirjoittamaan blogiin. Fiilistelen 90-lukua erittäin paljon, joten siinäkin mielessä ihan supermahtava postaus. On noissa vanhoissa kuvissa aivan erilaista tunnelmaa kuin nykyisissä. Tällaisia juttuja lukee kyllä mielellään enemmänkin :).
Valitettavasti alkaa sitten olemaan vanhemmista reissuista matkapäiväkirjamerkkinnät tässä :-( Yksi vastaavanlainen reissu on vielä jossain vaiheessa mahdollisesti joltakin osin tulossa matkapäiväkirjamerkintöineen.
Vanhat kuvat on omalla tavallaan hauskempia siinä mielessä, että se on se yksi otos mikä otettiin :-) Kiva jos tykkäsit!
Aivan ihana nostalgiaa tihkuva kertomus! :)
Tuli noista lankapuhelimista mieleen, että itsekin ensimmäiset ulkomaanmatkat tehny lankapuhelimien aikaan. Ei ollut kännyköitä eikä sitä ymmärretty edes ajatella, että puhelin pitäisi olla koko ajan saatavilla. Kun puhelinkoppi osui eteen, saatettiin soittaa kotiin ja kertoa että kaikki hyvin! :D
Olihan tuota itsekin kiva kirjoitella, toki ajattelin että vastaanotto saattaa olla vähän niin ja näin :-) No näyttää porukka tykänneen niin hyvä niin!
Puhelinkopit ja puhelin oli kyllä sellainen asia, mikä oli aika merkittävä siihen aikaan. Nythän niitä löytää enää tosi harvasta paikasta maailmalla.
Wow! Hieno postaus, aivan ihania tuollaset vanhat kuvat ja jalkapallofanina oon kyllä ihan pikkusen kade noille kisareissuille, ehkä vielä joskus jos pääsis itekin. :D – Monna
Jalkapallon MM-kisat on kyllä urheilufanin ykköskisat, siitä ei pääse kyllä mihinkään! Liputkin on kohtuuhintaisia, jos ne Fifan kautta saa arvonnassa hankittua. Tietysti majoitukset on lähialueilla kalliimpia, mutta esim. Euroopassa pelipaikoille kyllä ajaa pidempääkin kun välimatkat on lyhyitä.
Ihan huikea postaus, täynnä nostalgiaa. Ja ihanat valokuva-albumista kuvatut kuvat kuvateksteineen! :)
Thx :-) Musta tussi alkaa himmeneen eli tuskin on tekstit näkyvissä valokuva-albumissa enää parinkymmenen vuoden päästä :-( Eli sikäli oli hyvä pari kuvaa skannatakin teksteineen :-D
Nyt oli tarina josta tykkään, tuo coast to coast on usein mielessä. :) Huippua muistelua. Etenkin tuo mainintasi paperisista lentolipuista toi nostalgian mieleen. Olin vuonna 1994 7-vuotias, mutta silti muistan kun perheen kanssa lähdettiin reissuun ja odotettiin matkatoimiston tai lentoyhtiön kirjekuorta saapuvaksi postitse. Ai noita aikoja, nykyään ”hohto” ei ole matkailussa samaa kuin se joskus oli, vaikka matkailua tietenkin rakastan vieläkin. Tylsät iPhonen passbook-liput eivät kyllä korvaa sitä paperilippujen fiilistä!
Tuo matkalippujuttu oli kyllä siihen aikaan iso juttu, liput tuli postissa silloin kun tuli. Nykyään kun ei edes lippua aina tarvita, kunhan on joku sopia Q-koodi mitä näyttää.
USA on kyllä siitä kiva paikka, että löytyisi useita vaihtoehtoja toteuttaa tuo Coast to Coast. Jälkeenpäin ajateltuna olisi pitänyt enemmän käydä vielä katsastamassa luontonähtävyyksiä, mutta tuolla aikataululla se ei onnistunut. Harmitti mm. Grand Canyon kun ei siellä käyty vaikka vieressä oltiin, mutta aikataulu ei antanut silloin myöten. Vuosi sitten tuli sitten sielläkin käytyä eli loppu hyvin kaikki hyvin :-)
Hauska nähdä tällasia vanhempiakin reissujuttuaj! Pitäis itsekin kaivaa jotkut vuosien takaiset reilikuvat ja skannata ne vaikka :) Mielenkiintoinen stoori hienosta reissusta!
Kiitos Veera :-) Onhan vanhoissa reissuissa aina se oma juttu, kun on maailma muuttunut vuosien varrella ja reissaaminen tullut huomattavasti helpommaksi. Eli reilikuviasi odotellessa :-)
Olihan tuo aikas reissu, hyvä että tehtiin se! Kiitos Rami postauksesta, tack och påck!
Thx Spone, parempaa seuraa reissulle ei olisi ollut!