Suomen suurin matkablogiyhteisö

Lofoottien suosituimmat päivävaellukset: Reinebringen ja Ryten

Lofooteilla vaeltamiseen vaaditaan vähintään keskiverto kunto (mitä huonompi kunto sitä enemmän sisua), terveet nivelet, paljon juomaa, eväät nautittavaksi ylhäällä ja lämmintä vaatetta huipulle.

Yllätyimme siitä, että vuoripuroja ja vesiputouksia ei näkynyt elokuun lopulla. Joten kanna vesi mukanasi, jos et puhdistimia omista (plus niitä lammikoitakin aika harvassa, osassa vaelluksista ei ollenkaan). Näistä meidän vaelluksista ei mikään ollut helppo. Käytännössä vuoren valloitus tarkoittaa sitä, että polku menee enemmän tai vähemmän suoraan ylöspäin (siis kuitenkin patikointia, ei vuorikiipeilyä). Sateella vaeltamaan ei kannata lähteä. Etenkin alastulo on vaarallista sateella ja eihän niitä maisemia näe, kun taivas on harmaa ja pilvinen.  Huipulla tuulee joka tapauksessa, joten voin vain kuvitella mitä se on sateella. Plus opasteet ovat vähintään surkeat. Toki urat ovat maahan painautuneet tuhansista kulkijoista, mutta paikoitellen uria menee myös useampaan suuntaan.

Norjan vaelluksia varten kannattaa ladata Outtt – niminen appi, sieltä löytyy kaikki vaellukset Norjassa. Outttissa esitellään Lofooteilta 28 eri vaellusta. Halutessaan voi jopa ostaa apin kautta karttanavigoinnin kohteeseen.

Esittelen seuraavaksi Lofoottien tunnetuimmat vaellukset: Reinebringenin ja Rykenin. Ne ovat upeita, mutta jostain syystä minua kiehtoi vielä enemmän Offersøykammenin ja Tjeldbergtindin vaellukset, lue näistä vaelluksista lisää tästä.

Reinebringen, 2 h vaellus (+ tauko), raskas

Reinebringen on Lofoottien kuuluisin päivävaelluskohde.  Nämä näköalat ovat sinun, kun menet sisukkaasti 1600 porrasta ylös ja vielä sen jälkeen kipuat hetken rinnettä ylös:

Edestakainen matka on vain 1,4 km, mutta kun matkataan 420m  korkeuskäyrää ylöspäin, niin meiltä kului 1 h 30 min ylös mennessä. Portaita oli huippuhelppoa tulla alas, se kesti vain puolisen tuntia.  Parkkeeraus ja reitin alun löytäminen on Norjassa hankalaa. Kylttejä ei käytännössä harrasteta. Jos ajat Svolvaerin suunnasta, niin voit jättää auton Reinen kylän risteyksen parkkialueelle ja kävellä siitä tunnelia kohden. Me jätimme auton tunnelin jälkeen olevalle parkkialueelle ja kävelimme siitä tien reunaa tunnelia kohden. Takaisin tullessa seurasimme tässä kohtaa pidemmän aikaa valasrypään kisailua ja uintia. Vitsit ne äänet oli jotain, kun mahtavat valaat tulivat pintaan aina välillä. Lofootit tarjosi meille luontoelokuvan pätkän!  Tunnelin suun oikealta puolen lähtevät portaat. Niitä mennään sitten 1600 askelmaa ja päälle vielä loppumatka rinnettä kivuten. Portaat ovat nepalilaisen sherpojen tekemät ja osassa askelkorkeus todella korkea. 1600 askelta on siis hurjan paljon. Loppumatkasta taukoa oli pakko pitää aina 50 askeleen välein. Matkalla tulee myös tylsä fiilis, sillä näköalat portaiden puolella ovat melko tylsät. Ne kaikki näkymät ovat toiseen suuntaan, muista tämä kavutessasi! Tämän reitin kulkee lenkkareissa hyvin, vaelluskengät hieman kohlot ”porrasjuoksuun”. Toki loppumatkassa vaelluskengät olisivat inan auttaneet.

Huipulla olimme me ja seitsemän muuta suomalaista (sekä italialaisnuorten ryhmä). Portaita kävelevistä ihmisistä noin puolet oli suomalaisia. Koronakesällä 2020 suomalaiset todella ovat päättäneet valloittaa Norjan. Huipulta voisi jatkaa vielä toisen nyppylän päälle. Sieltä tulisi kuulemma vielä upeammat kuvat, mutta meille nämä riittivät. Hurjasi vallan katsoa, kun sinne piti kiivetä rinnettä oikein kunnolla ylös ja käytännössä koko matka olisi ollut nelinkontin kapuamista.

 

Ryten, 3h (+ tauko), raskas

Rytenin vaellus on opastuksissa medium (sininen) raskausasteeltaan,  kun Reinebringen määritellään punaiseksi eli vaikeaksi. Ehkä näin onkin, mutta Rytenistä tekee mielestäni raskaan myös se, että se on kestoltaan pidempi ja etenkin viimeiset nousut eivät tunnu koskaan loppuvan. Tätä huomioimme myös muiden vaeltajien suhteen, epätoivo meinasi osalle iskeä. Tsemppasimme alastullessa heitä (tai siis ”nolot äidit” -sarjaan kuuluva henkilö tsemppasi). Vaellus on helppoa siihen asti kunnes alat näkemään Kvalvika beachin, siihen asti se on sitä keskiraskasta. Kaikenkaikkiaan matka on 8km edestakaisin. Ylös patikoimme 1h 45 min ja alas 1h 15min.

Tästä kohdasta on mahdollista ottaa ne Klassiset Rytenin kuvat, joissa roikutaan tuossa kielekkeellä. Alla on ihan tukevaa kalliota, mutta sen verran reunassa oli, että kunnolla rohkeus ei riittänyt. Kuitenkin on hyvä huomioida, että jalat olivat tuossa vaiheessa aika vetelät rinteen kulkemisesta

 

Parkkipaikkoja alueelle on useampia. Itse laitoimme google mapsiin Ryten/Kvalvika trail ja löysimme parkkialueen. Lähellä oli tiellä levikkeitä, joihin mahtui autoja tukkimatta tietä (eikä ollut M(öte) merkkiä, joten varmasti ihan sallittua parkkeerata siihen. Tien varressa vasemmalla puolella on kyltti reitin alusta – siis ihan oikea metallikyltti, wow, tämä on jotain Norjassa!!! Polkua kuljetaan hetken matkaa ja sitten aletaan nousta ylöspäin. Lähempänä reittiä on maatalon pihapiiri, johon kuulemma on parin euron maksu (näimme alueen tullessamme alaspäin). Tästä on eri sisääntulo reitille.

Yleissääntö reitillä: nouse aina ylöspäin. Jos menet suoraan risteyskohdassa, niin saatat olla menossa Kvalvika beachille. Sinnekin moni menee, mutta loppulaskeutuminen sinne on kuulemma niin haastava, että en menisi, paitsi jos haluaisin telttailla siellä. Beachin näkee ylhäältä vallan hyvin. Reitillä on aina siellä täällä alkumatkassa punaisia maalimerkkejä kivissä, mutta sitten ne loppuvat. Kyllä huipulle kuitenkin löytää – varsinkin, jos aina valitsee ylöspäin menevän reitin ;-). Norjalaiset eivät ole turhan tarkkoja näissä opasteasioissa.

Alkumatkan maisemat ovat nekin jo kauniit

 

Alkuosassa reittiä on jopa helppokulkuista pitkospuupolkua

Taukoja voi mieluusti pitää, kun maisemat ovat upeat ja sääkin meitä suosi

Rytenille mentäessä mennään aina oikealle ja ylöspäin (paitsi yksi kohta, mutta siinä  on kyltti). Kvalvikalle on mahdollista mennä osin samaa reittiä. Forsvatnet järven kohdalta menet vasemmalle (Rytenillle oikealle). Jos missaat polun, niin ylempää Rytenille mennessäsi näet alempana pitkospuut. Kvalvika on upea beach, jonne ei muutoin pääse kuin näitä polkuja pitkin. Se on siksikin todella suosittu telttailupaikka.

Telttailu Norjassa on todella yleistä. Muutoinkin tuntuu, että Helly Hansen on sekä norjalaisten kansallispuku ja arkivaate. Jopa Bergenin keskustassa olen todennut olevani kaltaisteni joukossa, sillä kuoritakki ja Kari traa merinot ovat ihan perus kaupunkiasu ;-).

Lofoottien läpi kulkevan E10 tien varrella on paljon mahtavia levähdyspaikkoja, ehdoton suosikkini on Nappstraum tunnelin lähellä oleva Skredan levähdysalue. Se on muuten paikka, johon auton voi jättää parkkiin, jos haluaa minun mielestäni Lofoottien parhaiden näköalojen ääreen. Lue lisää tästä Offersøykammenin vaelluksesta. Jos sinulla on aikaa vain yhteen vaellukseen, niin toki voisi houkutella mennä Reinebringenille tai Rytenille, mutta minä menisin Offersøykammenille! Tai voihan sitä mennä mihin vaan, takaisin pitää tänne tulla joka tapauksessa, näihin maisemiin ei väsy!!!

 

 

 

 

Previous Post Next Post

You Might Also Like

11 Comments

  • Reply Sandra sunnuntai, elokuu 23, 2020 at 16:28

    Juuh, kuulosti 1 600 askelta sellaiselta, että alkoi pakaralihaksiin sattumaan, vaikka itse istun vakaasti pyrstölläni sohvalla. Hyviä vinkkejä sellaiselle, joka on juuri parhaillaan menossa vaelluksille Lofooteille.

    • Reply kodinvaihtaja tiistai, elokuu 25, 2020 at 19:27

      Joo, ennen tätä porrastreeniä voisi Suomessa käydä treenaamassa port aita 😉

  • Reply Mikko / Matkalla Missä Milloinkin sunnuntai, elokuu 23, 2020 at 22:49

    Kivalta näyttää. Meidän juuri Lofooteilla ollessa säät eivät oikein suosineet, niin jäi patikat tekemättä. Nämä kaksi olivat kyllä mielessä ja Reinebringenin osalta oltiin jo parkkipaikalla, mutta täysin pilvisessä ja sateisessa säässä ei oikein ollut muuta mahdollisuutta kuin jatkaa matkaa.

    • Reply kodinvaihtaja tiistai, elokuu 25, 2020 at 19:29

      Valitettavasti juuri näin. Tämä vaellus on tylsä, jos ei maisemia näe.

  • Reply Tiina Johanna / Kookospalmun Alla tiistai, elokuu 25, 2020 at 12:29

    Upeita maisemia! 🙂 Lofooteilla on niin kaunista, myös pilvisempänä päivänä (kunhan ei ole liian sumuista..). Mekin olimme tosiaan reissussa Lofooteilla ja Senjalla heinäkuussa ja ilmat olivat mitä parhaimmat lähes koko reissun ajan. Pysyttelimme maan kamaralla kävellen ja autoillen, sillä matkakumppanini ei ole patikoijatyyppi. Itseäni olisi hieman kiinnostanut, mutta ensi kerralla sitten ja siitä tuleekin kunnon haastematka, sillä kärsin aikamoisesta korkeanpaikankammosta. Ei saa silti antaa sen estää, joten samoihin maisemiin aion patikoida, sen verran ihania nämä kuvat! 🙂 Vähän tosin jo ajatuksestakin polvet tutisee kun noita teidän Rytenin kallioreunan kuvia katselee, heh. 😀

    • Reply kodinvaihtaja tiistai, elokuu 25, 2020 at 19:33

      Oikeasti olen itse vähän siedättynyt omalle korkeanpaikankammolleni matkoilla. Eli toivoa on!!! Motivaatio nähdä maisemat on niin kova. Kuulin eräästä tutun tutusta, joka ei ollut mennyt Reinebringenillä portaiden loppumisen jälkeen enää pidemmälle pelostaan johtuen. Ja meidän reissulla italialaisella teinipojalla oli ongelmia alastulossa tästä johtuen.

  • Reply Maapalloilija tiistai, elokuu 25, 2020 at 13:00

    Reinebringen pisti kyllä hien virtaamaan ja jalat pökkiin laskeutumisen jälkeen 🙂 Siellä on muuten hyvä parkkis Reinen kylän jälkeisen tunnelin ja sillan jälkeen. Siitä on matkaa 1,3km portaiden alkuun tien vartta pitkin kävelemistä.

    • Reply kodinvaihtaja tiistai, elokuu 25, 2020 at 19:36

      Juuri tuolla parkkiksella oltiin. Ja mieti: me tehtiin vielä toinen patikka samana päivänä… No yksi saksalainen reppureissaajatyttö käveli rinkan kanssa kaksi vaellusta samana päivänä… Itse olisin kyllä jättänyt rinkan portaiden alapäähän 😉

  • Reply Katja / Pinkkis torstai, elokuu 27, 2020 at 10:21

    Lofootit ja haastavat patikat, kaksi asiaa jotka saa sydämen sykkimään 😀 Ja vielä valaitakin, oih!! Ryten käytiin talsimassa 2018 ja laskeuduttiin kyllä ihan Kvalvika beachille asti, ei löydetty mitään oikoreittiä siltä polulta mitä talsittiin vaan ainoa polku meni nimenomaan rannan kautta. Takaisin tullessa löydettiin sitten ihan kokonaan eri reittiä menevä polku joka lähtikin ihan eri paikasta ja vaikutti muutenkin paaaaljon helpommalta reitiltä kuin se mitä pitkin me sinne kavuttiin. Huikea paikka joka tapauksessa!
    Toivottavasti ensi kesänä taas pääsisi, tänä vuonna käytiin kahdesti Varangin vuonolla ja Kilpisjärveltä vain itään päin…

  • Reply Tanja / Tädin ja tytön matkablogi lauantai, elokuu 29, 2020 at 16:27

    Wau! Kyllä on komiat maisemat! Haluaisin Lofooteille, mutta enpä tiedä, en varmasti jaksaisi yhdellekään huipulle. Mutta, pitänee treenata ensin ja mennä sitten rohkeana.

    • Reply kodinvaihtaja sunnuntai, elokuu 30, 2020 at 17:39

      Jos ei ole nivel/selkäongelmia, niin kaikki kyllä voivat valloittaa nämä. Riittävästi aikaa, evästä, taukoja ja hyvä sää! Tietenkin hyvällä kunnolla menee kivuttomammin eli hyvä syy motivoida itseään liikkumaan 《3

    Leave a Reply

    This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.