Suomen suurin matkablogiyhteisö

Saarihyppelyä vähemmän tunnetussa Pohjois-Kroatian saaristossa

Tässä artikkelissa esittelen seuraavat saaret: Cres, Losinj, Rab, Goli Otok ja Grgur. Krk:n esittelen erillisessä postauksessa.
Ihmettelin heti alkuun täällä saaristossa, että miten saaret ovat täällä niin paljaita. Löytyipä siihenkin selitys.
Alueen saarten ja vuorien metsät on aikoinaan raivattu alueen silloisen omistajan Venetsian halutessa  rakentaa suon päällä oleva Venetsia. Muista tämä seuraavalla kerralla, kun vierailet Venetsiassa. Melkein tulee fiilis, että tämä olisi lisäsyy boikotoida Venetsiaa.  Sietäisi hävetä, siellä ne Adrianmeren Kvarnerinlahden saarten puut ovat pitämässä Venetsiaa pystyssä. 

Karu Goli Otok on Kroatian Alcatraz

Goli Otok ei ole paikka rentoutumiseen, mutta se on must see historiansa vuoksi. Keskitysleirifiiliksen saa tällä saarella. Goli Otok on ollut vankilakäytössä 1948-88. Goli Otokia kutsutaan Kroatian Alcatraziksi sen etäisen sijainnin ja korkean turvallisuuden vuoksi.  Käytännössä pakeneminen on ollut mahdotonta, sillä asuinkelpoisia saaria ei ole lähellä ja alueen Bora tuulet tekevät etenkin talvella liikkumisen käytännössä mahdottomaksi.

Kävimme saarella järjestetyllä neljän saaren risteilyllä – jostain syystä risteily meni vain kolmelle saarelle, joten Prvic jäi välistä. Olimme kuitenkin enemmän kuin tyytyväisiä n. 40€ maksaneeseen koko päivän risteilyyn. Erityisesti oppaamme Goli Otokilla oli hyvä. Lounas oli ihan tyypillistä kroatialaista ruokaa, emme koko reissulla hyvää ruokaa onnistuneet löytämään…. Lauttaliikennettä saarelle ei ole.

Saari oli jotenkin masentava, ei vain historiansa vuoksi vaan myös luontonsa. Käytännössä luontoa ei ole, karu -sana kuvaa hyvin saarta. Goli Otok on suomeksi alaston saari. Saarella ei ollut 1948 ensimmäisten vankien saapuessa mitään. Kaikki mitä saarelle on rakennettu on vankien työtä. Ensimmäiset 10 vuotta saarella oli jugoslavian stalinisteja sekä kommunistisen Titon vastustajia, poliittisia vankeja oli tänä aikana 16000. Tosin aivan ensimmäisen vuoden aikana, 1948-49 saareen tuotiin toisen maailmansodan seurauksena venäläisiä sotavankeja.

Upeat kivilinnat saaren päälaiturin yhteydessä rakennettiin paitsi toimimaan kulisseina saaren elämästä (esim. vierailurakennus, joka tosin toimi vierailutarkoituksessa vasta 1956 jälkeen), niin myös antamaan luksusolosuhteet vartijoille. Vartijat asuivat prameassa kivilinnassa (sisustus nahkaa, marmoria ja tammea) ja vapaa-aikanaan he keilasivat ja kävivät leffassa. Vangeille leffaan pääsy oli valitettavasti käytännössä rankaisu, sillä tuntien propagandavideoiden katselun jälkeen heiltä kysyttiin mitättömiä yksityiskohtia leffasta ja jos vastasi väärin, niin upotettiin vesialtaisiin (monen elämä päättyi tässä käsittelyssä).

Jokainen kivi tässä vankien hotelliksi nimeämässä hallintorakennuksessa on käsin hakattu…

Rankan työn ohessa vangit kiduttivat toinen toisiaan – hallinnon työntekijät eivät kiduttaneet ja siten kidutusta ei virallisesti saarella tapahtunut.  Käytännön tapoja kiduttaa oli esimerkiksi se, että kaksi riviä vankeja seisoi vastakkain ja välistä käveleviä hakattiin molemmista suunnista. Naisvankien kidutuskeino oli laittaa heidät kantamaan vettä saaren toiselta puolelta toiselle ilman kenkiä kivikossa. Vaihtoehto oli kantaa koko päivän kiviä toisesta kasasta toiseen ja takaisin.

Rankka kidutuskeino oli myös puiden istutus: käytännössä se tapahtui niin, että puun istutuksen jälkeen vanki kiersi koko päivän puuntainta ympäri, jotta hän tuotti varjoa puulle ja mahdollisti puun kasvamisen kuumuudessa ja kuivuudessa. Saarella ei todellakaan ollut ainuttakaan puuta alkuvaiheessa, nykyiselläänkin vain harvakseltaan kidutuskeinosta huolimatta.

Virallista tutkintaa vuosien 1949-58 tapahtumista ei ole koskaan tehty. Edelleenkin osa entisen Jugoslavian kansalaisista fanittaa johtajaansa Titoa ja ei usko, että kerrottuja pahoja asioita on koskaan tapahtunut.

Vuoden 1958 jälkeen saaren toimintaa vähän siistittiin ja saarelle tuli myös muita kuin poliittisia vankeja. Jokainen saarelle tulija läpikävi  kahden kuukauden karanteenin. Näissä tutkimuksissa selvitettiin mm. henkilön taidot ja terveys. Tulosten pohjalta osa vangeista koulutettiin erikoistehtäviin ja he työskentelivät neljässä alueen tehtaassa (laiva-, kivi- ja metalliteollisuus sekä leipomo). Käytännössä saari oli omavarainen, vain sokeri ja jauhot tuotiin.

Saari on maaperältään kivirikas ja erilaisia, laadukkaita kivilaatuja siellä on monenlaisia. Käytännössä tämä näkyy saarella, kiviä on kaikkialla, yhtä kivimertahan saari on.  Näitä vankien tekemiä kiviä/tiiliä on kuljetettu saarelta eri puolille maailmaa – oppaamme eräs asiakas oli ottanut häneen myöhemmin yhteyttä ja kertoi löytäneensä Goli Otokissa tehdyn tiilen Brasiliasta.

Gili Otokin kaunista laattalattiaa raunioituneen tehdasrakennuksen lattiassa


Sveti Grgurin naisvankilasaari on kasvistoltaan vehreä

Goli otokin naapurisaari toimi naisvankilana. Tämä saari tuntui niin erilaiselta Goli Otokin jälkeen. Pitkälti sen tähden, että saari kasvillisuuden päälaji on ikivihreä macchia-pusikko. Satamalaiturilta kohtalaisen pitkälle sisämaahan on lähemmäs parikymmentä vankilarakennuksen rauniota. Jos rauniot voisivat kertoa tarinansa, niin enpä usko täälläkään parempia olosuhteita olleen.

Yksityisomisteinen Rab on ollut avoinna turismille vasta vuodesta 2016

Cres

Krk:sta Valbiskan laiturista kulkee autolautta Meragille Cresin puolelle. Puolen tunnin autolauttamatka maksoi autolta ja kahdelta aikuiselta 151 kunaa suuntaansa (n. 22 €).

Lubenice on  saaren ykkösnähtävyys historiallisesta näkökulmasta. Plus beach on 45 min kävelymatkan päässä, 378 metriä alaspäin. Tämän beachin on German Bild määritellyt maailman 15 parhaan beachin joukkoon. Kylä on eristäytynyt muusta saaresta.

Tuli Ahvenanmaasaaristofiilis, kun sinne ajeli. Siis ihan erilaisia nämä paikat, mutta se, että joku voi asua niin raaassa ympäristössä. Lubenicessa asuu ympärivuoden vain kaksi yli 90-vuotiasta vanhusta, kovin moni ei siis oikeastikaan kestä asua niin kovissa olosuhteissa. Hienoahan siellä on kävellä, ympäristössä, jossa on keskiaikainen arkkitehtuuri ja monia kappeleita. Asutusta on Lubenicessä ollut 4000 vuotta.

Sanotaan ”No stress in Cres”. Sanonnan keksinyt ei selkeästi ole ollut Lubenicessä. Viimeiset viisi kilometriä sinne ajetaan yhden auton levyistä tietä, joka on reunustettu molemmilta puolin kiviaidoin. Siis oikeasti, kuka täällä joka puolella olevat kiviaidat on aikoinaan rakentanut?!!!! Ahkeria ovat nämä kroatialaisetkin aikoinaan olleet. Ei suomalaiset ole ollut ainoa ahkera kansakunta!!!

Lošinj

Cresin saarelta pienen sivuun nostettavan sillan päässä on Lošinj. Lošinjin turismihistoria on kiitettävän pitkä, ulottuu vuoteen 1885. Saarelle on tultu parantamaan astmaa (raikkaan meri-ilmaston koettiin olevan hyväksi) ja osa tuli taas eksoottisen kasvimaailman perässä.  Rehellisesti sanottuna, en kokenut vaeltamisen olevan Lošinjissa olevan mitenkään helpompaa – ja ihan on todistettu, että slovenialainen vaeltaja veti astmapiippua 588m korkean Televrinin huipulla 😉

Vaellusreitti alkaa upeasta keskiaikaisesta Osorin kylästä. Kylässä on iso ilmainen parkkipaikka ja jätimme auton sinne vaelluksen ajaksi. Itseasiassa alunperin olin suunnitellut, että ajamme google mapsin ohjeiden mukaisesti vuoristokahvilaan asti ja käymme vielä saman päivän aikana Cresin saarella Lubenicen kylän juurella olevalla uimarannalla (kävely sinne kestää 45min suuntaansa). Itse asiassa Osor on virallisesti Cresin puolella ja 1920 rakennetun ja 30 metrin mittaisen sillan ylityksen jälkeen alkaa Losinj. Silta muuten avataan joka päivä klo 9 ja 17 veneilijöille.

Hermot pettivät, kun ajoimme Camping alueen lävitse ja tie jatkui kapeana huonokuntoisena hiekkatienä. Jätimme auton parkkiin ja lähdimme punavalkoisten ympyrämerkkien viitoittamana tälle yhteensä viiden tunnin rengasreitille. Alkuperäisen suunnitelman mukainen vaellus olisi ollut reilu parituntinen. Mukava vaellus oli, alku/loppuosuutta kuvastaa metsäiset kiviaitojen reunustamat polut (nämä osuudet jäisivät välistä autoillen).

Varsinainen kiipeäminen Televrinille alkaa hiekkatien (sen mitä olisimme voineet myös ajaa) ylittämisellä. Hämmentävästi huipulta ei näe puuston vuoksi kuin yhteen suuntaan, parhaimmat näkymät olivat vähän ennen huippua. Vuoristokahvilan takana varjossa olevilla penkeillä oli mukava nauttia oluet, jääteet ja kunnon turkkilaista kahvia. Vähän pilvisempänäkin päivänä suosittelen näitä penkkejä upean maiseman sekä uteliaiden lampaiden vuoksi. Ja muuten, jos uskaltaa mennä autolla kahvilaan asti, niin päiväreissuun voi helposti yhdistää vielä Televriniltä 40 min kävelymatkan päässä olevaan Sv. Mikul kappeliin kävelyn.


Mali Lošinjiin asti emme menneet, mutta jos olisimme saarella yötä, niin ehdottomasti kannattaisi mennä hiekkasaari Susakille. Kodinvaihtoemäntämme kertoi, että saari on asumaton talviajat ja kaikki saaren alkuperäiset asukkaat ovat siellä kesävieraina ja talvehtivat Yhdysvalloissa.

Oletko käynyt Pohjois-Kroatiassa? Missä ja mitä matkalla teit/koit? Jos et ole, niin millainen mielikuva sinulla on alueesta? Mikä näistä esitellyistä saarista kiehtoisi sinua?

Previous Post Next Post

You Might Also Like

17 Comments

  • Reply Mikko / Matkalla Missä Milloinkin perjantai, 8 lokakuun, 2021 at 01:35

    En ole käynyt, mutta kiinnostaisi kyllä. Tuollaiset vähän tuntamattomammat kohteet nimittäin kiinnostavat minua, kun yleensä viihdyn paremmin paikoissa, joissa turisteja ei ole ihan liiaksi asti. Ehkäpä Goli Otok kiehtoisi noista kaikkein eniten juurikin historiansa vuoksi, mutta varmasti tulisi vierailtua useammalla saarella.

    • Reply Mari / Kodinvaihtaja keskiviikko, 13 lokakuun, 2021 at 21:01

      Saksaa kuuli tässä reissussa kaikkialla, sitten seuraavaksi eniten italiaa. Eli lähialueilta tullaan autolla. Suomea kuulin kerran viikon aikana.

  • Reply Tanja for Takeoff sunnuntai, 10 lokakuun, 2021 at 22:11

    Hyvän näköisiä patikointireittejä! Tuo jäi mietityttämään, että miksi paikalliset yhä syyttävät venetsialaisia puuttomuudesta, kun kuitenkin olisi ollut toista tuhatta vuotta aikaa istuttaa uusia? Omalta maaltaanhan venetsialaiset puut kuitenkin aikoinaan hakkasivat.

    • Reply Mari / Kodinvaihtaja keskiviikko, 13 lokakuun, 2021 at 21:03

      Todella hyvä pointti👍👍👍👍. Mutta lienee aika haastavaa istuttaa alueelle puita. Kesäkausi on niin kuiva ja kuuma, kastelukin taitaisi olla ongelmallista – merivesi ei ehkä kasteluun sovi?!

  • Reply Eveliina / Reissukuume sunnuntai, 10 lokakuun, 2021 at 22:24

    No nyt oli kivoja (ja uusia!) vinkkejä 🙂 Kroatiassa tuli aikoinaan koluttua Split, Dubrovnik ja Krka – muulle ei valitettavasti jäänyt viime reissulla aikaa.

    Laitan tämän postauksen kuitenkin korvan taakse tulevia seikkailuja silmällä pitäen 🙂

    • Reply Mari / Kodinvaihtaja keskiviikko, 13 lokakuun, 2021 at 21:04

      Kiitos. Itse haluaisin vielä Krka:han – ehkä osana Balkanin roadtrippiä joskus

  • Reply Kohteena maailma / Rami keskiviikko, 13 lokakuun, 2021 at 18:09

    Itsellä Pohjois-Kroatian saaret on kokematta, ainoastaan Etelä-Kroatia on tutumpaa. Mukavalta näyttävät nämä saaret ja kodinvaihtajan vapaa-aika on varmasti kulunut siivellä.

    • Reply Mari / Kodinvaihtaja keskiviikko, 13 lokakuun, 2021 at 21:05

      Kiitos, kyllä sujui. Ja mieheni oli kiitollinen, että muljautin nilkkani. – tuli pakollista rentoilua tehtyä pari päivää😉

  • Reply Nadine keskiviikko, 13 lokakuun, 2021 at 20:02

    Pakko tunnustaa, että Kroatia on minulle kokonaan tuntematon alue. Nyt tämän postauksen jälkeen heti heräsi mielenkiinto ja halu tutustua maahan. Varmaan ajellaan siellä päin ensi kesällä, jos korona sallii.

    • Reply Mari / Kodinvaihtaja keskiviikko, 13 lokakuun, 2021 at 21:06

      Mukava kuulla, että sait vinkkejä. Ja vielä kaupan päälle kroatialaiset ovat mukavia!!!

  • Reply Elina / elinanmatkalaukussa keskiviikko, 13 lokakuun, 2021 at 23:24

    Dubrovnikissa on vain tullut käytyä, mutta Kroatia on kyllä upea paikka kiertää vielä enemmän ja saarihyppely tuntuu olevan tuolla aika hyvä vaihtoehto. Saittepa tosi kivan kodinvaihtopaikan! Mitä teidän asukkaat tykkäs Suomesta?

    • Reply Mari / kodinvaihtaja/ torstai, 14 lokakuun, 2021 at 18:54

      Kodinvaihtajakumppanimme tulevat meille myöhemmin. Asuimme heidän neljän huoneiston talossa. Itse asiassa he olivat yhdessä ja käytiin syömässä yhdessä ja yhtenä iltana oltiin viinilasillisen ääressä pitkään . Tälläiset vaihdot on parhaita, oppii oikeasti tuntemaan paikallista mielenlaatua.

  • Reply Pirkko / Meriharakka torstai, 14 lokakuun, 2021 at 09:45

    Saaret ovat kivoja, joskin sitten tietysti lauttaliikenne aikatauluineen luo oman haasteensa. Ihan vaan kesällä Suomenlinnassakin pariin otteeseen käydessämme jotenkin on sitten koko ajan takaraivossa, että koska se seuraava lautta lähtee 🙂 Seuraavana meillä on vuorossa Napolinlahti ja sen saaret – ja siis lautat!

    • Reply Mari / kodinvaihtaja/ torstai, 14 lokakuun, 2021 at 18:58

      Mä on olen friikki näistä aikatauluista. Pelkään aina myöhästyväni lennolta. Mun mies ihmettelee aina sitä ja pohti kerran, että miten mä voin rakastaa matkustamista niin paljon, kun ainut asia mistä elämässä panikoin on ehtiminen lennolle/laivaan … oikeasti panikoin kyllä jostain muustakin😂

  • Reply Emilia/Merkintöjä maailmasta torstai, 14 lokakuun, 2021 at 18:48

    Oli kiva lukea itselle ihan uusista paikoista, kiitos kattavasta ja inspiroivasta postauksesta! 🙂 Mielenkiintoista oli lukea myös saarten historiasta, hurjia juttuja.

    Oon ite kans käyny vaan Etelä-Kroatiassa, saarista Mljetillä, joka oli kyllä kiva!

    Kuulostaa muuten tosi coolilta tuo kodinvaihto!

    • Reply Mari / kodinvaihtaja/ torstai, 14 lokakuun, 2021 at 18:56

      Kiitos palautteesta! Ja ei muuta kuin kodinvaihtajaksi. Multa saa vinkkejä ja myös alelinkin. Maksu siis satasen vuodessa sivuston ylläpitämisestä yms.

  • Reply Anna | Tämä matka -blogi sunnuntai, 17 lokakuun, 2021 at 10:17

    Noita erilaisia vankilasaaria aina välillä on tullut eteen ja aina niissä toistuu sama asetelma. Hieno päärakennus hämäämässä vierailijoita ja varmistamassa, että vartijoilla asiat hyvin ja sitten vangit asuu tyyliin maakuopissa. Ihmisen pahuudella ei ole äärtä eikä määrää.

  • Leave a Reply

    This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.