Suomen suurin matkablogiyhteisö

Mitä tehdä Ibizalla, jos ei ole bailausikäinen?

Ibizaa sanotaan maailman ykkösbailausmestaksi ja aidoksi hippipaikaksi. Valitettavasti näin vierailuni aikana mahdollisesti tämän kääntöpuolen. En voi yksinkertaisesti ymmärtää, että pääkaupunki Eivissan kaduilla on melko siististi pukeutuneita 40-50-vuotiaita miehiä kerjäämässä!!! Näin muutamia eri puolilla keskustaa, joten ei ehkä kyseessä ole mikään veto – vaikka se tuli ensimmäisenä mieleen, kun näky oli niin uskomaton. Aamulla kadunvarrella nukkui myös nuorehko tyttö pikkumustassa mekossa😢

Niitä vanhojakin, ehkä -70-luvun nuoria hippejä näkyi  Ibizan kaduilla, se vähän hymyilyttikin. Vanhoja päivettyneitä ”ukkoja” isot rengaskorvakorut korvissa chillaili pitkin rantapromenadeja. Ja instagramiin sopevia uushippejä pitkissä hameissa ja pyöreissä aurinkolaseissa. Moninaisuus on rikkautta – mutta mietitytti vähän noiden siistejen kerjääjien elämäntilanne ja ajatukset….


Vuokrasimme auton kahdeksi päiväksi ja kolusimme pääpiirteisesti koko Ibizan. Pienen saaren kiertää helposti kahdessa päivässä (ympyräreitti 215 km, maksimileveys 20km ja 50 km).

Ibizalla on rantamaiseman lisäksi myös toiset kasvot: pinjamäntymetsäiset. Maamerä on punaista hiekkakiveä. Nämä neljä väriä kuuluvat Ibizaan: pinjamäntymetsän vihreä, meren turkoosisininen, hiekkakivimaan punainen ja kylien valkoiseksi kalkitut seinät.

Joka kylässä on pääpiirteisesti samantyylinen kirkko. Kylistä saaren keskiosassa oleva Sant Josep oli minun suosikkini. Itse asiassa sieltä olisi lähtenyt vaellusreitti myös Sa Talaiaan, eli Ibizan korkeimmalle paikalle. Emme löytäneet lähtöpaikkaa ja oli myös keskipäivän kuumuus, joten fiilistelimme keskustassa kirkon ympäristössä ja nautimme jäätelöt. Se riitti tällä kertaa.

Rannoista minulla ei ole oikein mitään kantaa. Mikään Ibizan rannoista, joilla käväisimme tai ajoimme ohi (5-10 kpl) ei jotenkin noussut yli muiden. Peruskivoja kaikki, joten mihin tahansa päädytkin, niin varmasti hyvä on. Osassa enemmän musajytkettä, osassa vähemmän.

Pinjamäntymetsistä huolimatta saari on hyvin karu ja kivikkoinen, en varsinaisesti sanoisi saarta kauniiksi. Saari on saaristomainen, vähän alkeellinen. Nyt puhun siis kokonaisuudessaan saaresta, en sliipatuista baareista.

Kaupunkeja saarella on kolme: Eivissa, San Antoni ja Santa Eularia del Rei. Vakituisesti saarella asuu n. 125 000 asukasta. Ibizan tausta Kataloniana alkaa vuodesta 1235, jolloin katalaanit sen valloittivat. Edelleen saari on itsehallintoalue. Monessa mielessä täällä saaristossa tulee Ahvenanmaafiilis ja tämäkin korostaa sitä. Katalaani on virallinen kieli Ibizalla eli juuri siitä syystä pääkaupungilla on kaksi nimeä. Eivissa on katalaania ja Ibiza espanjaa. Maanviljelyksen perustuotteet Ibizalla ovat  oliivit, viikunat ja mantelit.

Pakollinen luontokohde Ibizalla on El Vedra

El Vedra näkyy varmasti jokaisessa Ibizan mainoksessa. Se on jotenkin mystinen, asumaton jyrkkä saari, joka kohoaa merestä. Es Vedran näkee eri suunnista, näköalapaikkoja löytyy useampia. Jos ajat Sa Pedrera de Cala D’Hortin parkkipaikalle (järkyttävän huonokuntoinen, aja varovasti), niin siitä on reilun vartin kävelymatka hiekkatietä pitkin rantaan, josta avautuu kuvan näkymä.

Tulimme suoraan lentokentältä ja matkassa oli puoli litraa vettä. Siitä syystä emme paahteisessa kelissä voineet jatkaa matkaa Atlantiksen vaelluspolkua pitkin. Tälle polulle pääsi kun käveli hetken samaa hiekkapolkua ja polun haarautumiskohdassa olisi kääntynyt vasemmalle (ei sitten mitään kylttejä, mutta vastaantulijat kertoivat). Siitä olisi ollut vajaa puoli tuntia alaspäin ja toinen mokoma ylöspäin.

Majakka ja tippukiviluola saaren pohjoisosassa

Saaristoissa on majakoita luotsaamassa merenkulkijoita, niitä on jokaisessa saaren nurkassa.

Suositeltava vaelluskohde löytyy saaren pohjoisosasta, Punta Moscarterin majakka. Sinne pääsee sekä kävelemällä rantaa pitkin kulkevaa polkua Portinatxista. Me olimme roadtripillä, joten päädyimme menemään lyhemmän vajaan puolen tunnin kävelyn. Google Mapsiin kun laittaa vain Punta Moscarte lighthouse, niin pääsee parkkipaikalle, josta hiekkatietä pitkin kävellään rantaviivalle ja sitten suunnataan siitä kohdasta jo näkyvää majakkaa kohden. Reitti on tasainen, helppokulkuinen. Ei sovi pienten lasten kanssa kuitenkaan – koko matkan on jyrkät kohtisuorat tiputukset mereen  .

Pohjoisessa, niin kuin kaikkialla Ibizalla on paljon rantoja. Pysähdyimme monessa kohdin, yhteen jäimme. Rantavisiittimme venähti kuitenkin niin pitkäksi, että juuri ja juuri ehdimme Cova de Can Marcan tippukiviluolien viimeiseen opastuskierrokseen, joka alkoi puoli tuntia ennen sulkemisaikaa.

Luolat ovat 10 000 vuotta vanhoja ja syntyneet kuumien jaksojen ja jääkauden tuloksena. Nykyään ne ovat pääosin fossisoituneet. Kuitenkin edelleen muutamassa kohdassa muotoutuu edelleen tippukiviä – eli historia jatkuu. Luolien historiaan kuuluu myös salakuljettajat, jotka piiloutuivat luoliin ja säilyttivät niissä aarteitaan. Luonnontieteiden museoon on päätynyt paljon historiaa näistä luolista. Luolat sijaitsevat hankalassa paikassa, saavutettavissa vain omalla autolla.

Auringonnousu ja -lasku Ibizalla

Aurinko nousee Eivissan ja Santa Eularia de Riun puolelta ja laskee Sant Antonin puolelle. Lopulta etäisyyttä on vain puoli tuntia. Sant Antonin rantapromenadilla on hurjasti rantabaareja ja rantavesissä auringonlaskun aikaan on  myös liikkeella risteilijöitä. Itse istuimme Cafe de Maarin terassilla – ihan ok, mutta kaupallistettuhan tuote tämä auringonlasku oli, kalliit drinkit ja likaiset muovipyödät.

Jos haluaa yksityisemmän auringonlaskun, niin sen voi suunnata samalla rannalla olevalle Punta Galeralle. On hyvä mennä hyvissä ajoin, sillä ”parkkipaikalle” mahtuu vain 6-7 autoa. Itse alueelle mahtuu hyvin ja siellä oli pieniä porukoita picnic eväiden kera. Tie alueelle on kyllä aika järkyttävä, onneksi ei tullut ketään vastaan, kääntymään ei pääse.

Dramaattiset näkymät paikassa, kerrassaan ihastuttava. Mahdollisuus romanttiseen, autenttiseen, uniikkiin ja hyvin privaattiin kokemukseen! Tämänkaltaista hetkeä ei varmasti helposti Ibizalla koe. Meillä hetki ei ihan kuvaukseni kaltainen ollut, sillä mieheni oli parkkeerannut auton muiden autojen eteen blokkaamaan (muuta mahd. ei ollut, kun parkkipaikka oli täynnä) ja hän painosti minua kiirehtimään 😉

Ibizan kaupungit Santa Eularia del Riu ja Eivissa

Santa Eularia del Riun sanotaan olevan expattien kaupunki. Ymmärrän hyvin. Seesteinen tunnelma, ei krääsää vaan kunnon kauppoja, upea siisti rantapromenadi  ja kiva hiekkaranta.

Asuimme kodinvaihdossa kerrostalossa, joka oli autolla parin kilometrin päässä keskustasta, mutta kävellen vajaa kilometrin päässä. Talossamme oli erilaisia sopukoita, todella hyvin suunniteltu ja esteettinen vanha kerrostalo. Asuimme alimmassa kerroksessa, mutta naapurin terassi oli eri tasossa, joten koki kuin olisi ollut isompikin piha. Alue oli vehreä ja uima-allas oli vain muutaman askeleen päässä.

Eivissan kaupungin näkee jo kaukaa.

Patsas vastaanottamassa saaristoristeilijöitä.

Unescon maailmanperintökohteiden listalla oleva Dalt Vilan vanhakaupunki sekä Puig des Molinsin krypta ovat selkeä maamerkki Eivissaan saapuessa/siellä ollessa. Nämä renesanssitylin linnoitukset on rakennuttanut Kaarle V 1500-luvulla. Vanhan kaupungin kujille ei kannata kiireellä lähteä seikkailemaan. Tämä on koettu, eksyin ja ilman google mapsia en olisi nopsasti pois päässyt. Muurit rakennettiin torjumaan hyökkäyksiä  (berberimerirosvojen ja ranskalaisten). Kaikenkaikkiaan linnoituksia on alueella jopa seitsemän. Muurin sisäpuolilta löytyy paljon putiikkeja ja ravintoloita sekä kaksi aukiota Plaza de Sa Carrosa ja Plaza de la Vila.

Vanhan kaupungin huipulta löytyy katedraali, josta avautuu maisemat kaupunkiin. Sisätiloissa, kirkon takaosassa on goottilaisia maalauksia aina 1300-luvulta asti. Itse katedraali ei ollut kummoinen – katedraaliksi siis. Toki kaksi muutakin Eivissan kirkkoa, joissa kävin, olivat yksinkertaisia – ehkä enemmän kotikirkkoja kuin nähtävyyksiä. Ja näinkin saa olla❤️

Toisella kerralla otin kunnolla aikaa vanhan kaupungin kiertämiseen. Maleksin 2,5 tunnin (!!!) ajan pikkukatuja ees taas. Rauhallista tunnelmaa löytää pikkukaduilta, mutta mitä alemmaksi tulee (tai katedraalin lähellä), niin kuhina (ja oma ahdistus hektisyydestä) suurenee. Kuvat puhukoon puolestaan.

Ehkä Ibiza on kuitenkin se bilemesta. Jos minulla ei olisi ollut parasta matkaseuraa (=mieheni), niin olisin kokenut Ibizan jotenkin persoonattomaksi. Vanha kaupunki sekin on ok, mutta ei säväytä samoin kuin vanhat kaupungit yleensä (jos kukkaloistoa ei lasketa, asukkaat todella panostavat siihen).

Previous Post Next Post

You Might Also Like

16 Comments

  • Reply Mikko / Matkalla Missä Milloinkin lauantai, 4 kesäkuun, 2022 at 21:21

    Tuo tippukivi luola näyttää upealta kuten tippukiviluolat yleensäkin. Ja vaikuttavalta omaan silmään tuo vanhakaupunkikin, vaikka voi toki olla, että se johtuu juurikin noista kukista. Millainen hintataso muuten tuolla oli?

    • Reply kodinvaihtaja perjantai, 10 kesäkuun, 2022 at 02:19

      Hintataso oli normaalia saaristotasoa. Eli korkeahkoa paitsi vaatteet ja olut😀

  • Reply Aron / Ja sitten matkaan maanantai, 6 kesäkuun, 2022 at 17:56

    Minä en varmaan ikinä ole ollut bailausikäinen, kun en ole koskaan sietänyt bailupaikkojen jumppamusiikkia. 🙂 Ibizasta on muutenkin muodostunut mielikuva alimpana helvettinä, jossa läihinnä kuvataan tv-sarjoja tyyliin Urpot britit kännissä maailmalla. Maailmanperintökohdetta en olisi uskonut sieltä löytyvän. Mutta näköjään sieltäkin löytyy ihan tyylikkäitä maisemia. Niin vanhakaupunki kuin rantakalliotkin näyttivät oikein houkuttelivilta. Tippukiviluolat toki ovat kivoja aina. Näin ne ennakkoasenteet voivat johtaa harhaan.

    • Reply kodinvaihtaja perjantai, 10 kesäkuun, 2022 at 02:18

      Pitäisi oikeastaan katsoa nyt jokin Ibizaohjelma😅

  • Reply Terhi tiistai, 7 kesäkuun, 2022 at 16:39

    Masseutu voisi olla tuolla ihan mukava kokea, noista nuorison bilepaikoista en niinkään välittåisi. Ehkä Ibiza on ikihippien viimeinen tyyssija.😃

    • Reply kodinvaihtaja perjantai, 10 kesäkuun, 2022 at 02:17

      Kyllä, juuri ikihippimesta on❤️

  • Reply Pirkko / Meriharakka tiistai, 7 kesäkuun, 2022 at 22:26

    Joskus olemme miettineet Ibizallakin poikkeamista, mutta ei ole tuntunut ihan matkan arvoiselta. Tuo vinoraidallinen majakka on kyllä väritykseltään harvinainen – ja hieno!

    • Reply kodinvaihtaja perjantai, 10 kesäkuun, 2022 at 02:17

      Olen huomioinut ”majakkarakkautesi”. Saarilla majakoita kyllä piisaa – ja syystä

  • Reply EVELIINA / REISSUKUUME keskiviikko, 8 kesäkuun, 2022 at 00:26

    Onpas siellä nättiä ja mielenkiintoisia kohteita! Olen luullut, että olen automaattisesti liian vanha (tai ainakin väsynyt :D) Ibizalle, mutta kiva tietää, että siellä on muutakin kuin hulluja reivejä 😀

    • Reply kodinvaihtaja perjantai, 10 kesäkuun, 2022 at 02:15

      Itse en reivaajiin törmännyt kuin sinä yhtenä aamuna viideltä, jolloin kävelin hotellilta lentokenttäbussille

  • Reply Raija / Kohti avaraa maailmaa torstai, 9 kesäkuun, 2022 at 16:21

    Ihan mukava ”nähdä” tämäkin paikka! Ei ole ollut tarkoitus siellä käydä, mutta jos joskus joutuisi, niin olisihan siellä toki katseltavaakin 🙂

    • Reply kodinvaihtaja perjantai, 10 kesäkuun, 2022 at 02:14

      Kiva, että sain viedä sinut ”reissuun”

  • Reply Annemaria/Samppanjaa muovimukista torstai, 9 kesäkuun, 2022 at 23:07

    Pakko oli avata juttu auki, sillä otsikko sai kiinnostumaan. Niin paljon kuin Espanjasta tykkään joka puolelta, Ibiza on kuulunut ”ei voisi vähemmän kiinnostaa” kohteisiin. Luulen, että vähän samanlaiseen lopputulokseen tulisin itsekin. Ainut, mikä yllätti oli Ibiza luontoretkohteena. Sillä puolella olikin paljon nähtävää.

    • Reply kodinvaihtaja perjantai, 10 kesäkuun, 2022 at 02:13

      Ibizan maine jopa vähän hämmentää, esim. Thaimaa ei ole kenenkään mielestä pelkkä seksiturismipaikka, vaikka se on siellä niin näkyvää.

  • Reply Paula - Gone with the Gastons sunnuntai, 12 kesäkuun, 2022 at 10:06

    No nyt oli sopiva postaus meille. Ibizalla en ole koskaan käynyt ja juuri tuo maine hiukan työntää sieltä pois. Kiva nähdä, että sielläkin on noin kaunista vaikka toki pienet saaret on aina aika äkkiä nähty. Vaikka harmillista tuo, että sielläkin jo näkyy kodittomia tai kerjäläisiä kaduilla.

    • Reply kodinvaihtaja maanantai, 13 kesäkuun, 2022 at 05:03

      Olen nyt pandemian aikana käynyt monissa pakettimatkakohteissa – niissä ”mainetta” omaavissakin ja todennut, että aina niistäkin löytyy speciaalipaikkoja ja luoktokohteita. Toki en ole asunut hotelleissa vaan kodinvaihdossa – väitän, että tällä vaikutusta omaan kokonaisfiilikseen

    Leave a Reply

    This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.