Suomen suurin matkablogiyhteisö

Perämeren kansallispuistoon samaan aikaan lampaiden kanssa

Perämeren kansallispuisto sijaitsee nimensä mukaisesti Perämeren pohjukassa, Kemin ja Tornion vesillä. Kansallispuiston saaret ovat ulkosaaristoa, Pensaskari on 10 km:n ja Selkä-Sarvi 18km:n päässä mantereesta. Saarille ei ole yhteysaluksia vaan sinne pääsee omilla veneillä sekä yrittäjien kyyditsemänä. Useampana kesänä yritin päästä mukaan venekyytiin, mutta vasta nyt kesällä 2022 löytyi sopiva ajankohta.

Pensaskariin ja Selkä-Sarveen pääsee venetaksilla

Venetaksin kyydissä pääsee saariin milloin vain, mutta jos haluaa edullisemmin, niin Pekka Aho kokoaa kimppaporukoita, jolloin kyyti maksaa 50€/hlö. Pekka on matkassa koko ajan ja opastaa samalla. Hän on todellinen tietopankki ja puhetta piisaa. Amerikkalainen ystäväni totesikin, että hengittääkö Pekka milloinkaan puhuessaan. Wendy suomen kieltä osaamattomana havainnoi, että Pekka puhuu taukoamatta ja muut nyökkäilevät😉.

Veneemme lähti aamukymmeneltä viiden tunnin reissulle Torniosta, Leton veneilykeskuksesta. Istuin veneen etuosassa ja totesin puolivälissä matkaa, että jos olisin tiennyt kyydin olevan sellaista röykytystä, niin en olisi lähtenyt.

Estin paniikin nousemista siten, että havainnoin, että Pekka kävelee rennosti ympäri venettä jutellen ihmisten kanssa ja autopilotti ohjaa samanaikaisesti venettä – että mitä minä tässä keuhkoan.

Oli avomerelle tyypillinen inan kovempi merenkäynti 11m/s. Pekka kertoi, että kun on 12m/s, niin sitten hän pitää molemmilla käsillä kiinni ratista ja jos on 13m/s, niin sitten vene ei lähde satamasta. Palatessamme oli tuuli tyyntynyt ja oli selkeästi miellyttävämpää.

Perämeren kansallispuisto

Perämeren kansallispuisto on perustettu 1991 suojelemaan maankohoamisen suojelemaa saaristoluontoa. Maa-aluetta on kokonaisalueesta vain murto-osa 3/157 neliokilometriä! Puistoon kuuluu kolmekymmentä saarta ja luotoa. Tällä hetkellä maa kohoaa 9 mm vuodessa. Pensaskarissa olevat rakennukset metsähallitus on kunnostanut 1995 museokäyttöön. Kalastustukikohdan yleiseen rakennuskantaan kuului asuinkämppä, verkkomakasiini, jääkellari sekä verkonkuivaustelineitä ja jopa sauna. Alueen yleiseen kalakantaan ovat kuuluneet lohi ja silakka sekä alueen oma ”makean” veden muikku eli maiva.

1960-luvun lopulla lehmät ja lampaat muuttivat pois saarista ja tämän jälkeen saaret alkoivat kasvaa umpeen. Nykyisellään on aloitettu luonnonhoitotoimet perinnemaisemien suojelemiseksi. Alueita paitsi niitetään ja poltetaan, lisäksi saarilla on töissä myös kesälampaat.

Perämeren kansallispuistossa on 6000 kävijää vuodessa. Tämä luonnollisesti arvio joka tehdään säännöllisesti venerannasta otettavista kuvista laskien. Pekka kertoi suurimman osan kävijöistä olevan lähialueelta, joten ns. oikeita kansallispuistovierailijoita on hänen ja muiden yrittäjien laskelmien mukaan n. 1500.

Pensaskarilla on alkuperäistä rakennuskantaa ja pieni ulkoilmamuseo

Pensaskariin saapuessamme saimme siitä ainoasta pilvestä, päällämme olevasta, kunnon sadekuuron. Ennusteen mukaan oli 0,1% todennäköisyys tulla sadekuuro ja me saimme kunnon sadekuuron. Pohdin, että meillä tulee olemaan upea reissu!

Pensaskari on vanha kalastustukikohta Perämeren kansallispuistossa. Vanhoista rakennuksista koostuva ulkoilmanäyttely on auki venetaksin asiakkaille (Pekalla avain) ja juhannuksesta syyskuuhun lammaspaimenet avaavat ja sulkevat tilat päivittäin.  Asutusta Pensaskari on toiminut kalastustukikohtana 1700-luvun alkupuolelta (osassa esitteistä luki että jopa 1500-luvulta alkaen). Pysyvää asutusta saaressa ollut ainakin vuodesta 1865 alkaen, seinäkaiverruksista on tämä lukema löytynyt. Selkäsarvessa on asunut 1850-luvulla jopa 300 asukasta. 1940-60 luvulla saarella oli enemmän asutusta, 80- luvulta alkaen käyty mantereelta kalassa. Tähän syynä paremmat veneet ja kiristyneet kalastuksen hygieniamääräykset. Aikoinaanhan sahattiin kevättalvella jäätä merestä kalansäilytystä varten ja vielä pääsiäisenä kalaa säilytettiin näissä jäissä.

Pensaskarissa on ulkoilmamuseon lisäksi myös pieni luontopolku, joka johtaa 500-luvulla syntyneelle pienelle järvelle. Huh, huh, hyttysiä piisasi. Saniaismetsä oli kaunis, mutta kauneuden takana on toinen tarina, Pekka kertoi saniaisten tuhoavan metsän monimuotoisuutta, monipuolinen kasvisto vähenee. Nyt kesäkuussa ruohokanukka oli kauniisti kukassa. Paikalliset kutsuvat tätä sianpuolukaksi, sillä se on myrkyllinen. Alueen joutsen oli juuri saanut poikaset, joten heitä ei näkynyt.


Ihana yllätys oli, että juuri retkipäivänämme saapuivat lampaat saareen. Lampaat saapuivat Eskolan tilalta Simosta lampurinsa johdolla veneellä. Saimme olla vastaanottamassa heitä. Lammaspaimenet olivat tulleet jo edellisenä päivänä ja asettuneet saareen. Lampaita oli pidetty nälässä vuorokauden, jotta he asettuisivat helpommin saareen, tämä tapahtuikin heti, he alkoivat töihin eli laiduntamaan.

Eräs meistä kysäisi ihmetellen, että miksi jokaisessa lampaassa on monen eriväristä viivaa. Lampuri heitti: ”Pride viikkojen kunniaksi”. Heti perään hän selitti, että pitää tietää onko kaikille lampaille tehty toimenpiteet ja siksi kun lampaan sorkat leikataan, niin laitetaan punainen viiva ja kun korvamerkitään niin sininen viiva merkkaa sitä jne. Kyseisellä lampurilla 1000 lammasta eli viivoja riittää🤭

Selkäsarvi näyttää asutulta, mutta ei se ole

Kun saavuimme Selkä-Sarven satamaan, niin satamassa oli reilusti huviveneitä. Rannassa on sauna ja muita faciliteettejä veneilijöille. Ihan sataman vieressä on torni, jonne kiipesimme Pekan kanssa. Torni ei ole avoinna, mutta Pekalla on avain. Torni on rakennettu aikoinaan sen tähden, että Venäjälle piti osoittaa, että vartioimme myös länsirajaamme samalla tavoin kuin itärajalle oli vartiotorneja rakennettu useampia. Tätä länsirajan vartiotornia ei ole koskaan otettu virallisesti käyttöön. Ylhäältä näkee hyvin koko saaren.

Selkä-Sarvessa on kilometrin mittainen luontopolku. Polku johtaa saaren  satamasta toisen pään vanhaan kalastajakylään, jossa sijaitsee muun muassa entisöity Ailinpietin kämppä. Selkä-Sarvessa on siis autiotupa kansallispuistokävijöiden käyttöön ja toki löytyy myös vuokrattavaa mökkiä. Ja luonnollisesti lammaspaimenten mökki. Ehkä kuitenkin Pensaskariin lammaspaimeneksi menisin, jotenkin se kiehtoi minua enemmän. No en tiedä johtuiko lampaista. Toki Selkä-Sarvessakin lampaita on, mutta ne olivat kulkeutuneet jo eri puolille isohkoa saarta ja emme niitä nähneet.


Oli hienoa päästä Perämeren kansallispuistoon. Ihan viimeisiä kansallispuistoja viedään, sitten olen käynyt kaikissa kansallispuistoissa. Merikansallispuistot ovat haastavia vierailukohteita, jäljellä olevat kansallispuistot ovat samoin merikansallispuistoja: Itäisen Suomenlahden kansallispuisto ja Tammisaaren kansallispuisto. Selkämeren kansallispuisto on myös osin merellä. Tunnetuin merikansallispuistoista on luonnollisesti Saaristomeren kansallispuisto ja se on näistä varmasti se tunnetuin ja vierailluin. Oletko sinä vieraillut merikansallispuistoissa?

Previous Post Next Post

You Might Also Like

10 Comments

  • Reply Mikko / Matkalla Missä Milloinkin maanantai, 18 heinäkuun, 2022 at 19:12

    Merikansallispuistot ovat tosiaan niitä haastavimpia, mutta toisaalta itse tykkään meriluonnosta kovasti. Sen vuoksi noissa kaikissa on tullut käytyä. Käsittääkseni muuten kävijämäärät lasketaan pitkostuissa olevien antureiden perusteella.

    • Reply kodinvaihtaja perjantai, 5 elokuun, 2022 at 17:59

      Pekka kertoi meille, että kävijät lasketaan ottamalla satamasta säännöllisesti kuvia ja lasketaan tietty määrä keskimäärin veneeseen kuuluvaksi. Mutta onhan niitä antureita joka kansallispuistossa eli se olisi kyllä järkevämpi selitys. Ehkä Venetaxi Pekka oli juttupäällä😉

  • Reply Pirkko / Meriharakka maanantai, 25 heinäkuun, 2022 at 08:53

    Juuri kun Repoveden myötä olimme päättäneet, että nyt saavat kansallispuistot riittää – olihan niistä jo yli puolet käytynä – niin ainakin kevyesti suunnitteilla olevan Tornio – Haaparanta -matkan kylkeen tuntuisi kyllä olevan järkevä liittää samaisen Pekan kyydillä tehty kierros tässäkin kansallispuistossa, ehkä vielä yhdistettynä Keminkraaselin majakkaan! Katsotaan miten käy, mutta kiva nähdä vähän tätäkin, jo ”ennakkoon”! Aika hurjasti lampaita!

    • Reply kodinvaihtaja perjantai, 5 elokuun, 2022 at 18:00

      Kyllähän tämä kivasti sopii myös majakkavierailun kylkeen.

  • Reply Merja / Merjan matkassa maanantai, 25 heinäkuun, 2022 at 20:24

    Olen käynyt Tammisaaren kansallispuistossa tietämättäni, että olin kansallispuistossa. 🙂 Se tapahtui aikana, jolloin veneilimme paljon niillä huudeilla mutta en ollut muuten niin tietoinen kansallispuistoista. Perämeren kansallispuisto on varmaan omalla listalla viimeisten joukossa haastavien kulkuyhteyksien vuoksi, mutta hyvä tietää että Pekan kyydissä pääsee.

    • Reply kodinvaihtaja perjantai, 5 elokuun, 2022 at 17:47

      Väitän, että moni veneilijö ei tiedä kansallispuistoissa käyneensä

  • Reply Anne | Elämää Nomadina tiistai, 26 heinäkuun, 2022 at 13:11

    Merikansallispuistot ovat jääneet vähiin, mutta täällä Perämeren kansallispuistossa ehkä olisi pitänyt joskus käydä. Tuolla kulmalla Suomea asuu perhettä ja sukua, ja alue on sitä kautta varsin tuttu, mutta saaret ovat jääneet vieraiksi. Ehkäpä joskus jos Suomessa vieraileminen sattuu kesäaikaan, voisi mennä tuonne vaikkapa omien vanhempien kanssa, veikkaan että hekään eivät ole käyneet, vaikka lähellä asuvat.

    • Reply kodinvaihtaja perjantai, 5 elokuun, 2022 at 17:46

      Teidän pitää koota oma sukuporukka reissulle

  • Reply Ne Tammelat tiistai, 26 heinäkuun, 2022 at 14:33

    Ihana Pekka siellä kuljettajana 🙂 Todella hieno paikka kyllä. Meillä ei ole vielä noiden kansallispuistojen kiertely tai kerääminen lähtenyt käyntiin, mutta tämäkin vaikuttaa kyllä vierailun arvoiselta paikalta. Ihania nuo lampaat <3

    • Reply kodinvaihtaja perjantai, 5 elokuun, 2022 at 17:45

      Pekka ansaitsee täydet viisi tähteä.

    Leave a Reply

    This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.