Suomen suurin matkablogiyhteisö

Kilpikonnia, vesiputouksia ja kuumia lähteitä – Karibialla!

Basse-Terre on käytännössä vihreää sademetsää, saniaisseiniä ja isolehtisiä puskia. Puita, jonka varsien ympäri kiertyy vihreää kasvustoa.

Niin kaunista, niin kaunista. Guadeloupen kansallispuiston sademetsä on laajuudeltaan 17.300 hehtaaria!!!! Sitä sanotaan yhdeksi Antillien kauneimmaksi kansallispuistoksi. Tässä sademetsässä elää 3000 kasvilajia, mm. satoja orkhidealajia.

Basse-Terre on Guadeloupen vaellussaari, lue lisää tästä artikkelista vaellusvinkkejä. Moneen vaellukseen on helpompi vaihtoehtoinen reitti ja toisaalta sademetsäsaaren vehreydestä pääsee nauttimaan myös ihan auton ratista käsin.

La Route de la Traversee on Basse-Terren keskiosassa läpi sademetsän kulkeva 35 km pituinen tie. Sen sanotaan oleva kukinnan aikaan, huhtikuusta elokuun loppuun erityisen kaunis, mutta kyllähän se oli nytkin. Tien varrella olevan the Forest Housen (La Maison de la Foret) kohdalta lähtee useita kävelyreittejä (pituudeltaan n. 20min useampaan tuntiin).

Koko Basse-Terren alue on mäkistä, joten manuaalivaihteen käyttö pitää hallita hyvin (ei niin kuin minulla, joka ajanut viimeksi manuaalilla ehkä 10 vuotta sitten). Ja siis käytännössä automaattivaihteistoisia autoja ei saarella juuri vuokrata… Ja kun sellaisen löydät, niin hinta on sen mukainen.

Kilpikonnabeach – ui kilpikonnien kanssa rantaviivan tuntumassa

Basse-Terrelllä useimmat beachit ovat laavarantoja eli mustia. Mielestäni ne ovat aika kauheita (siis hienoa hiekkaa, mutta tulee likainen fiilis). Madendure beachiä suosittelisin kuitenkin, sillä muutaman kymmennen metrin päässä rantaviivasta on keltapallonaru, joka on merkkinä siitä, että kilpikonnia majailee siinä alueella. Ja näin oikeasti oli, jopa keskellä päivää näimme yhden pikkukonnan.

Jos samaan reissuun haluaa nähdä iguaaneja, niin Le Rocher de Malendure näköalaravintolan ympäristössä niitä paikallisen suomalaisen Mirvan eli Guadeloupeguiden – e-opaskirjan mukaan useimmiten näkyy.

Iguaaneja näkyy vähän kaikkialla, jostain syystä perheemme 15 v on ollut kaikkien tarkkasilmäisin ja spottaillut iguaaneja useammassa paikassa – kerran jopa pizzalaatikon kimpusta (Kasvissyöjiä heidän pitäisi olla…)

Malendure beachillä on hyvät palvelufaciliteetit ja rantaruuan lisäksi sieltä saa parillakympillä per henkilö kajakkia vuokralle muutamaksi tunniksi. 35€ olisi maksanut 2h retki, joka sisälsi kilpikonnauintia (me näimme ihan ilmaiseksi omilla snorkkeleilla, maksu sisältää  myös välineet), rantautumisen Ilets Pigeon saarelle sekä snorklauksen hieman pidemmällä merellä olevalla japanilaiselle korallipuutarhalle – jälkimmäisen sanotaan olevan Guadeloupen paras koralliriutta.

Jengimme oli aamun useamman tunnin vaelluksen jälkeen sen verran väsynyt, että ei jaksanut enää odottaa viimeistä klo 14 retkeä. Monia muitakin kohteita meillä jäi välistä esim. ihan lähellä olisi ollut kaakaomuseo (sunnuntaisin suljettu) ja Acomatin vesiputous. Jälkimmäiselle olisi ollut vielä noin puolen tunnin vaellus.

Edes mahdollisuus hyppiä liaanihyppyjä vesiputoukseen ei houkutellut teinejämme lisävaellukseen.

Kuumia terveyslähteitä on myös Guadeloupella

Ranskan ainut ”geothermal power plant”, maapallon sisäistä lämpöenergiaa hyödyntävä voimalaitos on Guadeloupella. Käytännössä Soufrieren tulivuoren uumenista pumpataan kuumaa vettä ja siitä tehdään energiaa. Käsitelty lämmin vesi lasketaan Boillanten kaupungin rantaveteen ja tästä syystä merivesi on lämmintä.

No Boillanten ranta ei ole ihan sananmukaisesti kuuma lähde, mutta niitäkin on kyllä Basse Terrellä useampia. La Soufrièren vaelluksen parkkipaikan yhteydessä oleva Les Baines Jaunes (esitelty alempana) sekä Boillanten rannalta muutaman kilometrin päässä oleva Ravine Thomas.

Ravine Thomas oli kyllä melko viileä meidän vierailun aikana, sillä meriaallot heittivät viileämpää vettä altaaseen. Ravine Thomasin löytää Google mapsin avulla. Lähempänä näkyy myös kylttejä Ravine Thomas/Les Bains Chaudes. Pieneltä vaatimattomalta parkkialueelta lähtee oikealle pieni polku. Tiedät olevasi oikealla reitillä, kun ohitat pienen pääosin hajonneen kivitalon.

Ravine Thomasin lämpötilat vaihtelevat, sillä reunakivien ylitse tulee ”viileää” merivettä hyvin helposti aallokkosäällä

Ehkä suosituin luonnonkylpypaikka on Bains des Amours, joka on siis  sydämenmallinen ja ehkä juuri siitä syystä niin suosittu. Sydänkylpy sademetsässä – romanttinen jo ajatuksena.

Aja Google mapsista löytyvälle Parking Bains des Amours ja kävele rappusia alas ja olet niin sydämellisen ihanassa paikassa. Sademetsän isojen puiden ympäröimänä sydänkylvyssä.

Vesiputous-vaellus helpolla ja vähän vaikeammalla tavalla

Helpompi Ecrevisses ja vaikeampi Le Sautde la Lezarde

Basse-Terrellä olevat Ecrevisses ja Le Sautde la Lezarde vesiputoukset ovat melko samankaltaisia, mutta toiseen on haastava vaellus ja toiseen pääsee jopa pyörätuolilla.

Voit arvata kummassa oli ruuhkaa ja kummassa sai vaihtaa uikkarit laittamatta edes pyyhdettä näkösuojaksi.

Ecrevisseksen parkkipaikka löytyy ihan google mapsillä ja parkkipaikalta on vesiputoukselle puolisen kilometriä. Vesiputoksella ei ole picnic pöytiä, mutta jos taukoa haluaa pitää, niin parkkipaikan toiselta puolelta lähtee portaat alas ja siellä oli ihana picnic alue, jossa oli paikallisia sunnuntailounaalla (jopa grilli oli lämpimänä).

Le Saut de la Lezarde vaellus alkaa Google mapsin ohjaamalta kohdalta tien vasemmalla puolelta olevan grafiiteillä päällystetyn autiotalon vasemmalta puolelta (mennään talon ohitse vaikka siinä kyltti, jossa lukee yksityisalue..) Reitti menee melko lailla alaspäin koko ajan ja on suositus, että sateiden jälkeen reitille ei kannata mennä. Me menimme ja tarkoitti sitä, että liukastelimme mudassa.

Kaikkein jyrkimmän mäen alta lähtee polku sekä oikealle että vasemmalle, lähdimme oikealle – väärin… Tämä tarkoitti sitä, että päädyimme ensin vesiputouksen yläpuolelle ja sitten kun jatkoimme edelleen alaspäin, niin päädyimme ensin piikkipuskien lävitse liukastelemaan rinnettä alas ja sitten kahlaamaan virtaa pitkin. No pääsimme lopulta vesiputoukselle. Oli ihana mennä pesemään liat pois  (vesiputouksen ihan alle ei saa virtauksien vuoksi mennä).

Vesiputoukselta lähti ihan selvästi se oikea polku ylöspäin ja paluumatka kesti sen puolisen tuntia, kun menomatka meillä kesti 70 minuuttia…

Tämän seinämaalauksen vasemmalta puolelta lähtee vaellusreitti

Tämän pitkän mäen alapuolelta käänny vasemmalle! (ei oikealle kuten me)

Vanhin vaeltaja takapuoli pitkälle 😀

Jos joudut ylittämään virtaa, olet väärällä reitillä kuten me

Ihan vesiputouksen alle ei saa mennä uimaan, virtaukset liian kovia. Mutta voi, kyllä virkisti!!!

Helpompi Deuxieme Chute du Carbet ja vaikeampi Premiere Chute du Carbet

Eteläisen Basse-Terre saaren puolella on Carbet vesiputoukset. Niitä on samoin sekä helppo että vaikea versio. Vaikeasta tekee vaikean sen kesto, vajaa  neljä tuntia taukoineen.

Noin ehkä puolet matkasta on portaita eli porrastreeniä tiedät tehneesi.

Näille vesiputouksille on pääsymaksu – kansallispuiston portilla (Google mapsistä löytyy 2eme chute du Carbet nimellä) olevaan keskukseen maksetaan 5€/aikuinen – toki ihanasti perhehinnoittelu on 7€/perhe (2 aikuista ja 2 lasta). Alhainen hinta on ihan perusteltua, sillä perheet voivat käydä vain Toisessa vesiputouksessa, johon on portilta kivipolkua n. 20 minuuttia. Huomaa muuten ottaa vessapaperia mukaan, vessassa sitä ei ole tarjolla.

Toiseen vesiputoukseen eli oikeasti ensimmäiseen Premiere Chute du Carbet jatketaan eteenpäin toiselta. Yhdellä jos toisella oli kuraantuneet kengät eli älä lähde merkkikengillä vaan ihan lenkkareilla. Yhdessä kohdassa on kyltti, joka ohjaa ”Troisieme Chutesdu Carbet”. Älä lähde sinne, tämä polku on tuhoutunut jo 2004 maanjäristyksessä. Jostain syystä sinne olisi päässyt menemään, vaikka lipunmyynnissä myyjä sanoikin, että kolmonen on suljettu. Kolmanteen pääsee Capesterre-Belle Eaun suunnasta ja sinne on isoja kylttejä.

Täällä ensimmäisellä vesiputouksella pääsee ihan luvan kanssa myös uimaan – toki melko viileää oli vesi, mutta hikeä oli ihon pinnalla sen verran, että virkisti. Artikkelin pääkuva täältä.

Reitti vesiputoukselle on kerrassaan ihana, sademetsää kirjaimellisesti – osassa matkaa kuulee vesiputousten äänet, osassa taas lintumaailma muistuttaa itsestään.

 

Tulivuorivaellus, vaellusta sateessa tuntitolkulla näkemättä juuri mitään 😉

La Soufrière tulivuoren huippu on 1467 metrissä ja aivan huipulle asti ulottuu kasvillisuus. Google Mapsista löytyy parkkipaikka, Les Baines Jaunes. Jos sinulla on matkassa sadevarusteita, tulet niitä tarvitsemaan. Reitin varrella kyllä näkyi ties missä varusteissa kulkevia taivaltajia, hämmästelimme ranskalaisten sitkeyttä ja uskallusta lähteä kaatosateessa matkaan pelkällä t-paidalla ja shortseilla. Vaikka itsellä oli vettäkestävä takki, niin olin loppumatkassa aivan jäässä ja 28 asteinen luonnonlähde Les Baines Jaunes tuntui taivaalliselta. Sateen lisäksi ilma viilenee myös ylöspäin mentäessä, joten ota pitkähihaista sateenkestävän alle lisättäväksi.

Oli muuten ainut kerta, kun olen Guadeloupella pitkähihaista käyttänyt.

Koko matka on nousua ja takaisin tuleminen laskua, mutta alkumatka asvaltoidulle vanhalle parkkialueelle on tehtyä hyvää kivipolkua ja asvaltoidun aution parkkialueen jälkeen mene suoraan eteenpäin.

Periaatteessa tulivuorivaellus on rengasreitiltään neljän tunnin mittainen, mutta kun kysyimme vastaantulijoilta (hyväkuntoisilta), niin saimme vastauksen, että periaatteessa on rengasreitti, mutta tällä kelillä ei. Päädyimme nousemaan tulivuorta 1,5h ja sitten tulimme alas inan nopeammin. Se täytyy sanoa, että polku on kivikkoista, mutta irtokiviä ei ole käytännössä tällä reitillä, kuten ei muillakaan Guadeloupen vaellusreiteillä lainkaan, joten on turvallista tulla myös alaspäin.

Käytännössä huipun näkee vain viitenä päivänä vuodessa jotain, mutta vaelluspäivänämme oli niin sumuista, että matkan varreltakin näki vain ajoittain mitään. No olipa hyvä urheilusuoritus.

 

Vaellusreitin alussa ja lopussa on ihana, aina 28C lämmin luonnonkylpyallas. Hoitaa hyvin väsyneitä jäseniä ja mieltä!

Previous Post Next Post

You Might Also Like

19 Comments

  • Reply Mikko / Matkalla Missä Milloinkin torstai, 13 tammikuun, 2022 at 21:15

    Muistatko muuten, mitä merikilpikonnia tuolla oli? Merikilpikonnien kanssa snorklaaminen on ihan huippua! Tuosta virran ylittämisestä tulee ihan mieleen meidän vesiputousvaelluksemme Kuuban Trinidadissa, kun suunnistimme sademetsässä putoukselta toiselle. Ja ylipäätään muuten todella kivalta näyttää tuo saaren vehreys!

  • Reply Aila ja Juha torstai, 13 tammikuun, 2022 at 21:22

    Voi miten ihana kertomus seikkailustanne ja ihanat kuvat! Aila

    • Reply kodinvaihtaja sunnuntai, 16 tammikuun, 2022 at 09:14

      Kiitos! Oli kyllä ihana seikkailu. Isolla porukalla, jossa kaikilla erilaisia toiveita, on kyllä haastavaa vetää koko päivän roadtrippiä. Kävimme Basse-Terrellä eri kokoonpanoilla kolme kertaa (kerran yövyimme eli ns. neljä päivää).

  • Reply Tanja for Takeoff perjantai, 14 tammikuun, 2022 at 18:30

    Ai että tulee ikävä vaeltamaan viidakoihin ja Gwadan kuumiin vesiin! Onpa Ravine Thomas hiljainen! Se on upea, mutta miinuspuolena se, että pienestä ”altaasta” voi olla vaikea löytää tilaa, kun se on niin suosittu. Näinä aikoina ehkä saa paremmin pitää paikat itsellään.

    • Reply kodinvaihtaja sunnuntai, 16 tammikuun, 2022 at 09:11

      Varmasti Ravine on usein ihan täyteen pakattu, niin helppo saavuttaa se on. Nyt olimme keskipäivällä ja vain yksi perhe ja me.

  • Reply FinInTirol sunnuntai, 16 tammikuun, 2022 at 14:33

    Uuuupea paikka! Hieno tuulimyllypalmu tuossa ekassa kuvassa ja melkoinen patikkareissu, kun otitte väärän linjan oikealle. Ehkä tuo seinämaalauksen symboliset kasvot yrittivät kertoa, jotta mene vasemmalle 🙂
    Hienoja kuvia upeasta paikasta. Tuollaisessa paikassa voisi olla Euroopan talvikauden:) Paikka taitaa olla ranskankielinen, vai kuinka?

    • Reply kodinvaihtaja sunnuntai, 16 tammikuun, 2022 at 21:06

      Juu ranskankielinen on. Eli oikeasti kukaan ei osaa englantia – he eivät oikeasti osaa, ei ole ylimielisyyttä. Todella ystävällinen kansakunta

  • Reply Elina / elinanmatkalaukussa tiistai, 18 tammikuun, 2022 at 22:06

    Oi Guadeloupe! Majoitutteko kummalla puolella? (ranta vai vaellussaarella?). Meillä oli tuonne muutama vuosi sitten lentoliput jo varattuna ja majapaikat katottuna, mutta tuli niin monta muuttujaa, ettei matka lopulta toteutunut. Kävin kyllä Guadeloupessa virtuaalimatkalla jälkeenpäin, joten nuo maisemat on sieltä tuttuja. Kiehtova saari vaelluksineen! 🙂

    • Reply kodinvaihtaja torstai, 20 tammikuun, 2022 at 21:11

      Asuimme muuten beachsaarella Grandella paitsi yhden yön Bassella. Suosittelisin ehkä olemaan molemmilla, sillä liikkuminen vie aikaa ja ruuhkiin ei kannata osua..

  • Reply Katja / Lähtöselvitetty torstai, 20 tammikuun, 2022 at 18:48

    Näitä sun juttuja on vaarallista lukea, kun on jo muutenkin hirveä hinku jonnekin Eurooppaa kauemmas. Tai ylipäätään jonnekin 😀 Karibian alue kiinnostaa kovasti ja olen ajatellut Guadeloupea yhtenä mahdollisuutena. Ihanaa nähdä, että siellä on tuollaisia vaellusmaastoja.

    • Reply kodinvaihtaja torstai, 20 tammikuun, 2022 at 21:13

      Ymmärrän hyvin🥰. Ranskaan kuuluvat kaukokohteet nyt korona-aikana helpompi kuin moni muu kaukokohde. Mutta stressaavaa matkustus nykyisellään on.

  • Reply Terhi perjantai, 21 tammikuun, 2022 at 09:18

    Kyllä nyt tuli ikävä Karibialle. Todellakin kelpaisi pikku viidakkovaellus ja pulahdus raikkaaseen veteen.

  • Reply anmariencfc sunnuntai, 23 tammikuun, 2022 at 16:41

    Guadeloupe on ollut mun matkalistalla siitä lähtien kun ensi kertaa kuulin paikan nimen muutama vuosi sitten. Tämä postaus vahvisti sen, että matkaan on lähdettävä kunhan tilanne hieman matkustamisen suhteen paranisi!

    • Reply kodinvaihtaja perjantai, 28 tammikuun, 2022 at 19:31

      Näithän matkabongaukset faceryhmästä Guadeloupen lentotarjoukset. Lentoja oli keväästä aina marraskuulle asti

  • Reply Tiina Johanna / Kookospalmun Alla tiistai, 25 tammikuun, 2022 at 02:05

    Siis ai että kuinka ihana lukea teidän kokemuksista ja Guadalupe on varmasti todella upea kohde! 🙂 Mielenkiintoisia paikkoja pääsitte käymään läpi, kyllä tuonne todellakin tekisi nyt mieli lähteä myös tutkimaan ja seikkailemaan. Monesti kun vähän eksyy alkuperäisestä suunnitelmasta tai alkuperäiseltä reitiltä, niin saattaakin löytää itsensä entistä hauskemmasta kokemuksesta ja vaikka virrassa kahlailulla on ehkä puolensa ja puolensa, niin ainakin varmasti hauska matkamuisto jäi tästäkin! 🙂 Tuo +28 asteinen luonnonallas kelpaisi juuri nyt oikein hyvin! <3

    • Reply kodinvaihtaja perjantai, 28 tammikuun, 2022 at 19:28

      Jotenkin nämä kuumat lähteet yllättää. Vähän joka puolelta maailmaa löytyy.

    Vastaa käyttäjälle Tanja for Takeoff Cancel Reply

    This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.