Suomen suurin matkablogiyhteisö

Ruskaroadtrip Lapissa – Osa II: Inari ja Saariselän patikat

Maisema kuin maalaus. Sitä on syksy Lapissa. Vaatekaupassa syyskauden värit eivät juuri innosta minua, kesän lasta. Luonnossa sen sijaan kyllä. Oranssinpunainen, purppuranpunainen, viininpunainen, keltainen eri sävyissään. Aah <3

Roadtripin osasta I voit lukea tästä. Lapin roadtrip kulki Muonion Pakasaivosta kolmen Ylläksen seudun eri tunturin päiväpatikointiin. Valloitimme Kesänkitunturin Pirunkurun puolelta, Aakenustunturin ja Särkitunturin.

Tässä Roadtripin toisessa osassa jatkamme matkaa pohjoiseen kohti Inaria ja sieltä taas alaspäin Saariselälle ja Kiilopäälle. Saariselällä ja Kiilopäällä taas vaellettiin yhden taukopäivän jälkeen

Muonion Särkitunturilta suuntasimme kohti Inaria tarkoituksena yöpyä puskaparkissa jossakin kauniissa paikassa. No kauniita paikkoja tai turvallista pysähdyspaikkaa ei vain ole tien 955 varrella. Ei ole turvallista pysäköidä tien reunaan siitä syystä, että jengi todella ajaa kovaa ko.tietä ja ei pimeällä oleta kenenkään olevan pysähdyksissä… Jossakin vaiheessa  navigaattori sanoi, että 166 km kyseistä tietä eteenpäin, siis hiekkatietä. Tsekkasimme Park4night sovelluksesta, että viidenkymmennen kilometrin päässä Pokassa pitäisi olla jokin levike tien varressa. Sinne siis.

No eikö juuri ennen sitä ole käytännössä ainut baari kahteen sataan kilometriin… Ja eiköhän ukkeleita seiso katselemassa, kun ajamme ohitse… Onneksi baari oli kuitenkin kilometrin päässä levikkeestä ja kukaan ei tullut yöllä koputtelemaan ikkunaan.

4. päivä:

Saamelaismuseo Siida Inarissa, vierailu luolassa (Karhunpesäkivi) sekä fatbikepyöräilyä mm. Kaunispään huipulle Saariselälle auringonlaskua ihailemaan

 

Kaunis pilvinen aamu Pokasta pohjoiseen

Ruska oli kauneimmillaan syyskuun 19. päivänä Inarin seudulla

Inarissa satoi aamulla sen verran, että oli pakko unohtaa unelmani vaelluksesta Piepaljärven erämaakirkolle 4,5 km päähän mistään sivistyksen kaltaisestakaan. Kirkko jää odottamaan seuraavaa reissua. Tyttöni haikaili Saamelaismuseo Siidan valokuvanäyttelyssä kuvia Nuvvus-Ailigasille. Se olisi ollut VAIN parin tunnin ajomatkan päässä pohjoisessa. Edelleen sateesta johtuen kannatti unohtaa se. Se olisi Pohjois-Norjan, jäämerireissun vaelluskohde.

Meillä jäi aikaa pysähtyä rauhassa Saamelaismuseo Siidalle. Aivan upea museo. Museota laajennetaan, joten pitää kyllä pysähtyä myöhemminkin. Ulkoa perinteinen kotiseutumuseo ja sisältä historiaesineistöä ja alueen luontoa visuaalisesti esittelevä upea, moderni museo. Vaihtuvia näyttelyitä olivat nyt valokuvanäyttelyt Tenolta ja Saamenmaan asukkaista seitsemältä (?) eri vuosikymmeneltä.  Audiotoriossa oli hieno revontuliesitys – ehkä jää ainoaksi revontulikokemukseksi tällä reissulla…

Alunperin museo on perustettu Saamelaisten yhdistyksen voimin 1959. Ulkomuseon rakennukset on siirretty n. 30 kilometrin päästä Tirron pihapiiristä vuonna 1960. Ne edustavat talollisten saamelaisten asumista 1800-luvulta peräisin olevissa rakennuksissa.

Inarista matkan varrelle Saariselälle osuu Karhunpesäkivi. Valitettavasti olimme syöneet Saamelaismuseon järkyttävän ylihinnoitellun (15€/hlö) lounaan kuivine korvapuusteineen. Karhupesäkivellä olisi saanut samalla hinnalla lohikeiton letuilla tai poronkäristystä jollakin pienellä makealla.

Karhunpesäkivi on  erikoinen luonnonnähtävyys. Iso siirtolohkare, joka pitää sisällään onkalon. Onkalo suurenee vähitellen veden ja lämpötilavaihteluiden vaikutuksesta. Ehdottomasti lapsiperheiden pysähtymispaikka, kiva onkalon valloitus ja leikkipaikka pihassa.

Leveitä 300m pitkiä puuportaita pitkin pääsee luolalle, jonne saa mennä pienestä kolosta. Kovin suurikokoiset tai jäykät aikuiset eivät kolosta sisään pääse. Sisällä mahtuu seisomaan useampi ihminen. Jos jatkaa portaita 200m korkeammalle näkee Inarijärveä. Ei erikoinen näkymä, järvi on oikeasti kaukana pieni pläntti, mutta mukava astella portaita pitkästä aikaa.

Sisäänkäynti luolaan 😉

Luolan ”kattokoristeita”

Kaunispään huipulle Saariselällä menimme illalla auringonlaskua ihailemaan vuokraamillamme e-fatbikeilla (36€/2h). Pyöräily oli hauskaa, paitsi alussa. Meinasin vetää Holiday Clubin etuikkunasta sisään… Kokeilin heti kaasun toimintaa, kun respan työntekijä näytti mikä mikäkin vipu on… Ensimmäisen vartin olin aivan varma kuolevani tai tappavani jonkun, mutta sitten sain jujusta kiinni. Ja oli huisin hauskaa, ihan metsäpoluillakin mentiin. Olisi voinut olla pidempään. Toki yö tuli vastaan ja pyörissä ei ollut edes valoja (lainvastaisia siis nykyisellään, kun uusi liikennelaki edellyttää etuvalot ja taka”vilkun”).

Kun on kolme päivää elänyt ja yöpynyt autossa, niin kaipaa kunnon pesulle. Holiday Club Saariselän kylpylä ottaa vastaan myös lemmikkivieraita ja Ronja nautti yli kaiken kuten kuvasta näkyy.

 

5. päivä.

Vaellukset Iisakkipään huipulle Saariselällä ja Kiilopäälle, 14 km.

Santa’s Hotel Tunturi parkkipaikalta lähtee 7km rengasreittivaellus Iisakkipään huipulle (1,5h meille, ohjeaika 3h).

Reitti on merkitty paaluilla, joissa lukee Iisakkipää. Reitti kulkee ensin metsässä ja hieman ennen Iisakkipään huippua ylitetään puuraja. Iisakkipään huipulta aukeaa maisemat Urho Kekkosen kansallispuistoon ja Venäjälle asti. Paitsi tänään, kun oli pilvinen päivä. Huipun jälkeen tullaan Pääsiäskurun viereen. Vaellus oli kiva, mutta jos tästä meidän roadtripin vaelluksista pitäisi jotain jättää pois, niin se olisi tämä. Reitillä kulki paljon senioreita. Varmasti siitä syystä, että reitti oli mielestäni melko helppo.

Iisakkipään vaelluksen jälkeen ajoimme 20min Suomen Ladun Kiilopäälle, josta lähtee 2km reitti Kiilopään huipulle. Takaisin tulimme  Kiirunapolun kautta (yht 6 km).  Kiilopäätä kutsutaan matalan kynnyksen tunturihuiputukseksi. Jos siis roadtripiämme lukiessa sinun tulee hiki, niin älä säikähdä, vaan lähde ainakin Kiilopäälle!!! Polultakaan ei voi eksyä. Lenkkarireitti. Paitsi, jos jatkat Kiirunapolkua ja et palaa portaita pitkin alas, niin sitten vaelluskengät jalkaan.

UKK puiston slogan on MIELI ERÄMAAHAN, ESCAPE INTO THE WILDERNESS. Tästä portista lähdetään niin merkityille poluille kuin erämaahankin.

Reittiä ylöspäin mentäessä kuljetaan pitkospuuportailla, 860 rappuaskelmaa niitä kait pitäisi olla, mutta en ymmärrä, miten askelmat lasketaan. Norjassa menin 1600 askelmaa ja jo 400 kohdalla olin uupunut, nyt ei tuntunut miltään…

Tässä kuvatunnelmia huipulle noustessa:

Huipulta on upeat maisemat, ja sieltä voi nähdä Nattastunturit, Sokostin, Hammastunturien sekä Kaunispään huiput. Tältä näyttää huipulla, juuri sopevasti aurinkokin pilkisti:

Matka alaspäin Kiirunapolkua pitkin.

Kiirunapolkua ei kulkenut kukaan muu kuin me, käsittämätöntä. Polun päässä oli nuotiopaikka ja saimme keskenämme sielläkin tehdä tulet ja paistella räiskäleet ja makkarat. Onko nyt jotkut ruskaviikot??? Luonnon värityksen mukaan on, mutta tällä polulla ei kulkijoita ollut. Ehkä siksi, että oli hieman sateinen päivä ja edeltävät ja tulevat päivät olivat kauniita/luvattiin kaunista säätä.

Samana iltana ajoimme vielä Sompion luonnonpuistoa kohden. Yöpymispaikka löytyi seuraavan päivän vaelluksen lähtöpaikalta. Lue lisää Nattasten ja Pyhä-Luoston vaelluksesta tästä  postauksesta.

 

 

Previous Post Next Post

You Might Also Like

16 Comments

  • Reply Mikko / Matkalla Missä Milloinkin sunnuntai, lokakuu 4, 2020 at 20:10

    Urho Kekkosen kansallispuisto on hieno kansallispuisto. Vaikka itse tykkään tuosta Iisakkipäästäkin, niin taitaa tuolta Kiilopään lähtöpaikalta lähteä ne kansallispuiston näyttävimmät reitit. Onnistuttiin itse näkemään ja kuvaamaan tuolla riekkojakin.

    Mekin yllätyimme ihmisten vähäisestä määrästä. Ehkä iso osa ihmisistä on yleensä ulkomaalaisia ja nyt nämä tietysti koronan vuoksi puuttuvat..

  • Reply kodinvaihtaja sunnuntai, lokakuu 4, 2020 at 20:59

    Niin.. Vaikka itsestä tuntuu, että puolet Suomea oli eri puolilla Lappia, niin eihän se niin ole. Ja syyslomakauden päätyttyä ja ennen kunnon lumikautta, niin eihän Lappiin turisteja virtaa… Kiilopäältä haluan lähteä pidemmälle vaellukselle, kaipuu iski, kun osan isoja rinkkoja katselin…

  • Reply Siiri maanantai, lokakuu 5, 2020 at 00:07

    Mukavaa luettavaa, kun käytte sekä pidemmillä että lyhyillä reiteillä. Löytyy jokaiselle jotain, jos samoilla suunnilla matkailee.

    • Reply Mari/Kodinvaihtaja keskiviikko, lokakuu 7, 2020 at 17:50

      Kiitos. Aikataulullisista syistä tehtiin myös lyhyitä, kun kierrettiin matkalla Lappia laajemmalti. Ihan kivaa tämäkin, mutta rinkkavaelluksiin veri vetäisi.

  • Reply Tiina Johanna / Kookospalmun Alla keskiviikko, lokakuu 7, 2020 at 13:22

    Hienoja maisemia! Kyllä luonnossa vain on mukavaa ja monipuolisia reittivalintoja teillä. Lappi ja pohjoisempi Suomi muutenkin on itselle vielä aika tuntematonta seutua, jos ei lasketa kesän Pohjois-Norjan roadtripiä käsivarren kautta. Kaunis ruska kyllä, noiden värien keskellä kelpaa lettuja paistella. 🙂

    • Reply Mari/Kodinvaihtaja keskiviikko, lokakuu 7, 2020 at 17:47

      Itselleni myös Lappi alkoi ehkä inan hahmottua tällä reissulla, neljäs kerta Lapissa 48 vuoden aikana. Vertailun vuoksi Usassa olen ollut viidesti…

  • Reply Sonja | FIFTYFIFTY torstai, lokakuu 8, 2020 at 15:07

    Kivoja matkatunnelmia! Kaunispää ja Kiilopää ovat tuttuja lapsuudesta, jolloin käytiin Lapissa perheen kanssa joka vuosi. Nyt ei ole tullut käytyä yhtä Rollon reissua lukuunottamatta melkein 15 vuoteen. Tekisin mieli juuri tuonne tunturi-Lappiin! Toi e-fatbikehomma kuulostaa tosi hauskalta, haluaisin testata! Tuntui varmaan aika ihanalta nukkua pehmeissä lakanoissa kolmen yön autonukkumisen jälkeen. 😀

    • Reply kodinvaihtaja torstai, lokakuu 8, 2020 at 18:43

      Joo ja kylkeen liimautuneena autossa vielä 8kg koiruli. Osaat varmasti samaistua, kun sulla pieni taapero😉

  • Reply Terhi perjantai, lokakuu 9, 2020 at 13:44

    Nyt iski kyllä Lapin kuume. Itselle ovat nuo vaellukset ja syysmaisemat jääneet vieraiksi koska olen aina ollut Lapissa talviaikaan. Tosiaan, tuli taas mieleen nuo pitkät etäisyydet ja vähäiset levähdyspaikat, bensiiniasemat ja kahvilat.

    • Reply kodinvaihtaja tiistai, lokakuu 13, 2020 at 06:11

      Laskettelukeskusalueilta kun ajelee pohjoiseen, niin kannattaa kyllä olla auto tankattu 😉

  • Reply reetaeevi perjantai, lokakuu 9, 2020 at 17:34

    Niin rauhoittavan näköisiä maisemia, varsinkin tuolla Kiilopäällä. Ja Ronja-koira näyttäisi nauttivan, kun saa olla matkassa mukana 🙂

    • Reply kodinvaihtaja tiistai, lokakuu 13, 2020 at 06:13

      Jotain Lapissa on, nimenomaa rauhoittavaa. Kun rajan ylittää, niin näkee mahtavia maisemia Norjassa, mutta Suomen Lappi on ääretön, se on oniikkiä.

  • Reply Elina lauantai, lokakuu 10, 2020 at 21:55

    Tuttuja maisemia ja paikkoja kesältä, oi että! Upea ruskea Saariselällä! Mekin tykättiin Kiilopäästä, aivan mahtavat tunturimaisemat sieltä aukesi! 🙂 Täälläkin jäi erämaakirkko välistä, harmi, mutta on syy palata toiste ! 🙂

    • Reply kodinvaihtaja tiistai, lokakuu 13, 2020 at 06:14

      Säiden ja oman aikataulun rajoissa kun kulkee, niin aina jää jotain seuraavaan reissuun 😉

  • Reply Rosa sunnuntai, lokakuu 11, 2020 at 00:10

    Saariselkä kiinnostaa, koska olen ymmärtänyt, että siellä pärjäisi ilman autoa. Lienee harvinaista Suomessa.

    • Reply kodinvaihtaja tiistai, lokakuu 13, 2020 at 06:19

      Saariselällä lähtee heti hotellien takapihalta reittejä, selkeästi ruuhkaisempia kyllä kuin vaikka Kiilopäällä. Useaan kohteeseen pääsee Eskelisellä/Lapin linjoilla, mutta toki vuoroja menee aina tosi vähän. Ja usein pitää ottaa joku välimatka vielä taksilla. Liftaaminenkin Lapissa olisi haastavaa, kun autoja ei ruuhkaksi ole.

    Leave a Reply

    This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.