Suomen suurin matkablogiyhteisö

Samobor – viehättävä päiväretkikohde Zagrebista

Usein isojen kaupunkien lähellä on viehättävä, autenttinen pieni kylä. Gdanskin vieressä Sopot, Lissabonin vieressä Sintra ja Kroatiassa Zagrebin vieressä Samobor. 30 minuuttia paikallisbussilla tai reilu vartti omalla autolla. Samoborissa on kirkko ja museo, viehättävä keskusta terasseineen ja ravintoloineen, mutta mielestäni Samoborin juttu ovat suoraan kaupungin keskustasta lähtevät vaelluspolut Samoborin rauniolinnalle. Samoborin juttu on myös sen oma leivos, kremsnita.

Oikeasti käsittämätöntä, että Zagrebissa koko elämänsä asunut kodinvaihtoemäntämme kysyi minulta, että mistä kuvani Samoborin poluilta olevista rukousalttareista ovat. Hän hämmästelikin, että miten oikein löydän parhaat paikat. No jaoimme yhteisen ajatuksen siitä, miten meillä matkailijoilla voi omat kotinurkat jäädä vieraammiksi kuin toisella puolella maailmaa olevat kohteet. Korona-aika vähän korjasi tätä, mutta ei kokonaan siltikään.


Samoborin polut keskustasta vanhaan kaupunkiin- sunnuntaikävelyreitti😍

Hotellimme Lavican  (suositukset hotellille, 60€ huonehintaan sisältyi maukas aamiainen ja ravintola muutoinkin hyvä) vieressä on pieni puistoalue, josta lähtee rinnettä ylöspäin paljon eri reittejä. Saimme hotellilta kaupungin kartan ja siitä oli apua myös suunnistaessa. Eihän siis poluilla eksy, mutta jos haluaa löytää reittien varrella olevat paikat kiertämättä samoja polkuja moneen kertaan.

Metsän siimeksessä on kaksi kappelia Sv Jurja ja Sv. Ane ja niihen välisellä metsäpolulla on ehkä ihanin koskaan näkemäni rukousalttaripolku. Yhteensä kolmetoista valkoista kipsitaulua kuvaa Jeesuksen kulkua ristiinnaulittavaksi ja ylhäällä on Golgatan kolme ristiä ja mahdollisuus istahtaa penkille ristien ääreen. Itse kappeleihin ei päässyt sisälle ja ne olivat hyvin vaatimattomia.

Rukouspolulle pääsee myös autolla, jättämällä auton parkkiin kappeli Sv Jurjan viereen ja kävelemällä toisen kappelin suuntaan. Autolla pääsee myös 14,5 m korkealle näkötornin lähistölle. Mieheni kiipesi näkötorniin, mutta totesi, että ei sovi hänen vaimolleen – ja muutoinkaan näkötorni ei varmasti läpäisisi EU:n turvallisuusstandardeja. Jotain ohjeita näkötornilla oli, mutta vain kroatiaksi, varmasti varoiteltiin.

Näkymä näkötornin huipulta rauniolinnalle

Samoborin vanhan kaupungin, joita nykyään edustavat rauniot, historia ulottuu Tsekin kuningas Ottokariin, joka rakensi  1268 olleen linnan. Tämän jälkeen 10 peräkkäistä sukua on asuttanut vanhaa kaupunkia. Nykyisen linnan rauniot ovat samalla paikalla kuin alkuperäinen linna, uusi linna rakennettiin 1600 luvun lopulla/ 1700 luvun alussa. 1902 linna oli jo hylättynä ja se myytiin Somoborin kunnalle turismikohteeksi.

Jollakin tavalla linna on edelleen hylätty. Esim. siellä ei ole minkäänlaisia kaiteita ja upeista puitteista innostuva kuvaaja tai pieni vilkas lapsi voisi helposti tipahtaa usemman metrin matkan ylemmältä tasolta alas. Rauniolle saa siten lähteä vain valoisaan aikaan, se on todella keskellä ei mitään metsikössä ja ei niin minkäänlaista valaistusta ole.

Samoborin keskustan tunnelma on vertaansa vaille

Keskustan terasseilla viihtyy varmasti jokainen, ne eivät häviä yhdenkään eurooppalaisen tunnetun kaupungin esim. Krakovan terassitunnelmalle. Vain kokoluokka on pienempi. Kaupungin toisen, ihan torin varrella olevan hotellin Livadicin leivokset kremsnitat ovat ne alkuperäiset. Emme ehtineet istahtaa kahville, joten ostin matkaevääksi tämän samoborilaisen suosikkileivoksen.

Paikalliset sanovat, että jos on riitaa, niin pitää ostaa kremsnita-leivos ja asia on unohdettu. Voihan tätä keinoa kokeilla myös me täällä, tässä on sinulle resepti.

Samantyyppinen kuohkea vaniljakermaleivos on tuttu myös muista Keski-Euroopan maista, esim. Sloveniassa saman tyyppinen kakku on kremna rezina, Slovakiassa  kremes, Serbiassa, Makedoniassa ja Montenegrossa krempita and ehkä tutuin on Saksan cremeschnitte. Sanoisin, että kyllä mokkapala on enemmän makuuni, jo leivoksen ulkonäöstä veikkasin, että en pidä siitä.

Croatialaisen Perković ginin mainoslause on ”Having a taste for quality is having taste of life”. Mielestäni tämä kuvaa Samoboria. Samoborin keskustan maalaismarkkinat lokakuisena lauantaipäivänä peittosivat heittämällä niin kehutut Dolocin maalaismarkkinat isossa Zagrebissa. Samaten vanhan kaupungin linnarauniot eivät olleet mitä tahansa linnaraunioita, tunnelma siellä on koettava.

Pieni söpö kuriosiitti kaupungissa ovat myös koko kaupunkia halkovan joen ylittävät lukuisat puusillat. Sellainen meni myös hotellillemme. Tuli fiilis, että eihän tuosta saa ajaa, se on kävelysilta, mutta siitä vaan piti ajaa, muuten ei päässyt hotellin parkkipaikalle. Jos olisimme olleet vielä toisen yön, niin seuraavan aamun aamulenkki olisi kulkenut Gradna-joen vartta pitkin. Kävelin hetken matkaa ja matkalle osui ainakin leikkipuisto. Ja kaupunki oli täynnä kukkaistutuksia, vielä lokakuun alussakin ne värittivät upeasti ympäri keskusta-aluetta.


Kuten jutun alussa kuvasin, niin monen ison kaupungin kyljessä on pieni kaupunki/kylä, joka on isoa ehkä vielä viihtyisämpi tai autenttisempi omalla tyylillään. Mitä tällaisia sinulle tulee mieleen? Miksi juuri se kylä/kaupunki kosketti sinua? Oletko maistanut kremsnitaa tai sen ”sukulais”leivoksia, mitä pidit? Maistuuko sinulle yleisesti paikallisherkut eri maissa, minkä tyyppiset maistuvat/mitkä eivät?

Previous Post Next Post

You Might Also Like

11 Comments

  • Reply Mikko / Matkalla Missä Milloinkin lauantai, 30 lokakuun, 2021 at 22:58

    Nuo rauniot näyttävät hienoilta, erityisesti nuo köynnökset miellyttävät itseäni.

    Kyllä paikallisia ruokia tulee mahdollisuuksien mukaan aina maisteltua, Perun Andeilla marsua ja muualla Chevicheä. Useimmiten muutenkin paikalliset ruoat maistuvat itselleni aina hyvin. Monet Afrikan maat ehkä poikkeuksena, niihin en välttämättä ole ihastunut.

    • Reply Mari / kodinvaihtaja/ sunnuntai, 31 lokakuun, 2021 at 19:34

      Onneksi en syö punaista lihaa. Tämä toimii myös joskus tekosyynä, en todellakaan haluaisi syödä vaikka marsua😭😅

  • Reply EVELIINA / REISSUKUUME sunnuntai, 31 lokakuun, 2021 at 21:41

    On kyllä hienon näköistä! 🙂 Tuntuu, että Kroatiassa (, kuten varmasti monessa muussakin paikassa) olisi nähtävää ja koettavaa loputtomiin! Luulin tietäneeni maasta paljon ja reissanneeni siellä ristiin rastiin, mutta monta loistavaa paikkaa on edelleen käymättä.

    • Reply Mari / Kodinvaihtaja maanantai, 1 marraskuun, 2021 at 13:00

      Näin se on, elämä loppuu kesken, niin ihania paikkoja on kaikkialla. Ja juuri muutama viikko sitten harmittelin, miten Unkarin reissulla oli ajanut ohitse kerrassaan mahtavan linnan… Oikeasti yritin googletella vielä matkan varrella olevia paikkoja ja siltikään en löytänyt…

  • Reply Pirkko / Meriharakka keskiviikko, 3 marraskuun, 2021 at 21:45

    Vietimme joskus useammankin päivän Zagrebissa, yhden päivän jopa oppaan seurassa, mutta emmepä, mekään tällaisesta kylästä kuulleet missään vaiheessa 🙂
    Jos vielä pitempään olisimme kaupungissa olleet, niin ehkä olisi uteliaisuus jo herännyt kaupungin ulkopuoliseenkin maailmaan!

    • Reply kodinvaihtaja torstai, 4 marraskuun, 2021 at 20:02

      Aina jää jotain välistä, itse hiffasin jälkikäteen upeista upeimman linnan Unkarista. Olin ajanut omalla autolla muutaman kilometrin päästä

  • Reply Anne | Elämää Nomadina perjantai, 5 marraskuun, 2021 at 17:31

    Näyttääpä kivalta ja vaikuttaa juuri sellaiselta paikalta, johon haluaisin suunnata! Ja ehkäpä suunnataankin, Balkanin halki kun on alustavissa suunnitelmissa matkata ensi vuonna. Ja siis niin totta tuo, että omasta lähiseudusta usein tietää yllättävän vähän, eikä jotenkin edes etsi samanlaisia asioita kuin matkailijana reissukohteistaan. Tuosta missatusta linnasta tuli mieleen pari omaakin vastaavaa kokemusta, jotka ovat jääneet hieman harmittamaan, mutta näitä kai aina sattuu…

  • Reply Aila ja Juha lauantai, 6 marraskuun, 2021 at 21:32

    Kiitos postauksesta! Olemme monesti olleet Kroatiassa, mutta juuri tämä paikka odottaa vielä vierailua. Meille Kroatiassa jäi erityisesti mieleen Rovinj. Erityisesti Istrian niemimaalla olevan kaupungin vanha osa ja torni, josta kaupunki näkyy hienosti. Miinuksena kovin turistitäyteinen paikka.
    Juha

    • Reply Mari /Kodinvaihtaja sunnuntai, 14 marraskuun, 2021 at 20:48

      Rovinj oli myös listallamme, mutta lopulta liian kaukans

  • Reply Tanja / Please be Seated for Takeoff sunnuntai, 14 marraskuun, 2021 at 19:16

    Nämä pienemmät paikat ovat kyllä kiehtovia, kun turismi ei ole muuttanut elämänmenoa. Samalla ihmisetkin jaksavat olla vielä kiinnostuneita muukalaisista ja heittäytyvät mielellään juttusille ihan muuten vain. Mekin oltiin viime viikonloppuna pienellä kotimaanmatkalla Suboticassa ja oli hauskaa olla taas paikassa, joissa ihmisiä kiinnosti aidosti miten ihmeessä olemme sinne päätyneet.

    • Reply kodinvaihtaja sunnuntai, 14 marraskuun, 2021 at 20:49

      Juuri näin. Ja ravintolat eivät ole turisteille vaan paikallisille / jolloin huonot kuihtuvat pois

    Leave a Reply

    This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.