Suomen suurin matkablogiyhteisö

Saariselän alueen upeimman rakennuksen uusi elämä eränäyttelynä

– Kaupallinen yhteistyö Tankavaaran Kultakylän kanssa

Saariselältä 20 minuutin ajomatkan päässä sijaitsee Tankavaara, joka tunnetaan paitsi samannimisestä vaarasta, niin myös Lapin kultaryntäystä kunnioittavasta Tankavaaran kultakylästä. Kultamuseon vieressä oleva upea rakennus paljastuu  Eläin- ja eränäyttelyksi. Näyttelyllä on hulppeat tilat Urho Kekkosen kansallispuiston entisessä luontokeskuksessa (rakennettu 1983), Sompio talossa.

Kultakylän yrittäjä Marko Touru antaa upealle rakennukselle uuden tulevaisuuden

Kun astuu lipunmyynnistä korkeaan näyttelytilaan, voi huokaista ihastuksesta. Tilaa kehystää vuoden 1982 Rovaniemen Mauri-myrskyssä kaatuneista puista tehdyt kattoparrut. Tila henkii paikallisuutta: lattia on liuskekiveä Lokasta ja toisen kerrokseen noustaan rappusia, jotka ovat tehty Savukosken sauvaparketista.

Paikallisuus tuntuu olevan kunnioitettavalla tavalla Eläin- ja eränäyttelyä pyörittävän yrittäjän lähtökohta näyttelyssä. Ja se, miten luonnon kiertokulku on tärkeässä roolissa luonnossa. Näyttely sopii vauvasta vaariin sen visuaalisuuden sekä opastustaulujen annin vuoksi. Pitäisin suden kokoista lasta kuitenkin tiukasti kädestä kiinni, kun tutkisimme lähietäisyydeltä hänen kokoistaan sutta 😉.

Eläin- ja eränäyttely esittelee Koilliskairan luontoa ja sen eläimiä

Eläin- ja eränäyttely sijaitsee Saamenmaalla, Sompion Lapissa. Paremmin alue tunnetaan Koilliskairana ja Saariselkänä. Näyttelyssä kuvataan paitsi kullankaivajien olosuhteita, niin alueen eläimien ja luonnon sopeutumista eri vuodenaikoihin kuten 194 päivää kestävään talveen.

Näyttelyn itseoikeutettu tähti on Suomen kansalliseläin karhu. Näyttelyssä opin syyn siihen, miksi karhusta käytetään muita nimiä kuten kontio, otso tai mesikämmen. Karhua on aina kunnioituksella pelätty ja on uskottu, että se hyökkää metsästäjänsä päälle kuullessaan nimensä. Tästä syystä karhu nimen käyttöä on vältelty.

270 kiloisen karhun talja

Näyttelytilan keskellä on kollaasi, jossa poroa ahnaasti katsovat ilmeikkäät sudet. Nämä eläimet ovat eläneet ensimmäisen elämänsä Ranuan eläinpuistossa. Luonnollisen kuoleman kohdattua, he ovat päätyneet Eläin- ja eränäyttelyyn jatkamaan toista elämäänsä muoniolaisen eläintentäyttäjän Marja-Liisa Hakson käsien kautta.

Täytettyjen eläinten lisäksi isossa roolissa näyttelyssä ovat valokuvat Lapin luonnosta. Valokuvien lisäksi näyttelyn rappukäytävässä ja erillisessä näyttelytilassa on myös Timo Hutun ja Heini Leppäsen maalauksia, niin näyttelyvieraiden iloksi kuin myös ostettavaksi.

Tankavaaran Kultakylän perustajiin kuuluu Yrjö ”Karhu” Korhonen

Alakerran yksi nurkkauksista kuvaa Kultakylän perustajan, Yrjö ”Karhu” Korhosen huonetta. Yrjö tuli Tankavaaralle kullan perässä, mutta vuosien myötä hänestä muovautui enemmän luonnonsuojelija. Nimensä hän sai siitä, että metsästi karhuja pysyäkseen hengissä myös silloin kun kultaa ei ollut saatavissa. Korhonen kuvasi luontoa ja eläimiä ja ei koskaan ottanut enempää luonnosta kuin hänellä oli tarvetta. Hän sopii siis esikuvaksi kaikille meille luonnon ystäville ja nykypäivän sanonta samaa tarkoitusta kuvaamaan on ”leave nothing but footprints and take nothing but pictures”.

Yrjön motto oli: ”Rikkauden mitta ei ole löydetty kulta vaan eletty elämä”.

Näyttelyn rappukäytävässä ja erillisessä näyttelytilassa on myös Timo Hutun ja Heini Leppäsen maalauksia, niin näyttelyvieraiden iloksi kuin myös ostettavaksi.

Mikä on Kekkosen tuoli?

Kullanhuuhdonnan vuosittaiset MM-kisat alkoivat vuonna 1977 Tankavaaran Kultakylästä. Tällöin itse presidentti Urho Kekkonen avasi kilpailun ja hänen vierailuaan varteen hänelle valmistettiin tuoli, joka on esillä Eläin- ja eränäyttelyssä. Tankavaarassa on kisattu MM-mitaleista kaikenkaikkiaan kuusi kertaa, viimeisimmän kerran vuonna 2019.

On ekologista hyödyntää eläinten ruhojen kaikki osat

Toisessa kerroksessa esitellään eläinten jäänteistä tehtyjä käyttöesineitä. Luonnon turvin eläneet kansojen elämän selviytymisen on mahdollistanut se, että eläimiä ei ole käytetty vain ravintona vaan teurastuksen sivutuotteena saatu  nahka on hyödynnetty niin vaatteissa, kengissä kuin majoitteiden materiaalina. Ajattelemmeko me kuten ennen on ajateltu, että kuollutta eläintä kohtaa on kunnioittavaa käyttää kaikki sen osat hyödyksi? Jos emme ajattele, niin meidän varmasti pitäisi.

Tätä asua Kultakylän yrittäjä Marko Touru on käyttänyt on käyttänyt kullanhuuhdonnan MM-kisoissa Espanjassa v. 2015. Asun on valmistanut Sompion Arjana tunnettu Arja Kustula.

Sompio-talon Eläin- ja eränäyttely on koko perheen kohde

Eläin- ja eränäyttely on hyvä kohde paitsi ryhmämatkalaisille (esim. luokkaretkikohde), niin myös perheiden pysähdyspaikka. Erityishuomioni sai lipunmyyntiä vastapäätä oleva kolonen, johon perheen pienimmät ihastuvat varmasti. Kolo on sopiva seikkailupaikka että myös rauhoittumisnurkkaus. Pääsyliput maksavat 3-5€/henkilö ja perhelippu 12€. Tarkista ajankohtaiset aukioloajat tästä.

Talviaikaan suosittelen vierailun ohessa vaellusta 1-7 km:n pituisilla merkityillä reiteillä, jotka lähtevät suoraan Sompio-talon pihasta. Esittelen nämä reitit erillisessä postauksessa.  Kesäaikaan varmasti paras lähistön kohde on vähän vaativampi vaellus 30 minuutin ajomatkan päässä olevalle Sompion luonnonpuiston Pyhä-Nattasille.  Pyhä-Nattaset on mielestäni Suomen paras maisema Muonion Särkitunturin ja Kilpisjärven Saanatunturin ohessa. Vaelluksestani Pyhä-Nattasille voit lukea lisää tästä. Pyhä-Nattanen on merkittävä paikallishistoriallinen kohde, se on pyhä paikka, jossa on pidetty palvontamenoja. Parinsadan metrin päässä Eläin- ja eränäyttelystä sijaitsee Ravintola Wanha Vaskoolimies, jossa on valmistetaan paikallisia herkkuja – yhtenä erikoisuutena vuotsolaista kylmäsavustettua haukea.

Tankavaaran Kultakylän palveluja ja kesäistä kullanhuuhdonta kokemusta esittelee Kohteena Maailma:

Tankavaara – kullankaivajien jalanjäljillä Sompion erämaassa

Jos matkustat Sompion (Saariselän) alueelle kesäaikaan, et voi jättää välistä yhtä Suomen top 3 kuuluvaa maisemaa eli Sompion luonnonpuiston Pyhä-Nattasia. Tankavaaralta parkkipaikalle ajaa 30 min. Talviaikana tie ei ole auki.

Ruskaroadtrip Lapissa – Osa III: Pyhä-Nattaset ja Pyhän Isokuru

Previous Post Next Post

You Might Also Like

12 Comments

  • Reply Cilla Maria / From sunset last night to sunrise this morning torstai, maaliskuu 25, 2021 at 17:58

    Häh, mäkin tiesin vaan sen kultamuseon! Tää eränäyttely oli ihan uus juttu. Kiva kun teit postauksen 🙂

    • Reply Mari / Kodinvaihtaja torstai, maaliskuu 25, 2021 at 18:10

      Sun ollessa täällä töissä, tämä ei ollutkaan vielä valmis. Yrittäjä otti tämän paikan haltuunsa viime keväänä. Muistatko kuitenkin tämän rakennuksen ulkoapäin? Upea niinkuin Metsähallituksen kaikki luontokeskukset ovat (siis tämä oli alunperin sellainen). Vai löytyykö Saariselän alueelta mielestäsi upeampaa rakennusta?

  • Reply Mikko / Matkalla Missä Milloinkin lauantai, maaliskuu 27, 2021 at 19:39

    Tuo eläin- ja eränäyttely kuulostaa kivalta, saatetaan poiketa, kun pian tulee poikettua Saariselällä. Kuukkelilenkissä on se hyvä puoli, että Pikku-Tankavaaralta näkyy Pyhä- ja Terävä-Nattanen. Mielenkiinnolla luen sinunkin kokemuksesi Tankavaaran reiteistä.

    • Reply Mari / Kodinvaihtaja lauantai, huhtikuu 3, 2021 at 08:44

      Tänne kannattaa tulla, pääsee pois Saariselän sykkeestä ihan maalle.

  • Reply Kohteena maailma / Rami maanantai, maaliskuu 29, 2021 at 01:59

    Itse tykästyin Tankavaaran kovin paljon ja sanoisin, että kaikille Lapin patikoijille Tankavaaran kultamuseo on pakollinen käyntikohde. Ne tarinat mitä siellä kerrotaan, antaa aivan erilaiset lähtökohdat lähteä liikkumaan Lapin luonnossa.
    Mielenkiintoinen on tämä luontokeskuksen rakennuksen uusi tarina. Täytyypä harkita vakavasti, josko kävisi katsastamassa sen kesällä!

    • Reply Mari / Kodinvaihtaja lauantai, huhtikuu 3, 2021 at 08:40

      Lappiin on monta syytä tulla: jollekulle erämaa, jollekulle kulta, toiselle syksy ja toiselle talvi. Hienoa näin.

  • Reply Paula - Viinilaakson viemää lauantai, huhtikuu 3, 2021 at 07:03

    Olipas mielenkiintoinen näyttely. Omasta Saariselän vierailusta on niin paljon aikaa, että en muista yhtään mitään rakennuksia tai paikkoja sieltä. Ehkäpä se on merkki, että on aika mennä takaisin. Kiitos mielenkiintoisesta postauksesta!

    • Reply Mari / Kodinvaihtaja lauantai, huhtikuu 3, 2021 at 08:41

      Kiitos. Väitän, että tuntematon on monelle Saariselällä tiiviimminkin käyneelle.

  • Reply Katja / Lähtöselvitetty lauantai, huhtikuu 3, 2021 at 08:33

    Olipa mielenkiintoinen kooste paikasta ja lähiseudusta. Itse yritän suunnata noille seuduille parin viikon päästä, niin täytyykin yrittää poiketa tuolla. Myös patikkareitit kiinnostavat kovasti, mutten tiedä, missä kunnossa ovat vielä silloin.

    • Reply Mari / Kodinvaihtaja lauantai, huhtikuu 3, 2021 at 08:42

      Kiitos. Patikkareitit varmasti lumikenkäkunnossa tai hankikannolla kävellen. Ei varmasti ehdi kaikki lumi sulamaan

  • Reply Ismo / Please Be Seated for Takeoff sunnuntai, huhtikuu 4, 2021 at 01:19

    Vaikuttaa hienolta museolta! Olen kaksi kertaa käynyt Saariselällä, toisen kerran seminaarissa, mutta ekalla kerralla viikon vaelluksella. Oli aika sykähdyttävää nähdä puunrungossa tuoreehkot mesikämmenen kynsimisjäljet, vaikka itse kontio tietenkin pysytteli visusti poissa ihmisten ilmoilta. Kartta kertoi, että nelostielle oli siitä kohdasta matkaa vain 20 kilometriä.

    • Reply kodinvaihtaja sunnuntai, huhtikuu 4, 2021 at 06:43

      Wow, mikä kokemus. UK kansallispuisto on sellainen laaja erämaa, jossa eläimet viihtyvät, heitä kunnioittaen pitää kulkea.

    Leave a Reply

    This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.