Suomen suurin matkablogiyhteisö

Pohjanmaan mahtavat kansallispuistot: järveä, suota ja VUORIA.

Pohjanmaan kansallispuistot ovat maisemaltaan tavallisia suomalaisia kansallispuistoja. Kun kävelet Pohjanmaan kansallispuistoissa, näet kuka olet, olet osa metsää, järveä ja suota. Kaunis ja vaatimaton samalla kertaa ja ehkä inan eristäytyvä. No Pohjanmaalla kun ollaan, niin vähän ollaan reteitä. Lauhanvuori  ei nyt niin vuori ole 😉

Pohjanmaan lakeuksilta löytyy neljä kansallispuistoa: Salamajärvi, Kauhaneva-Pohjankangas, Lauhanvuori sekä Pyhä-Häkki. Tällä roadtripillä tutustuimme niistä kolmeen ensimmäiseen, Pyhä-Häkin kansallispuistoon voit tutustua tästä linkistä. Pohjanmaan roadtrippiin osui sopivasti matkalle myös Satakunnan toinen kansallispuisto Puurijärvi-Isosuo. Toinen Satakunnan kansallispuisto onkin jaettu kansallispuisto yhdessä Varsinais-Suomen kanssa, Selkämeren kansallispuisto. 

Esittelemäni kansallispuistot ovat kävijäluvultaan alhaisia, luonnollisesti etäisyys ruuhkakeskuksiin vaikuttaa tähän osaltataan, mutta myös se, että niiden merkityt reitit ovat Salamajärveä lukuunottamatta lyhyehköjä. Myös monet ehkä mieltävät, että suot ovat aina samanlaisia. Suosittelen kuitenkin, että annat Puurijärvi-Isosuon ja Kauhaneva-Pohjankankaan soiden yllättää sinut, ehkä suo ei olekaan tylsä juttu?!… Jos pitää valita Torronsuo, Kauhaneva-Pohjankangas tai Puurijärvi-Isosuo, niin Torronsuon jättäisin ehdottomasti välistä, suosittu Torronsuo on tylsin. 

Puurijärvi-Isosuon kansallispuisto

Puurijärvi-Isosuo on puhdas päiväretkikohde ja siten oiva paikka pysähtyä matkalla Salamajärven kansallispuistoon. Puurijärvi-Isosuon kansallispuisto, joka löytyy  osoitteesta Mutilahdentie 210, Sastamala/Huittinen (google maps antaa osoitteen Haapionkatu, Kokemäki, etäisyyttä 5km, älä siis mene sinne), tulee yllättäen kohdalle. Suoraan paikallisten viljelytilojen keskeltä löytyy kansallispuisto. Mutilahden parkkipaikalta lähtee 2km pitkä Isosuon luontopolku, jonka kävelimme tällä kertaa. Polku kulkee soiden kautta Isosuon lintutornille ja matkalle osuus myös turvelato. Ennen turvetta käytettiin navetoissa kuivikkeena. Ladossa esitellään turpeen käsinnoston historiaa.

Isosuon lintutornille kulkevien pitkospuiden  ympäristö oli marraskuun vaihteessa iltahämärässä niin puhutteleva. Ylhäältä lintutornista katselimme ympäristöä ja tuli tunne, että tämä on kuin Afrikan savanneilla olisi, mutta ei kuitenkaan. Mietimme sopivaa sanaa, mutta emme keksineet. Sitten autossa googletimme erilaisia suotyyppejä ja löytyi tieto, että Isosuo on keidassuo – siinä se oli Isosuo on todellakin K E I D A S.

Näkymä lintutornista

Puurijärvi on ollut aikoinaan upea järvi, mutta soiden ojituksesta johtuen kuivunut. Nykyisellään Puurijärvi on tärkeä levähdyspaikka lintujen kevät ja syysmuutoissa. Me kävimme suolla loka-marraskuun vaihteessa, joten epäilin, että lintuja emme näe enää – vaikka olikin ollut lämmin syksy. Mutta olin niin niin väärässä. Useampi kurkilauma teki harjoituslentojaan kansallispuiston yllä. Oli herkkä hetki iltahämärässä seurata ja kuunnella kurkien elämää ja muuttointoa.

Puurijärvi-Isosuolta ajaa Salamajärvelle n. 4h (334km), osoite Koirasalmen luontotuvalle on Koirasalmentie 1120, Kivijärvi.

Salamajärven kansallispuisto

Kun Puurijärvi-Isosuon kansallispuisto on lintujen levähdyspaikka, niin Salamajärven kansallispuisto on metsäpeurojen kotipaikka.

Metsäpeurat itse asiassa tuotiin 1979 Kuhmosta Salamajärvelle. Kuhmoon peurat kulkivat Venäjältä, sillä meiltä he olivat jo kuolemassa sukupuuttoon. Nykyään Salamajärven alueella on jopa Kainuuta enemmän peuroja. Ehkä johtuen siitä, että susi on harvinainen eläin Salamajärvellä. Eli turvallinen paikka vaeltaa on Salamajärvi. Salamajärven kansallispuistossa on eteläisen Suomen suurin suoerämaa. Linnut ja hillat kuuluvat siis sen maisemaan peurojen lisäksi.

Salamajärvi sopii oivasti useamman päivän vaellukseen, sillä 58 km pitkä Hirvaan kierros tyypillisesti vaelletaan 3-4 päivässä. Marraskuun alussa päivä on lyhyt ja viikonloppuretkellä kun olimme, niin päädyimme tekemään päivävaellukselle sopivan 18km pitkän Vaatiman kierroksen (ohjeaika 5-7h). Reitin varrelle osuu komeat pirunpellot sekä Pyydyskoskella vanha uittotammi ja savottakämpän rauniot. Reitti kulkee sekä pitkospuita että kivikkoisia polkuja pitkin.

30.10 klo 8.20 Koirasalmi

Kaunis pakkasaamu

Pirunpeltoja on vähän kaikkialla, mutta ei näin komeita.

Siis suunnitelma oli kävellä kunnon päivävaellus, 18 km, mutta miten kävikään? Kävelimme Koirasalmelta Pyydyskoskelle (8 km) reilun kolme tuntia. Reitillä olevat pitkospuut olivat ensin aamuhämärässä yön pakkasesta liukkaat ja sitten ilman lämmettyä vanhat pitkospuut olivat järkyttävän limaisen liukkaat. Lähtökohtaisesti tämä 8km osuus on muutamia kivikkokohtia lukuunottamatta niin helppoa pitkospuuta, että hyvällä kelillä sen pitäisi mennä 3,5h kilometrivauhtia tai jopa nopeammin. Ohjeajan maksimi 7h meiltä olisi koko reittiin tällä kertaa mennyt vähintään. Pyydyskoskelta emme enää uskaltaneet jatkaa alkuperäistä reittiä, sillä pelkona oli se, että meidän pitää kulkea limaisia pitkospuita otsalamppujen valossa pimeässä. Ehkä niin ei olisi käynyt, mutta keski-ikäinen ei ota riskejä vaan haluaa myös olla mukavuudenhaluinen. Pyydyskosken läheltä lähtee n. 4 km pitkä oikaisu ja tämä loppureitti olikin upeaa suoreittiä uusia pitkospuita pitkin. Itse Pyydyskosken kota on ihana. Paikalle osui paikallisia koirineen ja he kertoivat elävänsä hyvää elämää paikkakunnalla siitäkin huolimatta, että se on kuulemma uutisoitu Suomen köyhimmäksi kunnaksi.

Pyydyskosken kota

Majoituimme Koirasalmen luontotupaan ja ensivaikutelma luontotuvasta oli aivan mahtama. Avattuani ulko-oven tuli ihana lämpö heti vastaan, Monet kansallispuistojen vuokrattavat asunnot usein hohkaavat kylmyyttä ja haisevat tunkkaiselta, mutta tämä ei. Huoneemme oli toki pieni ja koiramme omia reviirejään etsivät uudelleen pienessä huoneessa. Kun pahoittelin koirien tuomaa meteliä luontotuvan emännälle, niin hän ihanan suvaitsevaisesti otti asian tilanteeseen kuuluvana – niinhän se olikin. Meillä oli käytössä oman jääkaapin lisäksi myös iso, todella hyvin varusteltu keittiö ja iso tupa pitkine pöytineen. Voisin hyvin kuvitella varaavani koko luontotuvan kaveriporukan käyttöön. Nimittäin vuokra oli vielä todella halpa, kommentoin yrittäjänä toiselle yrittäjälle jopa sitä, että mielestäni hinta on liian halpa (hän kertoi, että hinta on sama myös kesäaikaan). Eli syytä minua, jos hintoja asianmukaisesti korotettu <D. Kaikenkaikkiaan luontotuvalla on  22 majoituspaikkaa. Huoneista viisi on neljän hengen huoneita ja yksi kahden hengen huone. Majoituimme juuri kahden hengen huoneessa, joka oli samalla ainut lemmikkihuone.

Majoituttuamme kävelimme Pienen Koirajärven ympäri menevän 2 km pituisen Vasan kierroksen. Niin ihana pitkospuureitti, puolen tunnin happihyppely ennen saunaa. Illan sininen hetki oli maaginen. Kiitos luonnolle tästä kokemuksesta.

Parasta luontotuvan alueessa on kuitenkin rantasauna! Tunnin saunavuoro maksoi 30 € ja sauna oli meille valmiiksi lämmitetty ja jopa useampi iso tynnyrillinen valmiiksi tehtyä lämmintä pesuvettä (padassa oli lisäksi niin paljon vettä kuin vain olisi tarvinnut). Iso sauna oli tunnelmallisesti kynttilöin koristeltu ja löylyt olivat upeat. Valitettavasti vasta saunan pukuhuoneella huomasin, että ns. respasta olisi ollut mahdollista ostaa jalkahoitoainekset. Yrttikylpyainekset olisivat sisältäneet koivunlehteä, suopursua, siankärsämöä, katajaa/kuusenkerkkää, nokkosta ja merisuolaa, aah. Pukuhuoneesta pääsi suoraan intiimille rajatulle vilpolatilalle, josta laskeutui järveen tukevat hyvät portaat. Siis vilpolassa olisi voinut istua tuntitolkulla. Tunti meni ihan liian nopeasti ja vaihdoimme läpsystä seuraavien saunojien kanssa. Tätä saunaa ei kannata missata!!!

Tätä tunnelmaa oli vaikea vastustaa ja jopa minä pulahdin jääkylmään veteen!

Koirasalmen luontotuvan tunnelmasta: rentous, siisteys ja rehtiys samassa paketissa kertoo mielestäni seinässä ollut taulu myös. Siinä taulussa oli kivalla tavalla ilmaistu paikan säännöt:

”TÄÄLLÄ OLEMME OSA LUONTOA JA SEN RYTMIÄ.. JOTEN: 

Aamulaulajat

muistattehan, että ilta- ja yölinnut ovat aamuleponsa ansainneet.

Iltalaulajat

annattehan aamulaulajille heidän tarvitsemansa leporauhan

Yölaulajat

laulavat metsässä muut luonnoneläimet huomioiden..

Tuvalla ja sen pihapiirissä vallitsee hiljaisuus klo 23-08. Kiitos.”

Salamajärveltä Kauhanevan-Pohjankankaan kansallispuistoon (Aunesluomantie, Kauhajoki) ajaa 3h (225 km) ja sieltä Lauhanvuoren kansallispuistoon (Lauhanvuorentie, Isojoki) edelleen 40 min (35km). Pyörällä puistojen välimatka olisi vain 7km, linnuntietä siis…

Kauhanevan-Pohjankankaan kansallispuisto

Kauhaneva-Pohjankankaan kansallispuisto on myös suota ja harjua, edeltävä alueen laajin suoalue ja jälkimmäinen kuivaa mäntymaisemaa. Tämä Suomen kansallispuistoista vähiten tunnetuin, siis vähiten kävijöitä. Tämä on se minun lapsuuteni kansallispuisto, tänne tehtiin koulusta retkiä (reissuilta en kyllä mitään muista). Olen kotoisin Pohjois-Satakunnan Hämeenkankaalta  ja Hämeenkangas jatkuu pohjoiseen Etelä-Pohjanmaan Pohjankankaana.

Näitä harjuja pitkin on aikoinaan siirrytty paikasta toiseen, tämä on keskiaikainen posti- ja kauppareitti, Kyrönkankaan reitti. Satakunnasta Pohjanmaalle. Jostakin luin myös, että Suomesta Pohjanmaalle. Siinä sanonnassa näkyy taas tämä ”pohojalainen” reteys. Ihana, ihailta piirre. 

Salomaan parkkipaikalta lähtee Kauhalammin rengasreitti (2,7 km). Parkkipaikan vieressä on lintutorni – siis ilmeisesti oli, mutta jotenkin me onnistuimme ohittamaan. Keskityimme ilmeisesti liiaksi menomatkalla ihailemaan tasaista jäkäleistä kangasmetsää, Pohjankangasta ja paluumatkalla keskityimme invavessaan…

Reittiä kuvataan yhdeksi Etelä-Suomen upeimmaksi pitkospuupoluksi!!! Oliko se???? On se, todellakin ja niin monimuotoinen, että toivottavasti tämä ei enää jatkossa ole kävijämäärältään Suomen pienin kansallispuisto. 

Alkuun on pieni metsäalue ja sitten alkaa avosuo ja pitkospuut. Keväisin suoalue on lintujen temmellyskenttä. Nyt marraskuisena sunnuntaina oli paljon perheitä koirineen ja lapsineen liikenteessä ja lintuja ei näkynyt. Mutta reitti itsessään oli upea. Kuvissa ei näy pitkospuut kunnolla, ne kiemurtelivat kauniisti (yleensä soilla on piikkisuorat pitkospuut) ja Kauhalammin vierestä pääsee monasta kohdasta ihan rappusia pitkin pulahtamaan uimaan. Nimi myös hämää, ei se näytä lammelta vaan ihan rehdiltä järveltä.

Kauhaneva-Pohjankankaalta siirryimme Lauhanvuorelle ja matkalle osui Kauhajärven kirkko.  Kauhajärven kirkossa paloi valot ja siellä piipahtaessamme paikallista murretta puhuva suntio esitteli meille kirkon. Pohjanmaan murre on niin parasta. Tornimallinen ”prinsessakirkko” oli ulkoa klassinen, mutta sisältä uudenaikainen. 1980 kirkon jatkoksi rakennettiin kerhotila ja seurakuntasali ja viime vuosina sieltä on poistettu penkit ja tilalla on irtotuolit, jolloin myös kirkkosali on monitoimitila koko seurakunnalle ja kylälle.

Lauhanvuoren kansallispuisto

Keväällä tein perheen kanssa 4,5 km pitkän helppokulkuisen Pirunkierroksen. Nimi tulee siitä, että heti lähtöpisteessä (Lauhavuorentie 603, Isojoki) on alueen laajimmat pirunpellot, Kivijata.

Lauhanvuori on Länsi-Suomen korkein vuori ja sieltä näkee hyvällä säällä Pohjanmaan metsien kautta aina merelle saakka. Korkeutta vuorella on vain 230m, joten oikeastaan on vähän vitsi kutsua sitä vuoreksi. No pohjanmaalaiset on aina osanneet nostaa itseään 😉

Maisema tornin huipulta. Livenä näkyi paremmin.

Lauhanvuoren näkötornin lisäksi huipulta lähtee 2,5 km pitkä rantapolku. Lähtöpiste on Lauhanvuoren laki/näkötorni, (Lauhanvuorentie 656, Isojoki). Luontopolun varrella viljellään perunaa. Tällä kunnioitetaan aikaa, jolloin Lauhanvuoren huipulla, hallan ulottumattomissa, viljeltiin siemenperunaa. Olimme kuulleet kommentoitavan, että Lauhanvuoren tämä reitti on tylsä. Ymmärrän sanojaa, metsä tuntui tavalliselta, tätä metsää erota monesta muusta Suomen metsästä. Mutta sehän on se juttu, tämä on monen meistä mielenmaisema, turvapaikka. Ehkä sanoja on miettinyt sitä, että Lauhanvuorella ei ole järveä. Se täältä tosiaan puuttuu, mutta tunnelmaa ei puutu. Lauhantuvan pihapiiri oli kaunis, punaisiksi maalattuine pyöröhirsimökkeineen (varaustupa ja sauna) sekä yleinen laavu- ja nuotiopaikka-alue. Nuotiolta oli hiljattain lähtenyt seurue ja pienen hiilloksen avulla sytytimme tunnelmatulet syödessämme Real Turmat ateriat – Chicken Tikka Masala menee jatkoon, niin hyvältä se maistui.

Näkötornin ja Spitaalijärven parkkipaikoilla etäisyyttä  3,6 km (5 min), joten oli tarkoitus käydä Spitaalijärvellä, jonka vedellä on uskottu olevan parantavia vaikutuksia. Tähän on uskottu hyvinkin paljon, sillä sitä on viety Venäjän ruhtinaillekin. Spitaalijärven parkkipaikalta ((Lauhanvuorentie 639, Isojoki) on järvelle vain 500m. Lauhanvuoren alueella on upeita pyöräreittejä ja siellä kehutaan pidettävän latuverkosto huippukunnossa talviaikaan. Kylteissä näkyikin erikseen latureitit ja kävelyreitit.

Lauhanvuorelta Tampereelle on 2h ajomatka (140km), joten tämä ei ole edes kaukana. Ei Pirkanmaalaisten tarvitse aina mennä Seitsemiseen/Helvetinjärvelle, voi myös piipahtaa Pohjanmaan puolella!

 

Previous Post Next Post

You Might Also Like

11 Comments

  • Reply Mikko / Matkalla Missä Milloinkin sunnuntai, marraskuu 8, 2020 at 14:52

    Kauhanevan-Pohjankankaan kansallispuisto oli aikanaan itselleni ilman muuta positiivinen yllätys. Kauhalammin kierros oli tosiaan kiva, mutta erityisesti Katikankanjonin maisemat ovat jääneet mieleen. Tykättiin myös Salamajärven Vaatiman kierroksesta, vaikka paikoitellen reitti oli varsin kivikkoinen. Salamajärven kansallispuistossa vieraillessa kannattaa piipahtaa myös luonnonpuiston puolella, maisemat siellä ovat hieman erilaiset.

    • Reply Mari/Kodinvaihtaja sunnuntai, marraskuu 8, 2020 at 20:13

      Minua kyllä oikeasti kiinnostaa tehdä oikein kunnon vaellus vielä Salamajärvellä, ikävä pitkiä rinkkavaelluksia!!! Toisaalta mietin, että ehkä siirryn Pirkanmaan lähiluontokohteisiin. Oikeasti haluaisin jo mihin tahansa rajojemme ulkopuolelle… Alkaa tulemaan tunne, että tää on niin nähty. Siis nautin Suomen luonnosta yli kaiken, mutta nyt taas joku kiukutteluvaihe😅😅😅

  • Reply Elina / elinanmatkalaukussa sunnuntai, marraskuu 8, 2020 at 15:26

    Kaikki paitsi ensimmäinen kansallispuisto on tuttuja. Salamajärvellä riittää paljon patikoitavaa useammallekin kerralle, tykkään sen erämaisuudesta. Kauhaneva on pieni mut tosiaan kyllä nätti eikä yhtään liian tylsä! Lauhanvuorella suosikkipaikka on kyllä Spitaalijärvi. Alueelle on tehty muutaman vuoden takaa pari uutta reittiä, aika näyttää tuleeko vielä lisää reittejä. Hieno paikka sekin! 🙂 Kivan kierroksen ootte tehneet!

    • Reply Mari/Kodinvaihtaja sunnuntai, marraskuu 8, 2020 at 20:09

      Eli täytynee sitten vielä tehdä uusi reissu Spitaalijärvelle😉😍

  • Reply INDIVUE maanantai, marraskuu 9, 2020 at 13:16

    Spitaalijärven rannalla on mukava levähdys- ja nuotiopaikka, tai oli ainakin silloin, kun itse kävin. Ehdottomasti suosittelen. Vesi puolestaan vaikutti ihan tavanomaiselta.

  • Reply Pirkko / Meriharakka keskiviikko, marraskuu 11, 2020 at 18:11

    Nuo sumuiset saaret näyttävät, ainakin kuvissa, kivoilta. Paikan päällä saattaa olla, että tuohon utuiseen tunnelmaan liittyvä sumu ja kosteus ei tuntunut ihan kivalta 🙂
    Kaikki minulle tuntemattomia puistoja, mutta eipähän olekaan oikein Pohjanmaata kierrelty. Ehkä ensi kesänä?

  • Reply Anna K. - Kaukaa haettua torstai, marraskuu 12, 2020 at 13:43

    Rakastan kesän vihreyttä, mutta olen samaa mieltä kanssasi että jotain todella kaunista myös marraskuun sumuisessa maisemassa on, varsinkin aamun ja illan himmeässä, sinertävässä valossa.
    Jäin kaipaamaan kuvia Koirasalmen luontotuvasta sekä saunasta, joka kuvauksessa vaikutti aivan ihanalta!

  • Reply Teija / Lähdetään Taas perjantai, marraskuu 13, 2020 at 22:06

    Suomalainen luonto näyttää tosi kauniilta kyllä kaikkina vuodenaikoina. En ole koskaan käynyt Pohjanmaalla missään kansallispuistossa, ja oli kyllä kiinnostavaa lukea niistä ja katsella laakeamman maan maisemia 🙂

  • Reply Maapalloilija lauantai, marraskuu 14, 2020 at 10:16

    Uskomaton määrä meillä Suomessa kansallispuistoja ja pitkospuita piisaa, hyvä niin 🙂

  • Reply Paula - Viinilaakson viemää lauantai, marraskuu 14, 2020 at 21:00

    Kaunis Suomen luonto! Salamajärvi on näistä ainut tuttu paikka. Siellä tavattiin käydä lapsena perheen kanssa retkeilemässä.

  • Reply anmariencfc sunnuntai, marraskuu 15, 2020 at 18:42

    Rantasauna ja yöpymispaikka kuulosti ihanalta! Itseä kiinnostaisi talvi/syksyvaellus, mutta mietityttänyt yöpyminen. Tuollainen lämmin paikka olisi hyvä ratkaisu niin ei tarvitse miettiä samalla tavalla kannettavia tavaroita tai hankkia uutta telttaa ja makuupussia.

  • Leave a Reply

    This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.