Les Saintesin Anse du Bourg lahtea pidetään maailman kolmen kauneimman lahden joukkoon kuuluvana. Näin mainittiin jossakin, mutta ei mainittu mitä ne pari muuta olisi 😜.
Les Saintesin yhdeksästä saaresta kaksi, Terre de Haut ja Terre de Bas ovat asuttuja. Niissäkin asuu vain 3000 asukasta ja vilkkaampi Terre de Haut on sekin omanlaisensa. Siellä liikutaan sähköpyörillä, mopoilla ja golfkärryillä. Ainoat saaren autot ovat hotellien autoja ja saarella on ainoastaan yksi taksi. Saarta kiertää yksittäinen bussi nähtävyyskiertoajelua.
Les Saintes on sinisen pallon kohdalla perhosen mallisten pääsaarien alapuolella
Puolessa tunnissa mannersaarelta Les Saintes saarelle
Guadeloupen Basse-Terren Trois-Rivierestä on n. 15 km merimatka Les Saintes saarille. Oikeasti kyseessä on yhdeksästä pikkusaaresta koostuva saaristoalue, jonka Christopher Columbus löysi 1493.
Saarelle kulkee muutama kaupallinen lauttayhtiö ja me menimme DTM Deherillä, jonka liput olivat vähän päälle 20€/hlö.
Lauttamatka kesti puolisen tuntia. Kyyti oli ajoittain niin kovaa höykyttstä, että jäin miettimään, että Desidare saarelle en kyllä halua mennä, sillä sillä lauttamatkalla kuulemma tarvitaan pahoinvointipillereitä.
Lautan saapuessa satamaan meitä oli vastassa sanititeettipoliisi, joka korosti maskien käyttöä nyt korona-aikaan. Heti hänen perässään oli turistikierrosten kauppaajia. Turistikierros oli kyllä edullinen, 10€/hlö, mutta olimme päättäneet tehdä saarella vaelluksen.
Saarille tyypillisesti lautan saapuessa satamaan on syke voimakasta, mutta kun ihmiset hajaantuvat majapaikkoihinsa, niin keskusta hiljenee. Les Saintes on sen verran pieni, että se on juuri sopiva päiväretkikohteeksi, ei välttämättä tarvetta yöpyä.
Rengasreittivaellus Les Saintesilla
Päätimme mennä vähän helpomman kautta ja menimme alkumatkan vaelluksen lähtöpisteeseen taksilla – ihan edullinen, 10€ maksoi taksi. Taksi meni vaelluksen alkupisteeseen n. 10 min (n. 3km) suoraan ylämäkeä Route Du Bois Joli kadun kohtaan, jossa oli kyltit Le Chameau vaellusreitille.
Matkan varrelta kuvattua
Risteyksestä suoraan ylämäkeä betonipäällystettyä kivetystä pitkin käveltiin noin puolisen tuntia ja päästiin ylhäällä olevalle näkötornille. Valitettavasti näkötornilta ei näe ulos (sinne kiivetään myös haastavasti köyttä pitkin, joten jätin kiipeämisen suosiolla, kun sain tietoa, että näkymiä ei ole).
Näkötornin juurelta näkee hyvin ja kun menee noin sata metriä polkua eteenpäin, niin näkee muut hyvät maisemat.
Rengasreitin kulkeminen on tavallaan vähän turhaan, loppuosuus on haastavampaa ja ei käytännössä näe mitään. Voisin oikeastaan suositella vuokraamaan sähköpyörät (20€/pyörä) ja menemään niillä ylös ja alas. Se hyvä puoli rengasreitissä oli, että loppumatkalla pääsi fiilistelemään saarta muutoin kävellen. Kaikenkaikkiaan vaellusmatka kesti parisen tuntia (tunti lisää, jos menisi alkumatkankin kävellen).
Loppumatkasta kuvattua
Les Saintesin historiaan kuuluu kiinalaiset työmiehet – he jättivät hattumallin kalastajien käyttöön
Les Saintesin isännyydestä on aikojen kuluessa taisteltu. Colubuksen aikojen jälkeen 1648 Ranska isännöi, kunnes britit valloittivat 1782, kunnes taas 1816 Ranska otti alueen haltuunsa.
Les Saintesin ”alkuperäiskansaa” ovat saintoiset eli kalastajat, jotka ovat myös taitavia veneenrakentajia. 10 m pitkät Saintoises purjeveneet tunnetaan keveydestään ja nopeudestaan.
Salakos- nimellä tunnetaan taas Les Saintesin kalastajien tyypilliset hatut. Alunperit hattutyylin saarelle toivat Kiinasta lähtöisin olevat työmiehet, jotka tulivat saarelle korvaamaan posliinitehtaalla työskennelleitä orjia.
Les Saintes on katukuvaltaan värikäs
Saaren rakennukset ovat värikkäitä, hyvää fiilistä tuovia. Kun vierailin saarella, niin koin niiden olevan vähän ränsistyneitä, mutta sitten, kun olin enemmän Guadeloupea kiertänyt, niin oikeastaan Terre de Hautin rakennuskanta on hyvässä kunnossa. Mutta persoonallista todella on.
Paikallinen kirkko, joka on ulkoa tyylikäs, paikallisista vulkaanisista kivistä tehty oli nyt joulun aikaan koristeltu sisältä mielestäni aika mauttomasti, kultaisista papereista tehdyillä tähdillä ja muulla rihkamakrääsällä.
Hautausmaalla oli paljon simpukoilla reunustettuja hautoja
Tännekin saarelle saimme vierailuvinkkejä Mirvalta, paikalliselta suomalaiselta Guadeloupeguidelta – hänen e-opas saarelle kustantaa 15€ ja on koko rahan arvoinen. Valitettavasti suurin osa yleisistä Guadeloupen nettisivustoista on aina ranskaksi, joten on ihanaa lukea Mirvan vinkkejä ”toisella kotimaisella” eli englanniksi.
Mitkä maisemat maailmassa ovat porautuneet mieleesi pysyvästi? Mikä tässä maisemassa sykähdytti sinua?
12 Comments
Tuosta maisemasta tuli minulle mieleen näkymät Rio de Janeiron sokeritoppavuorelta, jotenkin hyvin samankaltainen näkymä. Omaan mieleeni jääneitä maisemia on paljon, mutta aika usein niihin kuuluu vuoret ja järvi / lampi. Mutta myös muunlaisia maisemia on mielessä paljon.
Itselle ehkä ”the” näkymä on Pyhä-Nattasilla Sompion luonnonpuistossa. Mutta kaikki kelpaa, olen kaikkiruokainen!!!
Olipa ihania näkymiä. Onneksi niitä oli, jäin nimittäin ihmettelemään mainintaasi näkötornista, josta ei olisi nähnyt mitään. Miten ihmeessä se sitten on näkötorni? Vaeltelu tuolla oli varmaan sen arvoista. Oli myös mukava nähdä kuviasi paikallisista rakennuksista. Omalla tavallaan hienoja. Aila
Näkötornia kutsuvat jotkut myös vesitorniksi, sellainen se vielä vähemmän on. Ehkä jokin linnoitus. Kyllä sieltä yhteen suuntaan näkee, mutta ei näköaloja😅😂
On kyllä viimeisen päälle komeat maisemat tuolla, hieno lahdelma. Itselleni taas tuli mieleen hieman Caprin saarelta avautuvat maisemat Napolinlahdelle.
Capri itselle vielä tuntematon. Euroopassakin on saaria vaikka kuinka paljon
Hauskaa, että tapasit Mirvan ja sait vinkkejä häneltä! Me tosiaan tehtiin yhdessä työkeikkoja siellä sun täällä, mutta viime vuosina ei olla päästy reissaamaan yhdessä. Viimeisin yhdessä tehty työreissumme onkin juuri Guadeloupelta, kun Mirva jo asui siellä.
Gwada on ihanteellinen paikka patikointiin ja pulahteluun – me like! Pitäisi päästä pian käymään uudelleen, kun en ole edes nähnyt Mirvan kuopusta ikinä.
Ai kun ihana kuulla, että nämä seudut sinulle tuttuja – ja vielä ”sisäpiirinäkökulmasta”😉
Aijai, kauniita on maisemat ja varsin viehättävältä näyttää muutenkin tuo pieni saari! Me ei olla käyty Karibian saarilla Kuubaa lukuunottamatta lainkaan, joten paljon olisi tutkittavaa tuollakin päin maailmaa. Omia lempimaisemia on aika vaikea yksilöidä, pidän toisaalta vuoristomaisemista ja -vaelluksista, mutta totta kai myös troppikin palmurannoissa on sitä jotain 🙂
Itselle Kuuba vielä vieras. Mieheni totesi, että olisko me nyt Karibialla riittävästi oltu (kolmas reissu). Nyt voin todeta hänelle, ei, seuraavaksi Kuubaan!!!
Nyt kyllä matkakuume nousi huippuunsa. Meillä on, jos korona suo, lauantaina lähtö Karibialle ja käymme siinä lähisaarilla Barbadoksella, St Luciassa ja Grenadassa ym. Toivottavasti niilläkin saarilla on tuollaisia huippukauniita maisemia. Täytyypä laittaa nuo saaret mieleen. En ole niistä koskaan kuullutkaan, mutta näin se tutustuminen tuohon ympäristöön alkaa, toivottavasti. Kiitos kuumeen nostatuksesta.
Voi kun ihanaa!!! Niin innolla odotan postauksiasi, minulta näitä tulossa myös lisää😘😉