Suomen suurin matkablogiyhteisö

Valamon luostarissa – rauhoittaako hiljaisuus vai ahdistaako säännöt?

Valamoon liittyy jollakin tavoin mystinen fiilis. Luostarilaitos on perussuomalaiselle vieras ja myös ortodoksisuus. On hyvä huomioida, että kyseessä on toinen kansalliskirkkomme, ehkä olisi hyvä tutustua pieninä palasina. Valamoon on helppo mennä, varata vain majoitus bookingin kautta, niin kuin minne tahansa muualle.

Valamo on veljestön (=munkkien ja noviisejen), ortodoksejen, turistien, talkoolaisten ja kurssilaisten paikka, sulassa sovussa kaikki. Itse kuulun turisteihin (Valamon kielellä vierailijoihin).

Maailman suurin puukirkko menomatkalla Valamoon

Puruveden rannalla oleva Kerimäen kirkko kuuluu Savonlinnan seurakuntaan. Se sijaitsee 20 minuutin ajomatkan päässä Savonlinnasta juuri matkan varrella Valamon luostariin. Tämä keltaiseksi jättiläiseksi kutsuttu kirkko on suuri, siellä on yli 3000 istumapaikkaa ja puolitoistakilometriä penkkirivejä!!! Tämä on oikeasti Suomen suurin kirkko ja jopa maailman suurin puukirkko. Miksi en ollut moisesta kuullut kuin ohimennen. Onhan jokainen Savonlinnan oopperavieras käynyt täällä???!!!!

1842 tehtiin ensimmäinen suunnitelma kirkosta, mutta suunnitelmaa ei hyväksytty, sillä kirkkon olisi mahtunut vain 1500 ja seurakuntalaisia oli 10000. Lopulta seisomapaikkoineen kirkkovieraita mahtuu 5000. Kirkon rakentamisessa käytettiin 294 000 paikan päällä taottua naulaa.

Kirkossa ei ole lämmitystä, mutta edelleen joulupäivänaamujumalanpalvelus järjestetään Kerimäellä – ehtiiköhän oletettavasti iso ihmismäärä yhtään lämmittää kirkkosalia? Ehkä ei, niin korkea tila on.

1953 kirkon viereen rakennettiin pienempi talvikirkoksi kutsuttu sali. Tästä lähtien kirkon neljä koristeellista kamiinaa ovat olleet käyttämättömiä (alunperin v. 1915 rakennettuja kamiinoita oli kahdeksan).

Kirkon vieressä, 42 metriä korkeassa kellotapulissa on kesäaikaan 4H yhdistyksen ylläpitämä kahvila.

Kerimäki on niin suuri, että väitän, että kuvista ei saa sitä aitoa tunnelmaa, mene ja koe. Vaikka et olisi ”kirkkoihminen”, niin tämä kirkko voi koskettaa sinua. Se on suuri, mutta tunnelmaltaan jotenkin aito ja ”pieni”, kodikas.

Valamon ensikosketus ja -fiilikset – mitä sääntöjä luostarin vieraille on?

Siitä huolimatta että olen tunnustuksellisena kristitty, olen osallistunut buddhalaiseen retriittiin Thaimaassa, mutta en ole koskaan edes vieraillut Suomessa luostarissa. Tämä vääryys piti vihdoin korjata!!!

Valamon luostari on uudistushenkinen paikka, tästä kertoo myös sen ajanmukaiset nettisivut – tutustupa niihin tästä. Toisaalta viimeiset seitsemän kilometriä ajetaan pikkusoratietä, kaukaisuudessa on tämä paikka. Olin varautunut luostariin menemiseen ja miettinyt vähän vaatevalintojani, mutta siitä huolimatta yllätti portilla oleva ohjeistus polvien ja olkapäiden peittävästä vaatetuksesta. Kirkonmenoissa kaikki naiset olivat myös verhonneet päänsä.

Koirilta alueelle pääsy on kielletty. Näin kyllä aamuvarhaisella yhden pikkukoirien ulkoiluttajan ja myöhemmin selvisi, että kieltoa oli löysennetty, kun suomalaisilla on niin paljon koiria ja ne ovat perheenjäseniä. Nykyisellään lemmikkihuoneita on muutama. Syy koirakieltoon on ollut se, että koirat pitävät enemmän meteliä ja luostarit ovat kautta aikojen olleet kissojen valtakuntia. Muitakin sääntöjä on löysennetty, yhden kyltin mukaan hiljaisuus alkaa klo 21, mutta se alkaa vasta klo 22. Samaisessa metallikyltissä luki myös, että kirkossa ei saa ottaa kuvia, kyllä niitä saa ottaa poislukien jumalanpalveluksen aikana.

Majoitus Valamossa on halpa, 66€/yö/2hlön huone (hiljaisena sesonkina 50€/yö/2hlö. Luostarielämän vaatimattomuus näkyy majoituksessa. Petivaatteet piti pedata itse. Sänky oli matala lastulevypohjainen sänky – oli  meinaan  yllättävän hyvä nukkua. Äänieristys on olematon, mutta majoittujat hyvin kunnioittavat hiljaisuutta (22-06). Nämä tiedot koskevat askeettisia vierasmajoja, luostarihotelli ja opistohotelli ovat hieman paremmin varusteltuja. Televisiota, radiota ja nettiyhteyttä ei kuitenkaan ole. Ulkovalot himmennetään illalla ja täten virittäydytään myös lepoon.

Luostarin historia sekä symboliikka kauneuden ja kullanhohteen takana

1700- luvulla alkoi luostarilaitoksen kehitys ja sen myötä myös Valomon. Runsaslukuisimmillaan Valamon veljestö oli 1913, jolloin Valamossa eli 359 munkkia ja 562 noviisia. Ennen maailmansotaa Valamo eli edelleen kukoistuskautta, mutta sodan sytyttyä 200 heistä lähti evakkoon Heinäveden Papinniemeen eli nykyiselle sijalleen. Vähitellen veljestö on harvalukuistunut ja siirtynyt nykyiselle leposijalleen luostarin kalmistoon.

Uusi nousu alkoi uuden kirkon rakentamisesta ja  jumalanpalvelusten kielen vaihtumisesta suomeksi 1970-luvulla.

Luostarialueella oleva vanha kirkko ei näytä kirkolta ollenkaan. Vanha kirkko on tehty kahdesta aitasta. Vasta sisääntullessa vieras astuu ”ikonimaailmaan” ja vähän hämmentyy paikan upeudesta. Ortodoksinen kirkkosali  voi näyttää sekavalta, mutta kaikki on aseteltu tietyllä tavoin ja tietystä syystä. Itse rakennus pyritään rakentamaan  itä-länsisuuntaisesti niin, että alttari on itäsuunnassa. Ikonistaasissa on pyhä portti ja sen molemmilla puolilla on tarkkaan määritellyt tietyt ikonit. Valamon vanhan kirkon ikonit on tuotu Laatokan Valamosta.

Olen itse joskus hämmästellyt ikonien runsautta ja kullan määrää. Runsauden syynä on se, että Jumalalle halutaan tarjota vain parasta. Opin vierailulla sen, että ikoneita kunnioitaan, niitä ei palvota. Ikonien tehtävä on auttaa syventämään rukousta, keskustelua Jumalan kanssa. Ikoni on ihmeitä tekevä rukouksen välikappale. Suitsutusten runsas käyttö on taas siunausta kirkkokansalle.

Reliikki on pyhäinjäännös, esim. pyhän ihmisen luu tai vaatekappale. Se on myös rukouksen välikappale. Näitä on myös ortodoksisessa kirkossa useimpia.  Valamon kirkossa on myös kanonisoitu eli asetettu henkilö pyhimykseksi, tässä Ylen artikkelissa kerrottu asiasta enemmän. Valamon kirkon vasemmassa etuosassa on arkun näköinen laatikko, jossa on oikeasti pyhimykseksi julistetun henkilön luita ja reliikkikolosta näkee hänen aitoa, alkuperäistä viitan osaa. (Arkku alla olevan kuvan vasemmassa reunassa)

Oli Jumalansynnyttäjän Valamolaisen Ikonin juhla  vierailupäivänämme,  joten sen tähden sen ikonin edessä oli upeat kukat. Luostarin puutarhassa kasvatetut.

Luostarin kukkien parhaimmistoa

80-luku Valamo avasi oviaan maailmalle enemmän. Tällä hetkellä luostarissa elää 6 munkkia ja 6 kokelasta.

Mitä luostarissa voi vierailija tehdä? Miten jumalanpalveluksessa toimitaan?

Kirkko on ortodoksisuudessa, kuten monessa muussakin uskonnossa hengellisen elämän keskus. Kirkko on taivaan esikartano ja ikoneissa on kuvattu esikuvia meille ihmisille. Kirkot ovat kauniita, koska Jumalalle halutaan antaa vain parasta. Kirkkomusiikki tärkeä osa palvelusta, instrumentteja ei kuitenkaan käytetä, ihmisen ääni väline. Kirkossa luetaan erityisen paljon psalmeja. Koen, että minulla on kuulovaikeuksia, joten minulla oli hankaluuksia seurata jumalanpalvelusta, tuntui kuin olisi puhuttu minulle vierasta kieltä, lukunopeus oli monasti niin kova. Olin jumalanpalveluksessa 35 minuuttia ja ensimmäiseksi visitiiksi se tuntui parituntiselta.

Todella kaunista äänenkäyttöä kirkossa oli, itse asiassa en jotenkin huomioinut, että instumentteja ei käytetty. Täytyy todeta, että ihmisen ääni on kyllä upein instrumentti.

Valamon luostarissa on päivittäin jumalanpalvelus yleisesti klo 6, 12 ja 18 Pyhän Herman Alaskalaisen Tsasounassa. Et missaa palvelusta, kellot soivat pitkään ja kovaa 😉. Ja useamman kerran monituntisen palveluksen välissäkin. Ehtoolliselle ei-ortodoksit eivät ole tervetulleita, mutta muutoin palveluksiin saa osallistua.

On hyvä huomata, että vaikka jumalanpalvelus voi parhaimmillaan kestää 2,5 tuntia, niin kirkkoon saa tulla ja sieltä lähteä vapaasti omassa aikataulussaan. Valamossa on totuttu vierailijoihin ja siellä saa toimia ”väärin”. Vasta messusta lähtiessä huomasin, että kääk, seisoin oikealla puolella salia ja kaikki naisethan ovat vasemmalla puolella ja miehet oikealla (avioparit voivat asettua yhdessä oikealle puolelle). Ulosmennessä huomasin myös, että eteisessä on kasa huiveja ja näitä saa lainata, naisten päät ovat peitettyjä jumalanpalveluksessa. Munkkien kiertäessä suitsuttamassa kirkkosalissa, jäin ”nalkkiin nurkkaan”, kun kaikki muut kirkkovieraat siirtyivät vaivihkaa huomaamattani keskiosaan ottamaan vastaan suitsutussiunauksen. En missään määrin kokenut paheksuntaa tai pitkiä katseita. Seuraavalla kerralla osaan jo toimia ”oikein”.

Opastetun luostarikierroksen (10€) aikana tutustutaan molempiin kirkkoihin ja saadaan kuulla luostarin historiasta sekä nykyelämästä. Kesäaikaan opastukset klo 10.30 ja 14 (sunnuntaisin 11.30 ja 14). Kannattaa kuitenkin tarkistaa viikon ohjelma, sillä usein on kirkollisia juhlapäiviä ja sen mukaisesti poikkeusaikataulu. Esim. vierailumme aikaan oli Kristuksen kirkastumisen juhla ja Jumalansynnyttäjän Valamolaisen Ikonin juhla.

Luostarissa pitää käydä kirjastossa. Valamon kirjastossa on läntisen Euroopan laajin venäläisen ortodoksisen kirjallisuuden kokoelma, uudessa kirjastossa on 30 000 nidettä!!! Vanhimmat teokset ovat 1600- ja 1700-luvuilta. Kirjastossa on lyhennetyt aukioloajat, maanantaista lauantaihin klo 12-15, huomaa tämä. Mielenkiintoinen paikka on myös luostarin itsepalvelukirppis, maksu oman maksukyvyn mukaan. Valamossa on viinehtimö ja viskitislaamo – myös kursseja näistä aiheista tarjolla.

Ostin itsekin kotiintuomiseksi Valamon omista marjoista (mustaherukka, mansikka, vadelma) tehtyä Vaeltaja viiniä sekä valkoherukoista ja keltaisista karviaisista tehtyä Valamon sinistä. Nämä viinit eivät ole vuosikertaviinejä vaan tarkoitettu juotavaksi kolmen kuukauden sisällä valmistuksesta. Valamon viinit ovat saaneet luonteensa luostarin rauhassa ja hiljaisuudessa.

Luostari kerää kaiken rahan toimintaansa matkailijoilta sekä tuotannosta, joten matkailijat toivotetaan lämpimästi tervetulleeksi. Näin myös itse koin, lämminhenkisyys oli aistittavissa kaikkialla.

Valamon opiston toiminta on laajaa, kursseja on perinteisestä ikoninmaalauksesta, luovasta kirjoittamisesta ja kädentaidoista metsänhoitoon ja laulutaidottomien laulukurssiin. Viikonlopun mittainen kurssi maksaa yleisesti puolihoidolla n. 257€, mutta ortodoksisen kirkon tukema ”Ortodoksisuus tutuksi” -kurssi maksaa vain 100€,

Luostarielämän keskeinen osa on ruokailu, siellä on Kahvila-Ravintola Trapesa. Trapesa tarkoittaa kreikankielen pöytää tai luostarin ruokasalia. Heinäkuussa Trapesassa tarjoillaan Valamolainen teepöytä (12€), joka katetaan päivittäin klo 18-20:30. Pikanttina yksityiskohtana mainitsen mustan teen, teekupin pohjalle suositeltiin lusikallista vadelmahilloa – voisi ehkä kotonakin laittaa hunajan sijasta joskus. Tuli makumuisto mieleen kuoreen leivotusta lohipiirakasta. En ole varma olenko lapsuudessa syönyt moista vai kenties Puolassa?


On hyvä tarkistaa nettisivuilta erityyppisiä tilausmenuja yli kymmenen hengen ryhmille. Bysanttilainen, slaavilainen, praasniekka, valamolainen, talvimenu, syysmenu . Ihania!!! Haluan palata Valamoon ja ehkä osallistua kurssille!!!

Hiljenny luostarin ulkoilureiteillä ja koe kalmiston tunnelma

Luostarin ympäristössä on neljän kilometrin reitti, joka kulkee kauniissa maisemassa järven rannan myötäisesti. Reitti menee matkamiehen ristille, jonka Valamon veljestö pystytti Juojärven rantaan -80-luvulla. Ristissä näkyvät symbolit: miekka ja ”krokettimaila” symboloivat pistintä, jolla Jeesus ristillä pistettiin ja ”krokettimailalla” hänelle annettiin ristillä ehtoollinen. Leppoisasti kävellen reitin kävelyyn kului 1h 15min.

Toinen ulkoilureitti, tunnin mittainen kävely, menee luostarin hautausmaalta rukousmetsään. Tämä kolmen kilometrin reitti on hieman vaativampi, reitillä muutama nousu. Polun päässä on erakkomaja, jossa on ikoneita ja rukouskirjoja. Itse pidin tästä reitistä enemmän, se kulki metsässä kaunista kumpuilevaa polkua pitkin. Ja aina välissä kohdalle tuli jotain. Toki Valamosta pääsee myös kävellen Lintulaan 18 km pituista luostarivaellusreittiä pitkin. Rukousmetsä on merkitty oranssein merkein ja Lintulaan menevä reitti sinisin.

Lintulan luostari on ortodoksinen nunnaluostari Heinävedellä, 14 km päässä Valamosta . Sen sisaristo vastaa Suomen ortodoksisen kirkon kirkkokynttilöiden valmistuksesta ja viljelee yrttejä myös tuotantoon. Se on selkeästi Valamoa yksinkertaisempi ja pienempi – kaunis suomalainen maalaispihapiiri kuvastaa minusta Lintulaa. Käy ilman muuta siellä, ruokaa ei ole tarjolla, mutta kahvilan itsetehdyt makeat ja suolaiset ovat hyviä ja edullisia – juustokakkupala 2,5€ ja suolainen piirakka euron enemmän.

Oletko kuullut/nähnyt, että ortodoksisella hautausmaalla on aina yksi hauta auki. Tämä symboliikka muistuttaa meitä kuolevaisuudesta. Upeaa, minusta me puhumme liian vähän kuolemasta. Itse asiassa itse ärsyynnyn, kun puhutaan ”poisnukkumisesta”, kuolee meistä jokainen, miksi siitä ei voisi käyttää nimeä kuolema?! Ortodoksinen kirkko puhuu kuolemasta jatkuvasti ja  lauantai on aina edesmenneiden muistelupäivä. Kirkossa on erikseen vainajien muistelupöytä.

Vainajien muistelupöytä

Ortodoksiseen hautausmaahan saa tulla haudatuksi myös ei ortodoksinen. Valamossa päätöksen tästä tekee igumeni. Pentti Saarikoski on myös haudattuna Valamon kalmistoon, joka sijaitsee luostarin porttien ulkopuolella noin puolen kilometrin päässä. Haudan tunnistaa kynistä. Vaikka sieltä useamman kerran vuodessa kerätään kyniä, niin nytkin kyniä riitti, itsekin vein omani ja siunasin hänet.

On vähän erilaisia käsityksiä, millaisia kyniä Pentti on haudalleen toivonut, osa sanoo, että nimenomaa lyijykyniä, osa että mustekyniä ja osa, että sinisiä puuvärejä. Mene ja tiedä, mutta kynällä häntä muistin.

Hautausmaa on luonnontilassa. Tällaisia ovat ortodoksiset luostareiden hautausmaat, luonto saa vallata haudat. Hautausmaan erikoisuus on osalla haudoissa oleva suoja, kropu, se oli hengille rakennettava  talo.  Ortodoksisuudessa on mahdollista nykyaikana polttohautaus, mutta enemmän toivotaan edelleen arkkusiunausta.


Missä ne munkit piileskelevät ja millaista munkin elämä on?

Munkin kuuliaisuustehtävä tarkoittaa sitä, että hänen päätehtävänsä on työ. ”Rukoile ja työtä tee”  on munkin elämää kuvaava lause. Siksi munkkeja ei pihapiirissä näy, lähinnä vain messuissa.

Avioliittoa ja luostarielämää pidetään samanarvoisena ortodoksisuudessa, joten luostarista voi irtautua, jos kilvoittelu on liian haastavaa. Veljeistö on munkin perhe ja koti, lomaa munkeilla viikko kahdesti vuodessa. Kuuliaisuusaika kestää vuosia. Kolme kertaa on mahdollista yrittää uudelleen, jos munkille herää halu palata luostariin uudelleen. Kilvoittelu on tyypillistä ja kuuluu asiaan.

Munkkien kolme lupausta ovat: kuuliaisuus, omistamattomuus ja  naimattomuus. Näistä ensimmäisen munkit kokevat vaikeammaksi. Nykypäivän ihmisellä on oma tahto, myös kuuliaisuusveljellä palvelutehtävänsä alkuvaiheessa. Luostarissa jokainen hoitaa hänelle annettua omaa tehtävää, luostarissa ei sooloilla. En ehkä sopeutuisi – mieheni toteaisi tähän, että minulta ei niin missään nimessä onnistuisi!

Onko ortodoksisuus sinulle jollakin tavalla tuttua, millä tavoin? Entä luostarielämä laajemmin? Oletko käynyt Valamossa, millainen kokemus vierailu oli? Jos huomaat tekstissäni asiavirheitä, niin kerrothan minulle tästä ja korjaan tekstiä. 

Previous Post Next Post

24 Comments

  • Reply Mikko / Matkalla Missä Milloinkin torstai, 12 elokuun, 2021 at 23:57

    Ei ole lainkaan tuttua ja siksi olikin mukava lukea näin paljon informaatiota sisältänyt artikkeli! Valamon luostari on kuitenkin ilman muuta sellainen kohde, jossa olemme miettineet haluavamme vierailla. Vielä siihen ei ole löytynyt kuitenkaan sopivaa hetkeä.

    • Reply kodinvaihtaja perjantai, 13 elokuun, 2021 at 23:02

      Valamo kyllä odottaa. Se on ikiaikainen, hidastempoinen, mutta jollakin tapaa kuitenkin ajan hengessä mukana.

  • Reply Reissu-Jani sunnuntai, 15 elokuun, 2021 at 17:08

    En ole Valamon luostarissa koskaan käynyt, mutta läheisessä Pokrovan luostarissa (Kirkkonummella, Jorvas) muutamaan kertaan. Venäjällä ja muualla Itä-Euroopan maissa olen ortodoksissa kirkoissa käynyt ja Kiovassa ihan luostarissakin. Jänniä paikkoja varsinkin ne jumalanpalvelukset.

    Kerimäen kirkossa olen ollut jouluna 1974 — oli ihan älyttömän kylmä ja ihmettelin kovasti papin suusta tulevaa höyryä. Muisto lapsuudesta kun olin joulua viettämässä isoisän luona, on jäänyt mieleen vaikka olinkin silloin aika nuori.

    • Reply Mari / Kodinvaihtaja sunnuntai, 15 elokuun, 2021 at 22:23

      Hieno Kerimäen kokemus. Kävin heti googlettamassa esittämäsi luostarin, vain ryhmävierailuja sinne näköjään

  • Reply Anna K. sunnuntai, 15 elokuun, 2021 at 20:43

    Tämä jos mikä on matkailua, joka avartaa! Kreikassa olen vieraillut monissa luostareissa päiväseltään, mutta en edes tiedä saisiko niissä yöpyä tai että kiinnostaisiko se minua. Hienoa, että kukaan ei katsonut pahasti jos heti ei osannut tehdä asioita oikein, ei tarvinnut häpeän kautta oppia ortodoksien tapoja.

    • Reply Mari / Kodinvaihtaja sunnuntai, 15 elokuun, 2021 at 22:24

      Kyllä, tuntui kuin olisi ollut vieraassa maassa Valamossa.

  • Reply Terhi sunnuntai, 15 elokuun, 2021 at 20:55

    Venäläiset luostarit ovat kyllä tuttuja, mutta Valamossa en ole koskaan käynyt. Aikomuksena on kyllä korjata tämä puute tänä syksynä., mutta tuskin jään yöksi kuitenkaan. Aika harvaksi kutistunut tuo munkkien ja noviisien määrä kun vertaa viime vuosisadan alkuun.

    • Reply Mari / Kodinvaihtaja sunnuntai, 15 elokuun, 2021 at 22:25

      Kannustan kyllä yöpymään. Toki meillä oli tuuri, kun kellot eivät herättäneet klo 6 messuun vaan ensimmäinen oli vasta klo 9😭😭😭

  • Reply Anne/ Matkahetket maanantai, 16 elokuun, 2021 at 10:38

    Kiitos informatiivisesta postauksesta! Valamon luostari ei ole itselleni tuttu paikka, vasta hiljattain olen tajunnut luostarin toiminnan olevan sotien jälkeen siirretty rajan taakse jääneestä Karjalasta Heinävedelle. Haluaisin kyllä käydä tuolla itsekin, en tiedä yöpymisestä ihan mutta päiväseltään ainakin. Ja luostarin kirjasto alkoi heti kiinnostamaan suuresti!

    • Reply kodinvaihtaja maanantai, 16 elokuun, 2021 at 22:22

      Kiitos palautteesta! Rehellisesti sanottuna itsekin olin ihan tietämätön tästä Valamon historiasta ja melkein kaikesta muustakin😉

  • Reply Merja / Merjan matkassa maanantai, 16 elokuun, 2021 at 19:50

    Kävin viime vuonna sekä Valamon että Lintulan luostareissa. En ollut ennen vierailua tajunnut, että Valamo on niin iso paikka, kuin pieni kylä. Kävin siellä vain päiväretkellä, mutta katselin sen jälkeen kiinnostuneena kurssiviikonloppuja, joita oli tarjolla mm. kirjoittamisesta. Koronan vuoksi jäi mietintämyssyyn, mutta olisihan se aika erilainen ympäristö viettää viikonloppua.

    • Reply kodinvaihtaja maanantai, 16 elokuun, 2021 at 22:23

      On kyllä hämmentävää, että pienen tien päässä, keskellä ei mitään on niin monipuolista ja kaunista😉

  • Reply Sandra / The Present is Perfect keskiviikko, 18 elokuun, 2021 at 12:09

    Tämä postaus herätti kyllä kiinnostuksen! En ole koskaan käynyt Suomessa luostarivierailulla, ja tuo voisi olla ”eksoottinen” paikka mennä ruotsalaisen kanssa. Tästä postauksesta sai hurjasti tietoa ensivierailua varten ja myös vinkkejä, miten toimia. Kiitos todella paljon, tähän juttuun palataan vielä uudestaan!

    • Reply Mari / Kodinvaihtaja keskiviikko, 18 elokuun, 2021 at 22:00

      Mukava kuulla, kiitos palautteesta. Ja oikeasti innostuin itsekin!!!

  • Reply Maarit - niceMatkaaja keskiviikko, 18 elokuun, 2021 at 12:17

    Olen käynyt Valamossa lapsena vanhempieni kanssa. Paljoa en tästä vierailusta muista, paitsi että luostari tuntui pikkutytöstä kovin juhlalliselta paikalta ja munkit vähän pelottivat. Sittemmin olen piipahtunut useammassakin luostarissa ulkomailla, mutta Valamoon en ole koskaan palannut.

    • Reply Mari / Kodinvaihtaja keskiviikko, 18 elokuun, 2021 at 22:03

      Nykyiset munkit olivat about minun ikäisiä ja kokelaat vähän päälle 20v eli ei pelottanut😭. Ymmärrän hyvin, että lapsena pelottaa, erilaiset vaatteet, erikoinen ympäristö, oudosti toimitaan kirkossa yms.

  • Reply Eveliina / Reissukuume torstai, 19 elokuun, 2021 at 05:16

    Olipa hyvin kirjoitettu ja mielenkiintoinen postaus! Valamo on itselleni entuudestaan tuntematon kohde, mutta mielenkiinto kyllä heräsi 🙂

    Kiva myös, että kirkko on ”tullut vastaan” noissa säännöissä 🙂 Jotenkin aina ajattelee, että kirkot ovat kovin kankeita ja hitaita muutoksissaan, mutta olikin kiva olla ennakkoluuloineen väärässä 😀

    • Reply Mari / Kodinvaihtaja torstai, 19 elokuun, 2021 at 08:13

      Kiitos mukavista sanoista! Ortodoksisuus on vähemmistöuskonto, joten ehkä vähemmistönä eläminen lisää suvaitsevuutta. Plus vierailijoita halutaan oikeasti Valamoon, he pitäbät talouden tasapainossa.

  • Reply Pirkko / Meriharakka torstai, 19 elokuun, 2021 at 17:45

    En olekaan tiennyt, että tuo toimii myös ”vain” majoituspaikkana. Kursseista olen lukenut, mutta ajattelin tosiaan, että Valamossa asuvat vaan niille osallistuvat.
    Itse olen käynyt tuolla vain päiväseltään turistina ja etenkin kesäisenä päivänä, niin kyllä paikka vaikutti enemmän turistirysältä kuin luostarilta, mutta ehkä illalla/aamulla tilanne on toinen.

    • Reply Mari / Kodinvaihtaja torstai, 19 elokuun, 2021 at 19:43

      Olimme pe-la. Perjantai oli todella hiljainen päivä, käytännössä siellä oli vain kurssilaisia(heidät erottaa nimilapuista), talkoolaisia ja me. Messuun tuli seurakunnan jäseniä. Kyseinen lauantai oli kyllä turistirysäpäivä (useampi bussi ja veneilijöitä) sekä myös kirkollinen juhlapäivä (messuun tuli ilmeisesti ksuempaa ortodokseja juhla-asuissa), mutta lähdimme jo aamupäivästä eteenpäin.

  • Reply Elina / elinanmatkalaukussa perjantai, 20 elokuun, 2021 at 01:14

    Ajettiin tänä kesänä aika läheltä, oon aina jotenkin ajatellu et Valamon luostari on jossain itärajalla, mutta ehkä sekoitan sen johonkin toiseen… (äh, piti googlettaa: Venäjällä, Suomen entisellä puolella Laatokassa on saari nimeltä Valamo ja sielläkin on Valamon luostari). Tuota en tienny, että hauta on pidettävä auki… Mielenkiintoista! Mutta se on totta, kuolemasta ei puhuta missään, ei mediassa (paitsi nyt korona kuolema luvuista), ja koska kukaan ei puhu, niin ei puhu sitten.. kukaan muukaan. Oon muutaman kuolemaa käsittelevän kirjan joskus lukenut ja voi huh, kuinka paljon siihen liittyykään. Muistan, että sen yhden kirjan jälkeen suhtauduin koko elämään pitkään ihan eri tavalla, kun pääsi katsomaan tätä oikeaa elämää jotenkin eri perspektiivistä. Heh, juttu meni vähän ohi aiheen suoraan kuolemaan 🙂

    • Reply kodinvaihtaja sunnuntai, 22 elokuun, 2021 at 12:59

      Virallinen nimi taitaa olla tälle Suomen puolen luostarille Uusi-Valamo. Sodan yhteydessä tai jälkeen munkkeja tuli Suomen puolelle. Sen aikaisessa Neuvostoliitossa uskonnon harjoittaminen oli kiellettyä (käytännössä kuulemme annettiin luostarin toimia, mutta rajoitetusti ja ns. hiljaisuudessa).

      Kuolemaan liittyy aina myös kuolemanpelko. Sekin on aika vieras asia ihmisille, sitä ei helposti tunnista – paitsi covid nostanut pintaan. Pelot ohjaavat toimintaamme – etenkin jos niitä ei tunnista

  • Reply Aila ja Juha sunnuntai, 22 elokuun, 2021 at 12:21

    Ortodoksisuus on meille tullut tutuksi perheenjäsenten myötä. Aloitimme häistä ja sen jälkeen on vietetty jo kolmet ristiäiset Uspenskissa ja Tapiolan ortodoksisessa kirkossa. Kolme pientä lastenlastamme aloittaa ruokailun tekemällä ristinmerkin – eli näitä käytännön asioitakin on jo elämäämme tullut. Paljon positiivista olemme oppineet. Olemme käyneet Valamossa kaksi kertaa. Ensimmäisellä, viisi vuotta sitten, yövyimme vierasmajassa ja osallistuimme aamulla liturgiaan. Oli hieno kokemus. Silloin poikkesimme myös Lintulan luostarissa. Tänä kesänä kävimme uudelleen turisteina lyhyellä opastetulla kierroksella. Jatkoimme sitten matkaa Kerimäen kautta Savonlinnaan, eli Kerimäen kirkossakin tuli pistäydyttyä. On se hieno! Uskomaton juttu elämässäni on se, että olen siellä kerran jopa laulanut kuorokonsertissa. Se oli jo ennen kuin minulla oli itselläni laulavia poikia ollenkaan, eli siitä on vuosikymmeniä. Kiitos erittäin hienosta ja informatiivisesta tekstistä. Tätä oli ilo hitaasti ja nautiskellen lukea ja samalla muistella omia kokemuksia. Aila

    • Reply kodinvaihtaja sunnuntai, 22 elokuun, 2021 at 13:02

      Ihania kokemuksia sinulla, kiitos jakamisesta. Tai ei vain kokemuksia vaan elämää!!!

      Ja tänä kesänä meillä oli ihan sama kierros: Valamo, Lintula, Kerimäki, Savonlinna😃

    Leave a Reply

    This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.