Suomen suurin matkablogiyhteisö

Ruskaroadtrip Lapissa – Osa III: Pyhä-Nattaset ja Pyhän Isokuru

Saamenmaassa on kahdeksan vuodenaikaa. Oikeastaan näin sen pitäisi olla muuallakin, otetaan ilo irti luonnon pienistä muutoksista.

No mikä vuodenaika on syyskuun puolivälissä? Onko se tjaktjagiesse eli syyskesä? Vai syksy eli saameksi Tjaktja vai syystalvi eli Tjaktjadalvve?

Roadtripin osasta I voit lukea tästä. Lapin roadtrip kulki Muonion Pakasaivosta kolmen Ylläksen seudun eri tunturin päiväpatikointiin. Valloitimme Kesänkitunturin Pirunkurun puolelta, Aakenustunturin ja Särkitunturin.

Roadtripin toisessa osassa jatkamme matkaa pohjoiseen kohti Inaria ja sieltä taas alaspäin Saariselälle ja Kiilopäälle. Saariselällä ja Kiilopäällä teimme päivävaelluksia. Lue roadtripin neljännestä ja viidennestä päivästä tästä.

Viidennen päivän iltana ajoimme vielä Sompion luonnonpuistoa kohden. Mukava yöpymispaikka löytyi seuraavan päivän vaelluksen lähtöpaikalta Sompiojärventieltä Enontekiön Vuotsosta. Herättyämme klo 6 auton mittari näytti nollaa astetta. Talvi tulee..

6.päivä: vaellus Sompion luonnonpuistossa Pyhä-Nattasille (raskas jos kiertää ympyräreittinä) sekä Pyhä-Luosto kansallispuistossa Pyhän Isokuruun (helppo)

Sompionjärventieltä lähtee vaellus Nattasille, joka kilpailee Suomen upeimmast maisemasta Saanan ja Särkitunturin kanssa. Saana oli tämän kesän toisella reissulla pilvessä, joten se jäi näkemättä. Nattasten vaellus on 7 km ja kestää ohjeiden mukaan 3h (meillä 2h 15 min + tauot). Huipulla on Nattasten Palovartijan päivätupa.

Lähdimme vaellukselle Sompionjärventien ensimmäiseltä parkkipaikalta, josta on 2km vaellus hyvää metsäpolkua pitkin laavulle. Matka tuntui paljon lyhyemmältä kuin 2 km. Laavulta huipulle on samat 2 km, mutta se tuntui selkeästi pidemmältä. Sompionluonnonpuistossa todellakin kiipeilimme pitkin kiviä.  Jääkausi on tehnyt kerrassaan uskomatonta työtä.

Huipulla tuulee konkreettisesti. Palovartijan päivätuvassa, lepäsimme pienen hetken. Jotenkin olimme nukkuneet vähän huonosti ja tunnelma tuvassa oli niin mukava ja leppoisa. Sitten saimme muutaman muunkin vaelluskaverin ja söimme eväät jutustellen hetken.

Ylhäältä kävelimme toiselle parkkipaikalle ja tämä polku oli selvästi helpompi, kiviosuus loppui pian huipun jälkeen. Polulta oli upeat erilaiset maisemat. Vaikka toiselta parkkipaikalta toiselle pitää kävellä Sompionjärventietä pari kilometriä, niin ehdottomasti suosittelen menemään tämän ympyräreittinä.

Vuotsosta ajoimme Pyhä-Luostolle 2,5h ja oli tarkoitus käydä vielä valloittamassa Ukko-Luoston huipun. Huiputus kestää 3h pitempää reittiä, lyhyempää se on ihan pieni hetki. Tämä hyvällä säällä lenkkarireitti. Huipulle johtava parin kilometrin mittainen reitti edellyttää 580 portaan kiipeämistä. Huipulta voi kulkea pohjoiseen Torvisen Majan suuntaan ja palata Luoston vaellusluontopolkua pitkin Luoston portille, Luostontie 1. Tätä kautta kuljettuna matka on kokonaisuudessaan  6 kilometriä ja tasoltaan vaikeampi.

Tämä piti siis tehdä, mutta… Reittisuunnittelija (=minä) tein ekan mokan koko reissulla. Navigaattoriin eksyi osoite Luontotie 1 eli Pyhä-Luosto kansallispuisto Naavan osoite. Piti olla Luostontie 1. Ukko-Luoston valloitus vaihtui lennossa Pyhän Isokurun ihasteluun. Luontokeskuksen työntekijä sanoi meille, että tämä on Pyhän ykköskohde. Ei jaksettu ajella tuntia lisää, joten uskoimme häntä. Ja sääkin oli vähän synkeä, ehkä huipulta ei mitään näkisikään. Tämän päivän teema eli jääkauden kiviröykkiöt jatkui. Opaskeskus Naavan työntekijä opasti meidät ajamaan Huttuhipun ravintolan pihan lävitse hiekkatietä hieman eteenpäin  graffitein maalatun alikulkusillan ali. Sieltä löytyi P-paikka ja siitä kun nousi ylös polkua sata metriä, niin tuli kylttejä. Ensin kuljimme laavualueelle ja siitä pitkiä portaita alas ja oikealle. Melko lailla heti alkoi kurualue ja se jatkui ja jatkui. Uskomaton kokemus. Alue on rajoitettu, puupolulta ei saa poiketa, mutta ei olisi tarvekaan. Talviaikaan alueella on myös lisärajoituksia, sillä silloin on lumivyöryvaara. Välillä puupolulta siirrytään menemään kiviaskelmia pitkin. Osa kiviaskelmia on kuin uritettuja. Ne urat ovat syntyneet jääkauden aikana oikeasti luonnon voimasta, ne ovat aaltojen tulos. Käsittämätöntä. Pyhäkasteenputous alkusyksystä vain hieman tihrutti vettä, siitä ei jäänyt kokemusmuistoa, mutta matka oli upea. Pyhäkasteenputoukselta eteenpäin ei nyt syksyllä 2020 päässytkään johtuen reitin uudistamisesta.

 

Matkalla pysähdyimme rauhoittumaan Kairoksen Revontulikappeliin. Kanssani osui kappeliin kaksi tunturinkävijämiestä. He pyysivät minulta luvan soittaa huuliharpulla ja laulaa. Olipa ihana pyhä kokemus, kiitos heille!

Seuraavassa postauksessa esittelen vielä pohjoisesta etelään suuntautuvan kotimatkan varrelta Syötteen kansallispuiston, Rokuan kansallispuiston ja Pyhä-Häkin kansallispuiston.

 

 

 

 

Previous Post Next Post

You Might Also Like

10 Comments

  • Reply Mikko / Matkalla Missä Milloinkin maanantai, lokakuu 5, 2020 at 19:24

    Joo, munkin mielestä Pyhä-Nattaselle kannattaa ilman muuta mennä pidempää reittiä, nousu on sillä tavalla jo itsessään ihan huikea kokemus. Se metsätien osuus taitaa muuten olla vain 1 km.

    Me tykättiin Pyhä-Luostolla huomattavasti enemmän juuri Pyhän kuin Luoston puolesta. Jos aikaa seuraavaksi on enemmän, kannattaa harkita Noitatunturin reittiä kiertäen Tunturiaavan kautta. Se sisältää omasta mielestäni kaikki kyseisen kansallispuiston parhaat osat sisältäen myös tuon Isokurun, joka kieltämättä on hieno.

    • Reply kodinvaihtaja torstai, lokakuu 8, 2020 at 18:46

      Kiitos korjauksesta. Metsätieosuus tuntuikin lyhyemmältä kuin 2km😅. Luulin, että johtui siitä, että olen niin huippukunnossa 😂😂😂

  • Reply Paratiisireportteri torstai, lokakuu 8, 2020 at 06:24

    On teillä ollut kyllä hieno reissu, ilolla näitä kokemuksia seuraa!

    • Reply kodinvaihtaja torstai, lokakuu 8, 2020 at 18:44

      Kiitos! on ollut ja jatkoa piisaa, nyt ollaan just Itä-Suomen roadtripille.

  • Reply Ne Tammelat keskiviikko, lokakuu 14, 2020 at 20:47

    Tänä vuonna on kyllä saanut tutustua Lappiin ihan uusin silmin, kun niin moni siellä matkailee. Omat kokemukset ovat viime vuosilta talvireissuja, joten on ihanaa katsella tällaisia upeita syksyisiä luontokuvia ja kivisiä maastoja.

    • Reply kodinvaihtaja keskiviikko, lokakuu 14, 2020 at 21:21

      Ilman koronaa en olisi itsekään lähtenyt Lappiin juuri nyt. Enkä Lemmenjoelle kesäkuussa. Toivottavasti saamme nyt loppuvuodenkin aikana vapaasti Suomessa matkustaa – ainakin luontokohteisiin

  • Reply Elina / elinanmatkalaukussa lauantai, lokakuu 17, 2020 at 21:02

    Ajettiin tänä kesänä Pyhän ohi ja ajateltiin, että sinne on mentävä ensi vuonna ! Sen verran houkutteleva ja hienon näköinen paikka Pyhä näyttää olevan ! 🙂 Pitää muistaa tämä postaus lukea uudestaan ens vuonna sitten 🙂

    • Reply kodinvaihtaja sunnuntai, lokakuu 18, 2020 at 08:13

      Ei tää ollut itseltäkään kuin raapaisu. Haluan Pyhällä etenkin Noitatunturin valloittaa, olen kuullut paljon hyvää siitä!

  • Reply Kohteena maailma / Rami sunnuntai, lokakuu 18, 2020 at 23:49

    Pyhä-Nattanen on kyllä huikea paikka, yksi upeimmista Suomessa! Oli pakko odottaa oma postaus valmiiksi, ennen kuin kommentoin. Sillä se on ykköspaikalla Suomen mielenkiintoisimmista kohteista, kun listasin lomavinkkejä Suomeen: https://kohteenamaailma.fi/kotimaa/ultimate-travel-list-suomi-reissuvinkit/ Huipulla todellakin tulee 🙂

    • Reply kodinvaihtaja maanantai, lokakuu 19, 2020 at 20:56

      Tosi hyvä postauksesi. Nattanen ansaitsee ykköspaikan. Paitsi ei ole vielä valmis vastaanottamaan suuria määriä turisteja, kun parkkipaikkatilat surkeat.

    Leave a Reply

    This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.