Suomen suurin matkablogiyhteisö

Paluumatka pohjoisesta: Syötteen, Rokuan ja Pyhähäkin kansallispuistot

Äiti-tytär-koira poppoolla teimme viikon ruskamatkan Lappiin roadtrip mentaliteetilla. Matkalla kilometrejä autoon tuli 2650, keskimäärin päivää kohden siis 378km. Hurja määrä, mutta ei tuntunut pahalta olleenkaan. Saimme upean kattauksen Lapista. Huiputimme useamman tunturin, kolme päätä ja kaksi kurua. Kansallispuistoja osui matkalle kolme: Ylläs-Pallas, Urho Kekkonen ja Pyhäluosto – kotimatkalla vielä nämä tässä jutussa esittelemäni kolme muuta Syöte, Rokua ja Pyhä-Häkki.

Vaelluskilometrejä meille tuli n. 67 km, ei hurja määrä, mutta juuri sopiva päivävaelluksiksi. Yhden yön olimme hotellissa, muut nukuimme autossa. Muutaman kerran kävimme ravintolassa syömässä, lähinnä söimme trangiaruokia. Emme olleet toistemme kimpussa viikon 24/7 elämän jälkeen, yllätyksekseni jopa 22v tyttäreni kommentoi viimeisenä päivänä ”Äiti, kyllä sä osaat vaikka sä et aina uskokaan”. Osat ovat jo kääntyneet toisin päin, kun tytär tsemppaa äitiään.

Roadtripin osasta I voit lukea tästä. Lapin roadtrip kulki Muonion Pakasaivosta kolmen Ylläksen seudun eri tunturin päiväpatikointiin. Valloitimme Kesänkitunturin Pirunkurun puolelta, Aakenustunturin ja Särkitunturin.

Roadtripin toisessa osassa jatkamme matkaa pohjoiseen kohti Inaria ja sieltä taas alaspäin Saariselälle ja Kiilopäälle. Saariselällä ja Kiilopäällä teimme päivävaelluksia. Lue roadtripin neljännestä ja viidennestä päivästä tästä.

Roadtripin kolmas osa kertoo vaelluksesta Sompion luonnonpuiston Pyhä-Nattasille ja Pyhä-Luoston Pyhän Isokuruun. Lue lisää tästä.

 

7. päivä: Syötteen kansallispuisto (Teerivaaran kierros, 4,5 km, helpohko)  ja Rokuan kansallispuisto (kävely Palovartijan majalle, 2 km, ”lastenvaunureitti”)

Syötteen kansallispuiston Luontokeskus löytyy osoitteesta Erätie 1, Syöte, Pudasjärvi. Luontokeskuksessa on hieno näyttelytila, kahvila ja luonnollisesti opastusta saatavilla.

Ajaessamme pohjoisesta etelään, ajamme tuntureilta vaaroille. Parituntinen aamulenkki Syötteen Teerivaarankierroksella, 4,5km. Kierrosta sanotaan vaativaksi, no on siinä vähän nousua, mutta itse sanoisin lenkkiä kohtalaisen helpoksi. Syötteen sydän pongattu ❤ ylhäällä olevasta kodasta. Tämä on siis tuohinen, joka on sydämen mallinen.

Kierros on sympaattinen, mutta ei nouse mitenkään suosikikseni. Vaaran huipulta ei näe juuri maisemia, puut ovat kasvaneet niin korkeiksi, että niiden välistä saa nyt lehtien ollessa puissa oikein kuikuilla maisemia. Reitti menee aluksi ja lopuksi n. 500m yhteistä polkua ja sen jälkeen tekee ympyrälenkin. Alkumatkasta on paljon naavaisia puita ja polku erottuu selvästi vehreästä maastosta.

Osa lenkistä on nousua ja osa pitkospuita suoalueiden lävitse. Vaikka Syöteen Teerivaarankierros ei nousekaan elämykseksi, niin sanoisin, että se kuvaa hyvin Suomea, metsäistä Suomea, joka hengittää suosta käsin.  Suomi on  maailman kuudenneksi soisin maa.

Ajoimme iltapäiväksi Rokuan kansallispuistoon. Satoi ja mietimme hetken, että josko menisimme Rokuan Health & Spahan. Ihan hyvän hintainen ja kunnon pesulle olisi ollut tarvetta. Alkoi olla jo matkaväsymystä ja tyttäreni jopa ehdotti, että jatkettaisiin vain matkaa. Siihen ei sentään mieleni taipunut. Mutta koti veti puoleensa ja päätimme pitää alkuperäisestä suunnitelmasta kiinni ja vaeltaa Rokualla (toki alkuperäistä lyhyemmän reitin) ja mennä sitten yöksi Pyhä-Häkin kansallispuistoon.

Sateesta johtuen ajoimme parkkipaikalle, josta oli vain kilometrin matka Palovartijan majalle. Ajoimme vahingossa ensin Luontokeskus Supalle, mutta sitten ajoimme takaisin edellisen kyltin kohdalle, jossa luki Pookivaara. Sitä tietä menimme niin pitkälle kuin pääsi eli kansallispuiston portille.

Tyttärestäni olisi kulovartijaksi, hän näppärästi kiipesi torniin. Ronja koirakin ymmärsi vaaran ja vikisi hädissään. Äiti jäi maan kamaralle huolehtimaan koirasta 😂😂😂

Palovartijan maja toimii nykyisellään autiotupana. Samasta pihapiiristä löytyy myös varaustupa.

Sateesta johtuen en voinut heittäytyä jäkälämereen. Jäkälät jää Rokuasta mieleen, sympaattinen puisto❤. Puiston historia perustuu myös jäkäliin. Puisto perustettiin  suojelemaan Rokuan luonnontilaisia jäkäläkankaita ja erikoisia geologisia piirteitä vuonna 1956. Rokuallahan on myös geopark.

 

8. päivä Pyhä Häkin kansallispuisto,  vaellus Mastomäen reittiä (3,2km, reilu tunti, helppo). Reitin kohokohtia Iso Puu ja Mastomäen ikimetsät.

Pyhähäkissä on Etelä-Suomen mahtavimmat aarniometsät, 400 vuotiset ikihongat. Puiden keski-ikäkin on 250 vuotta!!! Kelottunut kaikkein vanhin puu on syntynyt vuonna 1518, mutta se ei osu meidän nopean pysähdyksen reitille – paitsi menimme pari sataa metriä pidemmälle ja siihähän hän oli! Me pääsimme ihailemaan Uutta isoa puuta eli vuonna 1641 syntynyttä ikinuorta  mäntyä. Tunnustan, että vähän halasinkin puuta.

Kaikkein vanhin puu

Uusi iso puu

Pyhähäkki on oiva pysähdys matkalla Lappiin. Siellä näyttäytyy Etelä-Suomen luonto parhaimmillaan: monisatavuotisten puuvanhusten lisäksi ympäristösuojelumme ykkönen eli suo. Kolopesijät viihtyvät pystyyn kuivuneissa keloissa, kuten Pyhä-Häkin tunnuslintu palokärki. Puiston henki on hyvä, polut ovat aidon metsäisiä, saat hypellä aitojen juurakkojen ja kivikkojen ylitse. Parkkipaikalle rakennetaan uutta wc rakennusta ja ”portin” lävitse kuljettuasi voit nauttia eväät upeilla kelottuneilla pöytäryhmillä. Tervemenoa tänne!

Previous Post Next Post

You Might Also Like

12 Comments

  • Reply Mikko / Matkalla Missä Milloinkin lauantai, lokakuu 17, 2020 at 23:20

    Mitä tarkoittaa, että suomi on maailman kuudenneksi soisin maa? Tarkoittaako se, että niitä on absoluuttisesti kuudenneksi eniten vai pinta-alaan suhteutettuna? Itse olisin ajatellut, että Suomi olisi ollut vielä korkeammalla tuolla listalla.

    Nuo kaikki kolme on mielestäni kivoja kansallispuistoja. Syötteeseen kannattaa ilman muuta käydä tutustumassa pidemmin, niin myös Rokuaan. Syötteellä varsinkin Rytivaaran kierros on kiva, mutta Tykättiin kyllä myös Ahmankierroksesta. Ja ei ole kyllä sellaista jäkälämattoa tullut missään vastaan kuin Rokualla, todella vaikuttava.

    Tuolla Pyhä-Häkissä on muuten kolmaskin Iso puu, nimittäin Vanhin Isopuu. Se on kuitenkin varsin hankala löytää. Pitääkin yrittää nyt lähiaikoina kirjoitella tuosta ja muistakin kansallispuistoista itsekin!

  • Reply kodinvaihtaja sunnuntai, lokakuu 18, 2020 at 08:10

    Toi fakta kuudenneksi soisin oli tyyliin wikipediasta tai jostain, en muista. Ajattelisin, että pitäisi ilmoittaa suhteessa pinta-alaan, mutta no idea mitä kirjoittaja tarkoitti tai onko edes faktaa.

    Kiitos vinkeistä. Mennään mun vakkarivaelluskaverin kanssa uudelleen jossain vaiheessa yön yli vaelluksille.

  • Reply Maapalloilija sunnuntai, lokakuu 18, 2020 at 16:31

    Hyvältä kuulostava reissu! Kuinka korkea oli tuo torni, oliko sieltä hyvät näkymät?

    • Reply kodinvaihtaja maanantai, lokakuu 19, 2020 at 21:00

      Stacy vastasikin jo näköaloista. Korkeutta yritettiin tsekata esittelytauluista, mutta ei näkynyt faktoja. Liian korkea ja ”hutera” sanon minä!!!

  • Reply Stacy Siivonen sunnuntai, lokakuu 18, 2020 at 21:06

    Näistä Rokua on tuttu jäkälikkökankaineen. Yövyin Palovartijan tuvassa pari yötä ja satoi koko ajan. Kiipesin myös torniin, mutta näköala oli yllättävän vaatimaton. Siellä suunnalla kannattaa käydä myös Ahmaksen kalevalaisessa perinnekylässä. Siellä on myös iso suppa, taitaa olla Suomen suurin tai syvin tai jotain. Supassa on oma mikroilmastonsa pohjalla. Valitettavasti kankaat Rokuasta pohjoiseen ovat kovin kuluneita, mutta eteläpuolella on jäkälikkökankaita. Ne hohtavat kesäyössä, koska ne ovat hieman radioaktiivisia.

    • Reply kodinvaihtaja maanantai, lokakuu 19, 2020 at 20:58

      Tyttöni sanoi samaa näköalasta. No se onkin kulovartijoiden hommiin tehty ei meidän ihailtavaksi ;-). Kiva lepäilypaikka pihapiiri on, ei huono valinta!

  • Reply Katja torstai, lokakuu 22, 2020 at 15:03

    Suomessa on kyllä niin loputtomiin upeaa metsää, ei voi kuin olla ylpeä kotimaastaan! Syötteellä olen käynyt vain laskemassa, täytyisi joskus valloittaa metsiäkin!

    • Reply kodinvaihtaja perjantai, lokakuu 23, 2020 at 08:02

      Ja mä olen ylpeä myös Metsähallituksesta, hienosti hoidetut polut ja laavut. Vaikka olenkin itse yrittäjä, niin näen, että tämä on hyvä pitää valtiolla. Toki luontokeskuksia ulkoistettu ja pelkkää hyvää sanottavaa!!!

  • Reply Anna | TÄMÄ MATKA sunnuntai, lokakuu 25, 2020 at 06:34

    Yyh, tuo kulovartijan torni. Minäkin olisin ehdottomasti jäänyt maankamaralle katsomaan, ettei koiralle tule mitään hätää!

    Hienon näköistä on kyllä Suomen metsissä ja mailla polkujen ym. suhteen. Matsähallitukselle ja muille asianosaisille iso kiitos.

    ”Matkalla kilometrejä autoon tuli 2650, keskimäärin päivää kohden siis 378km” Tämä hymyilyttää. Tietty se on täällä pohjoisessa vähän eri tuo matkakäsitys. Alle 300 km käväisyjä ei edes lasketa 😀 😀

  • Reply Mari /Kodinvaihtaja sunnuntai, lokakuu 25, 2020 at 08:31

    Kävimme eilen juhlissa, reilu sata suuntaansa, korkeintaan 250km. Koin raskaaksi. Lapin reissulla en matkustamista kokenut raskaaksi. Ehkä kyseessä on motivaatio matkustamiseen, mutta ehkä myös ympäristö, en tiedä.

  • Reply Kohteena maailma / Rami sunnuntai, lokakuu 25, 2020 at 17:01

    Näistä olen käynyt ainoastaan Pyhä-Häkissä, niin siksi oli mielenkiintoista lukea itselle uusista kansallispuistoista. Syöte on pohjoisin kansallispuisto, missä en ole käynyt. Pohjoisemmat ovat tulleet tutuksi, mutta Syöte on tavoite ensi vuonna. Rokua sopisi samalle reissulle hyvin. Tänään tyydyin Birgitan polkuun Lempäälässä.

  • Reply Mari /Kodinvaihtaja sunnuntai, lokakuu 25, 2020 at 22:11

    Mä kävin tänään Yyterissä. Selkämeren kansallispuiston reitit on siellä märkiä, Yyterin lietteet kuvaa niitä hyvin. Tuli Pyhä-Häkkiä ikävä, joka niin kaunis metsä.

  • Leave a Reply

    This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.