Suomen suurin matkablogiyhteisö

Zagreb – pääkaupunki, jossa ei ole mitään nähtävää, oliko näin?

Jos uskoo Zagrebia käsitteleviä blogijuttuja, niin tulee fiilis, että ei siellä ole juurikaan nähtävää? Onko näin, vain onko niin, että Zagrebissa ei ole mitään megamagneettia kuten Pisan torni tai Pariisin Eiffel, mutta se on oikeasti mukava kaupunki? Tästä jutusta tuli kuitenkin pitkä, joten väitän, että Zagrebista on moneksi. Lue ja selvitä, onko Zagreb sinun kaupunkisi?

Zagreb oli ainakin itselle ensimmäinen kaupunki, jossa nyt pandemia-aikana  näin ensimmäistä kertaa (lokakuu 2021) isoja opastettuja turistiryhmiä. Ehkä näin myös siitäkin syystä, että Zagrebin kaikki nähtävyydet sijaitsevat pienellä alueella keskustassa, mutta varmasti kertoo myös siitä, että Zagrebista pidetään.

Tulipalojen ja maanjäristysten kaupunki

Zagrebin historia on vastoinkäymisiä täynnä:  ruttoepidemiaa, tulipaloja ja maanjäristyksiä. Jälkimmäisestä vuoden 1880 maanjäristys oli tuhoavin, käytännösssä mitään ei ollut jäljellä ja Zagreb rakennettiin uudelleen. Zagrebissa maanjäristykset ovat arkea. Kodinvaihtoemäntämme on arkkitehti ja hän kertoi, että kaikki hänen suunnittelemansa rakennukset kestävät vahingoittumattomana yhdeksään richteriin asti – hän kertoi kerran poikansa tulleen herättämään häntä, että ”nyt pitää mennä ulos, että muut ovat jo ulkona”. Hän oli vain todennut, että mene nukkumaan takaisin, tämä kerrostalo kyllä kestää.

1890-luvulta lähtien alkoi uudelleenrakennus Kansallisteatterin neoklassisella rakennustyylillä. Kansallisteatterin esitykset eivät maksa kuin muutaman kympin, mutta valitettavasti pandemia-aikana esityksiä oli niukalti ja eivät sopineet aikatauluuni. En siten nähnyt upeaa rakennusta sisältä päin, mutta ulkoakin se on mahtava. Jokaisesta kuvakulmasta.

Mitä, mihinkään kirkkoon ei pääse sisälle??

Monet muutkin paikat näin vain ulkoa, sillä tuntui, että koko kaupunki restauroitiin, tärkeimpiin kirkkoihin ei ollut sisäänpääsyä lokakuussa 2021 (Zagrebin katedraali ja Pyhän Markuksen kirkko)

Zagrebin katedraali on Kroatian korkein rakennus (108 metriä).  Roomalaiskatolinen 1210-luvulla rakennettu katedraali edustaa goottilaistyyliä. Tai oikeasti kirkko edustaa monia tyylejä, sillä sen on tuhoutunut (ja korjattu) useamman kerran. Mongolit tuhosivat 1242, 1400-luvulla ottamaaneilta kirkkoa suojattiin ympärille rakennetuilla suojamuureilla ja  1600-luvulla taas rakennettiin renessanssityylinen torni lisäsuojaksi. Vuoden 1880 suuren maanjäristyksen vaurioita korjattiin myöhäisgoottilaisesti rakentaen kaksi 108 metriä korkeaa tornia 1800-luvun lopulla

Kirkon edustalla on tuomiokirkon suojelupyhimyksen Neitsyt Marian patsas ja vieressä Arkkipiispan palatsi. En tiedä miten vapaasti silloin pääsee kulkemaan, kun ei ole remonttia, mutta nyt pääsi lähinnä kirkon takana, muurien takana olevalla tavallisen puiston kaltaiselle puistoalueelle.

Pyhän Markuksen kirkko on yksi Zagrebin vanhimpia rakennuksia. Sen vieressä on  Kroatian parlamentti ja hallintorakennuksia. Kirkko rakennettiin 1200-luvulla mutta sen kuviolliset kattotiilet lisättiin  1880-luvulla. Kirkon katolla on vaakunoita.

Funikulaarilla yläkaupunkiin varkaiden tornin kautta särkyneiden suhteiden museoon

Molemmat edellä olevat kirkot ovat yläkaupungissa, kuten pääosin kaikki muut nähtävyydet paitsi ratsastajapatsaan aukio, mukavia puistoja, osa museoista ja kansallisteatteri.

Funikulaari on kuulemma maailman lyhyin. Se on niin lyhyt, että menisin sillä vain pienten lasten kanssa. Kävellen menee nopeammin.

Heti funikulaarin ulostulon yhteydessä on 1200 luvulla rakennettu torni osana kaupungin suojamuureja. Tornin käyttötarkoitus on vaihtunut aikojen mukaan. 1600-luvulla tornin kelloa alettiin soittaa merkiksi sille, että päivä on päättymässä ja että kaupungin portit suljetaan. 1800-luvulla tykki asennettiin tornin yläosiin. Vuodesta 1877 lähtien tykki on laukaistu puolenpäivän aikaan. Laukaisulla on luultavasti ilmoitettu sitä, että päivä on puolivälissä. No nykypäivän ihmisellä päivä on kyllä vasta aluillaan silloin. Torniin kannattaa kiivetä, parhaat näkymät on tornin huipulta. Pääsymaksu on 20 kunaa (vajaa 3 euroa).

Yläkaupungissa sytytetään illalla 214 kaasulamppua – tämä tehdään päivittäin käsin ja sytytys kestää 2-3 tuntia. Valitettavasti asuin itse alakaupungissa, niin en tehnyt ilta-aikaan matkaa yläkaupunkiin. Ajatus tästä perinteestä kuitenkin lämmittää. Toivottavasti siitä pidetään kiinni näin led lamppujen, enegiansäästön ja tehokkuuden aikakautena.

Laskeuduttuaan tornista ja uloskäynnistä oikealle noin muutama sata metriä käveltyä on sisäänkäynti Tunel Gričiin. Toisen maailmansodan aikana rakennettu tunneli 0n 350 m pitkä oikotie sekä pommisuoja. Valitettavasti se oli sunnuntaina suljettu (toisin kuin google maps sanoi), joten jäi pelkkien nettikuvien varaan tämä kokemus.

Tornista vajaa sata metriä Pyhän Markuksen kirkon suuntaan on Särkyneiden suhteiden, Brokenships-museo. Vaikka en yleensä matkoilla juuri museoissa käy, niin ammattini puolesta kiinnosti. Brokenship museo on myös palkittu Euroopan innovaativimpana museona (Kenneth Hudson Award). Museon lähtökohta on tarjota mahdollisuus käsitellä kokemaansa surua ja menetystä uuden luomisen kautta, sen kautta, että lahjoittaa museon kokoelmiin tarinansa ja sitä kuvaavan esineen. Tarinoita saa edellen jakaa ja esineitä lahjoittaa, lue lisää tästä.

Tämä kroatialainen museo on ensin kiertänyt maailmaa  eri kaupungeissa ja nyt se on pysyvästi asettunut Zagrebiin. Se on päivittäin auki ja pääsymaksu on 40 kunaa (6€) . Olin ymmärtänyt, että museo liittyy parisuhteen erotarinoihin, mutta siellä olikin laajemmin ihmissuhteiden päättymiseen liittyviä tarinoita. Itse asiassa ns. klassiset tarinat ohitin vauhdikkaasti esim. jos oli jokin talousesine, tyyliin leivänpaahdin ja tarina oli pitkälti ”Milläs nyt paahdat leipäsi, kun minä otin tämän, siitäs sait.”

Osa käsitteli liittonsa eri tyyppisiä vaiheita. Jäi mieleen erään meksikolaisen naisen tarina. Hän oli ihastunut nuorena tyttönä naapurinpoikaan ja pyysi äitiään, että naapuri voitaisiin kutsua perheen mukana Meksikon olympialaisiin 1968. Kutsu kävi, rakkaus seurasi pari vuotta myöhemmin ja kolmisenkymmentävuotta myöhemmin tuli ero. Edelleen olympialaiset ovat kaunis muisto, jota hän vaalii.

Toinen tarina kertoi pienestä belgialaisesta tytöstä, joka löysi pullon rannalta. Hän ihmetteli pulloa, koki, että siinä olisi pitänyt olla viesti hänelle sisälle. Hän halusi maalata pullon. Hän säilyttää pulloa nyt 40 vuotta myöhemminkin aarteenaan, sillä kokee sen kautta saaneensa viestin. Samana iltana hän vahingossa kuuli vanhempiensa keskustelun siitä, että hänet on adoptoitu. Vanhemmat ovat nyttemmin jo kuolleet, mutta pullo on tärkeä muisto, hän kokee saaneensa tiedon pullon avulla. Psykoterapeuttina on pakko vähän pysähtyä tähän, monella meillä ihmisellä on aika vahvoja taikauskoisia ajatuksia. Taikauskon liitämme helposti Aasiaan ja Afrikkaan, mutta kuulkaas ihan peruspsykologikäynnillä kuulee niin paljon näitä tarinoita, että kyllä taikauskoisuus on aika syvällä suomalaisissakin. Osaa taikausko suojelee (kuten varmasti tätä tarinan naista), mutta valitettavasti osaa piinaa.

Ehkä surullisin esine näyttelyssä oli inkiväärin pala. Kyseisen inkiväärin 19-vuotias tyttö osti 17-vuotiaalle veljelleen, joka oli juuri innostunut ruuanlaitosta. Hän laittoi viimeisen koko perheen aterian tästä inkivääristä. Seuraavana päivänä sisko ajoi autoa ja menetti auton hallinnan ja veli kuoli. Tämä inkivääri edusti tämän australialaisen perheen hajoamista yhden perheenjäsenen kuoltua.

Museossa oli myös kaksi suomalaista tarinaa. Jaan ne, vaikka joku lukija voikin tunnistaa tarinoiden henkilöt. Yksi esine oli laskuvarjohyppyliivi. Se edusti kolmen vuoden suhdetta, joka alkoi siitä, että laskuvarjohyppyopettaja vei asiakkaansa ensimmäiseen hyppyyn. Rakkaus syveni tästä ja valitettavasti päättyi kolme vuotta myöhemmin opettajan laskuvarjo-onnettomuuteen. Niin väärin on tämä, elämä ja suhde moneen ihmiseen voi pienessä hetkessä loppua.

Toisessa tarinassa mies osti joululahjaksi puolisolleen kuntopyörän. 13 vuoden liitto päättyi uskottomuuteen: ” I found out that my dear wife likes to ride much more than just the exercise bike”. Kuntopyörä oli 1,5 vuotta ulkona, kunnes löysi arvoisensa paikan, museon.

Niin ja bonuksena vielä slovenialaisen naisen tarina siitä, kun hän seurusteli karatea harrastavan suomalaisen miehen kanssa. Seurustelu oli lyhyt ja päättyi siihen, että mies ei halunnut jatkaa suhdetta. Nainen kuitenkin jatkoi suomen opiskelua ja kertoo, että tarvittaessa osaisi nyt kirjoittaa rakkauskirjeen suomeksi. Hän sai rakkauden myötä rakkauden suomen kieleen!

Missä syödä ja tehdä ostoksia Zagrebissa?

Katedraalin lähistöllä päivittäin pidettäviä Dolacin maalaismarkkinoita kehutaan. No kyllähän siellä myytiin joitain käsitöitä, hedelmiä, paikallisten itsetekemiä hilloja/hunajaa yms, mutta jotenkin en itse innostunut. Alue oli minusta vähän likainen ja persoonaton.

Pääaukiolla (Torg bana Josipa Jelačićan aukio) on paikallinen perustavaratalo Nama, joka ei kuitenkaan ole auki sunnuntaisin (karkeasti sanottuna harva liike on, lähinnä liikkeet kuten H&M ja Zara). Pääaukiolta lähtevä Ilica on kaupungin pääostoskatu. Toinen ostoskatu, joka on enemmän kuitenkin ravintola/illanviettokatu on Tkalčića.

Vanhaa ja uutta kaupunginpuolta erottava Ratsastajapatsaan aukio on myös paikallisten kohtaamispaikka.

Ympäri Zagrebia löytyy kravattikauppoja, tämä johtuu siitä, että kravatit ovat kroatialainen keksintö. Kroateja on miesten kiittäminen?!

Mirogojn hautausmaa on Zagrebin ydinkeskustan ulkopuolella, mutta vierailun arvoinen

Rakastan hautausmaita. Vaikka et rakastaisikaan, niin tälle hautausmaalle kannattaa mennä, tämä sykähdyttää jokaisen. Itse asiassa nyt jälkikäteen tämä olisi kohde, jossa olisin halunnut vierailla opastetusti. Nyt käytännön syistä mieheni jätti minut hautausmaalle jatkaessaan itse matkaa lentokentälle. Ollaankin naurettu, että minä vein hänet 31 vuotistapaamispäivänä Goli Otokin vankilasaarelle ja hän jätti minut hautausmaalle.

Mirogojn hautausmaa on ehkä Zagrebin kaunein paikka. Vaikka hautausmaan rakennukset ja sisäänkäynti oli remontin alla, niin sen kauneus ei kärsinyt. Zagreb on arkkitehtuurisesti kiinnostava, jotenkin täynnä kaikkea ja suvaitsevainen tyyleiltään ja näin on myös tämä hautausmaa. Älä jätä välistä!

Tässä olevat kuvat ovat vain osa minua koskettaneista haudoista. Hautaumaa on liian suuri yhdellä kertaa käytäväksi. Tai sitten sinne voi lähteä reilusti lenkkarit jalassa askelia kerryttämään. Niitä tulee, sen lupaan. Tänne  Hermann Bollén 1800-luvun lopussa rakennetulle hautausmaalle haudataan kaikkia uskontokuntia edustavia henkilöitä. Jo tämä pelkästään tekee hautausmaan kiinnostavaksi.

Vehreät puistot: kasvitieteellinen puutarha ja Maksimir park, jossa on myös Zagrebin eläintarha

Olin suunnitellut tekeväni päiväretken Trakošćan-linnaan, mutta kun retki sinne alkoi tuntumaan liian stressaavalta (sunnuntaisin meni vain kaksi bussia 12 km päähän linnasta eli taksiakin tarvittaisiin), niin mietin mihin voisi suunnata.

Kartassa näkyi iso viheralue vähän kaupungin ulkopuolella, vajaan tunnin kävelymatkan päässä, niin päätin suunnata sinne. Selvisi, että kyseessä ei ollutkaan ihan mikä puisto vaan 1794 avattu puisto on yksi maailman vanhimmista yleisistä puistoista maailmassa.

Tuntui, että kauniina sunnuntaipäivänä puistossa oli puoli Zagrebia. Ei ihme, sillä puistossa on satoja vuosia vanhoja tammia ja se on selkeästi kaupunkipuisto tai jopa metsä. Siellä oli leveämpiä kulkuväyliä ja sitten kapeita polkuja. Isoja niittyalueita, joissa voi pelata pelejä tai ihan vaan istua picnikillä. Moni tuli koirien kanssa puistoon koulutusvälineistöä mukanaan. Monet tulivat pyörien kanssa ja myös järvialueita on puistossa.

Puistossa on mahdollista löytää omat reittinsä ja olla täysin yksin. Ostin puistossa reissun kalleimman jäätelön, melkein kaksi euroa maksaneen pehmiksen ja sanon suoraan, että ei kannata ostaa. Yleisesti kroatialainen jäätelö on hyvää, mutta tämä pehmis, vetinen ja mauton… Niin ja puiston yhteydessä on eläintarha, mukava ja siisti, suosittelen, sisäänpääsy vajaan 5€

Maksimir puistossa ei ole istutettuja kukkaistutuksia juurikaan. Kasvitieteellinen puutarha alakaupungissa on enemmän kasveihin erikoistuneille sopiva. Sisäänpääsy reilun euron ja puutarhan varjoisilla penkeillä olisi mukava vaikka kuumana kesäpäivänä istua ja lukea kirjoja.

Miten pääsee lentokentälle?

Zagrebissa toimii Bolt, boltin autoja on liikenteessa reilusti. Itse kuljimme vuokraamallamme autolla, mutta mieheni lähdettyä kotiin kaksi päivää aikaisemmin, minun piti päästä keskustasta lentoasemalle yksin. Tämä olikin yllättävän kätevää. Lentoaseman ja keskustan välillä kulkee puolen tunnin välein airport shuttle. Matka maksetaan kuljettajalle käteisellä, 30 kunaa (n. 4 €), lähtö/paluupiste on  Zagrebin linja-autoasema (Autobusni kolodvor).

Parhaat päiväretkikohteet Zagrebista

  1. Plitvicen kansallispuisto, 2h ajomatkan päässä, lue erillinen postaukseni
  2. Medvednican luonnonpuisto, en vieraillut, kodinvaihtoemäntämmme sanoi, että päivä ei riitä sinne. Vehreät maisemat ja linnarauniot alueen kokokohta.
  3. Trakošćan-linna – olisi edellyttänyt omaa autoa tai junalla/bussilla osan matkan menemistä ja lisäksi loppumatkaa taksilla. Jätin välistä, mutta tämä on selkeästi tämän seudun kiinnostavin nähtävyys pohjoiseen Zagrebista mentäessä.
  4. Samobor, puoli tuntia Zagrebista, tämä on must see, lue erillinen postaukseni.

Oletko käynyt Zagrebissa? Mitä pidit? Mihin sinun mielestäsi perustuu liian monissa blogiteksteissa oleva Zagrebin vähättely? Mikä sinun mielestäsi tekee kaupungista mielenkiintoisen ja mikä taas saa sinut ohittamaan sen helpommin?

Previous Post Next Post

You Might Also Like

18 Comments

  • Reply Mikko / Matkalla Missä Milloinkin perjantai, 5 marraskuun, 2021 at 22:44

    Hyvä kysymys, että mikä tekee kaupungista mielenkiintoisen. Vaikka itse tykkään enemmän luontokohteista, niin kyllä kaupungitkin ovat välillä todella kivoja. Itselleni kahvilat / ravintolat / yleinen fiilis ei usein vielä riitä. Läheiset luontokohteet tai muuten jotkin kaupungin ihan erityisistä nähtävyyksistä tekevät ehkä itselleni sen, että kaupunki jää erityisesti mieleen.

    Tuo hautausmaa muuten näyttää oikein hienolta! En tosin olisi kuvien perusteella arvannut laisinkaan niin laajaksi.

    • Reply Mari / Kodinvaihtaja torstai, 11 marraskuun, 2021 at 04:31

      Jäin miettimään onko kaupunkien fiilikset erilaisia? Itselle vaikuttaa siihen ehkä enemmän sää, oma matkustusporukka ja vaikka tarjoulijoiden yms ystävällisyys

  • Reply Ailajajuha sunnuntai, 7 marraskuun, 2021 at 22:56

    Olen vähän yllättynytkin siitä, että Zagrebista olisi blogien perusteella muodostunut vähättelevä kuva. En varmaan ole lukenut. Itse en ainakaan ole mitään vähätellyt. Ehkä vähän harmitellut sadepäivää ja sitä, että monet museot olivat kiinni. Kävimme siellä kolme vuotta sitten ja olimme jo kerran aikaisemminkin pikaisesti piipahtaneet. Monet paikat kirjoituksessasi olivat kovin tuttuja. Harmi, että et päässyt Katedraaliin. Onneksi me pääsimme. Ja osuimme torillakin johonkin kansanjuhlaan, jossa oli tanssiesityksiä. Haluaisitko lukea minun tekstini? Tässä linkki: https://www.rantapallo.fi/ailajajuha/zagreb/

    • Reply Mari / Kodinvaihtaja torstai, 11 marraskuun, 2021 at 21:56

      Monipuolinen matka teillä oli! En muista mitä blogijuttuja googlehaku nosti luettavakseni, luultavasti ei teidän juttua

  • Reply Pirkko / Meriharakka maanantai, 8 marraskuun, 2021 at 08:53

    Zagrebista jäi ihan positiivinen mielikuva meillekin. Me pidimme erityisesti kasvitieteellisestä puutarhasta, joka on kivasti lähes keskustassa. Eläintarhoissa vierailua pitää aina hetken miettiä, että onko tämä nyt sellainen eläintarha, jota kannattaa tukea vai ei …
    Edellisen kommentoijan innoittamana meidän Zagrebiimme voi tutustua aloittaen vaikka tästä: https://meriharakka.net/2018/09/23/zagreb-kaupunkikierros/

    • Reply Mari / Kodinvaihtaja perjantai, 12 marraskuun, 2021 at 05:30

      Kiitos juttulinkistä. Kodinvaihtoemäntämme sanoi myös samoin kuin jutussasi on, että Zagrebissa on yhdet Euroopan upeimmista joulutoreista!

  • Reply Noora / Seikkailumielellä maanantai, 8 marraskuun, 2021 at 21:06

    Hauskaa, että meillä molemmilla on ollut Zagrebista ennakkoon hieman mitäänsanomaton vaikutelma, joka loppujen lopuksi on kääntynyt myönteiseksi. Oma kolmen vuoden takainen postaukseni kaupungista on otsikoitu ”Ei sittenkään niin tylsä Zagreb” (https://www.rantapallo.fi/seikkailumielella/2018/12/15/ei-sittenkaan-niin-tylsa-zagreb/). Jutussasi oli monta kohdetta, joissa en itse ehtinyt käymäänkään, sillä vietin kaupungissa lopulta kovin lyhyen aikaa osana pidempää Balkanin kierrosta. Joskus voisin hyvin palata takaisin ja tutustua ajan kanssa hieman paremmin.

    • Reply Mari / Kodinvaihtaja perjantai, 12 marraskuun, 2021 at 05:34

      Kun luin juttuasi, niin tuli mieleen kuinka kaipaan yöbussireissuja. Niissä on jotenkin sellainen tunnelma, että kiehtovat, vaikka jäisi yöunet väliin niin kuin sinulla😉

  • Reply Sari / matkalla lähelle tai kauas tiistai, 9 marraskuun, 2021 at 17:15

    Ihan kivasti olit kaupungista löytänyt mielenkiintoisia kuvakulmia. Pohdin, että onko funikulaari vielä lyhyempi kuin Turun☺️.

    • Reply Mari / Kodinvaihtaja perjantai, 12 marraskuun, 2021 at 05:35

      Mietit itse asiassa kirjoittaessani ihan samaa. En ole ollut Turussa funikulaarin rakennuttua, joten en osaa verrata

  • Reply Ne Tammelat tiistai, 9 marraskuun, 2021 at 19:43

    Sait herätettyä uteliaisuuden Zagrebia kohtaan. Vaikuttaa siltä, että nähtävää tosiaan riittää!

    Jos upeat hautausmaat kiinnostavat, niin Glasgow’n Necropolis on yksi säväyttävimmistä ikinä näkemistäni!

    • Reply Mari / Kodinvaihtaja perjantai, 12 marraskuun, 2021 at 05:38

      Kiitos vinkistä, merkattu heti google mapsiin! Aika samantyyliseltä näytti, ehkä Necropolis näytti vähän enemmän luonnon keskellä olevalta, viihtyisältä

  • Reply Suvi / Suvin matkassa keskiviikko, 10 marraskuun, 2021 at 13:02

    Kiitos tästä Zagreb jutusta. Itse en ole sielä käynyt koskaan, eikä minulla ollut oikein mitään mielipidettä kaupungista, ennen kuin luin tämän. Minä kyllä lähtisin tutustumaan Zagrebiin tämän perusteella 🙂

    • Reply Mari / Kodinvaihtaja perjantai, 12 marraskuun, 2021 at 05:40

      Kiitos kommentista. Pakko kyllä lisätä, että matkakumppaninani ollut mies väittää, että juttujeni perusteella meidän matkat vaikuttaa upeammilta kuin ne oikeasti oli😅😭. Siis omasta mielestä en liioittele, mutta ehkä minä matkoista elävänä ja hengittävänä koen paikat voimakkaammin.

  • Reply Cilla Maria / From sunset last night to sunrise this morning lauantai, 13 marraskuun, 2021 at 13:19

    Olipa kattava postaus, kiitos!
    Me käytiin pikaisesti syksyllä Dubrovnikissä, ja sinne en kyllä enää koskaan aio palata. Kroatian muut kohteet kyllä kiinnostaa, etenkin se Plitvice, ja jos sinne joskus pääsen, niin varmasti tulee tsekattua samalla tämä pääkaupunki.

    • Reply kodinvaihtaja sunnuntai, 14 marraskuun, 2021 at 20:53

      Kiitos! Uuden kodinvaihtoystävämme Zagrebin kotiin voisin itse palata, mutta turistinäkökulmasta nähty on Zagreb

  • Reply Eila sunnuntai, 14 marraskuun, 2021 at 18:34

    Heips,
    oli tosi kattava katsaus kaupungista, en kuitenkaan vieläkään syttynyt jostain syystä Zagrebille. Jotenkin minulle Kroatian upeimmat paikat liittyvät sen vanhoihin kaupunkeihin upeaan kallioiseen rantaviivaan ja turkoosiin mereen 🙂

    • Reply kodinvaihtaja sunnuntai, 14 marraskuun, 2021 at 20:51

      Jos pitää valita Zagreb tai historialliset rannikkokaupungit, niin samaa mieltä kanssasi olen. Mutta onneksi ei tarvitse valita!!

    Vastaa käyttäjälle Mari / Kodinvaihtaja Cancel Reply

    This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.