Lumella ja jääpuikoin koristeltu kuohuva Leivonmäen kansallispuisto

Tampereelta ajaa Leivonmäkeen reilut kaksi tuntia, Jyväskylästä reippaan puolituntisen. Matkalla on upea kohta, Korpilahden kohdalla on 1997 valmistunut Kärkisten silta. Silta on 787 m pitkä ja se yllätti minut täysin. Keskellä ei mitään on näin upea maailman luokan silta!!! Raippaluodon sillan jälkeen Suomen toiseksi pisin silta. Silta on upea, mutta etenkin maisemat sen ympärillä ovat käsittämättömän upeat. Korkealta sillalta näkyy pieniä saariryppäitä siellä täällä aavalla selällä. Tämä on se kohta, jossa olla ihailemassa kaunista auringonlaskua!!!

Leivonmäki on Keski-Suomen oma kansallispuisto. Sen sanotaan kuvaavan Keski-Suomea pienoiskoossa: järviä, soita, koskia ja harjuja.

Leivonmäessa vaelsimme Koskikaran kierroksen (3,5 km) sekä Mäyränkierroksen (5,5 km)

Koskikaran kierros, 3,5 km, reilu tunti

Ei sitten nähty Kaarlo Koskikaraa vaikka Koskikaran kierros käveltiin. Kaarloiksi on Rutalahden kyläläiset oman koskikaransa nimenneet. Koskikaran entisen koulun pihassa (Koskelantie 128, Joutsa) on reilun iso parkkipaikka ja luontopolku lähtee toiselta puolen tietä. Kosken kuohuna kuuluu ihan parkkipaikalle asti ja sinne menevät portaat ja pitkospuut on juuri uusittu, joten melko huonojalkainenkin pääsee kulkemaan tämän ehkä 200m pitkän matkan koskelle. Koski oli upea näin talviaikaankin.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Yöpakkaset olivat saaneet osan kuohusta vangittua ja jääpatsaita ja -puikkoja oli muodostunut vähän sinne ja tänne.

Korvenkoski on se koski nimeltään ja aivan kosken vieressä on haapa-alue. Haapojen havina jää kyllä kosken kuohunnan alle. Oikein hybridihaapoja ovat eli perushaavan ja amerikkalaisen haavan risteymiä. Hybridihaavat kasvavat tavanomaisia rivakammin, ovat tukkipuukokoisia neljässäkymmenessä vuodessa. Itselle haavat ovat pitkälti havinasta tuttuja, mutta metsäluonnon moninaisuus tarvitsee haapoja. Sen puuaines on pehmeää ja siten siitä saa moni ravintonsa, esim. sienet, hyönteiset ja linnut. Myös hirvet ja jänikset pitävät haavan mausta, siitä ei siksi useinkaan tukkipuuta saada.

Talviaikaan muu reitti ei juuri erotu, näyttää normaalta talousmetsältä. Juurakkojen yli saa hypellä siellä sun täällä polulla ja välillä on pitkospuuosuuksia – yhdessä kohtaa ihan suoalueen läpi kulkee pitkospuut. Kesäkuvia kun olen katsellut, niin alue on todella vehreän vihreä. Ja vehreyden lisäksi vesistöä riittää, lampea ja myös Rutajoen rantaa.

3,5 km pitkän reitin puolivälistä Porraskosken sillan kohdalta kulkee 9 km pitkä yhdyspolku Leivonmäen toisille reiteille. Me ei sitä kuljettu, vaan päätettiin ihan reilusti autolla vaihtaa toiselle parkkipaikalle, Selänpohjan pysäköintialueelle (Syyspohjantie 1072, Joutsa). Matka oli todella lyhyt, n. 8 kilometrin matka noin kahdeksassa minuutissa.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mäyränkierros, 5,5km, reilu kaksi tuntia nuotiotauon sisältäen

Selänpohjan parkkipaikalta lähtee samaan suuntaan punaisella merkitty Harjunkierros ja sinisellä merkitty Mäyränkierros. Pienen matkan päästä pitää tehdä valinta meneekö kilometrin pidemmän Mäyränkierroksen. Me päätimme mennä sitä pitkin. Tämän reitin maasto on todella helppokulkuista, pääosin samaa reittiä menee myös maastopyöräreitti. Reitti kulkee kauniissa mäntymetsässä ja nyt joulukuun puolivälissä maasto oli verhoutunut kauniiseen kevyeen lumiharsoon.

Lintuniemessä on molemmille reiteille yhteinen kaunis laavunuotiopaikka järven rannalla. Tämän jälkeen taivallettavaa on enää 1,5 kilometriä.

Vähän ennen laavupaikkaa olisi ollut mahdollisuus tehdä 600m pitkä pistoreitti Joutsniemeen. Tämä reitti menee kapeaa harjukohtaa ja siellä olisi myös ollut laavupaikka. Joutsniemen harjukohta on Leivonmäen kansallispuiston tärkein luontonähtävyys.  Voi että, tämäkin paikka on niin kaunis kesäaikaan, kapea harjukohta ja molemmin puolin järvinäköalat!

Kauniina joulukuisena sunnuntaipäivänä 11 muuta päiväretkeilijää kohtasimme, mieti voisitko sinä lähteä päiväretkelle läheiselle retkeilyalueelle tai kansallispuistoon?

Previous Post Next Post

You Might Also Like

8 Comments

  • Reply Mikko / Matkalla Missä Milloinkin sunnuntai, 27 joulukuun, 2020 at 14:58

    Näyttääpä talvinen Korvenkoski jääpuikkoineen hienolta! Yleensä en varsinkaan eteläisen Suomen kansallispuistoissa talvella (=silloin kun on lumipeite) juurikaan käy, mutta kyllähän talvinenkin maisema parhaimmillaan on erittäin hieno. Haavat ovat muuten myös majavien suosikkeja!

    • Reply Mari / Kodinvaihtaja tiistai, 29 joulukuun, 2020 at 13:26

      Osin jäätyneet kosket ovat erityisen hyvä näky ja kuvaajille kuvauskohde

  • Reply Anne / Elämää Nomadina maanantai, 28 joulukuun, 2020 at 13:35

    Varsin kivannäköinen paikka happihyppelyyn luonnossa myös talviaikaan! Piti tarkistaa kartalta mihin tämä kansallispuisto tarkalleen sijoittuukaan, ja sehän onkin yllättävän lähellä nelostietä, eli ohi on tullut kuljettua lukemattomia kertoja.

    • Reply Mari / Kodinvaihtaja tiistai, 29 joulukuun, 2020 at 13:25

      Sama vika varmasti tuhansilla suomalaisilla, mullekin tämä jäi viimeisten kansallispuistojen joukkoon, vaikka tänne pääsee tosi helposti

  • Reply Maapalloilija tiistai, 29 joulukuun, 2020 at 10:55

    Kesällä tosiaan voisin mennä näille reiteille, mutta talvella jätän väliin 🙂

    • Reply Mari / Kodinvaihtaja tiistai, 29 joulukuun, 2020 at 13:24

      Ehkä munkin pitää skipata nyt talven ajaksi. Pari vuotta sitten kaaduin jäisissä juurakoissa tosi pahasti

  • Reply Ne Tammelat tiistai, 29 joulukuun, 2020 at 14:10

    Onpas hieno koski! Me valittiin Leivonmäen kansallispuistosta Kirveslammen kierros, joka meni varsin erilaisissa suomaisemissa. Täytyy seuraavalla kerralla harkita tuota reittiä ehdottomasti.

  • Reply Kohteena maailma / Rami sunnuntai, 3 tammikuun, 2021 at 23:13

    Leivonmäki on tosi kiva, olen siellä kierrellyt lähes kaikki reitit kesäisin. Talvisin näyttää nämä kansallispuistot niin erilaisilta!

  • Vastaa käyttäjälle Mikko / Matkalla Missä Milloinkin Cancel Reply

    This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.