Suomen suurin matkablogiyhteisö

Voi mahoton mitkä maisemat -harvinaisempia vaelluksia Lofooteilla

Edellisellä Lofoottien reissulla tutuksi tulivat Reinebringen, Ryten, Offersoykammen ja Tjelbergtind. Lue näistä klikkaamalla nimeä. Tällä kertaa vaelluskohteita olivat kaksi pitkää, kuuden tunnin vaellusta eli Matmora ja Festvågtinden, kolmen tunnin vaellus Djevelportenille sekä helppo  reitti Hauklandin beachiltä Uttakleivin beachille. Tässä jutussa esittelen kaksi ensimmäistä, toisessa jutussa jälkimmäiset eli Djevelportenin ja Haukland/Uttakleiv vaelluksen.

Festvågtind – en voi suositella tätä vaellusta!!!

Henningsvaerissa, vähän ennen itse kylää, on 541 metrinen Festvågtind. Jos jostakin luet tämän olevan helpohko, niin älä usko. Olen noussut monelle huipulle Norjassa ja toistaiseksi tämä haastavin ja tylsin, jättäisin välistä. Maisevat huipulta hyvät, mutta parempia helpommalla vaelluksella olen kokenut. Esim. Offersoykammen on samantyylinen, vuorelle noustaan toista puolta ja vasta huipulla näet, miltä toisella puolella on. Näkymät siellä voittavat nämä 10-0. Kuvista kipuaminen ei muuten näytä niin yksitoikkoiselta ja vaativalta kuin on 😉

En edelleenkään ymmärrä miksi saimme tänne paikallissuosituksen ja reitti oli ruuhkaisa myös. Kipusimme Festvågtindenille hyvällä, pilvettömällä säällä, joten tämä ei kokemustani selitä. Ehkä siitä syystä, että jos olisi jatkanut hieman eteenpäin, niin olisi päässyt aikas instagrammaavalle paikalle, ikäänkuin mini Trolltungalle ja Rytenin kivikin vähän vastaava kuvauspaikka. No omat taidot ei lisälenkkiin riittänyt.

Auton saa parkkiin Google Mapsistä etsien Festvågtind Trailhead ja parkkeeraamalla tälle maksulliselle parkkialueelle tai sen lähellä oleville levikkeille. Parkkialueella kartta, joka ohjaa kävelemään kylää kohden noin reilu sata metriä ja vasemmalta puolelta mutkasta lähtee polku. Polun alku selvä (kylttejä ei ole), mutta heti alun jälkeen tulee tenkkapoo, pitäisi ylittää isoja lohkareita, mutta mistä kohdin. Kivissä näkyy nuolia täysin päinvastaisiin suuntiin.

Kivillä tuli vastaan norjalainen pariskunta lastenkantorinkat selässään ja he olivat norjalaisiksi epätyypillisen kuivahkoja. Kuulemma polulle pääsee mistä tahansa kohdasta lohkareita ylittäen ja huipulle samoin. No ei me, meille useampi kohta oli totaali mahdoton kohta ylitettäväksi (ainakin 50v naisille).

Lopulta uusiseelantilainen isä-tytär pari näytti meille kuljettavissa olevan reitin ja pääsimme lohkareista polulle. Olisi kyllä pitänyt ymmärtää kääntyä..

Tässä kohtaa jo olimme ihan puhki. Jotenkin myös huimasi, kuvassa ei näytä kohta juuri ollenkaan jyrkältä

Vähän myöhemmin polku haarautuu ja otimme vasemman polun, joka menee suoraan huipulle. Hyvä niin, sitä meni ok ylös, mutta alaspäin kannattaa tulla reilut kaksisataa metriä alemman huipun kautta ja laskeutua metsikön kautta, jolloin ei iske korkeanpaikankammo ja on myös puita josta hakea tukea laskeutumiseen. Plus on ihana pitää taukoa isohkojen vuorilammikoiden äärellä (joku näkyi uimassakin).

Vasempaa puolta ylös noustessa alkoi kevyt huoli nousta alaspäin laskeutumista. Polku oli jyrkkä ja irtokivinen.

Mutta kuten vuorilla aina, tuntuu, että huippu ihan tuossa ja sitten kun kipuat siihen, niin huippu karkaa taas.

Näin käy vielä huipullakin. Ei vaan näy luvattua 360 asteen näkymää vaan sinne saa kivuta vielä yhden lohkareen ylitse. Huipun kivikkokasa näkyy, joten tiedät tämän kapean huipun olevan huippu. Tämä kipuamiskohta näyttää varmalta tippumiselta tuntemattomaan. Saimme rohkaisua sapattivapaavuotta Lofooteilla viettävältä oslolaispariskunnalta. Mies tuli vielä viereen ohjaamaan, että tuosta vain.

Kyseessä oli hahmotusharha, haastava paikka, mutta ei niin vaarallinen kuin miltä näytti (ei kyllä täysin 100% turvallinenkaan – mutta sitä ei ole mikään reitti Norjassa).

Enpä ole varmaan koskaan ennen mennyt 3 km reittiä taukoineen 6,5 h!!!! No vuorigasellit, joita sielläkin ihmisen muodossa näkyi, hyppelee varmaan reitin 2,5 tunnista, jota jossakin näin reitin arviokestona. Onneksi olin reitillä aamusta kympiltä. Samana aamuna olin kuitenkin jo vaeltanut 3h Djevelportenille, mutta ei nämä mielestäni kulkua haitannut vaan nimenomaan polun jyrkkyys.

Festfågtindenin jos ei koe olevan itselle tarpeeksi haastava, niin toki voi mennä huipulta oikealle ja siellä sijaitsevalle kallionkielekkeelle. Tämän jo muutkin tunnustavat olevan haastava🤭😅😂😂😂

Ohessa netistä löytämäni upea kuva lisälenkin kielekkeeltä. Jostain syystä en löytänyt enää, kenen bloggaajan tämä tämä kuva oli, saa mielellään vinkata, niin liitän tiedot kyllä.

Matmora on häikäisevä

Jos sinulla on aikaa kokonainen päivä tai vähintään reilu puoli päivää, niin Matmora on THE hike!!!  Sitä kutsutaan ”one of the most scenic hikes in east Lofoten”. Ja näin todella on.

Kerrankin reitti oli myös helppo löytää. Google mapsin Matmora Trailhead kohta johtaa pienelle parkkialueelle, jossa luki Matmora.

Parkkialueelta pilkistää pikkumetsän läpi lammasportti, siitä vain portti avaten ja reitille. Ei niitä merkkejä tälläkään reitillä ole, mutta kuten norjalaiset sanovat ”well worn path”. Alkuun noustaan ylös ja ylös. Miellyttävää nousua (ja myöhemmin laskua), kun menee metsikössä ja ei ns. näe miten korkealla on. Alussa kuuluu myös valtameren aaltojen kohina ja aina vähän väliä näet myös avomerelle -hetki hetkeltä korkeammalta.

Kun pääset ekalle huipulle (Delpen/ Gjerssvollveia) ja vaikka olisi fiilis, että tämä riittää, niin suosittelen kulkemaan noinparisataa metria eteenpäin, niin siinä ovat parhaat maisemat.

Näkymät ensimmäiseltä huipulta

Alla siintää vuoristotie ja sen ympärillä monia eri vihreän ja turkoosin ja hiekan sävyjä oleva rantaviiva – kuin suoraan maalauksesta tätä näky!!!

Nämä näkymät noin parisataa metriä ensimmäiseltä huipulta eteenpäin:

Jos jatkat eteenpäin, niin pysyttele kukkulan aika keskiosassa menevällä ehkä vahvimmalla polulla. Itse vaelsimme vielä toiselle huipulle. Tämä reitti kulkee pitkälti miellyttävällä tasaisella alustalla ja voi vain astella eteenpäin nauttien reitistä ja maisemista.

Harvinaista Norjassa, että ei tarvitse olla varoillaan koko ajan ja katsella jalkoihinsa!

Matmoran huippu eli reitin kolmas huippu on sen sijaan tavanomaisesti kesäisinkin pilvessä. Niin nytkin, vastaantuleva tsekkiläinen pariskunta sanoi, että ei niin mitään näy huipulta, niin jätimme välistä.  Huiputtamisen puolesta olisi puhunut se, että siten olisi voinut kiertää reitin rengasreittinä. Toki kuutisen kilometriä pitäisi sitten kävellä asvalttitietä – tai saada liftikyyti – itse otimme kyytiin norjalaisystävykset.

Matmora on suositeltava vaellus myös siksi, että tulee Lappi fiilis: ei juurikaan muita vaeltajia ja inan tasaista keskivaiheella vaellusta.

Matmora vaelluksen jälkeen käy ehdottomasti syömässä Livland gårdissa, joka on paluumatkalla. Pizzaperjantai oli houkutellut reippaasti hienostipukeutuneita paikallisperheitä syömään. Listalla kuitenkin laajasti kalavaihtoehtoja – söin itse kalakeittoa ja jälkkäriksi tilan ihanaa omatekoista jäätelöä. Tunnelma huomioiden vajaan parinkympin kalakeitto ja kympin jäätelöannos ei ollut liian kallis..

Mielestäni autolla Suomesta matkaillen lähemmäksi taivasta ei pääse kuin Norjassa! Mikä on sinun mielessäsi ylitse muiden näkymä Norjassa? Entä vaellukset Norjassa, mikä on jäänyt eniten mieleen ja miksi?
Tähän loppuun liitän vielä yhdysvaltalaisen ystäväni kirjoittamat ohjeet siitä miten lukea vaellusreittiohjeita Norjassa.

”Translation Guide” of Norwegian hike descriptions for people who live in flat places.

Gradual ascent= describes a climb similar to the steepest staircase you ever climbed, with an occasional flat area of no more than 6 feet, usually followed by a large boulder to climb, before continuing your climb of over 1700 feet or more.

Well-marked= This could mean a splash of paint with no colour coding, a half knocked over cairn, or arrows pointing several directions with no words. Natives will tell you, ”just head up, you’ll get there.”

Well-worn= Well-worn could be evidence of an actual trail, a sheep trail, the scarring from a rockslide, or a currently dry waterfall.

Gently winding= Do not mistake this for switchbacks as seen in the US, which may be several yards or even a quarter mile. This means you make take 3 steps to the right, then 4 to the left to avoid the 5 foot boulder left by the last avalanche. Gently winding in Norway looks like a snake slithering very fast, directly up or down a mountain.

Somewhat rocky= This is an area of the trail, sometimes a half mile long, characterized by rocks varying in size from several inches in diameter, to boulders 4 feet high that require boots with grip and immense upper body strength. There will be no markings indicating the best way to go, and no footprints, since ”somewhat rocky” indicates lack of soil, only rocks.

Muddy= Muddy implies you may get stuck and will need to pull youself out by grabbing a tree or boulder. Be sure to have a change of clothes. And if you are fastidious about your car’s cleanliness, avoid this hike.

Somewhat exposed= If you are on a peak that says somewhat exposed, you will have some leeway of about 6 inches before careening down the mountain. Be careful not to sneeze, lean, or move. There will be no fences, ropes, or signs.

Feeling safe= Natives say ”if you aren’t feeling safe, turn around.” Don’t heed this advice, or you won’t leave the carpark. Proceed, but slowly and with caution. You will be rewarded with the most breathtaking views you’ve ever seen.

Wheelchair accessible = Unless you are an elite paralympian, or accompanied by an Ironman competitor, you may be disappointed. Four kilometers over a gravel covered hill is considered wheelchair accessible in Norway.

1-2 hours= If a non-loop hike lists a average time, this may be one way time, or a round trip. This is best figured out by a formula. If you are Norwegian, this is round trip. If you are from a flat land use this formula = (Highest proposed time+ age+ exercise sessions per week)× (BMI× inverse of hours sleep previous night) × (calories consumed that day) ÷all by 202. You will likely find the result is 4 to 6 times the proposed time. Be sure not to use public transport in remote areas. You will miss your bus!

Real hiking= You may have crossed a large boulder field, then walked upwards across squishy tundra for miles, but ”real hiking” does not start until you’ll scale a sheer rock face to a summit.

Trail splits= This is very common, but given lack of trail markers, it is difficult to know which was intentional, which was created by sheep, and which may have been formed by an intermittent waterfall. If in doubt, just head up.

A little steeper = If trail is described as becoming ”a little steeper” it means multiply the steepest staircase you’ve climbed by 2. It may involve chains embedded in the rock, or a need for special equipment.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

20 Comments

  • Reply Mikko / Matkalla Missä Milloinkin sunnuntai, 3 heinäkuun, 2022 at 09:08

    Meidän vuonna 2020 elokuussa tekemällämme Lofooteille suuntauneella matkalla sää oli valitettavan epävakainen, niin patikat jäivät silloin pitkälti tekemättä. Itseäni kuitenkin kiinnostaisi erityisesti eteläisemmän Norjan patikointikohteet, kuten Krejagbolten, Preikestolen ja Trolltunga.

    • Reply kodinvaihtaja keskiviikko, 6 heinäkuun, 2022 at 18:10

      1992 olin ensimmäisen kerran Norjassa. Enpä ihastunut maahan, sillä koko aikana ei nähnyt kahta metriä pidemmälle ja satoi hurjasti. Muutoin ollut hyvää tuuria meillä, vain ehkä kerran viikossa satanut jälkimmäisillä reissuilla. Senja pohjoisessa kiinnostaa ja sen jälkeen etelä-Norjaan – sinun toivekohteista siellä olen ollut vain Trolltungassa – joka on siis käsittämättömän upea.

  • Reply Tanja for Takeofg sunnuntai, 3 heinäkuun, 2022 at 18:33

    Kiitos, hyviä patikointivinkkejä, joihin pitää muistaa palata kun joskus Lofooteille päästään.
    Nuo pahasti eroosioituneet polut yhdistettynä jyrkkiin nousuihin ovat kyllä tosi pahoja. En tykkää niistä yhtään kun eteneminen on hidasta luistelua. Vieläpä tuollaisissa puuttomissa kohdissa, joissa ei ole mitään, mistä pitää kiinni. Mieluummin vaikka kivikkoa, josta hakea tukea.

    • Reply kodinvaihtaja keskiviikko, 6 heinäkuun, 2022 at 18:07

      Rakka on paljon helpompaa, paitsi sitten sateella, silloin ei mielellään sitäkään.

  • Reply Anne | Elämää Nomadina maanantai, 4 heinäkuun, 2022 at 16:40

    Ai että, on tosiaan hienoja maisemia! Pohjois-Norjan vuoret, vuonomaisemat ja patikkareitit kyllä kiinnostaisivat, edellisestä visiitistä on vierähtänyt jo todella pitkään. Jospa joskus kun tullaan käymään Suomessa autolla kesäaikaan, kurvattaisiin Norjan kautta!

    • Reply kodinvaihtaja keskiviikko, 6 heinäkuun, 2022 at 18:06

      Tämä oli seitsemäs visiittini Norjassa, ihan vahingossa näitä tullut vain lisää.Korona-aikana neljä kertaa.

  • Reply Eveliina / Reissukuume tiistai, 5 heinäkuun, 2022 at 06:42

    Hahah, Norjassa nuo reittien ”vaativuusluokitukset” on melko mielenkiintoisia 😀 Joskus helpoilla reiteillä tehdään kuolemaa ja sitten taas vaikeiksi luokitellut reitit saattavatkin yllättää helppoudellaan.

    Kiitos myös Matmora-vinkistä! Vaikuttaa ehdottomasti käymisen arvoiselta!

    • Reply kodinvaihtaja keskiviikko, 6 heinäkuun, 2022 at 18:05

      Itse voin mennä ylöspäin melko jyrkkiä mäkiä, kunto kyllä riittää, mutta pää ei kestä alamäkiä..

  • Reply Pirkko / Meriharakka torstai, 7 heinäkuun, 2022 at 07:47

    Kiertelimme joku kesä sitten vuokra-autolla Lofootteja ja ihan kivoja näkymiä löytyi kyllä kiipeämättä ”mahdottomia” reittejäkin 🙂 Meille(kin) sattui lähes sateeton viikko, mille ei tuolla suunnalla tosiaan ole takeita, ei edes keskikesällä – mutta eihän se muuten niin vihreää seutua olisikaan.

    • Reply kodinvaihtaja lauantai, 9 heinäkuun, 2022 at 07:53

      Jos viikon on, niin taitaa olla takeet, että ainakin kerran sataa😉. Vähintään tihuttaa vaikka kuinka hyvä tuuri olisi

  • Reply Paula - Gone with the Gastons torstai, 7 heinäkuun, 2022 at 09:31

    Maisemat on kyllä upeat! Olipas harmillinen tuo aloitus mutta hyvä että löysitte helpomman reitin. Olen itse vähän tutkaillut noita Norjan vaellusreittejä ja todennut, että aika monet niistä on vähän haastavia. Ja voin todellakin kuvitella, että amerikkalaiselle norjalaiset merkinnät voivat todellakin olla harhaanjohtavia. Siellähän kyltit ja merkinnät on yleensä todella selkeät (ja isot), ja ihan helppokin reitti saattaa olla merkitty haastavaksi. Me ihmetellään joka kesä ihan täällä Suomessakin maantiemerkkejä ja yritysten merkkejä, että ne ovat usein hirveän pieniä tai niitä on tyyliin vain yksi. Ihan niinkin tunnettu paikka kuin Muumimaailma oli meillä hakusassa kun tultiinkin saariston suunnasta. Ja monet yritysten merkit on tosi pieniä ja jossakin ojan pohjalla verrattuna massiivisiin Amerikan merkkeihin.

    • Reply kodinvaihtaja lauantai, 9 heinäkuun, 2022 at 06:02

      Mielenkiintoinen havainto, että Suomessakin kyltit pieniä. Muistan, että joku Abc tai vastaava joutui lyhentämään mainospylvästään, kun se ylitti määräykset. Hyvä niin.

  • Reply Elina / elinanmatkalaukussa torstai, 7 heinäkuun, 2022 at 23:10

    Voi kyllä näytti kuvistakin hurjan jyrkältä tuo ensimmäinen paikka! Hyvä kyllä kuulla näitä kokemuksia, mihin kannattaa mennä ja mihin ei. Ollaan kans todettu Norjan reissuilla, että tosi huonosti on merkattu nuo reitit. Lähettiin ensimmäisille matkoille Norjaan ilman mitään etukäteisselvittelyä, koska ajateltiin että siellähän niitä on vaikka kuinka paljon, seurataan vaan kylttejä niin löydetään joku patikkapaikka. Pyh ja pah, hyvin piilossa ne on! 😀 Ja oon kuullu kans, että nuo aika ehdotukset on aika paljon alakanttiin Suomen mittapuulla. Joskus pitää kyllä palata Lofooteille, sillä meillä meni plörinäksi reissu siellä huonon sään vuoksi.

    • Reply kodinvaihtaja lauantai, 9 heinäkuun, 2022 at 05:59

      Huonolla säällä Lofootit näyttää vähän kuin Suomi, vehreää, mutta dramaattisuus puuttuu. Harmillista, että olitte pilvessä silloin

  • Reply Sanna | Seven Seas perjantai, 8 heinäkuun, 2022 at 08:09

    Siis nää maisemat on kyllä aivan todella upeita!!! En ole koskaan käynyt Lofooteilla, mutta tekisin kyllä mieli ne joskus kokea oikein ajan kanssa.

    • Reply kodinvaihtaja lauantai, 9 heinäkuun, 2022 at 05:57

      Kaksi viikkoa olisi sopiva aika, viikossa joutuu juoksemaan läpi varsinkin jos ajaa Etelä-Suomesta

  • Reply Merja / Merjan matkassa lauantai, 9 heinäkuun, 2022 at 10:23

    Huikeita maisemia! Olisin halunnut viime kesänä mennä Lofooteille (tai ylipäänsä Norjaan) mutta koronan vuoksi sinne ei päässyt ja pyörimme Lapissa, joka sekin oli hyvä vaihtoehto. Tänä kesänä Norja jää käymättä, koska nyt on suunta kauemmaksi, mutta joskus haluaisin toteuttaa sen viime vuodelle suunnitellun reissun.

    • Reply kodinvaihtaja torstai, 14 heinäkuun, 2022 at 21:07

      Viime vuonna kävin Norjassa poikani kanssa, kun Turussa asuva ystäväni ei voinut matkustusrajoituksista johtuen matkustaa

  • Reply Cilla Maria Travel sunnuntai, 10 heinäkuun, 2022 at 07:25

    En ole vieläkään käynyt Norjassa. Meidän piti lähteä Lofooteille tänä syksynä, mutta se vaihtuikin toiseen reissuun. Kyllähän noissa maisemissa kelpaisi vaeltaa!

    • Reply kodinvaihtaja sunnuntai, 10 heinäkuun, 2022 at 11:38

      Norja ei onneksi katoa. Itse pyrin nyt käymään Norjassa, kun en nuorru ja Norjan maastot vaativat paitsi hyvää kuntoa niin etenkin toimivia niveliä

    Leave a Reply

    This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.