Etelä-Afrikan rannikolla aivan maan itäosissa sijaitsee St. Lucia -niminen kylä (katso kartalta), joka ympärillä on ainutlaatuinen luontokohde maailmassa. Alue on tunnettu nimellä iSimangaliso Wetland Park, mikä on yksi Unescon maailman perintökohteista. St. Lucian 500 asukkaan seurana asustelee mm. 800 virtahepoa ja 1200 Niilin krokotiiliä. Kun alue on maailmassa ainoa missä virtahevot, krokotiilit ja hait asustelevat keskenään, niin täytyihän niiden elinolosuhteita lähteä kanootilla katsastamaan paikan päälle.
Jalkapallon MM kisat 2010 oli hyvä yhdistää kolmen viikon Etelä-Afrikan kierrokseen. St. Lucia valikoitui yhdeksi kohteeksi juuri iSimangaliso Wetland Parkin vuoksi. Paikan päällä varasimme kaverin kanssa itsellemme oppaan ja sovimme, että lähdemme kanooteilla katsastamaan virtahepoja ja krokotiilejä seuraavana aamuna. Luonnollisesti kumpikaan meistä ei aikaisemmin juurikaan kanootilla ollut liikkunut, mutta sarjakuvien perusteella uskoimme eskimokäännöksen onnistuvan tarvittaessa vikkeläänkin. Kysyin oppaaltamme jonka nimeä en muista (olkoon vaikka Dundee) mitä krokotiilit tuumaavat kanooteista, niin vastaus oli että väistävät koska kanootti on isompi. Sitten pidemmittä puheitta tönäisimme uljaat kulkuneuvomme veteen ja lähdimme tutkimaan avaraa luontoa.
Montaa metriä en ehtinyt melomaan, kun puolen kilometrin päässä olin näkeväni hain pyrstön. En nyt viitsinyt seurueelle mitään sanoa, koska ajattelin joutuvani naurunalaiseksi ennen kuin edes kunnolla ollaan päästy rannasta. Melominen tuntui helpolta tyynellä pinnalla, joten oli aikaa nauttia kauniista maisemista. Hieman siinä muistelin vielä biologian kirjan kuvissa olleita krokotiilejä ja vertailin niitä mielessäni kanootin pituuteen.
Ensimmäinen ja retken ainoa takaisku ilmaantui melkein heti, kun oppaamme huomasi virtahepojen siirtyneen jo syvemmille vesille. Näkemättä yhtään virtahepoa analyysi tuli varman oloisesti, mihin perustelut kyllä olikin olemassa. Virtahevot nimittäin käyttävät samoja veteen rakentamiaan käytäviä liikkumiseensa, joten kun ”virtahepojen väylällä” liikennettä ei näkynyt, olimme aloittaneet retkemme liian myöhään. Kanooteilla ei pidä lähteä katsomaan syvästä vedestä virtahepoja, sillä jos virtahepo nousee alta ja kaataa kanootin, niin retki päättyy sitten osallistujan kohdalta siihen. Jos sääskiä ei lasketa (malaria), niin virtahepo tappaa eniten ihmisiä Afrikassa. Tosin yleensä sillä tavalla, että rauhassa heinää rannassa syövä virtahepo näkee hänen ja rannan välissä ihmisen, jonka se varmuuden vuoksi keilaa veteen mukanaan.
Pitkää matkaa meidän ei meloa tarvinnut, kun ensimmäiset krokotiilit näkyivät rantaheinikossa. Kävimme ihmettelemässä niitä n. kymmenen metrin päässä ja jatkoimme matkaa kohti pientä matalaa saarta, missä krokotiilejä pitäisi olla useampikin. Mitä lähemmäksi aluetta pääsimme, sitä varmemmin silmäni erotti rantavedessä liikkumattoman hain…
Jossain vaiheessa olin asiasta niin varma, että uskalsin kertoa näkyni muille. Opas tietysti vahvisti asian heti ja lähdimme rauhassa melomaan lepäävää eläintä kohti. Pian huomasimmekin, että kyseinen kaveri oli ottanut ilmeisesti krokotiilin kanssa matsia ja evästä oli palaset lähtenyt veren valuessa näkyvästi. Oppaamme tökkäsi mitään varoittamatta haita takamukseen melallaan ja se lähti uimaan hiljalleen poispäin. Olipahan hetki, minkä muistan varmasti lopun elämääni!
Saarella oli useampikin krokotiili nauttimassa aamun auringosta ja niitä ihmettelimme jonkin aikaa. Virtahevot olivat menneet syvemmille vesille emmekä niitä nähneet. Tosin edellisenä iltana olimme seuranneet niitä tietyssä paikassa, joten ajattelimme käydä katsastamassa jalkaisin niitä rannalta uudemman kerran. Näin ollen käänsimme kanoottimme takaisin päin ja lähdimme melomaan kohti vastavirtaa.
Tunnin verran oli aikaa vierähtänyt lähdöstämme ja takaisin päin meloessa alkoi pieniä aaltoja muodostumaan joelle. Yksi selvästi kanoottia isompia krokotiili oli jo vähän aikaa mulkoillut isoilla keltaisilla silmillään touhujani ja lähtikin seuraamaan vähän matkan päässä minua. Opas ja kaverini olivat jonkin aikaa vetäneet vähän rivakammin, joten krokotiilin uiminen perässäni ei kovin mukavalta tuntunut. Kaiken kukkuraksi krokotiili päätti vetäistä itsensä sukelluksiin, joten mietin minkälaisella nelssonilla selätän sen, mikäli se päättää heittäytyä hankalaksi…
Sain jossain vaiheessa oppaan ja kaverini kiinni, eikä krokotiiliäkään ollut sukelluksen jälkeen näkynyt. Pysähdyimme rantaan mangrove-metsikön suojaan nauttimaan pienen evästauon, jonka jälkeen lähdimme lähtöpistettä kohden. Matkalla katselimme vielä krokotiilin poikasia kaislikossa ja nautimme tästä ainutlaatuisesta luontokohteesta ja sen eläimistöstä. Kaiken kaikkiaan aivan loistava reissu missä sai vielä mukavan pienen urheilusuorituksen kaupan päälle!
– Kohteena maailma / Rami
Lisätietoa:
Kapkaupungin jutut kootusti:
- Pöytävuoren valloitus patikoimalla
- Pingviinien asuttama Boulders Beach
- Cape Peninsula Top5
- Robben Island – vanki numero 466/64
Aktiivilomaa ja eläimiä Etelä-Afrikassa:
Huhheijaa mikä retki teillä! Kääk!
Minä pelkuri tyydyin St. Luciassa seurailemaan krokotiilien, virtahepojen ja lintujen yhteiseloa turvallisesti ravintolan terassilta käsin. Mainiota oli kun B&B:n pitäjältä kysyttiin voiko täällä kylässä kävellä pimeällä ja hän totesi että juu kunhan varotte kaduilla tallustavia virtahepoja. Ja minä kun olin huolissani rikollisuudesta.
Mutta samaa mieltä, St. Lucia oli metka paikka!
Tosi hieno paikka tosiaan on! Ei törmätty kyllä itse illalla kaduilla virtahepoihin, ja hyvä niin – samaa meillekin varotettiin. Tosin oltiin mielissämme, kun auringon laskettua saatiin omalta virtahepojen bongauspaikalta kyyti kämpille niin ei tarvinnut puolta tuntia kävellä lievästi tressaantuneena takaisinpäin :-D
En uskaltaisi, en mistään hinnasta :D. Hrrr…..
Äläs nyt, sitä paitsi me jouduttiin maksaan tosta huvista :-D
Enpä ollut tiennyt, että tuollainen yhdistelmä virtahevot, krokotiilit ja hait on noin harvinainen. No toisaalta noiden kahden ensimmäisen yhdistelmiä parissa paikassa katsoneena ei ole kyllä tullut mieleenkään kaivata mukaan myös haita!
Omien tietojeni mukaan tuo on ainut paikka maailmassa, missä tuo kolmikko elelee samoilla alueilla. Haithan on yleensä suolaisen veden eläimiä, kun taas krokotiilit ja virtahevot makean. Hait käyvät mereltä uimassa joelle päin ja osan aikaa vuodesta väylä menee kiinni hiekkasärkän erottaessa joen merestä. Näin ollen haille on kehittynyt ainutlaatuinen hengitysjärjestelmä ja pystyvät eleleen makean veden alueella.
Ohhoh! Nyt on villiä. Olet päässyt kuvaamaan aika harvinaiseen paikkaan. Itse en olisi uskaltanut edes mennä tuonne. Olisin voinut korkeintaan kiikaroida kaukaa :D. Hienoja kuvia kyllä ja varmasti ikimuistoinen retki :).
Olihan tuo ikimuistoinen kanoottiretki. Virtahepoja kyllä näki rannalta hyvin, krokotiilejä ei niinkään. Tosin tuolla pääsisi ihan kyllä sellaiselle veneretkelle noita otuksia katsastamaan, jos ei halua meloamaan lähteä :-)
Oho, se oli oikeasti hai! En kyllä uskaltaisi itse lähteä melomaan alueelle, jossa hait ja krokotiilit ottavat matsia keskenään. Varmasti upee seikkailu!
Oli kyllä tosiaan hai saanut siipeensä, aika hurjan näköinen evä oli. En nyt itse olisi sitä lähtenyt tökkimään melalla, mutta kait opas tiesi mitä teki :-D
No wau! Vaikka Etelä-Afrikassa käytiinkin puolisen vuotta sitten, niin tästä mestasta en ole kuullut. Enkä kyllä ehkä olisi uskaltaunut tuonne melomaan, vaikka olisinkin kuullut :D Krugerissa katseltiin sillalta virtahepojen ja krokotiilien uiskentelua samassa joessa, eikä sinne kyllä olisi tehnyt mieli sekaan mennä :D Vaikuttavaa!
Kruger on kyllä mahtava paikka, aion mennä sinne vielä uusiksi!
No huh, en kyllä ikinä uskaltaisi lähteä tuonne melomaan. Huikea seikkailu sinulla ollut ja upeita kuvia olet reissultasi saanut. Erityisesti Taistelun jäljet -kuva on vaikuttava!
Muistaakseni ensimmäisten vetojen aikana mietin, että kuolen ainakin onnellisena jos kanoottiretki ei mene suunnitelmien mukaan… No ilmeisesti afrikkalaisen standardin mukaan kanoottiretki on turvallinen, kunhan ei tosiaan melo virtahepojen päälle – krokotiilienkään ei kannata mennä poikasten lähelle http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/art-1288337455943.html.
Hui kamala! Mun sydän hakkaa ihan hulluna, pelkästään luettuani tämän. En olisi ikinä lähtenyt tuollaiselle retkelle!! Vähän epäilen onko sulla itsesuojeluvaistoa lainkaan, kun tuossakin vain lepuuttelet jalkaa kanootin reunalla :D
No ohjeistus oli selvä, pidetään jalat ja kädet vedenpinnan yläpuolella :-D
Kuvittelin, että oon ainakin nimen tasolla kaikista Etelä-Afrikan luontomestoista kuullut, mut tää on mennyt aivan ohi. Tosi jännä, että virtahepojen ja krokojen lisäksi tuolla on haitakin. Mikä tuo alue oikein on, järvi, joki? Miten ihmeessä siellä on haitakin? Kumma juttu. Mut ihan huikea paikka! Voi että, mäkin haluan, niin siistiä! Vähän voi kyllä alkaa syke nousta kun krokotiili alkaa seurailemaan perässä… Mut kyllä mutkin on kyllästetty sellasilla virtahepo-pelotteluilla, että niitä melkein jännitän eniten. Nauratti kyllä joskus, kun leirintäalueella on kylttejä ”varo öisin teillä tallustelevia hippoja”. Miten niin harmittoman ja huvittavan näköinen otus voikin olla niin vaarallinen. Mä itseasiassa haluaisin nähdä kun sellanen juoksee, se voisi olla näky jo itsessään.
St. Lucian kylä sijaitsee melkein meren rannalla siten, että 15 km sen pohjoispuolella on St. Lucia järvi. Järven eteläpäästä alkaa 15 km pitkä kanaali (joki), joka laskee mereen. Se miksi alueella on myös haita, niin ne tulevat kanaaliin mereltä päin. Osan aikaa vuodesta vesi on niin matalalla, että kanaalin suulle muodostuu hiekkasärkät ja kulku mereen umpeutuu. Näin ollen kanaaliin jääneet hait joutuvat asustaan siellä ja ovat kehittäneet itselleen ainutlaatuisen hengitysjärjestelmän maailmassa että pärjäävät myös makeassa vedessä. Tästä voisi hieman zoomailla, miltä näyttää kartalla (eli kanaalin suuaukko tässä nyt auki): https://www.google.fi/maps/place/St+Lucia,+Etel%C3%A4-Afrikka/@-28.3738129,32.4139809,15z/data=!3m1!4b1!4m2!3m1!1s0x1efbb3a010f5554d:0x2887456217859420
Erittäin suositeltava paikka kaiken kaikkiaan luonnosta kiinnostuneille, missä on lisäksi lähistöllä mm. Cape Vidal, iSimangaliso Wetland Park ja perinteinen safaribongauspaikka Hluhluwe-Imfolozi Game Reserve.
Virtahevon juoksu voisi olla tosiaan hauskan näköistä, kunhan ei tulisi kohti itseä ;-)
Okei, tämä kanaali tuo vähän jotain logiikkaa tähän. Tosiaankin mielenkiintoinen luontokohde ja erikoinen ekosysteemi itsessään. Hahhah, joo, ei varmaan hirveesti naurattaisi päälle juokseva virtahepo… Äh, Etelä-Afrikkaan on kyllä päästävä vielä uudestaan, Kaukaupunkikin oli niin hieno!
Etelä-Afrikkaan on tosiaan mentävä uudestaan ja Kapkaupunki oli kyllä hieno! Suosittelen myös Strorms Riveriä aktiivimatkailuun: https://www.rantapallo.fi/kohteenamaailma/?p=460
Scary stuff!
Tämä retki olisi jäänyt itseltäni kyllä välistä, ihan noiden kaikkien eläinten takia. Eikö krokotiilit tosissaan iske kanootin kimppuun…? Haista on tuo Miikakin jatkuvasti promonnut että eivät ole lainkaan vaarallisia, niista on vaan monelta taholta rakennettu ihan väärä kuva.
Täällä tämän hetkisessä olinpaikassamme, Cairnsissa on myös noita krokotiileja ja varoituksia vähän jokaisessa kadunkulmassa. Vielä ei ole ainuttakaan näkynyt, ja vähän ehkä toivonkin että Nepalissa näkemämme jäävät reissun ainoiksi.
Tämä oli varmasti aika mieleenpainuva kokemus!
En tiedä että olisi krokotiilit käynyt kanootin kimppuun tuolla, mutta uskoisin sen olevan turvallista kun viralliset retkitoimistot sitä tekevät. Tietysti tarkoituksella ei ihan krokotiiliin viereen mennä eli kyllä joku järki tossakin touhussa pitää olla ettei niitä ala häiritsemään ja siten provosoimaan. Siellä kanaalin suulla ollut kalastaja oli kyllä kuollut krokotiilin hyökkäyksessä (oli kalastanut siellä koko ikänsä) ja joku hullu australialaisturisti oli saanut loppunsa uintiretkellä :-(
Itselle tulee mieleen Keniassa tehty krokotiilien bongausretki veneellä, missä emme yhtään niitä nähteet. Toisaalta en sitä yhtään ihmetellyt, kun pari paikallista kalasti verkolla joessa ollen siellä itse kainaloitaan myöten. No kai he tiesivät mitä tekivät ja missä kohtaa krokotiilit oleskelee…
Krokotiilit ja alligaattorit on siitä jänniä otuksia, että maalla ollessaan ne ei tee juurikaan mitään ja näyttävät niin kömpelöiltä kun olla ja voi. Talvella Meksikossa kaveri löi pallon rannalla olleen alligaattorin viereen vesiesteeseen, mutta jostain kumman syystä jätti kuitenkin vähän pidemmmän lyönnin kun droppasi palloa uudelleen :-D
Cairns kuulostaa tosi kivalta! Siellä on varmasti kyllä rikas eläimistö ihmeteltäväksi.
Juu, ei tulisi kuuloonkaan että lähtisin tuonne melomaan. :D Virtahepo on kamalan pelottava, samoin krokotiili. Hai on ainoa jota voisin kestää, joskin en sitäkään tuollaisesta pikkukanootista käsin…. Hrrr…
Sehän tuolla St. Luciassa on mukavaa, että voi krokotiilejä ja virtahepoja lähteä katsastamaan isolla veneelläkin. En tiedä kuinka usein ihmiset noita haita näkevät, mutta ilman kanoottia olisi varmasti jäänyt näkemättä. Tosin oli melkoinen säkä törmätä tuollaiseen haihin, joka oli lepuuttelemassa itseään taistelun jäljiltä paikallaan näkyvillä.
Kävi kylmät väreet selkää pitkin kun eka näin tuon hain evän, sitten haukottelevan (?) virtahevon ja sitten sun paljaan jalan. Varmaan ens yönä se on mun oma jalka josta krokotiili nappaa :D
Tuo paikka olis pakko nähä ihan maailmanperintökohteena! Mutta kanoottiin mua ei ehkä sais selvin päin ja pakottamatta :D
Kyllä tuo virtahepo ihan näytösluonteisesti kaivoi kanaalin pohjasta ruohoa, mitä sitten viskoi aikansa kuluksi suu auki mörähdellen. Virtahepoja näki hyvin rannalta parinkymmenen metrin päässä useampia ja niillä oli pieniä poikasia. Täytyy tehdä virtahevoista jossain vaiheessa oma postaus, sen verran hyviä kuvia tuli veijareista vesileikeissään.
Otettiin muuten heti retken jälkeen oluet varmuuden vuoksi, että pumppu tasaantui normaalille tahdille ;-)
Kannattaa tosiaan mennä tuonne, jos vähänkin sinne päin Etelä-Afrikkaa suuntaa!
Muakaan ei ikinä sais tollaiselle kanoottiretkelle… Ihan huikea kokemus, mutta ei hyvä isä. En mä uskaltais. Afrikkaan asti en oo koskaan päässyt, mutta noi virtahevot pelottaa jotenkin ihan älyttömästi.
Virtahepo on siitä mukava eläin, että jos sitä ei häiritse niin se ei ole ihmiselle vaarallinen. Suurin virhe mitä voi tehdä, on mennä rannalla olevan virtahevon ja veden väliin. Pienet poikaset näyttää varsin söpöiltä, isot suuta aukoessaan hieman hurjilta :-)
: ) Mun sisareni jaksaa kertoa mulle aina virtahevoista. Yksi sellainen oli saanut koko leirin sekasortoon. Ihmiset olivat linnottautuneet loungeen ja masai-soturit oli pitänyt hälyttää häätämään elukka pois teltta-alueelta. Kylmä olut oli loppunut, ja elukka edelleen ravintolan ja telttojen välissä. Viimeistään tässä vaiheessa, mietin miksi ikinä lähtisin Afrikkaan : D
No kyllä on ollut onneton porukkaa, jos eivät yhdessä mitään keksineet, että olisivat jälleen päässeet nauttimaan kylmää olutta :-D
Vähän liian extremeä aktiviteettia mun makuun, krokotiili saa pelkkien kuvien välitykselläkin aikaan kylmiä väreitä :’D
:-) No joo, itsestä tuntui kyllä turvalliselta noin koko ajan – ainakin jos aika kuultaa muistot ;-)