Suomen suurin matkablogiyhteisö

Hailuoto – mieluummin syksyllä myrskyssä kuin kesällä ruuhkassa

Kniivilän kotiseutumuseossa on vuodelta 1914 Samuli Paulaharjun esittely Hailuodosta: ”Kaikille lienee ainakin nimeltä tuttu Hailuodon iso paripeninkulmainen saari Oulun edustalla. Lähes nelipeninkulmaisen selän  takana on se Oulusta, aavan länsipuolella avautuvan ulapan laidassa. Elää tällä saarella työteliäs väestö, ystävällinen,   vieraanvarainen, keskenään sopuinen. Elää tällä saarella työteliäs väestö, omaa elämäänsä muista erotettuna kautta aikojen. Siksi siellä onkin paljon säilynyt muistelmia vanhoista hyvistä tavoista, entisestä yksinkertaisesta elämästä.

Otsikon ”Mieluummin syksyllä myrskyssä kuin kesällä ruuhkassa ” lainasin ystäväni whatsapp viestistä hänen kiertäessä syyskuussa Saariston rengastietä. Voin yhtyä lauseeseen, meren ääressä oleilu sateessa on jotain maagista. Kuitenkin hiekkadyynien läpi rantaan kävellessä tulee tunnemuisto siitä, miten kesäinen aurinko paahtaa ihoa..

Saavuimme Hailuotoon talviaikataulun viimeisellä vakiovuorolla klo 23. Pimeässä tuntui hämmennyttävästi siltä, että lautta ei liikkuisi, mutta puolen tunnin päästä me ja kaksi muuta autokuntaa ajoimme Hailuodon saarelle.

Hailuoto on 1000 vakiasukkaan ja n. 700 mökkeilijän kotikunta. Ajoimme n. 30km melkein saaren perälle ja yövyimme autossa Ranta-Sumpun yleisellä parkkipaikalla. Olimme valinneet tämän, sillä parkkiksella piti olla wc. No emme löytäneet. Parkkipaikalta lähtee 900m puupolku Marjaniemeen majakan ympäristöön. Aamusta heti suuntasin koiralenkille sinne.

Marjaniemen alue on kulttuurihistoriallisesti arvokas. Jo 1700-luvulla alueen asukkaat aloittivat luotsitoiminnan ohjatessaan laivoja Ouluun, joka sijaitsee 50km päässä. Ns. luusitupa on rakennettu 1850 ja korotettu nykyisenlaiseksi kaksikerroksiseksi tähystysrakennukseksi 1900-luvun alkupuolella. 1870-luvulta ovat rannassa olevat majakkahenkilökunnan asuinrakennukset. Ns. uusi luotsirakennus on rakennettu 1962 ja se toimii nykyisellään hotellina. Nykyisin loma-asuntoina toimivat rannan punaiset mökit ovat alunperin toimineet 1900-luvun alussa kalamajoina, kun alueelle on tultu kauempaakin silakkaa pyytämään.

Marjaniemen hiekkaranta ja dyynialue on luonnonsuojelualuetta, joten puupolkujen käyttö on tärkeää. Poikkeuksena se, että rantaviivaa pitkin saa kulkea. Hailuoto saarena on nuori, ensimmäiset poukamat nousivat merestä 2000 vuotta sitten ja edelleen maa kohoaa noin metrin vuosisadassa. Saari siis suurenee ja ehkä on joskus osa manteretta?

Hailuoto on biologin unelmapaikka. Siellä kasvaa kasveja, joita ei kasva missään muualla maailmassa kuin Itämeren alueella. Tällainen on kuulemma pohjanlahdennauha. Alue on myös lintubongareille ainutlaatuinen, alueella on tunnistettu 300 eri lintulajia, joista kolmannes vierailee saarella säännöllisesti. Kyltissä varoitetaan vihaisesta tiirasta, mutta häntä emme kohdanneet. Ehkä jo lähtenyt muuttomatkalle Etelä-Afrikkaan.. Ei estä korona heitä. Pieni harmitus iski, kun mietin joulukuun peruuntunutta matkaa sinne.

Ennen lautalle menoa pysähdyimme kotiseutumuseolla keskusta-alueella. Alue on laaja, noin kolmisenkymmentä rakennusta. Museo olisi auennut vasta puoliltapäivin ja olimme lähdössä saarelta karkuun pahempaa myrskyä, joten ihailimme entisaikojen elämää pihapiiristä käsin.

Just ja just mahduimme lautalle (kaksi autoa olisi enää mahtunut). Seuraava lautta olisi mennyt tunnin päästä. Jännitettiin pitkään mahdutaanko, sillä etuajo-oikeutettujen autojen jono oli huisin pitkä… Eli näin voi käydä syyskuussa klo 10.30…

Hailuoto on syyssäässä oiva paikka retriittimentaliteetilla matkailevalle. Jopa kirjasto löytyy, se on kolme päivää viikossa auki. Toisaalta voisin suositella matkaa tänne myös kuherteleville romantikoille – saarelta löytyy muutama tunnelmaan sopiva kahvila ja ravintola. Koiraihmiset on huomioitu koirien uimarannalla. Ronja riehaantui vapaana nauttimaan merituulesta ja tassujen alla liukuvasta pehmeästä hiekasta.

P.S. Sunikarin hiekkarantaa kehutaan kovasti. Jos ei olisi sade yltynyt, niin siellä olisimme vielä halunneet piipahtaa.

 

 

Previous Post

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply Reissu-Jani sunnuntai, syyskuu 20, 2020 at 17:10

    Kovin ovat erinäköiset maisemat näin syksyllä verrattuna alkukesään jolloin kävin Hailuodossa yhden vuorokauden ajan. Tällöinkin – vaikka ennen lomakautta, olivat lautat aivan täynnä ja sai jännittää pääseekö lauttaa. Hailuodon luonto oli erittäin kiinnostavaa, ja tuolla Marjaniemen hiekkarannalla oli kiva kävellä auringossa – ihan kuin etelän lomakohteessa.

  • Reply Marika / Matkalla Missä Milloinkin sunnuntai, syyskuu 20, 2020 at 20:13

    Harkitsimme elokuussa Hailuodossa käymistä, mutta valitsimme Perämeren kansallispuiston. Hailuoto kuitenkin kiinnostaa luontonsa puolesta. Ehkäpä seuraavalla kerralla ehdimme pistäytyä siellä.

  • Leave a Reply

    This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.