Suomen suurin matkablogiyhteisö

Sansibarin Stone Town tunnetaan Freddie Mercuryn sekä maailman orjakaupan kotina

Zanzibar Town, sijaitsee Intian valtameren rannalla ja siellä on tehtyy vuosisatoja kauppaa – valitettavasti myös orjakauppaa. Saari on kaupankäynnin näkökulmasta kätevästi Afrikan, Lähi-Idän ja Aasian välillä.

Sansibarin kaupunki jakautuu kahteen kaupunginosaan: Stone town eli Kivikaupunki sekä Ng’ambo. Jälkimmäisessä, uuden kaupungin alueella en käynyt. Matkalla Pajeen ajoinme sen lävitse ja siellä näytti olevan länsimaista ostoskeskusta, maailmanpyörää sun muuta.

Stone town eli kivikaupunki on ns. vanha kaupunki. Myös konkreettisesti, se on aikoinaan ollut Sansibarin sultanaatin pääkaupunki.

Kaupungissa vielä linnoitusaluetta pieni pätkä

Vuodesta 2000 Stone Town on ollut UNESCOn maailmanperintökohde. Alue on rähjäinen, siksi ei vaikuta maailmanperintökohteelta. Sen historiallinen merkittävyys kuitenkin selittää asian.

Elämää kuhiseva afrikkalainen kaupunki ainutlaatuisen arkkitehtuurin twistillä

Stone Townissa ovat kautta aikojen kulttuurit kohdanneet. Siellä voit aistia niin persialaisuutta kuin arabitunnelmaa. Siellä sanotaan olevan intialaisia vaikutteita (etenkin ruuassa tätä huomasin) ja eurooppalaisuutta.

Näitä vaikutteita näki, mutta rehellisesti sanottuna kaupunki on niin vahvasti remontin tarpeessa, että kauniiksi sitä ei voi millään muotoa kuvata.

Kapealla kujalla mauste- ja kangaskauppojen keskellä voit kuvitella olevasi Marokon Marrakechissa. Toki tyrkyttämistä ja perässä juoksemista ei Sansibarilla ole. Tinkiminen kuuluu asiaan.

Itse nautin arkkitehtuuria enemmän tavallisten ihmisten havainnoinnista. Etenkin kaulakkain kävelevät pienet koululaiset olivat hellyyttävä näky. valitettavasti pienet lapset olivat tottuneet saamaan rahaa turisteilta. Sen verran usein hymyn perässä kuului ”money, money”.

Stone Townissa voit asua edullisesti kauniissa, koristeellisessa ympäristössä

Tällainen oli myös meidän majapaikkaan kuuluva päähotelli. Asuimme Tembo B&B appartmentseissa ja käytimme Tembo hotellin palveluita (aamiainen ja uima-altaat). Kaksi yötä kahden hengen huoneessa aamiaisella maksoi tammikuussa 2023 reilun sata euroa. 

Huoneiston vieressä oleva Tembo house hotel on kalliimpi. Hotellirakennuksella on pitkä kaupankäyntihistoria sekä rakennuksessa on majoittunut lukuisia kuuluisuuksia esim. Indira ja Mahamatha Gandi, saaren oma poika Freddie Mercury ja luultavasti tutkimusmatkallaan myös Henry Morton Stanley ja Livingstone. 

Tembo hotel on suoraan rannalla ja kuulin erään oppaan mainitsevan, että beachimme on Stone Townin ainut beach.

Stone Townissa ei voi eksyä ja kuitenkin kaikki eksyy

Stonetownin vanhan kaupungin pienillä kujilla kuljetaan jalkaisin ja mopoilla. Stonetownin valloitus tapahtuukin usein eksyen labyrinttimäisillä pikkukujilla. Oikeasti eksyä ei voi: Stonetown on pieni ja vielä kolmelta suunnalta meren ympäröimä. Viimeisellä suunnalla on uusi kaupunki ja markkina-alue. Maps.me sovellus on vähän turha, sillä katuja ei ole nimetty.

Stone Town on ovibongareille oiva kohde. Katso kuvia alta:

Moneen tasoon ruokapaikkoja

Jos olet Furumdani markkina-alueella jo päiväsaikaan, niin lähistöllä olevaa The Swahili Housen ruokia on paljon kehuttu. Itse join vain kokiksen kattoterassilla. 

kattoterasseja on monia. Esimerkiksi Emerzon on Humurzi -hotellin terassi on kaupungin korkeimmalla näköalapaikalla. Sinne pääsi vain ilta-aikaan. Viiden ruokalajin seafood maistelumenu juomineen olisi maksanut 40€.

Päädyimme syömään asuntomme viereisen Hiltonin kattoterassille. Kahdellakumpillä saa ruuan viinilasillisella. Ihan ok, valitsin sansibarilaista mustekalaa – sanoisin ruuan olleen laadultaan kuin lounas etnisessä ravintolassa Suomessa.

Maustesaaren pääkapunkista löytyy tietenkin myös spice market. Tämä on siis Darajani markkina-alueen tietty osa. Se on enemmän kuin vain maustepaikka vaan perinteisempi tori kala- ja lihatiskeineen. Markkina-alue on laaja, vaikea sanoa mistä alkaa ja loppuu.

Tembo hotellin vieressä jokailtaisilla ruokamarkkinoilla (Furumdanin puistossa) on grilliruokaa tulilla kymmenissä pisteissä. Paikallinen herkku on pizza banaani- ja nutellatäytteellä. Itse otin kala-  ja kanavartaita valkosipulileivällä sokeriruokojuoman kera Minulla oli 22 000 (n8€) ja sain sillä pienen annoksen. 

Yllävän kallista, sillä päiväsaikaan söin erään vanhan kaupungin kujan kojussa paikallisten opiskelijatyttöjen seurassa paikallista keittoruokaa (perunaa ja kasvispalleroita mausteliemessä) hintaan 2000 (80 senttiä). 

Stone Townin orjamarkkinat olivat saaren julmimmat

Omanin ja arabien kaudella Sansibar toimi orjakaupan keskuksena. 1870-luvulla Sansibarissa asui noin  200 000 – 300 000 afrikkalaista orjaa.

Kolmasosa saaren asukkaista oli orjia!! 

Orjien määrää kiihdytti se, että havaittiin Sansibarilla olevan ihanteelliset olosuhteet neilikan viljelyyn. Plantaaseiden työntekijöiden kuolleisuus oli korkeaa (15-20% per vuosi), joten lisää työntekijöitä tarvittiin. Orjia oli plantaasityön lisäksi myös haaremeissa sekä kotiorjina.

Orjamarkkinapaikalle on 8 Euron sisäänpääsymaksu. Kävin edellisenä päivänä paikalla ja porttien ulkopuolella turistiliikkeen myyjä, joka väittää opastuksen olevan pakollista (saa maksaa tippaamalla haluamansa summan). Kun tulimme toisena päivänä, myyjät olivat kiireisiä ja onnistuimme pääsemään tiskille suoraan. Oppaat olivat todella surkeita (sivusta kuunnellen todettua) ja juoksuttivat asiakkaat  alueen läpi. Näyttelyssä hyvät englanninkieliset blanketit ja niistä saa paremmin irti itsenäisesti. Muista, että opasta ei ole pakko ottaa!!

Orjat tuotiin mantereelta laivoilla ja myytiin ympäri maailmaa ostaville tahoille. Orjamyyntimarkkinoilla orjat laitettiin riviin sukupuolen ja arvon mukaan. Ostajat tutkivat orjat (suut, hampaat ja kehon). Ja sitten tingattiin.

Laivaan heidät lastattiin alastomina kookosöljyllä voideltuna uudesti nimettynä.

Old Slave Marketissa on näyttelyn ohessa kellarikerroksessa orjien kammioita (2 kpl), joissa voi vierailla. Sinne pääsee turistikaupasta, kylttiä sinne ei ole.

Kovin karu paikka oli tämä kellari, jossa orjia säilytettiin ahtaasti matalissa betoniselleissä. Siellä oli niukasti valoa ja happea. Vessoja ei ollut… Yhdessä huomeessa saattoi olla 65 orjaa – sekaisin miehiä, naisia ja lapsia.

Oorjille ei annettu ruokaa kolmeen päivään, kestokykyä koeteteltiin täten ja senkin jälkeen paaluttamalla ja hakkaamalla. Korkea kivunsietokyky lisäsi orjan arvoa.

Orjia yritti karata, mutta seuraukset olivat kovia, joten iso osa tyytyi passiiviseen vastustukseen. Nykypäivänäkin tuttua työn (ainakin kotitöiden) vastustamista voi olla sairauden näytteleminen, hidastelu tai jopa isännän omaisuuden tuhoaminen. Orjat myös keksivät pilkkalauluja isännistään ja lauloivat näitä.

Virallisesti orjamarkkinat lopetettiin vuonna 1873, mutta todellisuudessa sen jälkeen toiminta jatkui vielä vuosikymmeniä… Paikalliset ajattelivat, että jotain pahaa tapahtuu, jos kymmeniätuhansia orjia yhtäkkiä vapautetaan. Pelättiin orjuuden lopettamisen taloudellisia vaikutuksia. Bisnesmiehillä ja eliiteillä (nämä ryhmät olivat orjakaupan johtohahmoja)oli myös niin tärkeitä suhteita, että kauppasuhteiden ylläpitäminen meni lakien edelle… Virallinen orjakausi kesti 250 vuotta – sen sekä aloittivat että lopettivat britit.

Lopulta 1909 loppui orjuus. Tai muutti muotoaan. Lukutaidottomat, suvuistaan irrotetut orjat olivat eri tyyppisille hyväksikäyttösopimuksille alttiita – monet velkaantuivat ja velkoja maksettiin kohtuuttomilla sopimuksilla. Naispuolisten orjien lapset oli usein siirretty isäntänsä nimiin ja niihin tilanteisiin syntyi eri sopimuksia, jos äiti halusi olla lapsensa elämässä..

Ja mietimme onko orjuus koskaan loppunut missään päin maailmaa. Jopa Suomessa jää kiinni vähän väliä ihmiskaupasta ulkomaalaisia ravintolayrittäjiä.

Vaikka haluankin uskoa hyvyyteen, niin näissä asioissa uskon lopulta vain valvontaan, ihminen on ahne ja oma edun tavoitteluun löydämme aina selityksen. Pahatkin selittävät tekojaan ”hyvyydellä”, hyvän tekemisellä.

Orjamarkkina-alueella on anglikaaninen katedraali. Kirkon alttarilla on valkoinen marmoriympyrä punaisella reunuksella. Tämä symbolisoi orjien kidutusta. Sisäänpääsy maksuton ja ei mielestäni olisi ollut maksun arvoinenkaan. Kirkon pihamaalla vaikuttava orjakauppaa ilmentävä veistos, käy katsomassa tämä.

Stone townin must on Freddie Mercuri museo


Alueen tunnetuin henkilö on varmasti Queen yhteen Freddy Mercury. Laulaja syntyi Stonetownissa 1946 ja täällä on hänen kotimuseonsa.

Freddie Mercuryn syntymänimi oli Farrokh Bulsara. Farrokh tarkoottaa onnellista ja onnekasta.

Perhe kuului zoroastriaaniseen uskontokuntaan. Vielä nykyäänkin tätä uskontoa toteuttaa 150 000 ihmistä. Se luokitellaan maailman vanhimmaksi uskonnoksi.

Freddie Mercuri museota suosittelen ehdottomasti (olin kyllä lukenut, että moni ei siitä ole tykännyt). 8 dollarin hintaan saa kuunnella hänen parhaita kappaleitaan ja kuvien kautta tutustua hänen yleislahjakkuuteensa, esim. Urheilussa. Museossa on ystävien, perheen, opettajien muisteluita hänestä. Esillä on kehystettynä alkuperäisiä lyriikoita, esiintymisasua, piano yms. Kaikista muista asioista mainittiin, mutta ei hänen parisuhteista. 

Freddie oli 5-vuotias, kun hän aloitti koulun sisäoppilaitoksessa. 8-vuotiaana hänet lähetettiin Intiaan sisäoppilaitokseen. Hän muutti takaisin Sansibarille 16-vuotiaana ja vuotta myöhemmin 1963 Sansibar itsenäistyi ja he muuttivat perheen kanssa Englantiin. 

Freddie Mercury perusti Queen yhtyeen 1970 ja 1991, vasta 45-vuotiaana hän kuoli. Queenin albumeita myytiin 150 miljoonaa kappaletta!!!

Freddie Mercury oli perfektionisti ja albumeita viilattiin niin tarkkaan, että niiden sanotaan olevsn maailman kalleimmin tuotettuja!

Paikalliseen kollegaan tutustuminen beachillä

Stone Townista jäi minulle vahviten mieleen lenkkeily rannalla ja spontaani venyttely paikallisten hunnutettujen naisten kanssa . Tapasin 54-vuotiaan Ilhamin, jonka elämäntarinaa ja ammatillista polkua oli mielenkiintoista kuunnella.

Hän oli ammatinvaihtaja (kirjanpitäjästä terapeutiksi), joka oli työtön ja asunnoton. Mutta onnellinen.

Terapeutteihin ei maassa uskota, kehittyvien maiden tapaan papit hoitavat nämä hommat. Hän kuitenkin sai asua vuokratta tutuillaan ja vapaaehtoistyönä piti nuorille huumeluentoja ja tyttöjen uimakoulua. Hän kertoi valinneensa naimattomuuden, sillä ei arvostanut miesten tapaa toimia ja traumataustaa lapsuudenperheen miehistä vaikutti myös olevan.

Kiitollinen olen tästä aidosta kohtaamisesta. Mitä kohtaamisirra sinulle on matkoilta etenkin jäänyt mieleen?

Previous Post Next Post

25 Comments

  • Reply Mikko / Matkalla Missä Milloinkin keskiviikko, 25 tammikuun, 2023 at 07:34

    Kieltämättä ihan valtava määrä tuolla oli aikoinaan orjia. Vietiinkö tuolta orjia muuten myös muualle, lähinnä Aasiaan? Hurjalta tuo orjakauppa joka tapauksessa tuntuu. Vielä ei olla itse Sansibarilla käyty, mutta ilman muuta kyseessä on sellainen kohde, jossa joskus olisi mukava vierailla.

    • Reply kodinvaihtaja keskiviikko, 25 tammikuun, 2023 at 20:44

      Itse asiassa ei jäänyt mieleen, että minne päin maailmaa orjia vietiin. Käsitykseni mukaan kaikkialle. Mutta en tiedä mistä ko. Mielikuva jäi. Toinen keskushan oli myös Mauritius, sielläkin kävin orjuus”museossa”. Se oli enemmän visuaalinen, oliko jopa niin, että siellä oli tekstit vain Ranskaksi.

  • Reply Aila ja Juha sunnuntai, 29 tammikuun, 2023 at 15:19

    No olipa mielenkiintoinen matkakohde ja varmaan koit valtavasti kaikkea uutta. En oikein usko, että paikka meitä houkuttaisi, mutta oli kiva lukea tästäkin kohteesta monipuolinen kuvaus. Sen verran kiinnostuin, että kävin lukemassa pari muutakin Sansibar-aiheista blogitekstiä. Tulipa otettua postauksesi ansiosta paremmin selvää tästäkin kohteesta. Tuo Ilhamin kohtaaminen oli varmaan ihan huippukokemus. Ihana päästä lähelle oikeita ihmisiä. Aila

    • Reply kodinvaihtaja sunnuntai, 29 tammikuun, 2023 at 18:38

      Oli ihanaa tavata Ilhan, hän kävi meillä kylässä myös Pajessa. Kunnioitan ihmisia, jotka elävät onnellista elämää vastoinkäymisistä huolimatta

  • Reply Eveliina / Reissukuume sunnuntai, 29 tammikuun, 2023 at 16:18

    Super mielenkiintoinen matkakohde! Eikä vähiten tuon hurjan historiansa takia 😮 Hirmuinen määrä orjia…

    • Reply kodinvaihtaja sunnuntai, 29 tammikuun, 2023 at 18:39

      Pohdin, että kuinka monen paikallisen taustasta löytyy esi-isien orjuushistoriaa!!

  • Reply Tanja for Takeoff maanantai, 30 tammikuun, 2023 at 04:48

    Jännä muuten tuo huomiosi yhtäläisyyksistä Marrakeshiin, en ollut ajatellut sitä aiemmin, mutta kuvissasi se oli helppo nähdä. Omasta Sansibarin reissustani on jo hirmuisesti aikaa: kävin siellä työreissuni yhteydessä kun olin tekemässä lehtijuttuja ja kuvaamassa kirjaprojektia mantereen puolella. Mahtoikohan tuo olla keväällä 2010 vai 2011, en edes muista enää varmuudella. Pitäisi tarkistaa kirjan julkaisupäivästä 😅

    • Reply kodinvaihtaja maanantai, 30 tammikuun, 2023 at 09:39

      Itselle Sansibar on kerran elämässä paikka. Jäi hienoja muistoja ja ystävällisyys oli hienoa, mutta en nauttisi siellä asumisesta pidempään.. On oikeasti kiva, kun bongaa toisten jutuista itselle tuttuja paikkoja – ja nousee omat muistot mieleen

  • Reply Tanja for Takeoff maanantai, 30 tammikuun, 2023 at 04:50

    Ai niin, piti vielä mainita, että mulla taitaa olla kuvakin tuosta sinun ekan kuvan rakennuksesta! Mutta eihän se ihme ole, Stone town / Georgetown tosiaan on varsin pieni.

  • Reply Emilia/Merkintöjä maailmasta maanantai, 30 tammikuun, 2023 at 16:37

    Erilaiset kohtaamiset eri puolilta maailmaa olevien ihmisten kanssa ovat minusta niitä reissujen parhaita juttuja. Kiitos, että jaoit täällä omasi 🙂
    Kävin Zanzibarilla ja Stone Townissa v. 2015, tuntuu, että moni asia on jo unohtunut, mutta sun jutun kautta nousi asioita ja tuttuja paikkoja mieleen. 🙂

    • Reply kodinvaihtaja tiistai, 31 tammikuun, 2023 at 02:22

      Juuri tämä matkablogien lukemisessa parasta, vahvistuu omat muistot – ja jos ei ole käynyt, niin saa inspiraatiota.

  • Reply Kohteena maailma / Rami maanantai, 30 tammikuun, 2023 at 17:55

    Kyllä tuo Stone townin orjakaupan historia on karua luettavaa, ei voi muuta sanoa.

    • Reply kodinvaihtaja tiistai, 31 tammikuun, 2023 at 02:20

      On vaikea edes kuvitella sen aikakauden arkielämän todellisuutta saarella.

  • Reply Elina / elinanmatkalaukussa maanantai, 30 tammikuun, 2023 at 19:08

    Huhhhu mikä historia ja aivan käsittämätöntä nämä orjien määrät 🙁 surullista. Olipa kiva lukea Sansibarista jotain muutakin kuin rannoista, tai siis vähän tuota kaupunkikuvaakin ja nuo ovet oli tosi ihanan näköisiä. Itse tahtoisin kans matkustaa Sansibarille ja se on ollut pitkään jo bucket listan kärkipäässä, tänä vuonna ei ehdi matkaa toteuttaa, mutta ehkä ensi vuoden lopulla? Matkasuunnitelmat kun on omassa päässä jo aika pitkällä, mihin aikoo milloin minnekin matkustaa, vaikkei reissuja oo vielä varattuna. Itseä kiinnostaa eniten Sansibarin rannat, mutta nämäkin olisi mielenkiintoista kokea. Olis hyvä jos olis mukana jotain värikyniä, pieni pallo, purkkaa, tai jotain muuta pientä mitä voisi lapsille jakaa rahan sijaan. Rahat kun menevät usein suoraan vanhemmille, mutta pienellä lapselle tarkoitetulla tavaralla saa lapsen aidosti iloiseksi.

    • Reply kodinvaihtaja tiistai, 31 tammikuun, 2023 at 02:19

      Lentokentällä jätin paikallisen sim kortin pöytään. Tarjoilija huusi perään. Kerroin tarkoituksella jättäneeni ja että voi antaa jollekulle. Hän sanoi, että ottaa mielellään itse. Eli tämä kertoo jo paljon.

  • Reply Pirkko / Meriharakka tiistai, 31 tammikuun, 2023 at 20:37

    Pitääpä pitää tämä juttu mielessä, tarkoitus on yrittää saada kesän Kenian matkaan sovitettua vihdoinkin myös matka Sansibarille – ja juurikin, ainakin osan aikaa, Stone Towniin!

    • Reply kodinvaihtaja sunnuntai, 5 helmikuun, 2023 at 08:30

      Jotenkin mielestäni kokee vain osan Sansibaria jos ei käy Stone Townissa. Rantoja on kaikkialla, on vain yksi Stone Town.

  • Reply Sari /matkalla lähelle tai kauas tiistai, 31 tammikuun, 2023 at 20:57

    Varmasti mielenkiintoinen paikka!
    Hotellikin näyttää hienolta. Näin talvisella kelillä kelpaa näitä kuvia katsella.

    • Reply kodinvaihtaja sunnuntai, 5 helmikuun, 2023 at 08:31

      Hotellin historia ja arkkitehtuuri toi oman säväyksen!

  • Reply Stacy Siivonen torstai, 2 helmikuun, 2023 at 16:58

    Kovasti tuo Mieleen esimerkiksi Intian ja siellä oli monenlaisia kohtaamisia pyhiinvaeltajien kanssa. Esimerkiksi ne halusivat haastatella minua. Eipä yllättänyt, että yhteyksiä Stonetownin ja Intian välillä on useita.

    • Reply kodinvaihtaja sunnuntai, 5 helmikuun, 2023 at 08:28

      Upeita kokemuksia sinulla. Itse en ole Intiassa käynyt. Ehkä pitää mennä yksin, kun mieheni ei innostu.

  • Reply Paula - Gone with the Gastons sunnuntai, 5 helmikuun, 2023 at 05:31

    En ole ennen tiennyt juuri mitään Sansibarista mutta nyt viime aikoina on näitä blogipostauksia alkanut tulla sitä tahtia, että tietoa on karttunut. Todella mielenkiintoisen oloinen paikka! On monenlaista ajatusta kun tätäkin lukee ja sitten vastapainona kaunista turkoosia merta.

    • Reply kodinvaihtaja sunnuntai, 5 helmikuun, 2023 at 08:36

      Itseä kauhistutti se, että paikalliset ovat oikeasti uimataidottomia… Eräs kollegani todisti tilannetta, jossa teinipoikaa etsittiin vedestä idolla joukolla… Hukkuneita on varmasti paljon… Vanhana uimaopena voisin kuvitells itseni vapaaehtoiseksi uimaopeksi!

  • Reply Kati | Täydellisen Kreikan saaren metsästys sunnuntai, 5 helmikuun, 2023 at 11:22

    Mielenkiintoista lukea näitä Sansibar-postauksiasi, koska se on ollut meillä haavekohteena safariin yhdistettynä. Saa nähdä, milloin toteutuu!

    • Reply kodinvaihtaja sunnuntai, 5 helmikuun, 2023 at 12:15

      Mä olen kierrellyt paljon saaria, mutta Kreikan saaristo kuuluu edelleen bucket list kohteisiin🤷‍♀️😅🫶

    Leave a Reply

    This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.