Suomen suurin matkablogiyhteisö

Saariselän ”naapurintytön” Tankavaaran lyhyet talvivaellusreitit

* Kaupallinen yhteistyö Tankavaaran Kultakylän kanssa

Tankavaara sijaitsee 20 minuutin ajomatkan päässä Saariselältä. Tankavaaran Kultakylän ”takapihalta”, Erä- ja luontonäyttelyn pihapiiristä (Sompio – talo) (Tankavaarantie 11, Tankavaara) pääsee suoraan Urho Kekkosen kansallispuiston reiteille. Reitit ovat pituudeltaan 1-7 km eli puolesta tunnista kolmeen tuntiin tarvitaan aikaa.

Yleisiä ohjeita reiteistä sekä suositukseni

Reitit ovat merkityt vihreillä pylväillä, joissa on eri värisiä käpykuvioita kuvaamaan eri reittejä. Huomaa, että reitit risteilevät sikin sokin ja tiedät olevasi menossa reittiä oikeaan suuntaan, jos näet käpykuvion pylväässä (kävelet väärään suuntaan, jos kuviot ovat väärällä puolella). Älä siis automaattisesti käänny vihreitä pylväitä näkiessäsi. Kaikki reitit ovat talviaikaan kuljettavissa lumikengillä. Urpiaisen 1 km polkua sekä Geologista 7km reittiä pidetään auki myös moottorikelkalla ajamalla. Muutkin olivat vierailuni aikana melko hyvin tamppautuneita, mutta varmaa tämä ei ole, joten ihan pelkillä talvikengillä en lähtisi matkaan. Huom! Pikku-Tankavaaran huippu ja sieltä laskeutuminen etenkin haastavaa lumiaikana, joten tarkista esim. Kultakylän henkilökunnalta mikä on tilanne. Kultakylästä saa vuokrattua myös  lumikenkiä ja liukulumikenkiä, katso tarkemmin tästä.

Lähtöpaikkoja Sompio-talon pihasta on kaksi. Geologisen polun reitti alkaa ja päättyy pihapiirin vasemmalta reunalta olevan portin lävitse kävellessä – tässä portissa lukee geologinen polku. Saman portin alta tulet takaisinpäin, jos kuljet Kuukkelin, Koppelon tai Urpiaisen lenkkiä. Kuukkelin, Koppelon ja Urpiaisen reitit taas alkavat pihapiirin oikealla laidalla olevasta portista. Portin vieressä myös vuokrattava laavu.

Jos sinulla on aikaa vain kulkea yksi reitti ja vähintään nelisen tuntia aikaa, niin suosittelen valitsemaan Kuukkelin reitin ja käymään sen jälkeen Jorpulipään huipulla ja Koirajuomanlammen laavulla ja sitten palaamaan takaisin Kuukkelireitille. Näin näet parhaat palat kerralla. Jorpulipään risteyksestä Koiranjuomanlammelle kestää kävellä vartin eli tämän poikkeama kestää puolisen tuntia ja tietenkin laavutauon verran. Ja jos käy Jorpulipään huipulla, niin siihenkin menee puolisen tuntia lisää.

Jorpulipäälle nousu

Huipulta Nattastuntureille

Reittikuvaukset:

Reitit ovat korkeusprofiililtaan kaikki helppoja. Tankavaaralle ja Jorpulipäälle luonnollisesti kivutaan hieman, mutta nousut ovat maltillisia ja soveliaita peruskuntoisille ja lapsillekin, jos aikaa on riittävästi ja jos ikää sen verran, että lumikengillä kävely onnistuu.

Söpöjä luonnon luomia portteja osuu matkan varrelle

Urpiainen – vihreällä merkitty – 1km – erittäin helppo

Urpiainen on villasukkapoluksi mainostettu. Taaperoiden tai muuten vaan huonojalkaisten luontoihmisten omin jaloin kuljettava vaellusreitti. Talvella voi siis vaikka juosta villasukilla polun ympäri 😉

Koppelo – sinisellä merkitty – 3 km – helppo

Reitillä on yksi hyvin loiva nousu. Mukava kota osuu reitille ja kodan pihapiirissä myös nuotiopaikka ja wc. Kota on sama, joka on myös Geologisen polun ja Kuukkeli reitin loppuosuudella. Reitin kesto tunnin verran. Reitti kulkee kynttiläkuusikossa. Peruskiva reitti, mutta ehkä jättäisin välistä ja keskittyisin muihin, jos aika ja voimat riittävät pidempään kuin tunnin reittiin.

Toisaalta reitille olevalle kodalle voi olla kiva vaeltaa myös ihan erikseen vaikka pimeään aikaan otsalamppujen valossa. Tein näin kerran, silloin lähtöpiste kannattaa olla vastapäivään eli geologisen polun alusta pieni matka ja ensimmäisestä risteyksestä oikealle (siinä merkki jossa kehotetaan menemään reitti eri päin). Täten matka kodalle ehkä parikymmentä minuuttia ja reitti tasainen ja siten helppo kulkea myös pimeällä. Jos on kirkas taivas, niin ihan tähtien ja kuun valossakin onnistuu hyvin kävely 😉

Kuukkeli –  oranssilla merkitty – 6 km – korkeuseroja reitillä, hieman haastavuutta – monipuolinen reitti, 2,5 h

Sotahistoriallinen osuus on merkitty mustin käpymerkein:

Reitin alkuosa on yhteistä Koppelo reitin kanssa ja reitin alkuosaan osuu alueen sotahistoriallisesti merkittävät alueet. Tankavaaran alue oli saksalaisten puolustusasemana jatkosodan loppuvaiheessa, jolloin maiden aseveljeys oli päättymässä. Keväällä 1944 saksalaiset alkoivat rakentamaan 20 km pitkää suojavalliasemaa turvatakseen Saksan nikkelin saannin ja sekä Petsamosta perääntyvien sotilaiden turvallisuuden. Tankavaaran kohdalla asema oli tiivis korsujen ja tulipesäkkeiden rivistö. Jopa 3000 sotilasta, siviiliä ja sotavankia oli rakentamassa aluetta. Asema jäi keskeneräiseksi, kun Hitler kehoitti joukkojaan vetäytymään Norjaan. Alueella on kuitenkin edelleen runsaasti merkkejä linnoituksesta. Nyt talven lumiaikaan luonnollisesti aluetta havainnollistaa parhaiten opastaulut.

Reitin alkuosassa on vuonna 2017 rakennettu korsu, joka kuvaa sodan aikana sotilaiden ja aseiden tilana käytettyä rakennusta. Tämä esittelykorsu on ilmeisesti turvallisuussyistä rakennettu kokonaan maan päälle toisin kuin alkuperäiset, jotka tyypillisesti ovat mäen törmään maastoutuneita ja usein vain tulisijan piippu näkyy sen yläpuolelle. Reitin varrella on myös lahonneita korsuja, mutta niiden päälle kiipeämisestä varoitellaan etenkin.

Reitin varrella esitellään konekivääripesäke ja sen ympärillä oleva puulla tuettu juoksuhauta – tälläistä konekivääripesäkettä pääsee nyt talvellakin konkreettisesti hahmottamaan. Konekivääripesäkkeiden yhteyteen on usein kaivettu taisteluhautoja ja yksi tälläinen hauta osuukin suoraan reitin viereen. Alkuperäisesti taisteluhaudasta on voinut olla suora sisäänpääsy myös majoituskorsuun. Hieman korkeammalle kohdille on rakennettu tykistön tuliasemia, joista on ollut vähintään 600 m etäisyys panssarintorjuntaan.

Pienelle Tankavaaralle kipuaminen ja alas Tankasuolle

Hieman sen jälkeen kun reitti erkanee Koppelo reitistä oikealle, niin alkaa loiva, osin jopa huomaamaton kipuaminen pienen Tankavaaran huipulle. Huipun lähestymisen nyt talviaikaan huomaa helpoiten siitä, että jalka alkaa upottamaan syvälle lumeen (lumi tuiskautunut polulle) ja on tarve viimeistään tässä laittaa lumikengät jalkaan. Jos muuten osuu sivuun talvikengällä tamppauneesta osuudesta, niin heti upottaa, parhaimmillaan jopa metrin syvyiseen lumeen tipahtaa jalka. Luonnollisesti huipun lähestymisen näkee myös siitä, että taaksekatsoessa yllättyy miten huikeita näkymiä alkaa nähdä. Huipulta aukeaa mukava näkymät todella kauas, pitkälle UK kansallispuiston alueelle, Nattasille sekä Hammastunturin erämaahan. Huipulla on näkötorni, josta vähän vielä näkyy paremmin.

Huipulta alaspäin laskeutuessa saa seurata pelkkiä tolpanpäitä, muiden vaeltajien jäljet ovat tuiskunneet umpeen. Runsaslumisempana talvena saattaa myös olla niin, että tolppia ei näy ollenkaan. Eli tälläisessä tilanteessa ei muuta kuin samaa reittiä takaisin.

Alastullessa on myös toinen ongelma, vihreät tolpat katoavat näkyvistä. Etsimme seuraavaa tolppaa pitkät tovet ja ei vaan löydy. Muistelen, että lukemassani blogissa puhuttiin tästä samasta ongelmasta.( Kun toisen kerran kiersin reitin, niin silloin näin pylväät, mutta ne olivat sellaisessa ryteikössä, että läpi ei pääsisi ainakaan talviaikaan.) Sitten vain päädymme tekemään niin kuin ei koskaan pitäisi eli haaleasti, hädin tuskin näkyvää muiden polkua seuraamme. Tipahtelemme vähän väliä syvään lumeen, aikamoista rämpimistä, kunnon urheilua. Huomaamme olevamme ehkä moottorikelkkareitillä (merkistä päätellen, ei siis moottorikelkkauraa ole siinä) ja tulee reitille kyltti luontokeskus 3km ja pian alkaa näkymään kaukaisuudessa Jorpulipää ja huomaamme haaleiden jälkien menevän oikeaan suuntaan. Sitten näemme kaukaisuudessa Tankasuon toisella reunalla hiihtäjiä ja kyltit. Oikeaan suuntaan menimme. Metsähallituksen suunnitelmana on kesällä 2021 linjoittaa Tankavaaran reittejä uudelleen ja lisätä opasteita, tarpeen se on, todettu on ;-).

No ylimääräisiä käänteitä oli, väsyneenä kaikkea sattuu, syvään pehmeään lumeen vaivihkaa katoaa näkymättömiin ja tuloksena -1 puhelin. Joka tosin löytyi Iphonen paikannuksen avulla myöhemmin, mutta oli ottanut itseensä ja ei enää toiminut.

Tankasuolla

Mahdollisuus Jorpulipään huiputukseen (+ Koiranjuomalammen kotapysähdykseen) ja sen jälkeen  alkuperäistä reittiä pitkin

Tankasuolla moottorikelkalla tehdyn väylän varrella on vanhat harmaantuneet puukyltit <Kultakylä, Jorpulipää>. Jos haluaa vain nopsasti päästä Kultakylään, niin siitä väylää pitkin vasemmalle ja suoraan niin pitkälle kuin pääsee. Jos haluaa mennä oikeaa reittiä, niin Jorpulipäätä kohden. Vähän ennen kylttiä, jossa ohjataan oikealle Jorpulipäälle, niin Kuukkelireitti erkanee vasemmalle. Tankasuomaisemissa (suo molemmin puolin hieman alempana) vaelletaan ja ensin pian tulee Hopiaojan nuotiopaikka (ei mitään kylttiä reitiltä) ja hetken päästä kääntyminen oikealle ja taas vähän päästä vasemmalle. Parasta seurata ihan kiltisti vain oransseja käpymerkkejä vihreissä pylväissä. Mitään nuolia ei reitiltä löydy. Pian Koppeloreitti yhtyy Kuukkelireittiin ja päästään kodalle.  Siitä enää ”kivenheitto” takaisin Sompio talolle – toki pitää olla melko mestariheittäjä, parikymmentä minuuttia on heitto.

Geologinen polku – harmaalla merkitty – 7 km – helppo, voi halutessaan kiivetä lisäksi Jorpulipäälle

Geologisen polun alusta kestää 45 minuuttia vaeltaa Koiranjuomalammelle. Laavulla puuvarasto ja käymälä. Voi siis halutessaan käydä vain laavulla ja takaisin tätä kaunista metsäistä osuutta. Toisaalta koko Geologinen polku kestää 2h, joten koko reitti kannattaa mennä. Kyltit reitin varrella tutustuttavat alueen kallioperään, jääkauden vaikutuksiin jne.

Luonnonluoma leikki/piilopaikka


Koiranjuomalammen jälkeen alkaa loiva kapuaminen hitaasti ylöspäin. Tankavaarojen korkein laki, Jorpulipää, on 467 metriä merenpinnasta. Jorpulipään jälkeen Geologinen polku kulkee Kuukkelireitin kanssa samaa reittiä koko loppumatkan.

Liukilumisuksiin kesti hetken saada tuntumaa, pieniä mäkiä niillä oli kutaa laskea, isot laskee suksilla ”pyllymäkeä”

Vaelluksen kesto pari tuntia, plus mahdollisesti puolisen tuntia lisää Jorpulipään huiputuksesta. Jorpulipään huipulta näkee upeasti Nattasten tunturit. Pyhä-Nattasille on haastavaa mennä talviaikaan, mutta tämä Suomen ehkä upein paikka sekä maisemallisesti että tunnelmaltaan pitää jokaisen kerran elämässään kokea – lue ja katso tästä miksi:

Ruskaroadtrip Lapissa – Osa III: Pyhä-Nattaset ja Pyhän Isokuru

Parkkipaikka Tankavaaran reiteille löytyy osoitteesta: Tankavaarantie 11, Tankavaara. Parkkipaikan yhteydestä löytyy Erä- ja luontonäyttely. Ohessa olevasta artikkelista voit lukea näyttelystä lisää ja varata pysähdykselle sinne aikaa.

Saariselän alueen upeimman rakennuksen uusi elämä eränäyttelynä

Jos haluat verrata miltä maisemat Tankavaaran reiteillä kesäaikaan näyttävät, katsopas tätä blogijuttua:

Urho Kekkosen kansallispuisto – Tankavaaran reitit

Previous Post Next Post

You Might Also Like

15 Comments

  • Reply Marika / Matkalla Missä Milloinkin sunnuntai, huhtikuu 4, 2021 at 15:20

    Hyvä, että on suunnitteilla lisätä opasteita Tankavaaran reiteille. On kyllä tylsä eksyä polulta, ja pienet käpymerkit tolpissa eivät luontokokemusta mitenkään häiritse. Viime syksynä kuukkelireitin pitkospuut olivat myös varsin huonossa kunnossa, mutta näimme niitä jo uusittavan.

    Mitä näin jälkikäteen ajatellen pidit liukulumikengistä? Valitsisitko ne vai tavalliset lumikengät seuraavalle talviretkelle?

    • Reply Mari / Kodinvaihtaja sunnuntai, huhtikuu 4, 2021 at 17:41

      Rehellisesti sanoen kommentoin miehelleni, että en usko liukukengistä tulevan pysyvämpää juttua. Toki ahtaassa metsässä saattaa olla kätevät. Liukuvat hallitsemattomasti sivusuunnassa esim jäisessä maastossa. Lumikengät on mun valinta, vaikka inan hitaammat ovatkin

  • Reply Arja / Elämänmakuisia matkoja sunnuntai, huhtikuu 4, 2021 at 16:27

    Aivan upeita maisemia ja kuvia! Ja monta mukavaa päivävaellusvaihtoehtoa, tuonne olisi ihana lähteä käymään!

    • Reply Mari / Kodinvaihtaja sunnuntai, huhtikuu 4, 2021 at 17:43

      Tämä on myös muista Saariselän UK:n reiteistä sivussa eli ruuhkaa ei ole. Eli tänne vain, kun on sopivasti aikaa.

  • Reply Pirkko / Meriharakka maanantai, huhtikuu 5, 2021 at 12:59

    Lumikenkäily on tänä talvena tainnut lisätä suosiotaan, kun mekin sitä jo kerran kokeilimme 🙂
    Ensimmäisenä ajatuksena minulla etenkin pohjoisen kohteista on kyllä, että siellä liikutaan hiihtäen, mutta ehkä maailma on muuttumassa tältäkin osin.

    • Reply kodinvaihtaja maanantai, huhtikuu 5, 2021 at 13:21

      Hiihtäen menee ne oikeat tekijät eli hurjaa kiitävät luisteluhiihtäjät ja ahkioita perässä vetävät tunturivaeltajat. Me muut kokeillaan eri välineitä. Täällä läskipyöräily iso juttu myös, huippuhyviä reittejä, kokeilin syksyllä, niin en nyt viitsinyt.

  • Reply Eveliina / Reissukuume maanantai, huhtikuu 5, 2021 at 20:58

    Olipas kiva postaus! Tästä sain monia ideoita talviselle Saariselälle, kun sinne taas joskus suuntaamme! 🙂

    Ja ihanaa, että jaetaan reittisuosituksia myös jalan tai lumikengillä liikkuville 🙂 Aina kun ei ole mahdollisuutta raahata suksia mukana.

    • Reply Mari / Kodinvaihtaja tiistai, huhtikuu 6, 2021 at 05:37

      Kiitos ja reittimerkinnätkin pitäisi ensi vuonna olla selkeämmät.

  • Reply Merja / Merjan matkassa keskiviikko, huhtikuu 7, 2021 at 16:33

    Hienoa, että Tankavaaran reitille on tulossa kunnolliset opasteet. Mikään ei ole ärsyttävämpää kuin yrittää arvailla mihin suuntaan pitäisi reitillä jatkaa. Olen törmännyt huonosti merkittyihin polkuihin kesällä ihan tässä lähialueilla. Talvellahan tuo on suorastaan vaarallista.

    • Reply Mari / Kodinvaihtaja keskiviikko, huhtikuu 7, 2021 at 20:41

      Nimenomaa. Hassusti tässäkin ongelmakohdassa oli ensin huipputiheästi merkkejä ja sitten ne vain totaalisesti katosivat.

  • Reply Anna K. - Kaukaa haettua lauantai, huhtikuu 10, 2021 at 18:17

    Todella kummallista, että poluilla oli eksymisen vaara. Lapissa se on aina suuri riski ja talvella erityisesti. Väsyneenä sitten vielä rämpimään reittä myöten, ei onnistuis multa ollenkaan.
    Onko tämä muuten se sama Tankavaara missä on kuuluisa kultamuseo? Siellä olen joskus muinoin käynyt.

    • Reply Mari / Kodinvaihtaja lauantai, huhtikuu 10, 2021 at 19:22

      Kyllä juuri sama paikka. Kultamuseon vierellä olevan Erä- ja luontonäyttelyn pihasta lähtee nämä vaellusreitit

  • Reply Outi| Nattura-blogi sunnuntai, huhtikuu 11, 2021 at 09:28

    Ihania maisemia ja tunnelmia! Hyvät reitti kuvaukset ja vinkkejä parhaimpiin näköaloihin! Lappi on kyllä ❤️

  • Reply VEERAPIRITA / Aurinkorasvaa ja aloe Veeraa sunnuntai, huhtikuu 11, 2021 at 09:28

    Kivan näköinen retki teillä! 🙂 Voi kumpa olisi ehtinyt tälle talvelle vielä Saariselälle, hurmasi kyllä niin ruskan aikaan täysin.

  • Reply Kohteena maailma / Rami keskiviikko, huhtikuu 14, 2021 at 22:04

    Täytyy sanoa, että on nuo Tankavaaran viereiset UKK:n reitit varsin erilaisia talvella kuin kesällä! Olisi kyllä kiva kiertää nuo talvellakin, kesällä olen nuo patikoinnut. Tietysti sitten lähellä oleva Pyhä-Nattanen on kesällä huikea, talvella sinne ei oikein taida päästäkään. Ainakaan se lähistölle vievä tie ei ole ajokunnossa kuin kesäisin.

  • Leave a Reply

    This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.