Veikkaan, että ehkä vain prosentti suomalaisista osaisi kartalle Aspön laittaa. Aspö on kotoisa, lämminhenkinen, idyllinen ulkosaaristomme saari. Se osuu Utön reittialueen reitille Nauvo-Berghamn-Nötö-Aspö-Jurmo-Utö eli noin kolmen tunnin ilmaisen merimatkan päähän Nauvosta.
Jos suunnittelet saarihyppelyä tällä reitillä, niin tutustu myös reissuihini muissa saarissa:
- Etätyöviikko ulkosaaristossa, Jurmon talvesta kevääseen alle viikossa.
- Saaristolaisromantiikkaa keskellä merta – talviviikonloppu Utössä
- Kevätkesän retki Nötöhön, saaristomeren suurimmalle saarelle
Vierailumme aikana sää ei ollut yhtä helteinen kuin Nötössä, mutta
luonto hemmotteli meitä joka tapauksessa. Herääminen lintujen aamukonserttiin, aamusumun kokeminen pissareissulla ja Aspön luonnon monimuotoisuus hoiti sieluamme.
Tammikuun reissullani Jurmoon ja Utöhön oli tämä majesteettinen alla oleva Aspön maisema (kuva tammikuulta laivan kannelta laituripysähdykseltä) jäänyt mieleeni, päätin, että tuonne kirkkoon haluan mennä.
Saaristokirkon tarina
Enpä tammikuussa arvannut hetken päästä asuvani kirkon takapihalla (kuvan oikeassa reunassa oleva harmaa mökki). Todellinen helmi tämä kirkko on. Kirkko on koruttoman kaunis kaarimallisine ristillä koristelluin ikkunoin. Saaristosta muistuttaa katossa roikkuva purjeveneen pienoismalli. Väritys valkoinen paitsi saarnastuoli saaristokirkon sininen. Tämän kirkon yllätys oli sen käsittämätön akustiikka. Meidän oli ihan pakko käydä vielä illalla laulamassa uudemman kerran iltalaulut. Kuulosti kuin meitä olisi ollut suuri moniääninen kuoro vaikka oikeasti meitä oli neljä ei mitenkään erinomaista laulajaa.
Tässä kirkossa voit hoitaa laulukoetraumasi pois, sen lupaan!!! Ja vähintään kaikkien varsinaissuomalaisten kuorojen pitäisi tehdä tänne retki!!! Toki majoituskapasiteetti saarella reilut parikymmentä petipaikkaa, mutta eiköhän Marika keksi ratkaisun👍
Olen vaikuttunut tästä kirkosta vähintään yhtä paljon kuin sen historiasta. Kirkko rakennettiin 1955-56, edellinen tuhoutui myrskyssä 1949. Kun saarelaiset eivät onnistuneet keräämään riittävästi varoja uuden rakentamiseen, niin Korppoon kirkkoherra Erik Lindqvist otti yhteyttä suoraan Kirkkojen Maailmanneuvostoon Geneveen. Rohkeus palkittiin ja kesällä 1955-56 Aspöön saapui nuoria talkoilemaan eri puolilta maailmaa, mm. Yhdysvalloista ja Japanista.
Valkoiseksi kalkittu tiilirakennus ei aluksi viehättänyt saarelaisia. Ymmärrän hyvin, ei ihan tavallinen saaristokirkko tämä saarelaisarkkitehti Ilmari Wirkkalan suunnittelema mestariteos. Se on iso osa pienen kalastajakylän suuruutta. Saarnastuoli ja alttaritaulu ovat peräisin vuonna 1949 tuhoutuneesta kirkosta.
Saariston asukkaiden elämä ja vierasmajoitus
Saari on koti tällä hetkellä ympäri vuoden noin kymmenelle kahden suvun jäsenelle. Marika ja Tore majoittavat kolmessa eri rakennuksessa turisteja läpi vuoden. Majoituimme yhteysaluksen laiturin vieressä olevassa saunamökissä. Mökin päädyssä olevaa saunaa vuokrataan myös veneilijöille. Rannan toiminnot (kesäaikaan saa satamakaupasta ostaa mm. tuoretta savukalaa) ovat erillään saarelaisten taloista, sillä paikallisten talot ovat pidemmällä kylätien varrella.
Lämpimät suositukset mökille annan, vaikka saimmekin kuunnella veneilijäpoikien luukutusta kaiuttimista klo 23-24. Tore kävi kyllä ystävällisesti kysymässä saako vielä klo 23 tulla viimeiset saunojat. En suosittele antamaan lupaa meidän tavoin😅. Tosin oikeasti saunasta ei kuule mitään ääniä, jos saunakäyttäytyminen on normaalia. Tore kävi kyllä läksyttämässä veneilijäpojat😅. Saariston tyyliin meistä huolehdittiin alusta loppuun lämmöllä. Emme olleet satamassa laivan saapuessa, joten Marika tuli mökkiimme tarkistamaan tilanteen. Olimme saaneet laivan kapteenilta väärän saapumisajan (aikataulu oli juuri muuttumassa, joten hän ilmeisesti epähuomiossa ilmoitti jatkossa olevan saapumisajan). Äkkilähdöstä johtuen liedellä olevat lätyt jäivät siihen odottamaan paistamista ja noloina olemme siitä, että keittiö jäi siivoamatta. Kiitollisena huolenpidosta!
Merkitty luontopolku
1,5 km luontopolku löytyy, kun satamasta kävelee hetken kylätietä eteenpäin. Polun voi kokea monella tapaa: aamulenkillä hyppellen kiveltä ja kalliolta toiselle kahdessakymmenessä minuutissa tai hitaasti kiirehtien ja pysähdellen puolessatoistatunnissa 😍. Jälkimmäinen kokemus pysähdyttää.
Hiljaisuudella on ääni, sen koimme. Saaristossa ei ole aikaa, viipyily rantakallioilla toi ajattomuuden kokemuksen. Luojallamme on upea käsiala, sen voi todeta.
Aspö näyttää kartassa hirven päältä. Korkealle kalliolle kiivetessään näkee aina missä on kylä ja satama. Tämä on turvallinen paikka seikkailla ja haahuilla.
Keskellä saarta on ihana satumetsä ja satumetsän jälkeen saavut vihreälle nurmikentälle, jota reunustaa jylhä korkeaseinäinen kallio.
Kiitollisena tästä retriitistä tunnelmallisessa ympäristössä ❤️
12 Comments
Enpä olisi osannut laittaa Aspöta kartalle minäkään. Mutta kivalta kyllä näyttää. Ja yllättävänkin monipuolisia maisemia, kun on sekä vehreyttä että karua kalliota.
Aivan totta. Ystäväni kommentoi saaren keskellä olevasta metsästä aukiolle tullessamme, että ihan kuin Madeiralla. Itse en ole siellä vielä ollut
Hieno paikka
❤️
Aspö on itselleni täysin uusi tuttavuus, joten kiitos tästä postauksesta ja inspiraatiosta 🙂 Muutenkin postauksesta välittyi jotenkin tunnelmallinen fiilis paitsi kuvien myös tekstisi perusteella!
Naurahdin myös noille laulukoetraumoille. Itsehän suoritin aikoinaan laulukokeen pianoa pimputtamalla (kyllä vain!), koska en halunnut nolata itseäni koko luokan edessä.
Oikeasti kirkon akustiikka oli niin mieletön, että omakin ääni vaikutti melkein ammattilaisen ääneltä. Toki kannattaa miettiä tuttu laulu, jota laulaa.
Ai että miten idylliset saaristomaisemat.
Idyllinen kuvaa hyvin saaristoa. Joskus halusisin kyllä kokea myrskyn saaristossa. Ehkä ei kannattaisi toivoa, voi vaikka joskus osua kohdalle…
Minä kuulun siihen prosenttiin, joka osaa Aspön sijoittaa kartalle, mutta maissa en ole käynyt, vaan jatkanut Jurmoon. ”Tervetuloa Jurmon saarelle, täällä jäätyy urea kaarelle”. (Eelis Raritet, Rareja Etsimässä).
Jurmo on kyllä ehkä kuitenkin tämän reitin ykkönen, se on niin eksoottinen. Mutta jokainen saari on omalla tavallaan paras. Niin kiitollinen näistä reissuista!!!
En olisi minäkään osannut sijoittaa Aspötä kartalle, mutta nämä kuvat nähtyäni tekisi mieli päästä paikan päälle. Ihana saaristolaisidylli, juuri mun sielunmaisemaani! Ongelmana näissä saarissa usein tuntuu olevan se, että ilman omaa venettä et niille pääse. Tänne ilmeisesti kuitenkin jokin yhteysalus? Toinen ongelmani on se, ettei mulla ole autoakaan, joten ensin pitäisi päästä julkisilla satamaan ja sieltä sitten vielä eteenpäin. Ja tämä on monesti vähän liian haasteellista.
Mutta siis tänne pääsee julkisilla, kun itsensä Turkuun hommaa. Laiva vielä odottaa bussimatkustajia. Saareen ei edes omalla autolla pääse ja laiturin vierestä saa ottaa kottikärryt tavaroiden kuljetukseen. Ihan täydellinen kohde autottomalle!!! Yhteysalus kulkee kuutena päivänä viikossa, kesällä ehkä joka päivä. Googleta Meritie.