Suomen suurin matkablogiyhteisö

Lofoottien hidden secrets – Offersoykammen ja Tjeldbergtind

Päiväpatikat vuorille ovat norjalaisille sama kuin sunnuntaikävely Hakkarin metsäpoluilla tai Ahtialalanjärven kierto lempääläläisille. Vaikka et olisi koskaan ollut Lempäälässä, niin tiedät mitä tarkoitan.

Jokainen Lofoottien kävijä tietää Reinebringenin ja melkein jokainen Rytenin. Jos haluat toistaiseksi vähemmän kansoitetuille reiteille ja siltikin aivan käsittämättömän upeille, niin jatka lukemista 😉

TÄMÄ ON TJELDBERGTIND, SVOLVAERIN LÄHELLÄ

TÄMÄ ON OFFERSOYKAMMEN LEKNESIN LÄHELLÄ

Offersøykammen, 1h 45 min (+ tauko), raskas

Alkumatkasta Offersøykammenille vastaan tuli perusnuoren näköinen kolmekymppinen tyttö. Kysäisin häneltä, että mitenkähän kauan huipulle kestää. Hän kysäisi, että menemmekö kovaa vai rauhallisesti… Just joo, siinä kysymys. Hän kertoi, että hän on mennyt ylös nopeimmillaan 28 minuutissa ja perusrennosti matka kestää 45 minuuttia. Arvaa vaan kauanko meillä kesti???!!!

Heti pian tämän tytön jälkeen tuli kovaa vauhtia alas nuorehko isä noin parivuotias lapsi harteillaan. Vähän hänen perässään perheen äiti selässään vauvan kantoreppu. Katsoin ensin, että siellä taitaa olla pieni vauva. Toisella katseella totesin että ei, hänellä on selässä vain vaatemytty. Kolmannen katseen jälkeen oli pakko kysyä. No selässä keikkui 4kk ikäinen Hilde-tyttö. Että näin: lapset opetetaan jo pienestä asti näihin ”sunnuntairetkiin” – tosin oli vasta perjantai, että kyseessä oli ihan arkiliikunta. Kun tarkemmin mietin, niin ei heillä ollut edes eväitä. Suomalainen perhe raahaa koko repertuaarin (ettei vaan lapsille kerry huonoja muistoja ;-)), mutta nämä eivät edes vesipulloa ota mukaansa.

Teimme Offersøykammenin vaelluksen heti Rytenin vaelluksen jälkeen. Toki mehuja oli sinnekin mennyt. Matka ylös kesti meiltä tunnin. Alastulo oli minulle haastavaa (vaikka polviin ei ihme kumma sattunut), sillä koko reitti on pitkälti kivikkoa (alastulo 45min). Tyttö sanoi, että puolet reitistä on jyrkkää ja haastavaa ja toinen puoli helppoa. Näitä ohjeita pitää suodattaa suomeksi. Oikeasti alkuosa oli järkyttävää kivikkoa ja loppuosa ei kivikkoa, mutta järkyttävää nousua edelleen.

Alhaalla oikealla ne punaiset rorbut, joissa myös sauna. Tämä osa polusta jos sitä ”kevyttä”

Parkkeerasimme auton Skredan levähdysalueelle. Sieltä kuulemma pääsee useampaa reittiä ylös. Kävelimme levähdysalueelta alas rantaa kohden pienempää tietä Svolvaerin suuntaan. Ohitimme Lofoten Basecampin (Offersøyveien 1, 8370 Leknes) ja takaisin tullessa huomasimme, että siinähän on aito sauna rannalla olevien rorbujen vieressä. Ei huono idea olisi mennä vaelluksen jälkeen saunaan ja nämä uudet rorbuet olivat myös tyylikkäitä. Oletettavasti Basecampin pihaankin saattaa saada jättää auton parkkiin. Jatkoimme siitä eteenpäin ja heti punaisten rorbuejen jäädessä taakse tulee vasemmalle kolme tyylikästä vinokattoista pientä ruskeaa luksusmökkiä (tyylikkäät takat etuterassilla). Viimeisen mökin jälkeen lähde kulkemaan polkua vasemmalle. Ylitä polulta E10 tie ja siitä jatkuu polku. Heti puoliin tiedät olevasi oikealla reitillä, kun tulee noin parikymmentä porrasta alkureittiin. Mitään viittaa tai merkkiä tällä reitillä ei siis ole, mutta kun menet koko ajan uraa pitkin ja jos on useampi ura, niin valitse se joka menee huipulle.

Matkalla alkoi jo väsymyksestä johtuen mietityttämään, että onko huippu todella sen arvoinen. Kun katsoi taaksepäin, niin hyvännäköistä on. Mutta nämä maisemat ovat ne tavalliset, todellinen upeus näkyy vasta huipulta toiseen suuntaan.

Tällä reitillä ei näkynyt kuin neljä muuta suomalaista – todella erikoista, koronakesä20 täytti Lofoottien vaellusreitit meistä. Reitti on mitä ilmeisemmin paikallisten treenipaikka. Kahden tytön ja koiran porukka meni rinnettä alas selvästi maksimissaan 10 minuutin vauhtia. Koira oli vapautettu narusta ja juoksi iloisesti edellä ja tytöt loikkien perässä. Ehkä (ja toivottavasti) heillä oli piikkilenkkarit jalassa, mutta ekaa kertaa eivät rinnettä juosseet alas, he kun koko ajan iloisesti juttelivat keskenään…

Todellinen paratiisi odotti vuoren toisella puolen. Täydellinen eväspaikka, kuten tämän postauksen kansikuvasta näet. Tämän tähden ei kannattanut luovuttaa. Ei se ollut edes lähellä, eihän?!

Tjeldbergtind, keskiraskas, 1h 15min

Lofoottien pääkaupungista Svolvaerista ajat tänne vain 10 minuuttia. Löysimme perille google mapsin avulla. Hakukenttään ”Tjeldbergtind hike trail head” ja pääset lähelle polun alkua. Mutta aja vaan rohkeasti kyseistä tietä ihan tien loppuun. Ainakaan meidän mennessä sinne tien päässä ei ollut ketään. Toki aikaisemmin oli myös levikkeitä joihin voi palata, jos tien pääty täynnä. Kävele tietä muutama kymmenen metriä taaksepäin ja oikealla suuntaa polku, jossa on punainen Tjeldbergtind -kyltti. Reitillä on säännöllisen epäsäännöllisesti kiviin maalattuja sinivalkoisia merkkejä.

Tämän reitin valtti on vehreys ja sen sopiva pienimuotoisuus. Tästä näkyy Svolvaerista johtava tie ja sillat, jotka kuvaavat Lofootteja niin hyvin.

 

Reittiä kehutaan sopivaksi kaikille, pienistä lapsista aktiivisiin eläkeläisiin (korkeuseroa vain 350 m). Näin asia onkin, kunhan vain on asenne kohdallaan. Huipulla on vieraskirja ja sinne oli tullut vain muutama nimi päivässä. Edellisenä päivänä kolme kävijää, joista kaksi suomalaista ;-). Mielestäni paikka ansaitsee enemmän kävijöitä. Arvioi itse kuvien perusteella ansaitsisiko reitti poluilleen myös sinut. Minusta tämä on upea vaellus, uniikkisuutta lisäsi se, että tämän parituntisen aikana emme nähneet ketään muista. Nämä näkymät olivat yksin meidän!!! Päivä oli kirkas, joten reitiltä näkyi Svolvaerin lisäksi Kabelvåg ja Vågan Vestfjordin vuonosekä Svolvaergeitathe ja Fløyen vuoret.




Reinebringenin ja Rytenin vaellukset ovat ne tunnetuimmat. Toki kävimme niissäkin. Tästä voit lukea lisää näistä vaelluksista.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

6 Comments

  • Reply Sari / matkalla lähelle tai kauas sunnuntai, elokuu 23, 2020 at 18:14

    Hienoilta paikoilta näyttävät. Me olimme Lofooteilla mutta kaikki jyrkkä ja kivikkoinen jäi vähemmälle.

    • Reply kodinvaihtaja tiistai, elokuu 25, 2020 at 19:23

      Jyrkkiä on kaikki Norjan vuorivaellukset, Tjeldbergtind helpoin meidän vaelluksista. Ja valittiin vielä vain päivävaelluksia . Sitä sanoisin lähimmäksi Suomen haastavia vaelluksia.

  • Reply Mikko / Matkalla Missä Milloinkin sunnuntai, elokuu 23, 2020 at 22:58

    Näistä patikoista en ollut kuullutkaan, mutta ei maisemat kyllä juurikaan kalpene noihin suosituimpiin verrattuna. Täytyy pitää mielessä nämä, kun seuraavaksi Pohjois-Norjaan tulee lähdettyä ja sinne varmaan kyllä tulee lähdettyä, koska patikat jäivät reissullamme säiden vuoksi kokonaan väliin.

    • Reply kodinvaihtaja tiistai, elokuu 25, 2020 at 19:25

      Juuri säistä johtuen ahnehdimme kahdessa päivässä neljä vaellusta, muina päivinä säät surkeat. Varmaan Norjassa voi vaeltaa minne vain ja upeat maisemat kohtaa. Mutta kiivetä saa kaikkialle.

  • Reply Tanja / Tädin ja tytön matkablogi lauantai, elokuu 29, 2020 at 16:33

    No tämä, tämä viimeinen reitti voisi olla minullekin sopiva 🤩 kiitos näistä eri vaelluskohteiden esittelyistä!

    • Reply kodinvaihtaja sunnuntai, elokuu 30, 2020 at 17:41

      Tjeldbergtind helpompi ja kuten kuvista näet, niin maisemat hulppeat myös. ja vaellussauvat helpottaisi tällä reitillä etenemistä, kun ei ole kivikossa hyppelyä.

    Leave a Reply

    This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.