Suomen suurin matkablogiyhteisö

Onko Kroatian Plitvice Euroopan upein kansallispuisto???

Plitvice jää jokaisen mieleen kuvista, joissa on turkoosina hohtavia järviä ja lukemattomia vesiputouksia. Putokset yhdistävät alueen 16 pientä järveä toisiinsa noin kahdeksan kilometrin pituisella alueella. Alue on merkitty Unescon maailmanperintökohteeksi vuonna 1979. Tämä Kroatian suosituin luontokohde on 2,5 h ajomatkan päässä Splitistä (sama ajomatka meillä Krk:sta) ja 2h ajomatkan päässä Zagrebista. Tässä artikkelissa annan vinkkejä reitin valintaan (7 vaihtoehtoa) ja kerron rehellisen suoraan kokemuksestamme.


Kansallispuistosta jää paljon näkemättä päiväkävijältä, mm. moninaiset alueen eläimet: peurat, karhut ja sudet. Siellä ei siis todellakaan tarvitse pelätä, ihmisiä on niin paljon, että jokainen eläin pysyy kilometrien etäisyydellä. Kaikenkaikkiaan alue on 300 neliökilometriä ja pisin merkitty reitti on 18 km. Merkitsemättömiin alueisiin jäi piiloon mm. luolia.

Plitvicen vierailun suunnitteluvinkit

Kun suunnittelet reissua Plitviceen, niin älä osta lippuja etukäteen muualta kuin näiltä virallisilta nettisivuilta. Googletellen päädyt helposti toisille sivuille, joissa on kyllä hyvää tietoa, mutta päädyt ostamaan liput vähän kalliimmalla. Tai kuten me, pelastyt, että liput on jo loppuunmyyty (sivuston lipunmyynti loppuu paria päivää ennen).

Plivicessä on seitsemän eri merkittyä reittiä, jotka lähtevät kahdelta eri sisäänkäynti/parkkialueelta. Parkkipaikoille selkeä ohjeistus, parkkeeraus maksaa n. 1€/h. Reitit ovat kestoltaan 2-8 tunnin mittaisia (3,5-18 km). Ne ovat niin hyvin merkittyjä, että on käytännössä mahdoton eksyä – paitsi toiselle reitille, jos ei katso tarkasti mihin suuntaan oman reitin nuoli menee.

Oli aika tuskaista miettiä, että mikä näistä reiteistä olisi hyvä valita. Mielestäni paras löytämäni nettisivusto oli tämä sivu, jossa on vertailtu reittejä. Näin jälkiviisaana voin sanoa, että voit ihan hyvin kulkea esim. ehkä yleisimmän C-reitin, näet sillä aivan kaikki tärkeät kohdat. Itse lähdimme varta vasten anivarhain, jotta ehtisimme kulkea pisimmän 18 km mittaisen reitin.

Monessa blogissa muuten kehotettiin ottamaan omat eväät mukaan. Lisäksi näin myös järkyttäviä kuvia ylihintaisista burgereista, joissa oli jopa juusto erikseen muovikääreessä. Itse asiassa yritin väkisin sanoa tästä asiasta miehelleni, mutta hän oli niin jäässä, että sisätilojen lämpö oli tarpeen.  Sisäänkäynti kakkosen puiston sisäpuolella olevalla ranta-alueen pikaruokapaikassa söimme.

Ei ollut ylikallista, eikä pahaa – vaan päinvastainen kokemus. Toki mieheni hotdog näytti pahemmalta kuin maistui – jos on visuaalinen nautiskelija, niin kannattaa syödä silmät kiinni.

Onko pisin reitti, 18 km paras reitti vai riittääkö lyhyempikin?

Tämän pisimmän reitin etu on se, että pääset näkemään vesiputouksia myös ylhäältä käsin (siis jos ei ole niin sumuista kuin vierailumme aikana oli) ja pääset irtautumaan isoista ihmisjoukoista. Kuitenkin esim. järviosuus, jossa C-reittiä kulkevat menevät tämän kohdan laivalla, on järveä myötäillen kulkevaa polkua. Ihan mukava, mutta ei sen ihmeellisempi kuin esim. Tampereen Hervannassa on Suolijärveä kiertävä rannanmyötäinen reitti 😂. Toisaalta, jos venekuljutuksiin on pitkät jonot, niin on kiva kävellä.

Sumun keskeltä ylhäältä näkyi tämän verran:

Pisimmällä reitillä tuli myös vähän kansallispuistofiilistä, kuvat kertokoon tarkemmin:


Seitsemästä eri reitistä iso osa risteää toistensa kanssa. Upeimmat kohdat näkee siis pitkälti kaikilta reiteiltä. Eli vaikka menisit pisimmän K-reitin (18km), niin olet ruuhkissa muista reiteiltä tulevien kanssa. Ainut tapa välttää tämä on varmasti olla porteilla, niitä avatessa. Me olimme lokakuun alun sumuisena ja tihkusateisena päivänä  klo 9 portilla (portit avattiin klo 7) ja siitä huolimatta olimme ruuhkissa.

K-reitille ajaksi on määritelty 6-8 h. Meillä meni reittiin 5h yhden pitkän tauon kanssa. Ajat on määritelty kuulemani mukaan pahimpien ruuhka-aikojen mukaan. Nyt kuitenkin puupoluilla pääsi myös ohittelemaan, kun pyysi anteeksi edelläolevalta vierekkäin kävelevältä pariskunnalta. Ruuhka-aikana tästä ei ole hyötyä, ohitettavia olisi satoja metrejä. Ja kapeat puupolut kulkevat veden päällä.

Nytkin oli niin paljon ruuhkaa, että kuvat piti napsaista samalla kävellen eteenpäin. Upeissa kohdissa olisi ollut ihana viivähtää ja aistia tunnelmaa.

K-reittiin kuuluu vain yksi lyhyt vesistöylitys laivalla, kaikkiin muihin reitteihin kuuluu useampia laivaylityksiä ja lisäksi myös panoramajuna kohtia.

Reitillä oli kaikenkuntoisia, mm. seniori-ikäisiä keppejen kanssa. Sinällään tämä on ihana kohde, ikäänkuin Suomen Koli, jossa myös parhaat näköalat ovat saavutettavissa melkein kelle tahansa.

Jääkö Plitvice mieleen parhaana luontokohteena?

Korkein vesiputous Veliki Slap nousee noin 70 metriin. Se oli K-reitillä  aivan alussa (sisäänkäynti ykkösestä lähtiessä). Ei kannata tehdä liian suuria johtopäätöksiä koko reitistä korkeimman vesiputouksen nähtyään. Tämä vesiputous on mielestäni melko mitäänsanomaton. Myöhemmin reitillä on kohtia, jossa on vieri vieressä niin erilaisia vesiputouksia, vesiputoustykitystä sanoisin. Putouksia ylhäällä, sivussa, polkujen alla – käsittämätöntä😍.

 

Minun on vaikea mieltään Plitviceä kansallispuistoksi, se on ruuhkainen turistikohde. Tuntuu, että tästä syystä nautti reitistä enemmän vasta katsoessaan jälkikäteen kuvia. Voin vain kauhulla kuvitella millaista reitillä on hienona päivänä heinä-elokuussa. Sanon ihan suoraan, kierrä silloin reitti kaukaa. Ja jos olet silloin liikenteessä, niin valitse päivä, jolloin on rankkasadetta :-D.

Myös netissä olevat kuvat osin huijaavat. Tässä alla olevan netistä googlehaulla etsimäni kuvan paikan luulen tunnistavani, mutta itse näin sen ylhäältä käsin pienen pienenä. Eli joko tarvitaan drone (jotka itse asiassa ovat alueella kiellettyjä tavalliselle vierailijalle – eli niitä käytetään ilmeisesti vain mainoskuvauksiin) tai pitkäputkinen kamera.

Plitvice on hieno. Ymmärrän, että sinne mennään ja minäkin menin. Kuitenkin omasta  luontokokemusnäkökulmasta sanoisin, että jos pitää valita Norjan vuonoalueet ja vesiputoukset siellä tai Färsaaret ja vesiputoukset siellä – niin ei tämä Plitvice niin erikoinen paikka ole. Färsaarilla kaikkialla, jopa tyttäreni ystävän mummulan kesäpaikan takapihan vesiputouksen äärellä sain tietyllä tavalla paremman LUONTOkokemuksen. Olisin halunnut kuunnella rauhassa vesiputousten pauhinaa ja kaikkialla olevaa purojen solinaa, se on Plitvicessä mahdotonta. Jopa Niagaran putouksilla tämä onnistuu, mutta Plitvicessä ei. Tällä kokemuksella suosittelisin Plitviceä talvella, se on läpi vuoden avoinna (luonnollisesti vain osa reiteistä) ja olisi upeaa nähdä vesiputoukset osin jäässä.

Halvinta (ja luultavasti hienointa) olisi puistossa vierailla marraskuun alusta toukokuun loppuun, noin kympin per henkilö (kalleimpaan aikaan elo-syyskuussa 33€/hlö/ 2021 hinta). Lokakuun ihan alussa ei ollut myöskään ruskaa, hyvällä onnella marraskuun alussa voisi olla vielä vähän ruskaakin jäljellä.  Tässä googlekuvahaulla löytynyt talvinen kuva Plitvicestä:

Oletko ollut jossakin ”huippukohteeksi” määritellyllä nähtävyydellä ja pettynyt? Mikä pettymykseen on vaikuttanut? Saako pettymystä muuten edes ilmaista – me matkaajat, kun olemme etuoikeutettuja saadessamme nähdä upeita paikkoja ja toisaalta me olemme syy siihen, että kohde on jotenkin mennyt ”pilalle”?

Previous Post Next Post

You Might Also Like

20 Comments

  • Reply Mikko / Matkalla Missä Milloinkin lauantai, 23 lokakuun, 2021 at 20:17

    Tuo onkin kyllä monesti aina haastavaa, kun kovasti yrittää miettiä, että mikä olisi kiinnostavin tai paras reitti. Onneksi tässä kohtaa oli niin, että joka tapauksessa pääsi näkemään ne parhaat paikat. C reitti voisi tosiaan olla paras valinta, jos silloin ehtisi vaikka kulkemaan koko reitin, ennen suurimpien ihmismassojen saapumista?

    Nyt juuri ei tule mieleen mitään erityisiä pettymyksiä, lähinnä niitä, kun sää jollain tavalla pilaa kokemuksen. Varmaan keskeisintä on omat odotukset verrattuna sitten kokemukseen. Jos osaa odottaa, että jokin paikka on aivan tupaten täynnä ihmisiä, tuskin sitä sitten on kovin pettynyt…

    • Reply Mari / Kodinvaihtaja lauantai, 23 lokakuun, 2021 at 22:21

      Juuri näin. Harmitti se, että vaikka oltiin hypätty autoon viideltä, niin oltiin jonossa kävelemässä… Jos oltais menty 8 km reitti 18 sijaan, näin ei olisi käynyt. Pitkällä reitillä ei ollut kohokohtia juurikaan. Toki siellä suurilta laumoilta karussa olevilla pätkillä tuli juteltua ihmisten kanssa, mm etelä-afrikkalaisen pariskunnan ja italialaisen nuoren miehen kanssa juteltiin pidempään, ruuhkassa ei tule edes kohtaamisia. Korkeintaan tarjoutuu ottamaan kuvia nuorista söpöistä pariskunnista – tää mun lempiharrastus😜😜😜

  • Reply EVELIINA / REISSUKUUME maanantai, 25 lokakuun, 2021 at 08:27

    Mua niin harmitti, ettei Kroatian reissulla ehditty Plitviceen. Krka onneksi käytiin katsastamassa, mutta sieltä havainnot olivat samankaltaisia kuin sinulla Plitvicesta: ruuhkaa ja kovin ei-kansallispuistomainen tunnelma. Oli ärsyttävää vaeltaa ihmisjoukon mukana, vaikka maisemat toki hienoja olivatkin.

    • Reply Mari / Kodinvaihtaja maanantai, 25 lokakuun, 2021 at 14:43

      Mietin, että onko tämä suomalaisten/muiden harvaa-asuttujen maiden kansalaisten ongelma. Nähdäänkö me luonto/luontokokemukset eri tavoin? Ainakaan itse ei koe luonnossa ollessa yhteisöllisyydestä lisähyötyä. Olen miettinyt kaupalliselle vaellukselle menemistä, mutta että maksaisi siitä, että porukkaan osuu ihan ääliö…

  • Reply Elina / elinanmatkalaukussa tiistai, 26 lokakuun, 2021 at 22:09

    Heh, jos näyttäisin tämän postauksen mun miehelle, niin reaktio olis varmaan samantien tyyliin jotain että, no tietää ettei tuonne kannata mennä. Me yritetään aina vältellä matkoilla tällaisia kohteita, missä on sadoittain muita ihmisiä. Ymmärrän, että on paljon kauniita paikkoja maailmassa, joita on oikeasti pakko nähdä ja niin haluaa moni muukin ja silloin pitää vaan sietää sitä ruuhkaa (puhun siis nyt itsestäni). Mulla katoaa tosi nopeasti se aito luontokokemus, jos kuljen jossain jonossa ihmisten seassa. Haluan sellaisista tilanteista vaan äkkiä pois. Plitvice on kyllä aiemmin kiinnostanut, sillon kun Kroatia oli aivan uutta matkailurintamalla ja onhan se edelleenkin varmaan kaunis, mutta… Ehkä itellä on nuo pettymykset tullu ehkä niistä tilanteista just kun se liika turismi on vaan pilannut sen tunnelman ja aina kun sanon näin, niin muistan kyllä että oon itsekin yksi turisteista 😀 Siis kysymykseen, on kyllä tullut joskus pettymyksiä, mutta juuri nyt en muista että mistä 😀

    • Reply Mari / Kodinvaihtaja torstai, 28 lokakuun, 2021 at 05:20

      On hyvä, että ei pettyksiä muista (huonomuistisuus on hyve, sanon usein itse itselleni) ja eivät tämänkaltaiset pettymykset tietenkään elämää suurempia pettymyksiä oikeasti ole.

  • Reply Tiina Johanna / Kookospalmun Alla keskiviikko, 27 lokakuun, 2021 at 12:55

    Plitvicen olen aina nähnyt vain kuvista ja muistaakseni omalla bucket listilläkin se nimenomaan kuvastaa Kroatia -kohtaani. Olisi siis ihana sinne päästä, mutta tykkään kovasti itseasiassa lukea näin ”rehelliseltä” kantilta matkakokemuksia, sillä tietää sitten parhaiten mitä odottaa ja miten voi halutessaan omalle matkalle valmistautua. Itse en myöskään koe saavani kovin upeita luontokokemuksia ruuhkien keskellä, kartan ruuhkaisia paikkoja jos vain mahdollista. 😀 Kuvasi ovat hienoja jokatapauksessa, kuten itse puistokin, mutta harmillista, että kokemus itsessään jäi vähän vajaaksi ruuhkaisuuden vuoksi. Olisihan tuolla ihana saada olla rauhassa ja kulkea ja nauttia omaan tahtiin <3

    • Reply Mari / Kodinvaihtaja torstai, 28 lokakuun, 2021 at 05:24

      Ja vaikka ihmisiä oli ruuhkaksi asti, niin ei tullut kuitenkaan fiilistä, että apua, täältä sen koronan tuon varmuudella. Että ei tämä edes ruuhkaa ollut. Ehkä vähän sama olo, kun suomalaiset kokee meidän tiet ruuhkaisiksi, vaikka ei ne ole, jos vertaa esim Bsngkokin ruuhkiin😉

  • Reply Aila ja Juha keskiviikko, 27 lokakuun, 2021 at 18:26

    Plitvice ơn kyllä hieno ja siihenhän sen suosio perustuu. Mutta siitä olen kanssasi samaa mieltä, että mainoskuvat antavat vielä todellisuutta hienomman kuvan paikasta ja itse kokemus jää heikommaksi. Samoin väkimäärä häiritsee. Meidän vierailustamme on jo vuosia, mutta yksi keino auttoi meitä väkimäärän suhteen. Olimme liikkeellä omalla autolla ja yövyimme valmiiksi paikkakunnalla, joten olimme heti porttien auetessa lähdössä kävelemään. Silloin oli kesäkuu, eli ei ihan pahin mahdollinen loma-aika sekään, mutta eihän lokakuunkaan pitäisi olla. Ehkä tilanne on siitä jo huonontunut. Meille jäi Kroatiassa miellyttävämmäksi kokemukseksi Krkan vastaava puisto. Aila

    • Reply Mari / Kodinvaihtaja torstai, 28 lokakuun, 2021 at 05:28

      Hienohan tämä oli, ehkä siitä kertoo sekin, että haluaisi kokea puiston talviasussa. Ehkä ruuhkat häiritsivät senkin tähden, että isolla reitillä oli tietyissä osuuksissa yksin ja sitten, kun reitit yhdistyi, niin huomasi olevansa sumpussa taas.

  • Reply Katja / Lähtöselvitetty lauantai, 30 lokakuun, 2021 at 08:14

    Kuulostaa todella ahdistavalta kulkea tuollaisissa maisemissa tiiviissä jonossa, jossa ei voi edes pysähtyä ottamaan valokuvaa. Ehkä me suomalaiset ollaan tosiaan totuttu samoilemaan metsissä itseksemme ja meille ajatus ruuhkista on vieras. Tosin kyllä parina edellisenä kesänä on nähty ruuhkia myös Suomen kansallispuistoissa.

    Uskon kuitenkin, että jonain päivänä suuntaan Plitviceen – sen verran hienolta paikka näyttää. Nyt vain osaan suhtautua siihen kuin turistikohteeseen, enkä odota löytäväni suurta luontokokemusta. Mulle tulee tästä kokemuksesta hieman mieleen Golden Bridge Vietnamissa. Osasin jo ennakkoon odottaa valtavaa ihmismäärää, minkä vuoksi enemmänkin nauratti kulkea jonossa mielettömän pientä siltaa pitkin, joka kuitenkin kaikissa valokuvissa näyttää valtavalta antiikkiselta rakennelmalta.

    • Reply kodinvaihtaja lauantai, 30 lokakuun, 2021 at 09:41

      Kiitos tästä ajatuksesta. Voisi ajatella montaa paikkaa turismikohteena (vaikka olisi luontoa).

  • Reply Pirkko / Meriharakka lauantai, 30 lokakuun, 2021 at 09:30

    Plitvice on kuitenkin mielestäni kohde, että jos kohtuuetäisyydellä siitä Kroatiassa on, niin se kannattaa käydä katsastamassa. Me kävimme siellä Zagrebista käsin, helpoimmalla mahdollisella tavalla, eli otimme auton kuljettajalla. Kuljettaja sitten samalla opasti reittivalinnoissa ja kertoili ajomatkan aikana muutenkin kaikenlaista Kroatiasta, eikä ollut edes, suht edullisessa maassa, Dubrovnikia lukuunottamatta, kun oltiin, mitenkään järjettömän kallista. Tykkään tällaisista kohtaamisista paikallisten kanssa, rahaa jäi oikeasti paikallisille ja kuulet samalla heidän juttujaan 🙂

    • Reply kodinvaihtaja lauantai, 30 lokakuun, 2021 at 09:43

      Paikallisten kohtaamiset ovat parhaita. Meille tätä tulee luonnollisesti kodinvaihdossa. Toki olen huomannut, että paikalliset eivät aina osaa ns. Turistioppaan roolia, siihen kuljettaja varmasti parempi (jos osaa riittävästi englantia).

  • Reply Tanja / Please be Seated for Takeoff sunnuntai, 31 lokakuun, 2021 at 01:19

    Näyttää tosi upealta ja hienoa nuo erimittaiset päiväreitit.
    Nuo mainitsemasi ruuhkat saavat Plitvicen kuulostamaan kuitenkin aika vastanmieliseltä kohteelta.
    Tuosta hinnastakin voi päätellä, että suosio on suuri. Aivan käsittämätön pääsymaksu Balkanilaisella palkkatasolla.
    Kroatia on käyttänyt hurjasti rahaa matkailumarkkinontiin ja se kyllä näkyy. Hinnat ovat pilvissä ja silti päät kolisevat yhteen.
    Hyvä sentään, että reitit on merkitty hyvin. Balkanilla se ei ole mitenkään itsestäänselvää, mutta sitten taas toisaalta upeita paikkoja riittää tallattavaksi ja useimmilla reiteillä törmää vain kouralliseen ihmisiä, jos kehenkään.
    Juuri syyskuussa patikoitiin Montenegrossa upeissa maisemissa ja törmättiin vain muutamaan ihmiseen, vaikka oli kaunis, lämmin päivä. Pohjois-Makedoniasta on samoja kokemuksia, kuin myös täältä asuinmaastamme Serbiasta. Joten taidamme jättää Kroatian reitit väliin.
    Mielestäni on hyvä, että kerrot tuosta rehellisesti. Mun mielestä meidän bloggaajien pitää kertoa asioista totuudenmukaisesti ja hahkuttaa vain silloin kuin aihetta on.
    Toki ymmärrän, että joitakin ei esim. ruuhkat haittaa, kunhan pääsee lumouksellisiin maisemiin, mutta itselleni tuollainen olisi pettymys, eikä tuottaisi luontokokemusta.

    Vastaavista tulee itselleni mieleen ainoastaan Uuden-Seelannin Tongariro Alpine Crossing, joka on tosi upea, mutta myös paljon tallattu. Eikä sielläkään ihmisten määrästä haittaa ollut, mutta surullisen kulunut reitti jo on tietyin paikoin. Tokihan se kuluu vain juurikin siitä missä kävellään ja luonto säilyy polun ulkopuolella. Pettymykseksi sitä ei totisesti voi sanoa, se on ansaitusti mainittu yhdeksi maailman hienoimmista päiväpatikoinneista.

    • Reply Mari / Kodinvaihtaja sunnuntai, 31 lokakuun, 2021 at 13:27

      Kroatiassa muuallakin oli hyvin merkityt vaellusreitit. Mieheni epäili, että johtuisi siitä, että sodanaikaisia maamiinoja maastossa vielä jonkin verran. Johtuuko tästä vai vain muuten panostettu, mene ja tiedä.

  • Reply Iina Travels sunnuntai, 31 lokakuun, 2021 at 16:46

    On kyllä kaunista! En Plitvicessä ole päässyt vielä käymään. Kroatian Splitin reissulla mentiin vain lähemmäs Krakaan, joka oli kyllä myös todella kaunis paikka!

    • Reply kodinvaihtaja torstai, 4 marraskuun, 2021 at 20:00

      Kroatia on kyllä kaikenkaikkiaan hieno kohde. Ehkä pääsen vielä Splitiin, Krka:han ja lähistön saarille

  • Reply Eila tiistai, 2 marraskuun, 2021 at 22:25

    Olipa hyödyllinen blogipostaus! Olen aina itsekin halunnut suurena Kroatian ystävänä käydä Plitvickessä, mutta taidan jättää tämän postauksen luettuani väliin ja etsiä rauhallisempia paikkoja, jos haluan luontopoluille.

    • Reply kodinvaihtaja torstai, 4 marraskuun, 2021 at 20:00

      Tai sitten talviaikaan, se kiehtoisi itseäni

    Leave a Reply

    This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.